Mä luen suurella ilolla raudanpuutejuttuja lehdistä ja blogeista, somestakin. Kun on pitkään kärsinyt kummallisista oireista ja sitten niin ikään vahingossa löytänyt niihin syyn ja lopulta onneksi myös tehokkaan hoidon, osaa arvostaa sitä että tietoa raudanpuutteesta on saatavilla nykyään niin paljon. Osittain olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt menee vähän yli. Tuntuu että nyt ihan kaikkia oireita syytetään raudanpuutteesta ja sitten itketään, kun ferritiini olikin ihan normaali ja oireita on silti. Oireet ovat moninaiset ja ne ovat sellaisia, jotka voivat johtua myös stressistä. Niinhän itsekin luulin, mutta onneksi mut tutkittiin kunnolla. Raudanpuutteesta on tehty myös bisnes. Mua lähestyttiin muun muassa tarjouksella, jossa tarjottiin blogiini sijoitettavaa linkkiä vastaan ilmaista ferritiinimittausta.. Rautavalmisteita näkee nykyään kaikkialla ja raudanpuutteeseen erikoistuneille lääkäreille on valtavat jonot. Vähän ristiriitaisia ajatuksia tästä, mutta pääasia että ihmiset saavat hoitoa ja tietous raudanpuutteesta yleistyy. Vaikka vähän huvittuneena seuraan toisia vouhkaajia sivusta, olen samalla hyvin kiitollinen. Ehkä joku toinenkin paranee kummallisista oireista ja hänen elämänsä muuttuu.

Niinhän minullekin kävi. Raudanpuute on nyt toistaiseksi selätetty, mutta luojan kiitos sitä seurataan säännöllisin väliajoin vielä pitkään. Oma raudanpuutteenihan eteni periaatteessa anemiaksi asti, sillä hemoglobiinini laski niin paljon (reilusti yli 30 yksikköä siitä mitä se oli aiemmin ollut vaikka se olikin vielä 1 pykälän virallisen anemiarajan yläpuolella) että se luokitellaan jo anemiaksi. Myöhemmin itseasiassa selvisi, että raudanpuute onkin alkanut mitä luultavammin jo sektiosta ja siihen ovat vaikuttaneet seuraavan 4 vuoden aikana muun muassa rankka treenaaminen, kuparikierukka, ylirasitustila, uupumukseen asti johtanut stressi, kasvis(- ja kaikin puolin raudaton) ruokavalio. Syitä on monia, pääasia että ilmiö tunnistettiin ja sain siihen asianmukaista hoitoa. Nyt kun olen voinut hyvin jo pidempään ja rautatiputuksestani on kulunut jo viisi kuukautta, ajattelin listata vielä mitä muuttui?

KROPPA Rytmihäiriöt ovat kadonneet täysin. Tuo jokapäiväinen riesa on tiessään! Samoin närästys. Nämä ovat itselleni aivan älyttömän isoja juttuja. Ihon kunto on parantunut paljon ja iho todellakin näyttää siltä että se saa taas happea ja ravintoaineita verenkierrosta. Tähän vaikuttaa kyllä moni muukin tekijä, mutta kalpeasta normaaliksi muuttunut ihonväri on ainakin varmasti raudanpuutteen korjautumisen ansiota. Kasvoilla on ihan eri tavalla väriä kuin ennen. Uusia hiuksia on alkanut kasvaa, sekä ihan hullua – joudun nyppimään melkein joka päivä kulmakarvat, mitä ennen tein ehkä kahdesti kuussa. Keho palautuu treenistä aivan eri tavalla kuin ennen, enkä ole enää ollenkaan kärsinyt samanlaisista lihaskivuista kuin ennen. Mua ei myöskään huimaa enää ollenkaan, mikä ennen oli ihan jokapäiväistä. Palan tunne kurkussa on kadonnut, pystyn taas niellä vitamiineja (mitä en saanut alas ennen millään) ja mikä parasta, kestävyyskuntoni on noussut aivan uusiin lukemiin. Esimerkiksi juuri juoksu on paljon helpompaa kuin ennen ja sykkeet pysyvät kohtuullisina pitkillä ja nopeillakin lenkeillä. Tämän huomaa ihan konkreettisesti jo urheilukellostakin. Olo lenkillä on aivan erilainen kuin esimerkiksi viime kesänä ja jo senkin takia haluan käydä mahdollisimman paljon juoksemassa koska nautin siitä niin paljon.

MIELI Koko alkuvuoden olen ollut taas oma, innostuva ja energinen itseni. Oikeastaan tuntuu siltä kuin vuosien jälkeen olisin herännyt taas henkiin ja ajattelen monista asioista aivan eri tavalla kuin ennen. Mietin jo, kadottivatko kiireiset vuodet sen sisäisen optimistini joka uskoi aina, että asiat järjestyvät. No, täällä se taas on. En myöskään ajattele enää oikeastaan ollenkaan kuolemaa, vakavaa sairastumista tai muita tällaisia ikäviä ajatuksia, jotka ennen olivat osa päivittäistä arkeani ja muka aivan normaaleja. En myöskään ole enää ollenkaan niin luulotautinen kuin mitä olin koko viime vuoden. Ajoittainen lamauttava väsymys on kadonnut kokonaan, enkä ole enää yhtään niin kiukkuinen kuin aiemmin olin oikeastaan päivittäin. Ja minä kun pidin tuota puolen vuoden – vuoden takaista tilannetta ihan normaalina.

Ferritiinin mittausta sekä kaikin puolin kunnollista tutkimusta kannattaa vaatia, mutta täytyy myös muistaa, että oireet voivat johtua muustakin kuin raudanpuutteesta. Rautaa ei kannata syödä omin päin ilman tietoa varastoraudan määrästä ja raudan syöminen purkista on myös keino nostaa ferritiiniä, ei pelkkä infuusio (siinä on vakaviakin haittavaikutuksia). Sain oman tiputukseni ns. hoitokokeena, eli lääkäri ei missään vaiheessa taannut, että se auttaa tai että oireeni johtuvat nimenomaan raudanpuutteesta, sillä samaan aikaan sairastin uupumuksen ja olin ylikunnossa. Nämä kaikki olivat varmasti toistensa summia. Se, miten elämäni muuttui rautavarastojen täytyttyä ja hemoglobiinin noustua, on niin hullua, että voisin kertoa siitä loputtomasti koko maailmalle. Ja joku vielä kieltäytyy kirjoittamasta edes lähetettä ferritiinin mittaukseen.. Otin tähän postaukseen aika synkät kuvat, koska synkkyys oli oikeastaan sitä mitä anemia mulle teki. Veti johonkin pimeään ilman, että edes tajusin olevani siellä. Silmät tottuivat, mutta nyt kun pääsin pois, tajuan miten pimeydessä oikeasti olin. Terve ihminen ei sitä ymmärrä eikä moni näe edes päällepäin toisen pahaa oloa. Raudanpuute on siitäkin erikoinen juttu, että se (luonnollisesti) vaikuttaa koko kehoon aiheuttaen hyvin moninaisia oireita.

Huokaisen helpotuksesta joka päivä. Olin onnekas, että paranin niinkin pian. Silti, pelkään huomista laboratoriokoetta edelleen ihan hulluna. Mitä jos onkin taas jotain.. Muistuttelen itseäni että eihän tämä nyt mikään syöpäkontrolli ole, mutta ehkä sekin kertoo raudanpuutteen aiheuttamien oireiden vakavuudesta, että sitä helvettiä pelkää ihan valtavasti. Että siinä vasta muoti-ilmiö.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Muistan kuinka menin kerran ihan surkealla mielellä salille. Valitin pimeysmasennustani ja ahdistunutta mieltä pukuhuoneessa, kun sain kuulla kannustavat sanat. Just täällä se lähtee. Niinhän se lähti. Olen selvittänyt lukemattomat kerrat karkailevia ajatuksiani salilla, hiihtänyt ahdistusta karkuun, joogannut levottoman olon pois ja juossut eroon stressistä. Aivan täydellisen zen olen ollut uinnin ja avannon jälkeen. Saatan juosta vaikka kuinka myöhään lenkkiä jos päivä on ollut vähän rankka.

Mielenterveysongelmista kärsiville suositellaan liikuntaa. On totta, että vaikeasti masentuneen on vaikea kuvitella ensimmäisenä lähtevänsä juoksemaan, eikä se kai ole se tarkoituskaan. Liikuntaa kannattaa harrastaa nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona ja pahimpina hetkinä niin kuin se itselle tuntuu parhaalta. Edelleen, pääasia että liikkuu. Kirjoitin loppuviikolle vielä postauksen vähän tätä aihetta sivuten, eli miksi siitä liikunnasta kuitenkin tingitään, vaikka siitä tulee nimenomaan hyvä olo. Kuka on joskus katunut sitä, että lähti liikkeelle?

Muistan itse nuo lämpimät sanat salin pukuhuoneesta edelleen. Ne kannustivat tekemään treenin täysillä loppuun asti. Siksi haluan itsekin jakaa tuota hyvää oloa ja muistutella liikkumisen ilosta sekä miksi sitä tehdään. Mulla on ollut taas tänäänkin aamusta asti tosi levoton olo, ihan hyvällä tavalla kuitenkin. Gerbiilin keskittymiskyky, niin kuin vanha rakas ystävä mulle tapasi sanoa. Mikään ei rauhoita mieltä yhtä hyvin kuin treeni. Keskityn salilla aina aivan täysin siihen mitä teen, en kuule enkä nää oikeastaan mitään ympärilläni, paitsi musiikit korvilla. Viimeistään suihkussa tai saunan lauteilla ajatukset ovat taas koossa ja kotiin usein vie mukanaan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota jatkaa säännöllisesti eteenpäin. Liikunnalla on uskomaton vaikutus ja ainakin nykyisessä elämäntilanteessani se on itselleni parasta mahdollista terapiaa. Ja terapiaa mä muuten suosittelen missä muodossa tahansa ihan jokaiselle.

Mulle se on tällä hetkellä treeniä. Sillä se lähtee.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tuskin kukaan pääsee sängystä ylös notkeana, liikkuvana ja energisenä. Ei ainakaan jos on herännyt herätyskelloon. Aamulla kroppa on yön jäljiltä jäykkä ja etenkin stressaavina aikoina voi mennä pitkään, ennen kuin se palautuu yön jälkeen normaaliin tilaansa ja saavuttaa tavanomaisen liikkuvuutensa. Kireä keho tekee aamusta helposti entistäkin tahmeamman. Itse olen aamuihminen, mutta tiedän etteivät kaikki missään nimessä ole. Oikeastaan suurin osa taitaa inhota aikaisia aamuja. Reilun puolentoista vuoden ajan olen ainakin yrittänyt ottaa aamuiset joogaliikkeet tavaksi. Se energia ja liikkuvuus jonka saa pienestäkin treenistä, on vertaansa vailla. Kun ihan ensimmäisen kerran tein tämän lyhyen, 5 minuutin aamujoogan, sain jotain aivan käsittämätöntä inspiraatiota ja tein toimistolla suursiivouksen ensimmäistä kertaa sitten kahteen vuoteen. Joogalla on uskomaton vaikutus mieleen ja energioihin. Lauantaina heräsin kahdeksalta vähän levottomaan oloon. Joogasin lähes tunnin hiljaisessa kodissa. Ja miten kävi? Lauantai oli paras päivä pitkään aikaan.

Kun maton levittää illalla lattialle ja laittaa trikoot valmiiksi, on aamulla helpompi aloittaa. Jos on oikeasti kiire, ei aina tarvitse edes trikoita. Tämä superhelppo viiden minuutin aamujooga menee vaikka ilman vaatteita. Kannattaa toki laittaa vaikka verhot eteen jos ikkunoistasi näkee sisään. Been there done that so many times! Jos aikaa vain on, se kannattaa käyttää aamulla joogaan. Viisi minuuttia ehtii kuitenkin ihan jokainen, siinä on kyse enää priorisoinnista. Tässä nopea, muutaman liikkeen aamujooga joka sopii ihan jokaiselle. Yhdessä asennossa kannattaa pysyä ainakin parin hengityksen ajan. Muista hengittää oikein, eli pallean kautta ja uloshengitys saisi kestää jopa puolet pidempään kuin sisäänhengitys.

Ensimmäisenä pyöristä selkää ja roiku kohti lattiaa. Jos pystyt, laita kämmenet lattiaan ja jatka selän pyöristämistä. Saat venytyksen myös takareisille ja pohkeille hakemalla venytystä eri kohtiin liikkumalla. Jos tuntuu pahalta, koukista polvia vuorotellen. Hengittele tässä rauhassa ja anna veren virrata koko kroppaan. Herättele molemmat, keho ja mieli.

Kun kämmenet (tai sormenpäät) ovat lattiassa, käännä katse ja toinen käsi kohti kattoa. Liike avaa hyvin rintakehää ja venyttää jalkoja, kylkiä sekä selkää. Toista sama myös toiselle puolelle. Näissä kannattaa olla rauhallinen, sillä aamulla tasapaino voi olla vähän hukassa ja meno horjuvampaa kuin alkuillan joogatunnilla.

Ota iso askel eteen ja asetu yhden jalan kyykkyyn niin, että saat venytystä myös lonkankoukistajalle. Nosta kädet ylös ja laske hartiat kunnolla alas. Muista hengittää rauhallisesti ja keskittyä kehoa avaavaan liikkeeseen. Istumatyötä tekevälle loistava liike myös tehtäväksi esimerkiksi taukojumppana töissä.

Tuo tästä toisen käden sormenpäät alas lattiaan ja kurota toisella kädellä taas kohti kattoa. Anna katseen seurata perässä ja koita säilyttää tasapaino. Toista sama myös toiselle puolelle toisen jalan ollessa edessä. Muista hengitellä rauhallisesti ja kerätä energiaa uuteen päivään. Siitä tulee hyvä ♥

Lopuksi tee kevyt taaksetaivutus, joka tuo liikkuvuutta selkään sekä venyttää vatsalihaksia, avaa rintakehää ja parantaa ryhtiä. Tässä toimii hyvin myös dynaaminen liike, jos selkä tuntuu olevan jumissa heti aamusta.

Jo tästä helposta ja nopeasta harjoituksesta saat valtavasti energiaa ja upean alun uudelle päivälle  ♥