Miten huolehdit itsestäsi?

keskiviikko marraskuu 14 2018

Olisi ihanaa jos jaksaisitte vastata tähän, mua nimittäin kiinnostaa todella paljon tietää miten ihmiset huolehtivat hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Oma näkökulma asiaan kun on niin kapea ja kattaa vain itseni ja aivan lähimmät ihmiseni. Tunnusta siis – skippaatko säännöllisen liikunnan vai verikokeet, vuotuisen hammastarkastuksen ja lepopäivän tai värjäätkö kenties tukan kotona? Aihe on niin kiinnostava, sillä olen kokenut totaalisen täyskäännöksen hyvinvoinnissani sairasteltuani koko syksyn. Kun vihdoin alan olla paranemaan päin, alan myös ymmärtää mitä kaikkea olen tehnyt väärin. Stressi on ollut suuri viholliseni ja vasta nyt totaalisen, fyysiseen kuntoonkin vaikuttaneen, romahduksen jälkeen, tiedän että se oli isoin kompastuskiveni. Uskon tarkoituksiin, ja tämän tarkoitus oli paitsi omien hyvinvointitottumusteni muuttaminen, ehkä myös se, että saan jaettua tätä teillekin. Ehkä joku muuttaa elämänsä suuntaa tai edes alitajuisesti tajuaa, että on väärällä tiellä. Tai nappaa edes pikkuvinkkejä muun muassa hampaiden hoitoon tai vähän helpompaan arkeen.

Miten itse huolehdin itsestäni? Koska jouduin kantapään kautta opettelemaan stressittömämpää elämäntapaa, koko ajattelutapani hyvinvoinnista on muuttunut. Tärkein hyvinvointiani edistävä tekijä on liikunta, mutta se ei saa olla suorittamista ja pakkoa. Liikunnasta on tarkoitus tulla hyvä olo, joten olen keventänyt määriä ja liikuntamuotoja paljon. Muuttanut ennen kaikkea asennettani. Kunnolla treenaaminen on ihanaa, mutta niin on myös kävelykin. Pääasia, että liikkuu ja voi hyvin. No, tämä nyt on sellainen perusjuttu, toivoisinkin kaikkien hullaantuvan liikunnasta ja siksi jankutan näitä samoja asioita aina vain. Venyttelyä ja putkirullausta unohtamatta, se on ihan yhtä tärkeää kuin itse liikunta. Riittävää unta ei missään nimessä saa vähätellä, tarvitsen itse yössä sen kahdeksan tuntia unta. Vähemmällä yöunella väsyttää ja väsymys vaikuttaa koko päivän kulkuun. Ruokavaliosta en ole enää niin suunnattoman tarkka kuin ennen, mutta ennen kaikkea haluan syödä puhtaasti. Mahdollisimman paljon luomu- ja lähiruokaa, mahdollisimman vähän lisäaineita ja sokerit ihan minimiin. Tai pikemminkin eroon sokeririippuvuudesta. Voin ihan hyvin syödä nyt makeaa aina silloin tällöin, kun en ole enää siinä sokerikoukussa, jonka takia en voinut lainkaan pitää mitään herkkuja kotona. Meillä on valehtelematta ainakin kymmenen kiloa karkkia kotona, mutta niitä ei kukaan syö. Kun saa tarpeeksi energiaa päivän aikana puhtaasta ruoasta, mitään makeaa ei tee mieli. Ja nyt puhuu siis entinen sokeririippuvainen, joka söi helposti levyn suklaata tai pussin panttereita yhdeltä istumalta. Ruoasta ei pidä ottaa stressiä, sitä on muutenkin tarpeeksi.

Menojen karsiminen on tietoista tekemistä, joka lisää hyvinvointiani. Kaikki turhat kissanristiäiset ovat saaneet jäädä. En halua myöskään matkustaa enää mihinkään ”turhaan”, se tuo enemmän stressiä kuin mitä matkalla lähtee. Vähemmän alkoholia on itsestäänselvyys hyvinvoinnin parantamiseksi, mutta toki toisinaan täytyy irrotellakin. Ystävien seura tekee kuitenkin aina hyvää, rentouttaa ja vie ajatuksia muualle – heitä lupaan nähdä jatkossa enemmän. Omaan hyvinvointifilosofiaani ei kuitenkaan mahdu jatkuvaa juhlimista, sillä se laskee mielialaa, väsyttää ja vie aikaa muulta tekemiseltä. Saatan kuitenkin silloin tällöin juoda oikein hyvällä omallatunnolla lasin tai pari viiniä. Totaalinen rentoutuminen onnistuu esimerkiksi hieronnassa tai joogatessa. Pyrin käymään mahdollisimman usein hierojalla, erityisesti niska-hartiaseutu ja kallonpohjanlihakset ovat stressaajalla jumissa. Itse koen myös säännöllisen kauneudenhoidon olevan itsestäni huolehtimista, joten värjään hiukseni säännöllisesti kampaajalla, huollan kynnet kolmen viikon välein, käyn kasvohoidoissa (nyt alan skarpata tässä säännöllisyydessä!) ja kuorin ihon säännöllisin väliajoin. Kun itsensä pitää jatkuvasti kunnossa, ei tarvitse tehdä kerralla isoa ”remppaa”. Ja kun niitä säärikarvoja ei koskaan päästä kasvamaan, välttyy niiltä ”apua mulla ei oo sheivatut jalat” -hetkiltä. Laserkarvanpoistolle suuri suositus.

Terveydestäni huolehdin nykyään aivan eri tavalla kuin ennen. Toki nämä kaikki ylläolevat edistävät hyvinvoinnin lisäksi terveyttäni, mutta.. Haluan tietää, olenko oikeasti terve. Säännölliset papa-kokeet, verikokeet (joista selviävät myös vitamiinitasot ja vasta niiden mukaan syön vitamiinit ja hivenaineet) ja hammaslääkärikäynnit ovat tulleet jäädäkseen. Olen kyllä aiemmin putsannut hampaani säännöllisesti suuhygienistin vastaanotolla, mutta hammaslääkärille en pelkoni vuoksi ole niin usein uskaltanut. Ne pirulliset viisaudenhampaat kun olisi pitänyt poistaa jo paljon aiemmin, mutta niin vain unohdin ne suuhun, kunnes tulehdus iski. Joten, mars mars hammaslääkäriin tsekkaamaan omien viisureiden tilanne jos ne ovat vielä suussa. Viisaudenhampaat kannattaa poistattaa ajoissa jos niin on tarvetta tehdä. Tulehduskipu on helvetistä ja se myös vaikeuttaa poistoa.

Tulipa kirjoiteltua pitkästi, mutta tällaisia juttuja. Ilman stressiä tietysti, sitä ei itsestään huolehtimisesta kannata ottaa sillä eihän siitä muuten ole mitään hyötyä. Hyvinvointi on kuitenkin kokonaisuus, joten mitään sen osa-aluetta ei saisi unohtaa. Miten sinä huolehdit itsestäsi?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Leikkauksesta toipumista

lauantai marraskuu 10 2018

Huh, mikä viikko! Enpä olisi uskonut kun menin maanantaiaamuna hammaslääkärille valittamaan tulehtunutta hammasta johon penisilliini ei purrut, että torstaina kaksi viisaudenhammasta on jo poistettu. On kyllä kerrassaan epätodellinen olo edelleenkin. Kävi mieletön tuuri että sain tälle viikolle sen peruutusajan, sillä nyt on niin paljon tekemistä ja menoa ties mihin, että kuun loppuun osunut leikkaus olisi pilannut monta kivaa juttua. Toivottavasti toipuminen sujuisi nyt nopeasti ja saisin vihdoin itseni kuntoon. Harvoin voi olla hammasjutuista näin iloinen, mutta sainpahan tuon tuskallisen vaivan hoidettua nyt kuntoon.

Tosin en väitä että tuskallisuus olisi jotenkin ohi jo nyt. Instagramin storyani seuranneet ovat nähneetkin niin turvonnutta naamaa, sössöttävää puhetta ja jääpusseja poskella. Viisaudenhampaani poistettiin siis leikkauksella, joka tehtiin anestesiassa. Hammaslääkäripelko ehkä jopa lievittyi hieman tästä operaatiosta, sillä ylitin itseni ja ylipäätään menin sinne hammaslääkäriin, mutta leikkauskokemus kokonaisuudessaan oli jopa miellyttävä. Leikkaussalissa ja heräämössä sai hyvää hoitoa ja hyvät ohjeet kotiin toipumisajalle. Suuta on edelleen hankala avata (paitsi viime yönä heräsin siihen että mun suu oli auki, ihanaa! Toivottavasti se ei ollut unta..) ja puhe on vähän hassun kuuloista, sillä leikkausalueella on yllättävän paljon ompeleita. Ne poistetaan ensi viikolla, joten se varmasti helpottaa myös puhetta ja oloa entisestään. Vaikka välillä sattuukin ja syön edelleen kauhean määrän särkylääkkeitä ja antibiootteja, se tulehduksen aiheuttama kipu ja paineen tunne on poissa. Ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon, tuntuu kuulkaa taivaalliselta.

Aika monet Instagramissa kyselivätkin tuosta leikkauksesta ja erityisesti nukutuksesta, mutta jos teillä tulee täällä vielä kysymyksiä mieleen niin heitelkä ihmeessä kommenttiboksiin niin vastailen niihin näin julkisesti. Hampaiden poisto, etenkin viisaudenhampaiden leikkaus, pelottaa monia. Mutta jos mäkin maailman pahimman hammaslääkäripelon kanssa taistelleena selvisin, selviää siitä ihan jokainen ♥ Palaillaan taas kunhan ajatus alkaa kulkea ja järkeviä juttuja saa kirjoiteltua..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Yksi suurimmista peloistani

tiistai marraskuu 06 2018

Jos ei nyt vakavaa sairautta tai kuolemaa – omaa tai läheisten – oteta huomioon, pelkään varmasti kaikkein eniten juuri hammaslääkäriä. Hammaslääkärikammo on ollut lapsesta asti aivan infernaalisissa lukemissa ja se on ollut myös syy siihen, miksi olen pitänyt koko aikuisikäni hampaistani todella hyvää huolta. Hampaidenpesusta ei luisteta, eikä lankauksista. Syön aina purkkaa ja käytän ksylitolipastilleja, eikä minulla ole onneksi ollut aikuisena yhtään reikää. Hampaiden puhdistuksessa käyn säännöllisesti, juuri hammaslääkäripelon takia. Aina hyvä hoitokaan ei riitä, ei etenkään kun on kyse viisaudenhampaista. Unohdin niiden olemassaolon jo aikoja sitten, kun kolme neljästä on puhjennut täysin näkyviin eikä se yksi puoliksi puhjennutkaan ole muistuttanut olemassaolostaan kahdeksaan vuoteen. Pari viikkoa sitten se viheliäinen hammas kuitenkin tulehtui. Jouduin kohtaamaan hammaslääkärikammoni ja varaamaan ajan.

Tulehtunut viisaudenhammas täytyy tietysti hoitaa kuntoon. Olen nyt jo toisella antibioottikuurilla, sillä ensimmäinen ei purrut kunnolla. Tulehtuneen hampaan vastapurijahammasta on hiottu, tulehtunut ien putsattu, otettu kuvia ja määrätty taas lisää lääkkeitä. Tässä kohtaa olin jo itkenyt hammaslääkärin tuolissa, hengittämällä tsempannut itseni pysymään tajuissani ja vannonut, ettei hampaaseeni kosketaan vain nukutetun ruumiini yli. Koska tuo paholaisen keksimä viisaudenhammas ei ole puhjennut kokonaan, se täytyy leikata. Otin leikkausuutisen sekä tiedon siitä, että samalla pitäisi poistaa myös yläviisaudenhammas, ns. vastapurijahammas, vastaan yllättävän rauhallisesti sen itkupaniikkireaktioni jälkeen. Tehkää ihan mitä vaan, kunhan saan kivun pois enkä tiedä itse toimenpiteestä mitään. Sain maanantaiaamun käynnillä huomiselle aamulle ajan suu- ja leukakirurgille, jonka kanssa aloimme suunnittelemaan operaatiota. Ensin olin kauhuissani, nyt olo on jopa suhteellisen zen. Hyvä että hammaslääkäri sai ajan varattua jo tälle viikolle, sillä ensi viikolla olisin pelännyt taas enemmän. Onnekseni kirurgi on alansa huippuja, se edes vähän lievittää pelkoani. Miksi juuri viisaudenhampaan poistoihin liittyy niin paljon kauhutarinoita?

Huomenna sovitaan siis poistojen toteutuksesta. Hereillä, rauhoitettuna, sedaatiossa vai nukutuksessa? Olisi kiva kuulla KAIKKI mahdolliset kokemukset teidän viisaudenhammasoperaatioista, niin hyvät kuin huonotkin. Hammaslääkärikammo on tällä hetkellä itselläni jotenkin niin paha, etten keksi edes keinoja sen työstämiseen. Menin eilenkin vastaanotolle aivan sumussa, paniikinsekaisin tuntein. Siinä on kovin vaikeaa alkaa tsempata itseään ja miettiä, että on sitä maailmassa paljon pahempiakin operaatioita. Ärsyttää, miksen mä voi olla vaan heitä, jotka nukahtavat siihen tuoliin? Sen sijaan olen aivan lamaantunut, enkä osaa ajatella mitään muuta kuin sitä lyhyttäkin käyntiä. Pelkäättekö te hammaslääkäriä ja miten olette mahdollisesti työstäneet sitä pelkoa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria