Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

 

Saaristoon tullessa lapsuusmuistot nostavat päätään. Miltä tuntuikaan viettää koko päivä aamusta iltaan ulkona.. Hyppiä kallioilla, katsella läheisestä satamasta lähteviä veneitä. Onko tuo jo töistä palaava isä? Mökille saatettiin jättää yksi ainoa toimiva puhelin, soitat sitten sillä töihin tai äidille jos tulee joku hätä. Aina löytyi grillattavaa ruoaksi. Saariston kävijät huomaavat, kuinka aika siellä on pysähtynyt. Sitä unohtaa puhelimen helposti tunneiksi johonkin, kun keskittyy nauttimaan luonnosta, liikkumaan ulkona, tutkimaan ympäristöä. Kuuntelemaan kirkuvia lokkeja ja lentoon lähteviä joutsenia. Yhtäkkiä muovipussi on täynnä kuusenkerkkiä, grillipaikan puut on pilkottu ja hiillos valmiina. Saunaan saa edelleen lisätä puita, asfalttitiestä ei ole tietoakaan.

DNA haastoi minut viime kuussa kertomaan tavallisesta päivästäni ja miten nettiyhteys kuuluu siihen. Länsimaissa netin käyttö on jo lähes hengitystä vastaava osa arkipäivää. Yhtä itsestäänselvää, ja kokoajan läsnä. Kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa kirjoitin myös tämän postauksen, jossa haluankin nyt miettiä, mitä jos meillä ei olisi nettiä? Täytyy sanoa, että en varmasti lopulta edes osaa ajatella tätä asiaa loppuun asti. Niin itsestäänselvää se netin käyttö meille kaikille on.

 

 

Aloitetaan jo ihan siitä, että ilman nettiä minulla ei olisi edes tätä työtäni. Kaikki perustuu (nopeaan) ja edulliseen nettiyhteyteen. On oltava käytännössä yhteydessä ulkomaailmaan netin kautta koko ajan. Mitähän edes tekisin työkseni? Nyt kun mietin ihmisiä elämässäni, kaikki tärkeimmät olen tavannut onneksi muualla kuin netissä. Mutta miettikää vaikkapa Tinder-pareja. Yhden sovelluksen ansiosta on perustettu perheitä ja löydetty suurta rakkautta. Ei olisi älypuhelinta, ei sovelluksia joilla päivittää muille oman päivän kulkua. Ei sähköpostia (!!), ei verkkopankkia laskujen maksuun. Loppujen lopuksi tästä ei ole edes kauaakaan, kun kukaan ei kertonut sosiaalisessa mediassa itsestään yhtään mitään. Tiesit, mitä kaveri tekee kun soitit tai laitoit tekstarin. Liikkuisimmekohan muuten enemmän ilman nettiä? Aivan varmasti.

 

Ilman nettiä sosiaalinen elämäni olisi varmasti paljon rajoittuneempaa. En tietäisi mitä vanhoille koulukavereille kuuluu, enkä olisi perillä parhaan ystäväni jokaisesta liikkeestä. Toisaalta, siinä hetkessä kun tapaamme, uskoisin olevani paljon enemmän läsnä. Intohimoisena googlaajana ja tiedonjanoisena ihmisenä kaapissani olisi ainakin valtava kasa tietokirjoja. Ja voi, reseptivihkoja ja keittokirjojakin! Ja enemmän pölyä, kirjahyllyjä ja paperiroskiksia. Telkkarista katsottais just sitä mitä sieltä tulee ja radiosta kuunneltais sitä mitä siellä soitetaan. Nettiaikakaudella on muuten paljon helpompaa olla persoonallinen, eikö? On vapauksia valita.

 

Mutta muistaako kukaan kuinka juostiin laittamaan parkkimittariin lisää rahaa? Kuinka bussiaikataulu tsekattiin pysäkin seinästä ja puhelinluettelo painoi enemmän kun pino tiiliskiviä? Tai kuinka nettiyhteydet olivat ennen ihan luokattoman hitaita? Eipä ladattaisi sellaisilla nopeuksilla kuvia someen, ei.

 

 

On asioita joita olen halunnut säilyttää ajasta ennen tätä nettivallankumousta. Pidän kovasti käsin kirjoittamisesta. Kirjoitan kaikki muistiinpanoni ja to do-listani aina käsin. Miettikääpä muuten kun pitäisi palata kirjeaikaan.. Siis mä muistan senkin, apua kun tunnenkin oloni vanhaksi. Oliko teillä kirjekavereita? Eikö muuten jossain oltu tutkittu, että suomalaisten käsiala on jatkuvasti huonontunut kun suurin osa kirjoitustyöstä tehdään koneella jo koulussakin? Nämä ovat juuri tällaisia arkisia asioita, joita ei tule edes ajatelleeksi. En käytä oikeastaan lainkaan sähköistä kalenteria, vaan kirjoitan paperikalenteriini kaiken muistettavan. Jos se ei satu olemaan käsillä, viimeistään seuraavana päivänä kopioin puhelimeen kirjoitetun muistiinpanon tai varatun ajan sinne käsin. Rakastan myös lukea oikeita kirjoja, mieluummin soitan äidille whatsappin sijaan, ja sanomalehden haluan todellakin paperisena omasta postiluukusta viikonloppuaamujen iloksi.

 

Veneily olisi muuten aika lailla erilaista ilman nettiä sekin. En todellakaan osaisi lukea pelkkää paperista merikorttia tai löytäisi yhteenkään saareen.

 

 

Maailma on muuttunut ja me muutumme sen mukana. Nettiyhteydet vaikuttavat varmasti evoluutioonkin. Aina ryhdistä siihen persoonallisuuteen. Nyt introvertinkin on helppo olla sosiaalinen. Vaikka liikunta ja normaali päiväaktiivisuus ovatkin vähentyneet, toisaalta on helpompaa lähteä liikkeelle ja olla aktiivinen. Treeniohjelmat löytyvät puhelimesta, samanhenkistä seuraa saa somesta. Elämä on helpompaa, välillä mietin, onko se liiankin helppoa? Mukana on kuitenkin mentävä ja nettiyhteys kulkeekin mukana aivan kaikkialle. Veneeseen, ja sinne saaristoon jossa aika on pysähtynyt. DNA:lle ja muille operaattoreille kiitos siitä, että mahdollistatte työnteon ympäri maailmaa. Oletteko muuten ikinä ajatelleet tällaisia asioita itse? Vaikka nopeat ja toimivat nettiyhteydet helpottavatkin sitä jokapäiväistä elämäämme, aina aika ajoin kannattaa irrottautua hetkeksi jatkuvasta yhteydestä ulkomaailmaan. Unplugged moments alkaa olla iso trendi maailmalla. Älkää unohtako niitä ♥

 

Yhteistyössä: DNA  &

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

Aamulla sammutan ensimmäisenä herätyskellon. Kirkasvalolamppuakin paremmin herättää kirkkaimmalle säädetty puhelimen näyttö silmien edessä. En koskaan pääse ylös sängystä heti kellon soidessa, keho ja mieli vaativat muutaman minuutin heräilyn sininen valo silmien edessä. Haluaisin pitää puhelimen pois makuuhuoneesta. Vielä ei ole onnistunut.

Arkiaamujen Hesarin selaan sängyssä näytöltä. Tarkistan sään ja valitsen mielessäni vaatteita sen mukaan, postaan ehkä kuvan Instagramiin, jos muistan. Varmistan päiväkodin intrasta, oliko tänään retkiä tai muuta erityistä muistettavaa. Lihapullia näköjään lounaaksi, niiden avulla saakin lahjottua lapsen syömään aamiaisensa. Päiväkodin Whatsapp-ryhmässä muistutetaan vielä aurinkosuojan käytöstä lapsilla, aurinko on jo polttavan kuumaa.

Aina välillä unohdan, kuinka lapsuudessani ei käytetty ollenkaan nettiä. Muistan sen modeemin raksutuksen ja yhdistämisäänen edelleen. Ensimmäiset tekstiviestit, myöhemmin ne, joihin ei mahtunut kuin tietty merkkimäärä eikä sitäkään voinut ylittää saldorajan ylityksen pelossa. Webbikamerat, MSN Messengerin ja viestit yläasteen ensimmäisiltä poikakavereilta. Ensimmäisen läppärin, ensimmäisen älypuhelimen. Tekstarit, joita saattoi lähettää vaikka kuinka monta. Yhtäkkiä kaikki siirtyi nettiin. Bussiaikatauluja ei luettukaan aamulla pysäkin seinästä, tuli Reittiopas. Nykyään jopa matkakorttini on historiaa, kun puhelimessa on julkisen liikenteen sovellus, joka veloittaa liput suoraan luottokortilta.

DNA haastoi minut tässä kaupallisessa yhteistyössä pohtimaan, miten netti kuuluu minun päivääni. Eikä mikä tahansa netti, vaan nopea ja toimiva netti. Reissuissa sitä välillä vielä turhautuu hitaaseen wifiin ja muistaa, kuinka tämä sekunnissa someen -maailma on vielä niin kovin uusi.

Aamun kiireestä selviää kertomalla, että murojen syöjä saa lounaalla lihapullia. Pukemista nopeuttaa Viaplaysta katsottu Blaze ja Monsterikoneet. Kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, lähden töihin. Matkalla kuuntelen musiikkia Spotifysta, uusia biisejä on päivittynyt yön aikana suosikkilistoilleni. Mahtavaa. Tiesittekö muuten, että DNA tekee yhteistyötä musiikin suoratoistopalvelun Deezerin kanssa? Tai että Deezer on voittanut monissa arvosteluissa Spotifyn? Pitäisi kokeilla, tää oli mulle ihan uusi juttu. Aamun palaveri on kaupunginosassa, jossa olen käynyt ehkä kerran aiemmin. Pakko laittaa puhelimen karttapalveluun osoite, että löydän perille.

Teen lähes kaiken työni netissä. Tai sanotaanko, että en voisi tehdä työtäni ollenkaan ilman nettiä. Pari vuotta sitten lähdimme kaikki toimistolta kotiin, sillä netti ei toiminut koko päivänä. Netti on mahdollistanut niin paljon, ettei tavallinen ihminen tunnu sitä edes ymmärtävän. Töissä maksan laskut verkossa, varaan ajan kynsihuoltoon ja tarkistan, saiko lemmikkivarauspyyntöni lennolle toteutettua. Katson viikonlopulle sään, pääseeköhän veneilemään? Meillä on muuten veneelläkin netti, helpottaa elämää merellä ja saaristossa kummasti. Töistä kiiruhdan salille. Taas soittolista soimaan, langattomat kuulokkeet päähän ja treenikello käteen. Latasin myös urheilukelloni laatiman juoksuohjelman työkoneelle, aloitan kun ehdin. Matkalla salille yksi Whatsapp-puhelu autossa, kätevää ja turvallista kun voi hoitaa nykyään puhelutkin autossa molemmat kädet ratissa.

Salin jälkeen suoraan päiväkotiin hakemaan pieni rakas. Kavereiden kanssa vietetty päivä näkyy ylienergisyytenä. Selataan hetki uutta kirjaa, sen jälkeen iPad käteen ja sohvalle rauhoittumaan. Opettavaiset pelit ovat lisänneet englannin sanavarastoa ja opettaneet matematiikkaa. Aamulla kesken jäänyt jakso Blazea katsotaan vielä loppuun. Ennen ulkoilua vielä nopea arkiruoka, resepti löytyy hetken googlailun jälkeen. Tytöt lähettävät viestejä yhteiseen Whatsapp-ryhmään, Hannulle muistutus tulevista juhlista Facebookin kautta ja äidille vielä puhelu koiria kävelyttäessä. Ulkona postaan someen videon pyöräilemään oppineesta pienestä pojasta, joka pyytää kuvaamaan uuden tempun. ”Lähetä se Andersin äidille!” Pyykinpesukoneen saa laitettua ulkona päälle puhelimesta, sähköpostiin kilahtaa muistutus huomisesta ajanvarauksesta kasvohoitoon. On aika siirtää puhelin sivuun, lukea iltasatu lapselle oikeasta kirjasta ja käydä itsekin nukkumaan. Kuitenkin vielä juuri ennen nukahtamista avaan ystävältä tulleen kuvan, naurattaa niin vietävästi.

DNA on mahdollistanut helpomman arjen. Välillä haluan tietoisesti laittaa älylaitteet pois ja keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, mutta vain hetkeksi. Nopean netin avulla pidän paljon enemmän yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin, koen oloni turvalliseksi, teen työni ja säästän aikaa perheelleni. Meillä on netti kotona, töissä, puhelimissa, tableteissa, mökillä ja veneellä. Ja onneksi onkin.

Yhteistyössä: DNA &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä OGX:n kanssa

Ja niin minusta tuli blondi! Olen vaalentanut hiuksiani hitaasti, asteittain vaaleammaksi ja vaaleammaksi jo puolentoista vuoden ajan. Radikaalit kerralla musta blondiksi -käsittelyt olen tehnyt silloin 15-vuotiaana ja kuusi vuotta myöhemmin uudestaan. Virhe. Kauneinkaan hiusväri ei näytä upealta jos hius on huonossa kunnossa, joten suuret muutokset kannattaa tehdä pikkuhiljaa. Itse en ollut edes varma, haluanko aivan vaaleaksi sillä olen ollut identiteetiltäni aina se tummatukkainen tyttö. Nyt on kuitenkin muutosten aika ja tämä vaihdos vaaleaan on jotenkin konkreettinen käännekohta muutenkin kaikelle uudelle. Aloitetaan puhtaalta pöydältä, tummatukkainen Mirva on nyt jäänyt historiaan.

Vaikka olenkin toteuttanut vaalennusprojektia asteittain, en voi väittää etteikö hiukseni olisivat kärsineet vaalennuksista, vaikka ne onkin toteutettu aina Olaplex-käsittelyn kanssa. Vaalennettu hius vaatii todella hyvät kotihoitotuotteet, eikä ihan mitä tahansa shampoota ja hoitoainetta voi niille käyttää. Olen hiustuotehullu (tai no, kaikenlainen kosmetiikkahullu), ollut oikeastaan jo yläkouluikäisestä lähtien. Osasin jo silloin lukea INCI-listoja ja mikä tuote toimii milloinkin ja minkä kanssa yhdessä. Päässäni on ollut kaikki mahdolliset värit varmaan niitä shokkivärejä lukuunottamatta ja mikä parasta, olen todennut kaikkien näiden vuosien aikana, että varsinkin omalle, kuivalle ja hieman taipuisalle karhealle hiuslaadulleni parhaimmat tuotteet eivät läheskään aina ole niitä hyllyn kalleimpia. Varsinaisia helmiä voi löytyä myös marketista. Korkea hinta ja hankala saatavuus eivät ole aina takeita laadusta.

 

Tutustuin pari vuotta sitten OGX:n tuotteisiin, joka on hieman parempi markettisarja. OGX on maailmalla tunnettu ja moneen kertaan palkittu hiustenhoitosarja, joka on rantautunut Suomeen muutama vuosi sitten. Nyt sain tehdä heidän kanssaan tämän hiuskampanjan kaupallisessa yhteistyössä ja saan ilokseni ihan aidosti hehkuttaa näitä. Löytö, jonka hinta ei ole markettisarjojen edullisimmasta päästä, mutta jonka laatu ylittää monet selektiiviset kilpailijansa. Olen jo pitkään hurmannut kanssauimareita OGX:n kookosveden tuoksuisella shampoolla ja hoitoaineella Allas Sea Poolin suihkutiloissa. Uintikassistani löytyy tosiaan tuo kookossarja, salikassista arganöljyä sisältävä shampoo ja hoitsikka ja nyt olen käyttänyt koko kevään ajan OGX Bonding Plex -uutuussarjaa, joka on tehty juuri omieni kaltaisilleni hiuksille. Kuivat, karheat ja latvoista hapsottavat kutrit ovat Bonding Plexin parasta kohderyhmää.

Tuotesarjaan kuuluu kolme tuotetta, joita on tarkoitus käyttää yhdessä parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi. OGX Bonding Plex on saanut innoituksensa Olaplexin kaltaisista hiusten rakennetta korjaavista kampaamoissa tehtävistä hoidoista. Tuotteiden vaikuttavana ainesosana on kystiini, hiuksissa luonnostaan oleva aine, joka hoitaa hiuksia muodostamalla hiuksen pinnalle suojaavan kalvon. Eli niin ikään rakennepaikkaa vaurioitunutta hiusta. Ihastuin shampoon koostumukseen, hoitoaineen hoitavuuteen ja paksuuteen sekä hiuksiin jätettävän tehohoitoaineen keveyteen, ne kun ovat usein tahmaavia ja vaikeuttavat pahimmillaan jopa hiusten muotoilua. Sarja koostuu siis seuraavista tuotteista:

 

OGX Restoring + Bonding Plex Shampoo on salonkilaatuinen shampoo, joka pehmentää hiuksia. Se pesee hellävaraisesti hiukset hoitaen niitä samalla. Shampoossa on ihanan paksu geelimäinen koostumus. Suosittelen pesemään hiukset kahdesti, jos käytät paljon muotoilutuotteita. Ensimmäinen pesu pesee muotoilutuotteiden jäämät hiuksista, toinen pesu puhdistaa päänahan. Suositushinta 11,50€, mutta nyt kampanjan ajan K-Citymarketeissa 8 euroa.

OGX Restoring + Bonding Plex Hoitoaine selvittää takkuisetkin latvat ja niin ikään paikkaa hiusten rakennetta kystiinin avulla. Se pehmentää ja silottaa käsittelyissä vaurioituneita hiuksia ja jättää ne kiiltäviksi. Vaalennettukin latva tuntuu pehmeältä ja sormet todella menevät hiuksista läpi, samoin harja. Tuote levitetään kosteisiin hiuksiin shampoopesun jälkeen, annetaan vaikuttaa noin 3-5 minuuttia ja huuhdellaan pois. Tämä toimii myös saunassa mainiosti hiusten tehohoitona. Suositushinta 11,50 €, mutta nyt kampanjan ajan 8 euroa K-Citymarketeissa.

OGX Restoring + Bonding Plex Leave-In Treatment on hiuksiin jätettävä tehohoitoaine, joka viimeistelee hiuksia hemmottelevan kotispa -hetken. Pieni määrä tuotetta levitetään hiusten latvoihin noin korvista alaspäin. Harjaan sen itse märille hiuksille tarkoitetulla harjalla latvoihin, niin se levittyy kaikkialle hiuksiin. Tuotetta ei huuhdella, mutta keveän koostumuksensa ansiosta se ei jätä hiuksia tahmeiksi. Jos latvat tuntuvat vielä kuivanakin karheilta, olen käyttänyt tätä myös latvasuojan tapaan kuiville latvoille. Suositushinta tällekin on 11,50 €, mutta nyt kampanjan ajan 8 euroa K-Citymarketeissa.

Kaikki sarjan tuotteet ovat sulfaatittomia, joten ne eivät pese hiusta liiaksi, eli kuivata sitä entisestään. Shampoo kuitenkin tuntuu tarpeeksi pesevältä ja vaahtoaa hyvin verrattuna moniin selektiivisiin tuotteisiin. Koska itse käytän hiuksissa usein paljon muotoilutuotteita ja kuivashampoota, pidän pesevästä tunteesta. Bonding Plex ei kuitenkaan pese liikaa. Tämä tuotesarja on tällä hetkellä saatavilla Citymarketeista, Tokmanneilta ja Sokoksista. Toukokuun ajan Sokoksella on kanta-asiakkaille tarjouskampanja, jossa kaikki OGX -tuotteet ovat 20% alennuksessa. Pieni hinta hyväkuntoisesta tukasta, varsinkin nyt kesän kynnyksellä kun aurinko ja kesäelämä saattavat koetella tukkaa vielä talveakin enemmän..

ARVONTA

Nyt sullakin on mahdollisuus päästä testaamaan tätä hiustuotekolmikkoa! Kommentoi alle, millaiset hiukset sulla on ja miten hoidat niitä kotona? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan tämä OGX Bonding Plex -tuotepaketti, joka sisältää siis shampoon, hoitoaineen ja hiuksiin jätettävän tehohoidon. Osallistumisaikaa on 9.5. iltaan asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä.

Yhteistyössä: OGX &