Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

Aamulla sammutan ensimmäisenä herätyskellon. Kirkasvalolamppuakin paremmin herättää kirkkaimmalle säädetty puhelimen näyttö silmien edessä. En koskaan pääse ylös sängystä heti kellon soidessa, keho ja mieli vaativat muutaman minuutin heräilyn sininen valo silmien edessä. Haluaisin pitää puhelimen pois makuuhuoneesta. Vielä ei ole onnistunut.

Arkiaamujen Hesarin selaan sängyssä näytöltä. Tarkistan sään ja valitsen mielessäni vaatteita sen mukaan, postaan ehkä kuvan Instagramiin, jos muistan. Varmistan päiväkodin intrasta, oliko tänään retkiä tai muuta erityistä muistettavaa. Lihapullia näköjään lounaaksi, niiden avulla saakin lahjottua lapsen syömään aamiaisensa. Päiväkodin Whatsapp-ryhmässä muistutetaan vielä aurinkosuojan käytöstä lapsilla, aurinko on jo polttavan kuumaa.

Aina välillä unohdan, kuinka lapsuudessani ei käytetty ollenkaan nettiä. Muistan sen modeemin raksutuksen ja yhdistämisäänen edelleen. Ensimmäiset tekstiviestit, myöhemmin ne, joihin ei mahtunut kuin tietty merkkimäärä eikä sitäkään voinut ylittää saldorajan ylityksen pelossa. Webbikamerat, MSN Messengerin ja viestit yläasteen ensimmäisiltä poikakavereilta. Ensimmäisen läppärin, ensimmäisen älypuhelimen. Tekstarit, joita saattoi lähettää vaikka kuinka monta. Yhtäkkiä kaikki siirtyi nettiin. Bussiaikatauluja ei luettukaan aamulla pysäkin seinästä, tuli Reittiopas. Nykyään jopa matkakorttini on historiaa, kun puhelimessa on julkisen liikenteen sovellus, joka veloittaa liput suoraan luottokortilta.

DNA haastoi minut tässä kaupallisessa yhteistyössä pohtimaan, miten netti kuuluu minun päivääni. Eikä mikä tahansa netti, vaan nopea ja toimiva netti. Reissuissa sitä välillä vielä turhautuu hitaaseen wifiin ja muistaa, kuinka tämä sekunnissa someen -maailma on vielä niin kovin uusi.

Aamun kiireestä selviää kertomalla, että murojen syöjä saa lounaalla lihapullia. Pukemista nopeuttaa Viaplaysta katsottu Blaze ja Monsterikoneet. Kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, lähden töihin. Matkalla kuuntelen musiikkia Spotifysta, uusia biisejä on päivittynyt yön aikana suosikkilistoilleni. Mahtavaa. Tiesittekö muuten, että DNA tekee yhteistyötä musiikin suoratoistopalvelun Deezerin kanssa? Tai että Deezer on voittanut monissa arvosteluissa Spotifyn? Pitäisi kokeilla, tää oli mulle ihan uusi juttu. Aamun palaveri on kaupunginosassa, jossa olen käynyt ehkä kerran aiemmin. Pakko laittaa puhelimen karttapalveluun osoite, että löydän perille.

Teen lähes kaiken työni netissä. Tai sanotaanko, että en voisi tehdä työtäni ollenkaan ilman nettiä. Pari vuotta sitten lähdimme kaikki toimistolta kotiin, sillä netti ei toiminut koko päivänä. Netti on mahdollistanut niin paljon, ettei tavallinen ihminen tunnu sitä edes ymmärtävän. Töissä maksan laskut verkossa, varaan ajan kynsihuoltoon ja tarkistan, saiko lemmikkivarauspyyntöni lennolle toteutettua. Katson viikonlopulle sään, pääseeköhän veneilemään? Meillä on muuten veneelläkin netti, helpottaa elämää merellä ja saaristossa kummasti. Töistä kiiruhdan salille. Taas soittolista soimaan, langattomat kuulokkeet päähän ja treenikello käteen. Latasin myös urheilukelloni laatiman juoksuohjelman työkoneelle, aloitan kun ehdin. Matkalla salille yksi Whatsapp-puhelu autossa, kätevää ja turvallista kun voi hoitaa nykyään puhelutkin autossa molemmat kädet ratissa.

Salin jälkeen suoraan päiväkotiin hakemaan pieni rakas. Kavereiden kanssa vietetty päivä näkyy ylienergisyytenä. Selataan hetki uutta kirjaa, sen jälkeen iPad käteen ja sohvalle rauhoittumaan. Opettavaiset pelit ovat lisänneet englannin sanavarastoa ja opettaneet matematiikkaa. Aamulla kesken jäänyt jakso Blazea katsotaan vielä loppuun. Ennen ulkoilua vielä nopea arkiruoka, resepti löytyy hetken googlailun jälkeen. Tytöt lähettävät viestejä yhteiseen Whatsapp-ryhmään, Hannulle muistutus tulevista juhlista Facebookin kautta ja äidille vielä puhelu koiria kävelyttäessä. Ulkona postaan someen videon pyöräilemään oppineesta pienestä pojasta, joka pyytää kuvaamaan uuden tempun. ”Lähetä se Andersin äidille!” Pyykinpesukoneen saa laitettua ulkona päälle puhelimesta, sähköpostiin kilahtaa muistutus huomisesta ajanvarauksesta kasvohoitoon. On aika siirtää puhelin sivuun, lukea iltasatu lapselle oikeasta kirjasta ja käydä itsekin nukkumaan. Kuitenkin vielä juuri ennen nukahtamista avaan ystävältä tulleen kuvan, naurattaa niin vietävästi.

DNA on mahdollistanut helpomman arjen. Välillä haluan tietoisesti laittaa älylaitteet pois ja keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, mutta vain hetkeksi. Nopean netin avulla pidän paljon enemmän yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin, koen oloni turvalliseksi, teen työni ja säästän aikaa perheelleni. Meillä on netti kotona, töissä, puhelimissa, tableteissa, mökillä ja veneellä. Ja onneksi onkin.

Yhteistyössä: DNA &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Voi kuinka onnellinen olenkaan, että meillä on tällainen paikka jossa viettää aikaa useamman kerran vuodessa.. Espanjan koti tuntuu taas vähän enemmän kodilta kun freesattiin vähän sisustusta. Aurinko ja tää valo, oon ollut ihan sanaton. Sitä ehti unohtaa, kuinka paljon tätä onkaan kaivannut. Täällä on ihan poikkeuksellisen lämmintä ja vihreää toukokuuksi, aivan kuin kesälläkin. 4-vuotias on onnensa kukkuloilla, mutta niin oon kyllä mäkin ollut. Tultiin vain pitkäksi viikonlopuksi, mutta tääkin tekee niin hyvää. Auringosta nauttii paitsi mieli, myös keho. D-vitamiinia saa kerrankin muualta kuin purkista ja iho rakastaa aurinkoa – kunhan muistaa suojautua siltä oikein. Täällä tulee keväällä aina sellainen fiilis, että nyt on valmis kesään. Tästähän se alkaa!

Olen täällä taas äitienpäivänä, viime vuonnakin oltiin. Toisaalta tietysti kiva juttu, mutta kaipaan niin paljon omaa äitiäni erityisesti näin äitienpäivänä, joten haluaisin olla hänen luonaan Suomessa. Mutta onneksi näemme usein ja voimme viettää äitienpäivää kaikki yhdessä sitten myöhemmin. Onneksi saan viettää tätä äitienpäivää kuitenkin mun elämäni tärkeimpien miesten kanssa. Sain aamiaisen ja ihanan kortin, sekä tietysti maailman parasta seuraa uima-altaalle ja sitä aurinkoa. Fiilistellään formuloita ja yritän tässä bongata ystävääni Barcelonan katsomosta. Me ollaan sitten katsomassa seuraavaa GP:tä Monacossa, mä en oo ollutkaan siellä parina viime vuonna joten nyt on erityisen kiva pitkästä aikaa lähteä. Nyt mä piipahdan vielä hetkeksi terassilla auringossa ennen tapaksille lähtöä.. Ehkä huomenna saisin jotain asiallisempaakin tekstiä aikaiseksi, nyt ihanaa äitienpäivän ja sunnuntain jatkoa teille kaikille ja mikä tärkeintä, ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ♥

Raising kids is like walking in a park.. Jurassic Park.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Useamman päivän blogihiljaisuuden jälkeen, hengissä ollaan! Vappujuhlista saimme useammankin ystävän kanssa aivan jäätävän flunssan, kaatoi muuten aivan totaalisesti sänkyyn eikä treenaamista ole voinut ajatellakaan – paitsi unissa, joissa olen ollut joka yö salilla. Nokka on niin tukossa ettei tässä oo enää mitään järkeä, toivon vaan että paranen torstaiksi kun pitäisi olla ihan täysissä voimissa siellä rautatiputuksessa. Eilisestä huonosta olosta huolimatta käytiin kaupungilla (lumisateessa!!) lääkärissä, leffassa ja pyyheostoksilla. Veneeltä puuttui pyyhkeitä ja iskin silmäni Gauhar Helsinki -merkin vohvelipyyhkeisiin jo viime kesänä. Vohvelipyyhe toi ensin itselleni mieleen ne ala-asteella itsetehdyt jumppakassit, mutta kun ostin ensimmäisen kerran kotiin kohta jo pari vuotta sitten Balmuirin vohvelipyyhkeitä, käänsin kelkkani ja olen siitä asti kuivannut itseni himassa lähes aina vohvelipyyhkeeseen.

Meillä on koti ja vene lähes täynnä Balmuirin tekstiilejä, mutta täytyy sanoa että tämä Balmuir-kohu sai tällä kertaa katselemaan muita, ehkä eettisempiä vaihtoehtoja. Vaikka kyseessä taisikin olla nahkatuotteiden valmistajien surkeat työolosuhteet ja -palkat, tässä kohtaa tein itse pienen boikotin vaikka edelleen Balmuirin tuotteiden fani olenkin. Balmuir ei ole missään vaiheessa väittänytkään tuotteidensa valmistuksen tapahtuvan Suomessa saati edes Euroopassa, mikä tuntui monille tulevan yllätyksenä. Kohu paisui ehkä liikaa, mutta mielestäni eettisyyttä ja hyviä arvoja korostavan yrityksen tulee olla täysin tietoinen tuotteidensa valmistusprosessista ja työntekijöiden oloista. Toki kaikkien tulisi olla, mutta aivan erityisesti tällaisen firman. Mutta asiaan on reagoitu, muutoksia toivottavasti tehdään välittömästi ja tästä viisastutaan. Menikö ahneus eettisyyden edelle vai kasvoiko yritys liian nopeasti ja kaikkea ei ehditty valvoa, en tiedä. Hyvä, että asia tuli ilmi.

Mutta takaisin vohvelipyyhkeisiin. Gauhar Helsinki on ihana helsinkiläinen brändi, joka on tunnettu arvoistaan, kotimaisesta designistaan joka on suunniteltu kaupunkilaisittain, muistuttaen samalla niin suomalaisesta saaristoelämästä kuin Välimeren raikkaista aamuistakin. Paljon pellavaa, raikkaita värejä, puhtautta ja tuulahdus auringon polttamilta rantakallioilta. Tykkään! Olen jo vuosien ajan käyttänyt Gauharin tuoksupusseja kotona ja veneellä, niitäkin hamstrasin eilen kivijalkamyymälästään näiden vohvelipyyhkeiden lisäksi. Niin, se vohvelipyyhe. Flunssa-aivot harhailevat nyt ihan missä sattuu..

Kun kerran kokeilet vohvelipyyhettä, ihastut taatusti! Se kuivaa hyvin ja se kuivuu hyvin. Ei enää tunkkaiselta tuoksuvia paksuja froteepyyhkeitä kosteissa kylpyhuonetiloissa. Veneelle ja mökille vohvelipyyhkeet ovat nappivalinta, ne on helppo pestä veneen pienessäkin pyykinpesukoneessa, ne kuivuvat hetkessä ja vievät hyvin vähän tilaa. Täydellinen valinta myös rantapyyhkeeksi tai mukaan otettavaksi reissuun. Ostettiin näitä vaaleanharmaita ja valkoisia veneelle jokaiseen hyttiin kahdessa eri koossa, musta ne olivat niin raikkaan näköiset yhdessä. Kotimaista, eettistä ja helppohoitoista – #everyoneapproves eiks niin?

Nyt on pakko skarpata flunssankin osalta, lapsi ja koirat kun eivät tunne sairaslomaa, ja lähdettävä vähän ulos. Vaikka aina sanotaan että flunssaisena tulisi pysyä vain sisällä, mun parhaimmat tukkoisuuden parannuskeinot ovat ehdottomasti ulkoilma ja sauna. Ainakin hetkellisesti auttaa. Aurinkoa ja hyvää mieltä tähän sunnuntaihin ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian