Piparkakkutalo

tiistai marraskuu 13 2018

Kuinka monena vuonna piparkakkutalo on jäänytkin vain ajatuksen asteelle.. Aina se on pitänyt tehdä, aina se on jäänyt. Olen tehnyt viimeksi piparkakkutalon muistaakseni ystäväni Emman kanssa kymmenen vuotta sitten (?), mutta sekin oli koottu valmiiksi paistetuista paloista. Tänä vuonna halusin ihan ehdottomasti tehdä piparkakkutalon ja koska olen aloittanut kaiken jouluhössötyksen jo ajoissa, päätettiin yhtenä lauantaina tehdä homma ikään kuin alta pois, ja onpahan meillä nyt ruokapöydällä yksi kaunis joulukoriste lisää. Hah, kauniista en ehkä tiedä, mutta se on meidän näköinen ja ainakin alusta loppuun asti ite tehty. 

Tähän kohtaan täytyy lisätä, muistathan ettet nyt todellakaan lue leivontablogia.

Aloitettiin piirtämällä ”kaavat”, siinä kannattaakin olla tarkkana ja varautua myös siihen, että taikina saattaa levitä uunissa hieman. Vaikka sitä kuinka yritti mitata, havaittavissa oli pientä epäsymmetrisyyttä ja onneksi tehtiin ”varaosia” eli eri muotoisia paloja, joita sitten sai liimailla kiinni vähän vajaaksi jääneisiin aukkoihin. Paistamiseen kannattaa varata aikaa ja jos teet taikinan itse, tee se jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Muuten talon kokoamiseen kuluu aivan tuhottomasti aikaa. Toisaalta, jos ei ole sen kummempia joulunaluskiireitä niin mikäs siinä pipareita paistellessa, vaikka koko päivän. Paraisten piparkakkutaikina on suosikkiohjeeni, piparkakkutalon osat kannattaa kaulia tosin melko paksuiksi, jotta talo pysyy kasassa.

Paistamisen jälkeen koittaakin se hankalin osuus, nimittäin talon ”liimaaminen”. Kuuma sokeriliima on supervaarallista kaikille oman elämänsä Aku Ankoille. Sokeri polttaa eikä lähdekään ihan niin vain pois, mulla taitaa olla vieläkin muistona käsissä jotain lapsuuden sokeripalovammoja. Niin vain saatiin talo pystyyn ilman palovammoja, tässä kannattaa kyllä olla kaksi aikuista (joista toisella vähän pidempi pinna kuin toisella) niin homma sujuu paljon helpommin. Viimeistelin ”saumakohdat” vielä tomusokerikuorrutteella, sillä se on vain niin paljon kauniimpaa kuin oranssina hohtava sokeri. Ikkunat tein klassisesti liivatelehdistä.  Sillä välin kun aikuiset kasasivat tulikuuman sokerin kanssa taloa, pienin rakentaja koristeli ihanan omatoimisesti joulupipareja karkeilla ja tomusokerilla.

Paras osio kun on tietenkin juuri se koristelu. Seinät kannattaa koristella ennen talon kasaamista, sillä koristeet ja kuorrute valuvat helposti alaspäin. Tällä kertaa käytettiin koristeina vaahtokarkkeja, lumitoffeeta, ranskanpastilleja, tomusokerikuorrutetta, tomusokeria ja karkkikeppejä. Jokainen sai koristella jotain, joten talossa näkyy meidän kaikkien kolmen kädenjälki. Talon sisälle laitoin vielä paristokäyttöiset jouluvalot. Tätä katsoessa tulee joka kerta niin hyvä mieli. Meidän talo ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Jouluvalmisteluja yhdessä

torstai marraskuu 08 2018

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa

Muistelen joka vuosi lämmöllä lapsuuden jouluja. Aikuistumisen huonoja puolia ovat olleetkin nimenomaan joulut, ne eivät ole aina tuntuneet samoilta kuin lapsena ja monena vuonna olen joutunut oikein etsimällä etsimään sitä joulutunnelmaa. Stressi siitä, kun ei tunnukaan joululta, on vienyt joulumieltä entisestään. Oman lapsen syntymän jälkeen joulu alkoi taas tuntua vähän enemmän joululta ja viime vuonna Micaelin ollessa kolmevuotias, ensimmäisen kerran aloimme yhdessä oikein odottaa joulua hyvissä ajoin. Nyt pojan ollessa nelivuotias, joulun odotus on noussut omassa mielessänikin sinne lapsuusvuosien tasolle ja lapsen riemu yhteisistä jouluvalmisteluista oikein sulattaa sydämen. Micael on kesästä asti kysellyt milloin saa juoda glögiä ja kuunnella joululauluja ja yhdessä sovittiin, että marraskuun ensimmäinen päivä. Siitä alkoi meidän joulunalusaika. Marraskuu on vuoden synkin kuukausi, mutta jouluvalmistelut tekevät siitä lopulta yhden vuoden parhaimmista. Vielä ei ole liian kiire, vaan voi keskittyä nauttimaan lähestyvän joulukuun tunnelmasta.

Joulusiivousta en ole tehnyt enää vuosiin, sillä haluan pitää kodin mahdollisimman siistinä ympäri vuoden. Kuitenkin joulusiivous on perinne, jonka haluan säilyttää, mutta kuitenkin muokata itseni näköiseksi. Micaelin kanssa yhdessä pyyhittiin pöytiä ja tasoja jouluvaloja varten, kaivettiin vihdoin esiin talvitakit, putsattiin niistä ja -neuleista nukat nukkaimurilla sekä pakattiin kesäiset kukat ja maljakot joulun ajaksi kaappiin. Tilattiin matoille pesut ja putsattiin edelllisvuoden valoja ja kynttilöitä pölyistä. Edellisenä iltana leivottiin piparkakkutalo ja piparin tuoksuisessa kodissa oli niin tunnelmallista kuunnella joululauluja ja siivota yhdessä kotia. Siivouksessa meillä oli apuna Tokmannin Iisi -siivoustuotteet, joista yleispuhdistusaine on mun lemppari. Yhdellä puhdistusaineella saa siivottua kodin kaikki pinnat, sillä se ei jätä jälkiä lasipintoihin, joita meidän kodissa on paljon. Olen aiemminkin ostanut paljon noita Iisin siivousjuttuja, sillä äidin entisen kodin lähellä oli Tokmanni ja kävin siellä aina kosmetiikka- ja siivousostoksilla äidin luona kyläillessä. Micael on äitinsä kaltainen innokas siivooja, mutta toistaiseksi vielä lahjakkaampi kuitenkin siinä sotkemisessa, vaikka innoissaan joulusiivousta tekikin.

Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo hyvissä ajoin lokakuussa. Nuo Tokmannin Kotikulta -pallovalot ovat niin neutraaleja, että niitä voi pitää ihan hyvin syksystä kevääseen saakka. Nyt kuun vaihtuessa toin kuitenkin jo selkeästi jouluisia koristeita ja lisää valoja kotiin. Näitä oli niin hauskaa laittaa yhdessä paikoilleen, vaikka lahjapakettivalot (myös Tokmannin Kotikulta -mallistoa) eivät meinanneetkaan päätyä ensin ihan sinne mihin suunniteltiin.. Odotan jo joulukuusen laittoa, nuo ovatkin täydelliset valot kuusen alle, sillä oikeita paketteja ei voi neljävuotiaan kiusaksi kuusen alle laittaa. Tokmannin jouluvalovalikoimassa on myös paljon paristoilla toimivia valoja, jotka ovat meille ihan ykkösvaihtoehtoja, koska tykkään siitä että on paljon valoja, mutta esimerkiksi eteisessä meillä ei ole yhtään pistorasiaa (?!), joten paristoilla toimivat valot ottavat nyt vieraat vastaan ja luovat joulun tunnelmaa hämärään eteiseen. Tykkään pitää valoja myös pöydillä, joten tällaiset valot ovat ainoa vaihtoehto sohvapöydälle, joka on sijoitettu keskelle lattiaa.

Tänä vuonna laitan kuusen kyllä aikaisin, sillä joulun olemme Lapissa ja palaamme sieltä vasta vuodenvaihteen jälkeen. Sitä paitsi kun jouluvalmistelut aloittaa ajoissa, selviää pimeästä marraskuustakin paljon paremmalla mielellä. Lapsen jouluilo ja malttamaton joulun odotus tarttuvat aikuisiinkin ja ensimmäistä kertaa sitten oman lapsuuteni on tuntunut ihan oikeasti joululta, jo nyt! Molemmissa lapsuudenkodeissani laitettiin aina paljon ruokaa ja leivottiin. Äiti tekee edelleen maailman kauneimmat piparkakut, mutta tänä vuonna yllätin itseni ja teimme jopa piparkakkutalon jo viime viikonloppuna. Hymyilin vain itsekseni, kuinka elämä onkaan mennyt siihen pisteeseen, että paistamme lauantai-iltana yhdessä joulupipareita, koko perhe ♥

Oletteko te aloittaneet jo jouluvalmisteluja? Jos joulukoristeet ja -valot ovat vielä hankkimatta tai kaipaat entisiin päivitystä, käy kurkkaamassa Tokmannin kattava valikoima. Tuotteita saa tilattua kätevästi myös verkkokaupasta jos ei ehdi ostoksille, mutta Helsingissä ainakin myymälöitä on niin hyvillä sijainneilla keskustassa ja lähialueilla, että käyn usein Tokmannilla kun kotiin tai toimistolle tarvitsee esimerkiksi juuri noita siivoustarvikkeita. Tai jouluvaloja, niitä ei koskaan ole liikaa ;)

Ja hei ekstrana ihan supervinkki talven varalle, Tokmannilta olen ostanut maailman parhaimmat fleecevuorelliset sukkikset jo vuosia sitten, hamstrasin niitä taas viime visiitillä. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin erinomainen!

           Yhteistyössä: Tokmanni &


Jos tää vihdoin olisi ohi?

keskiviikko marraskuu 07 2018

Katselen näitä kuvia nyt lähinnä sillä ajatuksella, että huomenna makaan tuossa sängyssä ihan toipilaana. Nauratti kun otin näitä kuvia, ajatuksella ”makuuhuoneen sisustus”, mutta pieni rakas kömpi sinne osaksi petausta. Mutta sitä se pienten lasten kanssa on, he ehtivät kaikkialle. Ja parastahan omassa kodissa ovat tietenkin sen asukkaat. Hyvänä kakkosena tulevat tietysti suloiset vaaleanpunaiset yksityiskohdat.

Palatakseni otsikkoon, tuota kysymystä olen toistellut mielessäni koko päivän. Mua oikeastaan vähän jopa itkettää, koska olen yksinkertaisesti niin loppu näihin terveysongelmiin, jotka ovat kiusanneet kesästä asti. Syksy 2018 jäi mieleen tähänastisista syksyistä tuskaisimpana, ikävä kyllä. Mutta josko tää vihdoin olisi ohi? Kun sain pitkään oireilleen vakavan raudanpuutteen ja ylirasitustilan korjattua ja oireet alkoivat yksitellen kadota, viisaudenhampaani tosiaan tulehtui, ja nyt olen reilut kaksi viikkoa kärsinyt aaltoilevasta tulehduksesta. Välillä olo on jopa normaalia lähentelevä (muistanko enää millaista se on?), mutta hetkessä vaihtuu kauheaan, koko ylävartaloon säteilevään kipuun. Hampaisiin liittyvät oireet ovat suoraan sanottuna h*lvetistä. Koska ainoana hoitona on viisaudenhampaiden poisto, eli omalla kohdallani leikkaus, tapasin aamulla leikkaavan kirurgin ja sovimme leikkauspäivän kolmen viikon päähän. En ehtinyt kuin lounaalle, ja minulle soitettin perään lääkäriasemalta. Peruutuksen vuoksi pääsen leikkaukseen jo huomenna!

Kun eilen kirjoittelin hammaslääkäripelostani, en olisi arvannut että tänään kiljun riemusta, kun pääsenkin jo nyt leikkauspöydälle ja hoitamaan hampaani kuntoon. Hyvästi tulehtunut viisaudenhammas, ei tule ikävä. Koska jos mä tästä toivun normaalisti, olen vihdoin terve. Saan urheilla, saan elää normaalia elämää ilman mitään oireilua ja palata vihdoin siihen arkeen, jota niin kovasti rakastan. Tällaiset jokaisen ihmisen perusjutut, mutta tuntuu jopa vähän pelottavalta kirjoittaa siitä, sillä mitä jos taas tuleekin jotain? Mutta kuten rakas isäni aina sanoi, lähtökohtaisesti täytyy ajatella että kaikki menee hyvin, sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sairastelu on kyllä vienyt multa voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja välillä se positiivinen ajattelu on ihan kadoksissa. Ärsyttää itseänikin kun ajattelen ennemminkin, mitä kaikkea voi mennä pieleen. Mutta tosiaan, jos tää vihdoin olisi ohi ja voisin olla taas hyvinvoiva ja huoleton itseni.

Jos jotain olen syksyn aikana oppinut, niin sen, että arvostan terveyttä, kivuttomuutta ja hyvää oloa entistäkin enemmän. Että mikään ei ole edelleenkään itsestäänselvää ja miten kaikkein tärkeintä on juuri se terveys, rakkaus ja perhe. Ettei mihinkään ole oikeasti niin kiire kuin olen kuvitellut, eikä kodin tarvitse olla aina siisti. Ettei tarvitse esittää mitään ja liikunta on maailman parasta tekemistä, sen puute tekee hulluksi.

Mä kirjoittelen seuraavaksi tänne leikkauksen jälkeen, toivottavasti se ja toipuminen menisi hyvin ja mä olisin pian terve ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria