Onko suunnitelmissasi hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen?

maanantai tammikuu 29 2018

Yhä useampi haluaa tehdä  valintoja puhtaamman ja luonnollisemman elämän puolesta. Ruokavalio saattaa olla todella pikkutarkasti viilattu, kylpyhuoneen kaapista löytyy pelkkää luonnonkosmetiikkaa ja jopa hanavettä on alettu kritisoida sen sisältämistä epäpuhtauksista. Silti samaan aikaan saatetaan käyttää ehkäisypillereitä, -rengasta tai hormonikierukkaa. Haluan nyt heti kertoa, että ymmärrän erittäin hyvin syyt hormonaaliselle ehkäisylle, mutta jos ne eivät ole pelkästään terveydellisiä syitä, ainakin oman kokemukseni perusteella kannustan lämpimästi luopumaan siitä. Hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen on ollut yksi parhaimpia päätöksiä, joita olen tehnyt.

Olen käyttänyt niin e-pillereitä, hormonikierukkaa kuin ehkäisyrengastakin. Kaikki tekivät minusta jotain muuta, kuin mitä oikeasti olen. Melkein 10 vuoden käytön ajan uskon e-pillereiden vaikuttaneen varmasti osittain moniin tekemiini päätöksiin, siihen millaisissa ihmissuhteissa olin ja miten käyttäydyin. Hormonit tekivät minusta paljon passiivisemman ja väärällä tavalla herkemmän. Kuten hormonaalisen ehkäisyn aloittamisessakin, myös lopettamisessa on oltava maltillinen. Monilla iho alkaa oireilla, omani ei muuttunut kyllä mihinkään. Se kuitenkin tasaantuu. Keinotekoisten hormonien vaikutus voi näkyä kropassa kuukausia, kunnes yhtäkkiä mielialojen huomaa muuttuneen ja kropan turvotus onkin kadonnut. Ainakin itselläni kaikki hormonaalinen ehkäisy kerrytti nestettä ja turvotti kroppaa. Jännä juttu, että käytännössä kaikki selluliittini hävisivät hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä. Samoin jatkuvasti liian korkea hemoglobiini (verenluovutuksesta huolimatta) on laskenut hormonittoman elämän myötä takaisin normaaliksi. Ei ihmekään, että hormonaalisen ehkäisyn käyttäjien veritulppariski on niin suuri. Tottakai kaipaan sitä helppoutta – oli ihanaa pitää menkat ehkä neljä kertaa vuodessa juuri silloin kun huvitti ja silloinkaan niitä hädin tuskin huomasi. Koska se on kuitenkin ainoa miinus tässä hormonittomassa elämässä, kestän sen erittäin hyvin. Musta tuli taas oma itseni.

Haluaisin kuulla, millaisia kokemuksia teillä on hormonaalisesta ehkäisystä tai sen lopettamisesta? Oletko kenties harkinnut, mutta et ole vielä uskaltanut? Aloititko uudestaan? Ihan kaikki tarinat ovat todella tervetulleita, nämä kiinnostavat niin minua kuin varmasti lukijoitakin. Alle linkkasin kaksi postausta, joissa olen kirjoitellut paljon syvällisemmin tästä aiheesta, jos et ole vielä lukenut niitä niin tutustu ihmeessä.

Aiemmin kirjoiteltua samasta aiheesta..

E-pillereiden lopettaminen

Kuparikierukka

PS. Muista osallistua Instagramin puolella @mirvannamaria Balmuir-arvontaan!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Abortti voi pelastaa jopa elämän

sunnuntai tammikuu 21 2018

Olen jo pitkään pyöritellyt aihetta päässäni, mutta en oikein keksinyt miten voisin siitä kirjoittaa. Kunnes järjestelin eteisen lipastoa ja aivan sattumalta paperikasasta löytyi lähete raskaudenkeskeytykseen, AB1, joka oli päivätty täsmalleen neljä vuotta sitten. Abortti. Sanana suorastaan hirveä, tavallaan jopa ällötti kirjoittaa se tuohon otsikkoonkin. Mutta sitten tajusin, että monelle niinkin inhottavasta asiasta on puhuttava vieläkin avoimemmin ja vieläkin rohkeammin, ihan sen oikealla nimellä. Abortti on turhaan edelleen tabu. Niin, raskaudenkeskeytys, abortti, keskeytys, mikä tahansa. Tuota neljä vuotta sitten päivättyä lähetettäni en lopulta koskaan käyttänyt, mutta en suinkaan siksi, että pitäisin aborttia jotenkin vääränä tai ylipäätään pahana asiana. Saati nyt murhana. Kunnioitan kyllä jokaisen ihmisen ajatuksia, uskontoa ja näkökulmia, mutta jos joku tulee sanomaan minulle, että abortti on sama asia kuin se, että tappaisin nyt oman 3-vuotiaan poikani, melkein toivoisin kyseistä tilannetta hänen eteensä. Maailma ei todellakaan ole niin mustavalkoinen. Olen aivan ehdoton abortin kannattaja, enkä tuomitse KETÄÄN raskaudenkeskeytyksen päätyvää.

Tiesitkö tätä abortista? On toki omaa hölmöyttä ja huolimattomuutta jos toistuvasti tulee raskaaksi puutteellisen ehkäisyn vuoksi, mutta suurin osa tapauksista ei olekaan sellaisia. Ehkäisytietoutta, ja varsinkin ehkäisytietoutta heti raskauden jälkeen, tulisi jakaa paljon nykyistä enemmän, sillä ihmisillä ei selvästikään ole käsitystä, miten helppoa raskaaksitulo loppujen lopuksi on silloin, kun kroppa toimii normaalisti. Mutta se siitä saarnasta, vahinkoja sattuu. Suomessa raskausvahinkoja noin 10 000 vuodessa. Naistentautien poliklinikan aborttijonossa seisoo se keltainen lappu kourassa hyvin eri ikäisiä naisia. Naisia aina nuorista teinitytöistä sinne vaihdevuosien rajaa hipuaviin keski-ikäisiin rouviin. Heitä kaikkia yhdistää se vahinko, ei-toivottu raskaus, joka halutaan syystä tai toisesta keskeyttää. Lisäksi ovat tietysti he, jotka päätyvät keskeytykseen esimerkiksi vaikean kehityshäiriön takia tai oman huonon vointinsa vuoksi, vaikka raskaus olisikin ollut alunperin suunniteltu ja toivottukin.

Abortti on onneksi Suomessa mahdollista, mutta tie raskauden toteamisesta keskeytykseen voi olla pitkä. Positiivisen testin jälkeen voi mennä jopa viikkoja, että keskeytykseen pääsee. Suomessa raskaudenkeskeytys vaatii kahden lääkärin luvan ja raskaus on lisäksi todettava ultraäänellä. Raskausviikosta 9 eteenpäin keskeytys on lisäksi tehtävä sairaalassa osastolla, sitä ennen se onnistuu kotonakin sairaalasta saatavilla lääkkeillä, joka on yleisin keskeytysmenetelmä. Kaavintaa käytetään ensisijaisena keskeytysmenetelmänä enää harvoin. Olen käynyt itse tuon pitkän prosessin läpi (jota nopeutin tosin yksityisellä puolella, julkisella se kestää vieläkin kauemmin), ja totesinkin, että se on henkisesti todella raskasta. Koska sairaaloiden resurssit ovat rajalliset, keskeytys voi venyä niin pitkälle, että se joudutaan tekemään osastolla. Tällöin myös alkio on voinut jo kehittyä sikiöksi ja se on myös suurempi, jolloin keskeytys on luonnollisesti kivuliaampi ja kestää pidempään. Koko raskaudenkeskeytysprosessi on loppujen lopuksi todella pitkä ja muutenkin vaikeassa tilanteessa siitä on tehty tarpeettoman raskas. Kun siihen lisää toisten paheksunnan, kokemus voi jättää ikuisen jäljen psyykkeeseen.

Suurin osa abortin tehneistä tuntee helpotusta. Toisille se voi olla traumatisoivakin kokemus, mutta mielestäni sitä ei pidä pelätä turhaan. Moni myös yllättyy sen ”helppoudesta”, varsinkin jos on lukenut vain netin kauhukertomuksia. Abortti ei ole murha, vaan se voi pelastaan jopa elämän. Ehkä useammankin. Voi kuulostaa jonkun mielestä hirveältä, mutta ainakin itse uskon, että elämäni olisi mennyt pilalle jos olisin saanut lapsen vastoin tahtoani elämäntilanteessa, jossa en ole tällä hetkellä.  Se olisi voinut olla helvetti, joka olisi voinut sitoa minut ihmisiin, joiden kanssa en tänä päivänä ole välttämättä missään tekemisissä. Saati tapaukset, joissa lapsen isää ei edes tiedetä, voivat olla todella hankalia. Liian nuorenakaan ei kannata ryhtyä äidiksi, vaikka toiset selviävät siitäkin hienosti. Toisaalta joku voi olla parhaimmassa iässä lapsen saamisen kannalta, elämä voi olla kaikin päin mallillaan, mutta lapsi ei vain välttämättä sovi siihen. En silloinkaan tuomitse aborttia, eikä mielestäni kenenkään pitäisi. On todella julmaa tuomita joku sen perusteella, että hän keskeyttää ei-toivotun raskauden. Raskas prosessi saa entistä raskaamman käänteen, kun ymmärrystä ja tukea ei välttämättä tulekaan. Kaikesta ei tietenkään pidä olla samaa mieltä ja näkökantoja on tuhansia erilaisia. Kuitenkin aina pitäisi yrittää ymmärtää.

Jokainen ihminen tietää milloin on valmis ja milloin abortti on oikea ratkaisu. Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän nyt, kun lähestytään 2020-lukua. Siksi halusin kirjoittaa tästä ja siksi haluaisin, että te jakaisitte ajatuksianne ja ehkä myös kokemuksianne aiheesta. Nimettömänä kommentointi on edelleen mahdollista. Olisi myös mielenkiintoista kuulla syistä, jos olette itse päätyneet aborttiin – miksi ajoitus oli väärä ja miten sait käsiteltyä asian?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Pakenetko todellisuutta ihan huomaamattasi?

keskiviikko tammikuu 10 2018

Kun on pitkään allapäin syystä tai toisesta, oma todellisuus muuttuu jotenkin negatiivissävytteiseksi. Arki, parisuhde, työ ja koko elämä voivat tuntua ahdistavalta, mutta yhtäkkiä siihen huomaa ikään kuin tottuvansa. Tai mieli ainakin huijaa tottuneensa. Samalla omaa todellisuutta paetaan johonkin, mikä tuottaa jonkinasteista iloa. Johonkin, jossa tuntee itsensä tärkeäksi edes hetken ajan tai johonkin, johon voi uppoutua niin täysin, että koko muu maailma sulkeutuu ympäriltä. Yksi urheilee ja muokkaa kroppaansa viikko viikolta lihaksikkaammaksi, toinen tarttuu pulloon tai kokeilee jopa huumeita, kolmas shoppailee kaappinsa täyteen tavaraa sillä välin, kun neljäs matkustaa ympäri maailmaa ja bookkaa reissua toisensa perään. Joku taas lukee tuntitolkulla kirjoja, yhdellä voi olla suhde oman parisuhteen ulkopuolella ja joku hurahtaa Facebook-ryhmään, jossa viettää kaiken vapaa-aikansa virtuaalitodellisuudessa tuntemattomien ihmisten seurassa. Kaikki nämä pakokeinot tuntuvat ikään kuin henkireiältä, vaikka lopulta niistä ei tule edes hyvä olo.

Tunnistitko itsesi? Mä olen pakoillut ahdistavalta tuntuvaa elämää ja arkea yhdellä jos toisellakin tavalla, joten tiedän miten salakavalasti sitä tekeekään. Hommahan ei todellakaan mene niin, että sitä vain tunnistaa pahan olonsa ja lähtee sitten shoppailemaan piristääkseen itseään. Kaikki tulee tehtyä huomaamatta, kunnes saattaa alkaa tarkastella omaa käytöstään ja tajuaa jutun juonen. Kun ymmärtää mistä paha olo johtuu ja korjaa elämää siltä osin eikä pakene ongelmia mihinkään muuhun, elämä alkaa löytää oikean suuntansa. Ainakin itse ymmärrän ihan jokaista ihmistä, joka sanoo pakenevansa elämäänsä esimerkiksi pettämiseen tai ostoksilla käymiseen. Jos kotona ei kukaan tunnu välittävän ja sitä huomiota ja hyväksyntää saa muualta, ei ole mikään ihme että siihen sortuu vähän vahvempikin mieli. Kun on tottunut, että uudet kengät tai uusi laukku tuovat hetkellistä iloa, sitä hakee helposti riidan jälkeen ja klikkailee itselleen netistä yhden jos toisenkin kevään uutuuden. Vaikka molemmista seuraa huono omatunto, se hetkellinen pakeneminen todellisuudesta menee senkin ohi. Kun tavallinen arki ahdistaa, muistaa taas miten ihanaa on, kun on loma mitä odottaa. Pakonomainen lentojen varaaminen vain johonkin on sen sijaan hyvin kuluttavaa eikä lomasta nauti läheskään samalla tavalla kuin ennen. Riippuvuudet – oli kyseessä sitten pelit, päihteet, ostokset tai mikä tahansa addiktio – kehittyvät helposti juuri tällaisissa tilanteissa. Se mieltä rauhoittava juoksulenkkikin voi kehittyä pahaksi treeniriippuvuudeksi. Ihmismieli tarvitsee iloa ja onnentunnetta niin paljon, että hakee sitä väistämättä vääristä asioista, jos sitä ei löydy jokapäiväisestä elämästä.

Mikään näistä pakokeinoista ei tuo lopulta hyvää oloa, vaan pikemminkin pahentaa sitä. Jos tunnistat olevasi tällaisessa tilanteessa, yritä kerätä voimia ja paneutua ongelman alkulähteeseen. Me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa elämämme kulkuun hyvin paljon ja muuttaa suuntaa koska tahansa. Siihen tarvitaan voimia, läheistemme tukea ja uskallusta myöntää oma heikkoutensa. Kaikesta negatiivisuudesta kannattaa päästää irti ja täyttää elämänsä mahdollisimman hyvillä asioilla, ihmisillä ja energioilla. Muutin omaa elämääni ja sen suuntaa todella paljon ja minusta tuli vihdoin onnellinen. Vaikka joskus kuvittelin, ettei se ikinä olisi mahdollista.

Ps. Oli pakko palata vähän aurinkoisempiin kuviin jotka jäivät julkaisematta Miamin reissulta, aikamoista valoterapiaa jo tämä Helsinkikin – niin ihanaa!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian