Kyyneleitä Maarianhaminassa

lauantai heinäkuu 14 2018

Mun isä asui Maarianhaminassa. Lupasin, että vielä joku kesä mä tulen omalla veneellä sitten moikkaamaan ja tehdään yhdessä ruokaa. Tässä mä nyt sit oon. Iskä nukahti viimeisen kerran kotiinsa, tästä satamasta kilometrin päähän, 8,5 vuotta sitten. Olis täyttänyt viime tiistaina 66 vuotta. Iskä ei ehtinyt koskaan tavata mun miestä eikä lasta. Tänne hän halusi jäädä, tänne hän jäi.

Mä tulin vähän myöhässä, mutta kyllä suakin sai aina odotella. Mulla ei oo ollut päivääkään sellainen olo, ettet sä ehtinyt nähdä mun perhettä tai mun elämää nyt. Koska musta tuntuu joka päivä siltä, että oot mun mukana kaikkialla. Tänäänkin täällä tekemässä sitä ruokaa. Mä vien tytöt kävelylle ja kävelen sun sinisen talon luo, sinne missä sä viimeisen kerran laitoit silmät kiinni ja lähdit sinne, missä ei koskaan oo liian kova tuuli ja missä vene lipuu ihan itsestään laituriin. Niin kuin äiti kirjoitti, när livet stannar, vi ses när vågorna vaknar ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon?

perjantai heinäkuu 13 2018

Kesä, kesälomat ja kesälomareissut ovat täällä. Vaikka olen kironnut lapseni, omat kasvatustaitoni ja lyhyen pinnani suohon jo moneen kertaan tällä reissulla, olen silti miettinyt, että en kyllä osaisi olla täällä ilman tuota pientä pirullista poikaa. Vastaavasti 4 päivää regatassa meni kuin siivillä ja nautin aivan sydämeni pohjasta siitä, ettei tarvinnut huolehtia kenestäkään. Ikävän tajusi oikeastaan vasta sitten, kun avasin tädin oven ja pieni mies juoksi halaamaan ja antamaan pusuja. Pisimmillään hän on ollut hoidossa viikon, mutta senkin vain kerran. Yleensä viikonlopun, muutamaan otteeseen 4-5 yötä. 4 viikon ikäisenä hän oli yön mummin kanssa kotona ja tuolla aikavälillä ehti jo väläyttää ensimmäiset hymyt ja naurunkäkätyksetkin. Laps(en)i kiukuttelee joka ikinen kerta päivän – pari, kun tulee hoidosta. Toisinaan ikävöin niin, että tekisi mieli perua reissu tai oma meno ihan kokonaan, toisinaan nautin vapaudestani ihan täysillä.

Vaikka olenkin aina aika surutta jättänyt lapsen hoitoon, minullakin on siinä tietyt rajat ja liika on liikaa. Esimerkiksi kahden viikon ulkomaanmatkalle ei tulisi mieleenkään lähteä ilman lasta. En nauttisi itse lomasta, enkä kyllä haluaisi jättää lasta kenellekään niin pitkäksi aikaa, vaikka täti ja mummi mielellään hoitavatkin. Kaksi viikkoa on hyvin pitkä aika, on kyllä viikkokin. Viikko onkin itselleni aika optimaalinen, sen verran sietää hyvin sekä äiti että lapsi. Tämä on tietenkin jokaisen perheen kohdalla erilaista, mutta täytyy sanoa, että itse vähän kavahdan jos kuulen, että pieni lapsi jätetään kahdeksi viikoksi hoitoon, koska vanhemmat lähtevät lomalle. Koska aihe on tällä hetkellä monille todella ajankohtainen, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä. Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon ja miten perustelet oman kantasi?

PS. Terkkuja muuten Ahvenanmaalta, Kökarista! Huomenna isäni kotikaupunkiin, Maarianhaminaan. Tällaisia kelejä en uskonut näkeväni Suomessa enää koskaan, saati tällaisia sinilevälauttoja. Aurinkoa ja rakkautta tähän viikonloppuun!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Remonttia paossa venereissulla ja fiiliksiä ”kodittomuudesta”

keskiviikko heinäkuu 11 2018

Kun viikko sitten lähdin kotoa, en olisi ajatellutkaan seuraavien seitsemän päivän menevän näin nopeasti. Kahden viikon päästä meille tulee jo uusi keittiö! Tämänkaltainen positiivisuus on ollut viime aikoina vähän hukassa, mutta ehkä se tästä. Ainakin Nauvossa täysillä paistava aurinko piristää ihan hurjasti. Olin tosiaan torstaista sunnuntaihin Hangossa, sunnuntaisen karhunhakumatkan jälkeen vietin yön Helsingissä hotellissa ja maanantaina palasin Micaelin ja koirien kanssa Hankoon. Kävin kotona ja näky oli aika, no, jännä. Koko asunto on käytännössä muovitettu ja lattia alkoi näyttää jo todella hyvältä. Keittiö puuttuu, seinä on täynnä reikiä ja sähköjohtoja.. Minuutin tsekkaus riitti ja pakenin saaristoon.

Eilen lähdettiin Hangosta Kasnäsiin yöksi, jossa mun rakas, vielä reilun kuukauden ajan kolmevuotias, OPPI UIMAAN! Siitä vaan ihan yks kaks polski ilman kellukkeita kuin olisi aina ollut vedessä. Oon niin ylpeä ettei sanat riitä. Kasnäsista lähdettiin aamusta Högsåraan lounaalle ja iltapäivällä tultiin Nauvoon pariksi yöksi. Loppuviikosta Turku ja Naantali, ensi viikosta ei vielä mitään tietoa. Ensimmäistä kertaa aikoihin olo on aika huoleton ja elän ihan vain päivä kerrallaan. Ehkä Maarianhaminaan, ehkä ei. Vaikka niin kovasti tuskailinkin tätä remonttipakolaisuutta, on se tähän asti ollut yllättävän helppoa. Missään ei ole niin helppoa lähteä suoraan saunasta syömään, tapella pesutuvasta, riidellä uhmaikäisen kanssa tai vitsailla jalkoja peittävistä mustelmista kuin saaressa. Menkää ihmiset merelle ♥

PS. Jos siellä on joku korkeampi voima – iso kiitos Netflixistä ja nopeasta netistä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria