Olen kirjoittanut vajaa vuosi sitten loppukesästä jonkin ylimalkaisen tekstin loppuunpalamisesta. Siinäkin korostanut vain sitä, kuinka minä vain olen suorittaja, introvertti ja tarvitsen siistin ja rauhallisen ympäristön vaikka sitten pienen väsymyksen kustannuksella. Loppuunpalaminen oli tapahtunut jo silloin, en vain tunnistanut sitä itse. Kirjoitan tätä postausta vasta nyt juuri siksi, että nyt tiedän tuon olevan ohi ja tunnistan kuinka eri tavalla asiat ovat nyt. Olen kaikin puolin eri ihminen.

 

Opiskeluaikoina kävin koulussa ja tein sen ohella noin 30 tuntia viikossa töitä. Välillä kahtakin eri työtä. Olin stressaantunut, mutta eri tavalla. Silloin kesäloman alkaessa olo oli hetken aikaa tyhjä, mutta helpottunut. Muistan kun tein loman alkaessa suursiivouksen ja aloin nauttia kesästä. Se oli normaalia. Vastaavasti taas viime vuonna tähän aikaan olin vain ahdistunut. Kotiin oli tulossa keittiöremontti, ahdisti. Kolmen viikon venereissu aurinkoisessa saaristossa kuulostaa monen korvaan unelmien täyttymykseltä, täydelliseltä tavalta viettää kesälomaa, mua sekin ahdisti. Olin jatkuvasti huonolla tuulella, stressasin ihan älyttömistä asioista ja halusin olla vain kotona. Kroppa oli fyysisestikin stressaantunut ja olinkin tietämättäni hankkinut itselleni vakavan ylirasitustilan. Suorittamiseni ylettyi jokaiseen elämän osa-alueeseen enkä osannut nauttia enää mistään. Joka ikinen loma ja reissu tuntui vain aiheuttavan lisää stressiä, kannattaako sinne sitten edes lähteä?

 

Kärsin suorittajan kirouksesta, mun oli pakko olla tekemässä kokoajan jotain tai tunsin itseni laiskaksi ja saamattomaksi. Tämähän näkyy sitten jokaisella elämän osa-alueella, kaikkeen ei yksinkertaisesti voi panostaa täysillä. On pakko sanoa ei, on pakko joskus tuottaa se paha mieli muillekin kuin itselleen. Ei yksikään työ, ei yksikään maine eikä kunnia, ole sen arvoista, että hukkaat itsesi ja ilon elämästäsi. Kun stressiä ja ahdistusta pakenee vielä kovatehoiseen liikuntaan, joka sekin lisää kehon stressitilaa kun ei huolehdi riittävästä palautumisesta, keho ja mieli ovat molemmat todella sekaisin. En halunnut olla se lapselleen huutava ja kiukutteleva äiti, mutta se mä olin.

 

 

Vuoden aikana on moni asia muuttunut. Olen itsekkäästi käyttänyt paljon aikaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Ajatellut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan. Avannut mieleni solmuja, rauhoittunut ja tehnyt paljon pieniä muutoksia elämässäni. Olen löytänyt taas ilon elämästä, saanut itseni takaisin. Löytänyt vähän taas sitä kadonnutta no edes sinnepäin -asennetta, ja alkanut jopa odottaa taas lomia. Parin viime vuoden aikana olen tavallaan kammonnut niitä, sillä silloin on ollut aikaa kohdata itsensä ja ajatuksensa. Arkeen kun ne piiloutuvat aika kätevästi. Yhtäkkiä löydänkin aikaa tehdä itse ruokaa, leipoakin. Turhat kotityöt jäävät yhä useammin tekemättä, enkä koe niistä ahdistusta. Tähän väliin haluankin sanoa, että siinä vaiheessa kun viikkaamattomat pyykit ja tiskivuori tuntuvat ylitsepääsemättömän pahalta asialta sietää, on jokin hullusti. 

 

Vaikka tällä hetkellä stressiä ja huolta on jopa enemmän kuin vaikka silloin vuosi sitten, pystyn käsittelemään niitä eri tavalla ja se taakka tuntuu paljon kevyemmältä kantaa. Loppuunpalaminen on vaikea tunnistaa, joten se pääsee salakavalasti kehittymään pitkällekin ennen totaaliuupumusta. Moni hakee apua vasta, kun ei pääse sängystä ylös eikä suoriudu päivittäisistä askareista. Silloin tilanne on jo paha. Itse hakeudun fyysisten oireiden takia lääkäriin ja vasta kun sain kuulla lääkäriltä, että olen pahasti ylirasittunut, tajusin sen itse. Onneksi ei voi kuin arvailla, mitä olisi voinut tapahtua jos tilanne olisi jatkunut pidempään.

 

 

Toipuminen ja uudenlaisen elämäntavan omaksuminen oli kaikkien silloisten terveysongelmien takia hidasta. Toisaalta niin se taitaa muutenkin olla. Vasta jälkikäteen tajuaa kuinka väsynyt sitä olikaan. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota niin omaan, kuin läheistenkin hyvinvointiin ja jaksamiseen. Etenkin stressaavat suorittajat uupuvat nykyään niin helposti, että sitä voi alkaa pitää jo kansantautina. Jos olet itse kärsinyt uupumuksesta tai loppuunpalamisesta, kerro kommenttiboksissa kokemuksistasi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

En muista, onkohan Suomen kesäkuussa ollut koskaan näin lämmintä ja aurinkoista? Alkukesän helteet ja kuumuus saavat ihmiset ulos rusketuksenkin toivossa. Talven jäljiltä iho on kuitenkin vielä vaalea, mutta UV-indeksi korkea. Ihon suojaaminen auringolta aurinkosuojavoiteilla on juuri nyt ajankohtaista. Samaan aikaan puhutaan kuitenkin kemikaalikuorman vähentämisen tärkeydestä. Onko ratkaisuna luonnonkosmetiikan aurinkovoide? Ne taas vastaavasti tukkivat monen ihoa ja aiheuttavat epäpuhtauksia. Milloin pärjää ilman aurinkosuojaa?

 

Itse suojaan kasvot auringolta aina alkukevään aurinkoisista päivistä alkusyksyyn. Yksinkertaisesti siitä syystä, että iho vanhenee silmissä jo yhdessä kesässä auringon vaikutuksista jos se saa liikaa säteilyä. Haluaisin käyttää luonnonkosmetiikan tuotteita kasvoillani, mutta ikävä kyllä en  ole löytänyt tähän päivään mennessä yhtään tuotetta, joka ei tuntuisi tukkivan ihoa. Jos siis tiedät kasvoille tarkoitetun aurinkovoiteen joka ei tätä tee, ottaisin tuotesuosituksia kiitollisena vastaan. Vartalon ihon suojaan aina alkukesästä sinne juhannuksen tienoille, riippuen kuinka paljon ehdin ruskettua. Ihohan muodostaa oman suojavärinsä kun on oleskellut tarpeeksi auringossa ja tuo suojaväri suojaa sitten jatkossa palamiselta. Toki tässä on syytä käyttää ihan maalaisjärkeä, kaikille ihotyypeille tämä ei sovi vaan osa vaatii aurinkosuojaa jatkuvasti. Koska itse rusketun helposti, en kuormita kehoani ylimääräisillä suojakertoimien kemikaaleilla enää silloin, kun iho on jo hyvin ruskettunut. Kasvojen ohuen ja herkän ihon suojausta kyllä jatkan läpi kesän. Tämä toimii siis Suomen UV-indekseillä, oma ihoni kyllä varmasti palaisi esimerkiksi päiväntasaajalla vielä kuukaudenkin auringonoton jälkeen jos en suojaisi sitä aurinkovoiteilla.

 

 

 

Mikä ihmeen fysikaalinen aurinkosuoja? Aurinkosuojafilttereitä on kahdenlaisia – kemiallisia (eli synteettisiä, ei-luonnonkosmetiikan tuotteita), jotka tunkeutuvat ihon läpi ja muodostavat ns. suojakerroksen joka imee UV-säteilyä itseensä. Fysikaaliset aurinkosuojat (luonnonkosmetiikan puolelta) sisältävät luonnollisia mineraalifilttereitä, jotka heijastavat säteilyn pois ihon pinnalta eivätkä imeydy ihoon. Fysikaaliset aurinkosuojat eivät ole ympäristölle haitallisia, eivätkä ne sisällä kemikaaleja (joiden on sanottu olevan haitallisia jopa hormonitoiminnalle) ja niiden on tutkittu sopivan hyvin myös aivan pienille lapsille. Auringonsäteiltä suojaavat aineet ovat niissä peräisin luonnollisista lähteistä, kuten esimerkiksi maamineraaleista. Ensisijaisesti suosittelenkin valitsemaan aina tällaisen vaihtoehdon, jos mahdollista. Suomen olosuhteissa aurinkosuojavoiteita tosin tulee käytettyä niin vähän, että pääasia kun suojaa ihon millä tahansa tuotteella jos fysikaalista suojaa ei ole saatavissa rantapäivän ajaksi.

 

Näiden fysikaalisten aurinkosuojien ainoana ongelmana on tosin tuo niiden toimintamekanismi, mineraalifilttereiden kertyminen ihon pintaan. Vaikka kuinka kosteutan ihon ennen voiteen levittämistä, kuorin ja pesen sen huolellisesti pois, tällainen aurinkovoide aiheuttaa pieniä epäpuhtauksia. Siksi olen käyttänyt nyt perinteisiä aurinkosuojavoiteita kasvoilleni. Koska haluan välttää mahdollisimman paljon turhia kemikaaleja, alan tosiaan vähentää aurinkosuojavoiteen käyttöä kun iho alkaa tummua ja suosin vartalon iholla kuitenkin enimmäkseen luonnollisia tuotteita. Lapsen ihon kanssa olen nykyään aivan erityisen tarkka, joten hänellä on käytössä nyt vain fysikaalinen aurinkosuoja. Tänä kesänä käytössä ovat Algamariksen ja Whamisan aurinkotuotteet. Vinkatkaa tosiaan teidänkin suosikkeja, myös tavallisten aurinkovoiteiden puolelta.

 

 

 

Onko sitten mitään kikkoja, millä nopeuttaa ruskettumista tai saada pysyvämpi väri? Olen kokeillut luultavasti aivan kaikkea, solariumvoiteista porkkanamehuun. Paras keino pysyvään ja syvään rusketukseen on ihon säännöllinen kuorinta. Ihoa voi kuoria kesällä suihkussa vaikka päivittäin. Kun kuollut pintakerros lähtee pois, iho ruskettuu paremmin ja väri todellakin pysyy eikä irtoa ensimmäiseen karheaan pyyhkeeseen koskiessa. Toki aurinkovoide auttaa kunnon rusketuksen muodostamisessa, sillä se suojaa ihoa palamiselta. Lievästikin palanut iho kuoriutuu ja rusketus lähtee sen mukana hetkessä pois. Spirulina on ainoa ”lisäravinne” joka on tuntunut nopeuttavan ruskettumista, mutta sitäkin saa litkiä kyllä pitkin kesää ja ennaltaehkäisevästikin. Hormonaaliset muutokset vaikuttavat myös ruskettumiseen, sillä esimerkiksi raskausaikana en ruskettunut ollenkaan niin hyvin kuin normaalisti. Ihoni palasi tummumaan takaisin tuohon normaaliin sävyynsä vasta vuosi-pari Micaelin syntymän jälkeen.

 

 

 

Ihoa kannattaa myös kosteuttaa aina auringonoton jälkeen, mielellään ihan tavallisilla vartalovoiteilla, sillä synteettisissä after sun -tuotteissa on usein jopa ihoa kuivattavia ainesosia. Jos käytät vartalovoidetta päivittäin, muista silloin aivan erityisesti huolellinen kuorinta. Toki rusketuksen saa halutessaan myös purkista. Se on ehkä turvallisempi tapa, mutta toisaalta iho rakastaa aurinkoa kun sitä ottaa fiksusti ja turvallisesti. Sääennusteet lupaavat Suomeen aivan uskomattomia kesäkelejä juhannukseksikin, joten aurinkovoide taitaa olla aika ajankohtainen ostos viimeistään nyt. Mä lähden viikonloppuna Espanjan aurinkoon, voi kun tätä lämpöä riittäisi koko heinäkuulle, kun meillä kaikilla on varsinainen kesäloma ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


En olisi koskaan kuvitellutkaan kirjoittavani tällaista postausta. Lapsesta asti hammaslääkärin odotushuoneessa on huimannut. Huoneeseen on asteltu tärisevin käsin ja voi kuinka monta aikaa olenkaan perunut vaan sen takia, etten ole uskaltanut. Olin monta vuotta käymättä tarkastuksissa ja hampaiden puhdistuksessa, koska pelkäsin niin paljon. Olen kirjoittanut aiemminkin hammaslääkärikammostani ja saanut teiltä lukijoilta ihan valtavasti vertaistukea, iso kiitos siitä ♥ Jaoin tänne myös fiiliksiä marraskuun alussa yhdestä suurimmista peloistani. Viisaudenhampaani tulehtui ja sain lopulta leikkaustuomion molemmille viisureille. Kun tuona marraskuisena maanantaiaamuna astelin tulehtuneen hampaani kanssa hammaslääkäriin ja itkin hysteerisenä tuolissa, en olisi koskaan uskonut että puoli vuotta myöhemmin nukahdan siihen tuoliin. Miten tämä tapahtui, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelosta ja aloin jopa odottaa hammaslääkärikäyntejä?

Onnellisen sattuman kautta sain todella pian peruutusajan suukirurgille, joka leikkasi hampaani. Kerroin hänelle pelostani ja hän ehdotti minulle suoraan anestesiaa, sitä olin toivonutkin. Pelkoni oli niin paha, ettei edes sedaatio olisi riittänyt. Sain leikkausajan seuraavalle päivälle, onnenkantamoinen sekin. En ehtinyt panikoida ja tulehtunut suu (ja kaula, korvat ja niska) oli niin kipeä, ettei pystynyt elää sen kanssa normaalisti edes yhtä kokonaista päivää. Leikkaus tehtiin nukutuksessa yksityisellä lääkäriasemalla sairaalan puolella, johon hammaslääkäritiimi saapui leikkaamaan hampaat varsinaiseen leikkaussaliin. Pyysin samaan syssyyn paikkaamaan kaikki paikattavat, jos sellaisia olisi. Olen kuitenkin ollut tunnollinen hampaanpesijä ja omaan kai hyvän hammasluun sillä mulla ei ole ollut reikiä ollenkaan. Kuitenkin samassa nukutuksessa olisi voinut tehdä muutkin tarvittavat operaatiot. Olin leikkauksen jälkeen todella kipeä, mutta toipuminen sujui kuitenkin odotetusti ja hyvin. Kontrollikäynnillä vielä vähän jännitti odotustilassa, mutta sen jälkeen tapahtui jotain outoa.

Astelin ulos suukirurgin vastaanotolta paria hammasta (ja muutamaa euroa) köyhempänä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt varaan kyllä hampaiden puhdistuksen. Edellisestä ei ollut edes kovin kauaa, mutta tuo alle vartin kontrollikäynti sai minut pysähtymään tiskille ja varaamaan puhdistusajan. En perunut aikaa, en jännittänyt. Eihän se nyt miellyttävää ollut, mutta on sitä pahempiakin juttuja koettu. Tuon putsin jälkeen päätin alkaa pitää hampaistani paljon parempaa huolta. Vaikka olenkin aina pessyt niitä hyvin, nyt se tarkoitti säännöllistä hammaslääkärillä käyntiä. Kuvautin ja tarkistutin hampaat vuoden alussa vielä kertaalleen, ei reikiä eikä tulehduksia. Päätin korjata purennan sekä hampaiden asentovirheet kuntoon ja aloittaa Invisalign -hoidon. Nyt olen käynyt säännöllisin väliajoin hammaslääkärissä (jopa muutaman viikon välein Inviksien takia) ja suhtaudun siihen kuin vaikka kasvohoitoon. Ja ihan oikeasti yhtenä aamuna nukahdin siihen tuoliin. Kirjoitan hoidon etenemisestä vielä lisää vaikkapa seuraavan hammaslääkärikäynnin jälkeen, mutta täytyy sanoa että näissä kuukausi sitten otetuissa kuvissa mun ylähampaat näyttävät suorastaan vinoilta nykytilanteeseen verrattuna ja mulla on hoitoa vielä vähän yli puolet jäljellä. Mun koko hymy on muuttunut!

Pääsin eroon hammaslääkäripelosta nukutuksen avulla. Vaikka pelkopotilaisiin erikoistunut hammaslääkäri sanoi minulle, ettei nukutus poista pelkoa, se vain siirtää sitä. Minulle se toimi. Nyt tiedän, että nuo kaikkein pahimmat operaatiot voi tehdä niin, etten tiedä niistä mitään. Ja kun kerran menee osaavan lääkärin luo, samalla kannattaa kuvata koko suu ja selvittää kaikki korjattavat asiat. Yksi pahimmista hammaslääkäripelon aiheuttajista itselläni oli epävarmuus. Kun pelokkaana jätin vuosien tarkistukset väliin, ajattelin aina että nyt siellä on varmaan senttien kerros hammaskiveä ja sata reikää. Tarkistuksen ja hammasputsauksen jälkeen kannattaa panostaa kunnon kotihoitoon. Hammasvälit täytyy puhdistaa joka ikinen päivä, hampaat eivät muuten pysy tarpeeksi puhtaina ja reikiintymisen todennäköisyys kasvaa todella paljon. Hammaslanka, hammasväliharja, suuvesi ja sähköhammasharja ovat nykyään jokapäiväisessä käytössä enkä osaa olla ilman, edes sitä yhtä päivää. Enää ei pelota avata suuta, kun tiedän itsekin sen olevan hyvässä kunnossa. Hammaslääkärikäynnin väli saisi olla maksimissaan vuoden, useamminkin voi käydä ainakin puhdistamassa hampaita. Soodapuhdistus ja hammasvälien puhdistus suuhygienistin luona tekee jo paljon ja auttaa pelon lievittämisessä.

Miten te olette päässeet eroon hammaslääkäripelosta vai ettekö vieläkään uskalla mennä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian