Yksi vaihe on päättynyt

perjantai elokuu 04 2017

Elokuu on ollut aina itselleni uuden alku, sieltä omasta lapsuudesta lähtien. Kun lapseni on vielä syntynyt elokuussa, jokaisen ikävuoden aloittaminen tuntuu oikein erityisesti uudelta alulta. En voi uskoa, että kolme vuotta sitten olin vatsani (ja selkäkipujeni) kanssa kauhunsekaisin tuntein odottamassa suurta elämänmuutosta tapahtuvaksi. Ihana Jenny kirjoitti blogissaan, kuinka hän on yhtäkkiä siinä tilanteessa, jota silloin hankalina vauva- ja pikkulapsihetkinä niin kovasti odotti. Ja niin olen tavallaan minäkin. Yksi vaihe on päättynyt ja olen siitä todella iloinen.

Vaikka pidän todella paljon vauvoista ja lapsista ja olen tehnyt heidän kanssaan myös töitä, koen ainakin oman elämäni ja oman äitiyteni huomattavasti miellyttävämmäksi kun lapseni on isompi. Kolmen vuoden rajapyykki häämöttää kolmen viikon päässä ja muutokset tuntuvat ja näkyvät jo nyt. Päiväkodissa Micael aloitti jo vähän isompien lasten (3-4 vuotiaat) Toimija-ryhmässä 1-2 vuotiaiden Taimi-ryhmän sijaan ja hän on siirtymisestään kovin ylpeä. Puhumattakaan omatoimisuudesta, ihmeellisestä viisaudesta ja itsenäistymisestä ylipäätään.

On ihan käsittämätöntä, että se pieni olento joka kaksi vuotta sitten tarvitsi huomiota ihankoko ajan eikä osannut ilmaista tahtoaan muuten kuin huutamalla tai repimällä tavaroita alas (mulla on traumoja ikäkaudesta 1-2v), hakee nyt itse lusikan aamupuuroon kun äiti unohti, taluttaa toista koiraa lenkillä, leikkii itse huoneessaan yksin tai ystävien kanssa ja sanoo illalla ”hyvää yötä äiti, mä rakastan sua”.

Vaikka äitiys ja pikkulapsiarki koetteleekin välillä hermojani, elämänlaatuni on huomattavasti parempaa kuin vuosi-kaksi sitten. Vauva-aika meni jotenkin ihmeellisessä sumussa ja helpon vauvan kanssa olin lähinnä vain iloinen hyvin nukutuista öistä. Odotin aina sitä about kolmen vuoden ikää ja tässä se nyt on. Ei rattaita, ei vaippoja, ei pöydiltä revittyjä tavaroita. En ole todellakaan kasvattanut lastani kaikkien oppikirjojen mukaan ja eilenkin illalla vietimme mukavan tunnin sohvalla iPadin kanssa juuri ennen nukkumaanmenoa sillä olimme vain turhan väsyneitä siirtyäksemme sänkyyn. Mutta voi luoja, kuinka ylpeä olenkaan hänestä. Micael on todella energinen ja vilkas lapsi, mutta lopulta nykyään todella helppo kun tekemistä vain on tarpeeksi. Jos joku sanoo että lapsen pitää sietää tylsyyttä, niin rajansa kaikella. Sisällä vietetyt päivät ilman lapselle ominaista puuhaa ovat hirveintä, mitä (ainakin hänelle) voi tehdä. Kohta kolmevuotias ei ole helpoin ikä, mutta osaan arvostaa sitä sen pikkupikkulapsirumban jälkeen aivan tavattoman paljon.

Aika siitä syntymästä tähän asti on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti. Vaikeina hetkinä se ei siltä tunnu, mutta niin ne lapset vain kasvavat. Mitkä vaiheet ovat teille olleet niitä vaikeimpia?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Lapselle säästäminen – kyllä vai ei?

torstai heinäkuu 13 2017

Lapselle säästäminen on ollut minulle ihan itsestäänselvää siitä asti kun tuo pieni poika syntyi. Säästänhän itsellenikin. Olen aina ihan hämmästynyt kun joku ihan hyvin pärjäävä on kertonut käyttävänsä lapsilisät itse tai kertonut opettavansa lapsen pärjäävän omillaan alusta lähtien. Ymmärrän tietysti, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti mahdollisuutta säästää yhtään mitään, mutta isolle osalle perheistä edes pieninkin summan sivuun laittaminen kuukausittain ei ole mahdotonta. Lapselle säästämisessä kun on se hyvä puoli, että hyvin pienistäkin summista tulee aika iso potti jos rahaa säästää esimerkiksi siihen asti, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Minulle säästettiin rahaa, jotka sain käyttööni sitten kun täytin 18 vuotta. Nuo säästöt mahdollistivat monet hankinnat esimerkiksi kotiin ja sain ostettua niillä myös auton. Ilman vanhempieni ja isovanhempieni säästämiä rahoja elämä juuri täysi-ikäistyttyäni olisi ollut paljon hankalampaa jos olisin joutunut aloittamaan säästämisen ihan nollatilanteesta. Heti kun menin töihin, aloin säästää itse itselleni ja olen tehnyt sitä siitä lähtien aina. Tottakai haluan opettaa lapselleni korkeaa työmoraalia ja työtäpelkäämätöntä asennetta alusta saakka, mutta olisi julmaa jättää hänet täysin tyhjän päälle jos kuitenkin on mahdollisuus auttaa uusi elämä alkuun hänen aikuistuttuaan.

Koska säästän itselleni, säästän myös lapselleni. Lapsilisät menevät suoraan hänen tililleen ja lisäksi laitamme sinne hänen isänsä kanssa molemmat rahaa aina silloin tällöin. Jos sukulaiset haluavat muistaa esimerkiksi syntymäpäivinä rahalahjoilla, on hyvä että lapsella on oma tili heti pienestä pitäen. Lapselle säästäminen ei ole millään lailla hankalaa ja sitä voivat tehdä tosiaan muutkin kuin lapsen vanhemmat. Se opettaa lapselle myös kärsivällisyyttä myöhemmin, rahat saa sitten kun on tietyn ikäinen ja lapsi voi laittaa säästötililleen omia viikkorahoja, ensimmäisiä palkkoja ja sukulaisilta saatuja rahalahjoja. Tai edes pienen osan niistä. Säästää voi tietysti monella tavalla, me päätimme sijoittaa rahat rahastoihin, jotka pitkälle aikavälillä voivat tuottaa kivan ylimääräisen summan ja lapsi saa kaikki säästön itsellensä sitten, kun on sen aika. Lapset, joille säästetään rahaa, oppivat todennäköisemmin säästämään myös itse.

Kuinka moni teistä säästää lapselleen rahaa ja miten sen teette?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Vaaleanpunaisia vauvauutisia

maanantai kesäkuu 26 2017

Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen kuin aiemmat, monin tavoin. Kun loppuvuodesta kuulin kolmen ystäväni odottavan lasta, olin aivan superinnoissani. Nyt maailma on saanut kolme pientä ihmettä lisää. En tiedä ajattelevatko muut samoin, mutta siinä on jokin aivan erityinen fiilis kun yksi parhaimmista ystävistä saa ensimmäisen lapsensa. Olen tuntenut Hannan jo yli 20 vuotta ja hänestä tuli ensitapaamisella paras ystäväni. Nyt olemme molemmat äitejä.

Kaikkien ihanien vauvantuoksuisten uutisten keskellä tapahtui myös jotain minulle täysin uutta. Musta tulee nimittäin kummitäti! Tämä voi olla jollekin ihan pikkujuttu, joku voi olla jo vaikka kuinka monen lapsen kummi hyvinkin nuorena, mutta minulle tämä tehtävä on ihan ensimmäinen laatuaan. Kummius on minulle suuri kunnia ja haluan olla mahdollisimman paljon läsnä kummilapseni elämässä. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi sukulaisia pyydetään kummeiksi. He kun säilyvät yleensä aikuisina lapsen elämässä muutenkin juuri sukulaisstatuksen ansiosta. Kummina koen, että olen kummilapseni elämässä se pysyvä aikuinen, johon lapsi voi turvautua kaikissa elämänvaiheissaan. Haluan olla enemmän kuin vain se yksi joululahjan ostaja ja synttärivieras.

Näin pikkuisen kummityttöni vasta vuorokauden ikäisenä. Kummitädin rakkautta ensisilmäyksellä! Palaamme tällä viikolla takaisin Suomeen niin pääsen nuuskimaan pikkuisen tytön tuoksua onneksi pian. Hänen kauttaan saan myös elää taas hieman sitä vauva-aikaa hoitotädin roolissakin. Olen niin innoissani tästä kummiudesta!  Onko teillä kummilapsia ja jos on, niin millaisia kummeja te olette?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian