Millaiseksi matkustaminen muuttuu lapsen kanssa?

sunnuntai lokakuu 07 2018

Lapsen kanssa matkustaminen on asia, jota pelätään ihan turhaan. Saati sitä, että matkustaminen jotenkin muuttuisi vastenmieliseksi kun perheeseen syntyy lapsi. Mielestäni aivan liian moni perhe jättää turhaan lähtemättä lomalle, koska kokee sen vaikeaksi. Jos bamseklubit eivät tunnu omalta jutulta, vaihtoehtoja on loputtomasti. Tuttavaperhe on reissannut jopa bussilla Aasiassa. Lapsen kanssa matkustaminen on vaikeampaa kuin reissu aikuisten kesken, mitä sitä kieltämään. Mutta sen takia ei todellakaan kannata jäädä kotiin. Lapset rakastavat matkustaa ja matkoilla yleensä rakastetaan lapsia. Maailmalla on paljon helpompi olla lasten kanssa ravintolassa kuin Suomessa, lapset huomioidaan hotelleissa hyvin ja ihmisten asenne lapsia kohtaan on yleisesti ottaen paljon positiivisempi kuin kotimaassamme. Lapsen kanssa matkustaminen muuttuu, kyllä, mutta matkustamisen iloa se ei todellakaan vie. Päinvastoin, tulee aivan uusia riemuja, eikä ole enää ihan niin pakottavaa tarvetta kiertää joka hemmetin patsasta ja museota – kohteesta nauttii aivan eri tavalla. Toisaalta lapsen kanssa matkustaminen taas avaa aivan uusia ovia. Alkoholinkäyttö on niin paljon vähäisempää, että kohteista saa paljon enemmän irti. Ja aurinkolomilla ruskettuu paremmin, lasten kanssa tulee oltua paljon ulkona.

Lapsen kanssa matkustaminen vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, vähän pidempää pakkaamista ja sitä jo kulunutta sanaa – asennetta. Omat selviytymiskeinoni ovat iPad, piirtäminen, riittävästi unta ja jatkuvasti laukussa kulkevat välipalat. Lentäminen on haastavinta siinä 6 kuukauden – 2 vuoden välillä, ennen ja jälkeen se sujuu oikein hyvin. Stressaaminen ei kannata, sillä stressaantuneen vanhemman tunnetila tarttuu lapseen ja lapsesta tulee rauhaton. Noidankehä on siis valmis. Ja mitä enemmän lapsi reissaa, sitä paremmin hän käyttäytyy ja esimerkiksi juuri lentäminen on kerta kerralta helpompaa. Lapset muistavat hyvin nuorenakin tehtyjä matkoja ja ainakin itselleni ensimmäisiä (ja rakkaimpia) lapsuusmuistoja ovat juuri matkustamiseen liittyvät muistot. Että muista nyt vaan se asenne, asenne, asenne.

Me olemme matkustaneet aina siitä lähtien, kun Micael oli kuusi viikkoa vanha ja reissukohteita on ollut laidasta laitaan, aina Hong Kongista Espanjan Aurinkorannikkoon ja Suomen Lapista Karibian autioihin rantoihin. Kaupunkilomat ovat vaikeampia kuin rantakohteet, mutta kaupungeissakin riittää lapsille tekemistä. Kuitenkin jos haluaa itse päästä helpolla, ranta, uima-allas ja miellyttävä lämpötila takaavat yleensä onnistuneen loman. Nämä nyt ovat tietysti perhe- ja lapsikohtaisia juttuja. Toisille sopii all inclusive-loma bamseklubeineen, toiset reppureissaavat pientenkin lasten kanssa. Omasta mielestäni on tärkeintä, että lähtee.

Matkustavat lapset ovat kielitaitoisia, sosiaalisia, suvaitsevaisia ja oppivat paljon sellaisia taitoja, joita kotona ei tulisi harjoitettua. Omani tuskin olisi oppinut kolmevuotiaana uimaan, jos emme olisi matkustaneet niin paljon. Itse ainakin olen aivan mahdottoman ylpeä, kun lapseni osaa sanoa viidellä kielellä kiitos. Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta vai oletteko skipanneet reissuja siksi, koska lasten kanssa matkustaminen on hankalaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Jos et pidä lapsista, pidä ainakin suusi kiinni

torstai syyskuu 27 2018

Vaikka tiedän hyvin ihmisen olevan julmin olento maan päällä, välillä sitä joutuu ihmettelemään, kuinka helvetin typeriä ja itsekkäitä toiset yksilöt voivat ollakaan? Olin eilen illalla lähdössä ravintolasta 4-vuotiaan pojan kanssa ja hän pysähtyi ihastelemaan pöydässä olevaa lamppua. Pöydässä istunut mies kysyi ”what’s your name?” johon neljävuotias hienosti vastaa kertoen oman nimensä. ”Oh, you look like trouble” toteaa tämä oman elämänsä herrasmies. And yes, you look like a fat idiot. Usein olen kuullut siinä vaiheessa, kun olen kertonut olevani äiti, keskustelukumppanilta hänen mielipiteensä lapsista. Yleensä siinä vaiheessa se on negatiivinen ja tuodaan hyvin vahvasti esiin. Lapsia on arvosteltu hyvin suureen ääneen, jopa heidän kuullen, niin illallispöydissä, julkisilla paikoilla kuin päiväaikaan vietetyissä juhlissakin. Lentokoneessa pyöritellään silmiä, kun lapsi istuu lähelle ja äidin lähtiessä ulos oikein onnitellaan, että mahtavaa kun sä sait sen hoitoon ja kerrankin omaa aikaa. Kesälomasuunnitelmani, kolme viikkoa omalla veneellä saaristossa kuulostavat kadehdittavilta, kunnes kerron lomailevani lapseni kanssa. No, onneksi tämä ei ole mikään vallitseva mielipide, mutta näitä ääliöitä on tosiaan sen verran usein löytynyt näköpiiristä, että halusin ottaa asian esille.

Enhän minäkään tule arvostelemaan kenenkään puolisoa, koiraa tai ihan vaikka autoa. ”Että voi v*ttu ton akan kanssa on varmaan rankkaa?!” ”Ai kauheeta, mä luulin että teillä on tyttöjen reissu mut otatkin ton mukaan..” ”Joo ei olis yhtään mun juttu.” ”Just ton takia mä en osta ikinä Audia.. ” Etenkin lapsiin kohdistuva arvostelu kertoo niin suuresta moukkamaisuudesta, ylimielisyydestä ja empatian puutteesta, että toivoisin tällaisille ihmisille jotain kunnon näpäytystä. Lapsista ei tarvitse pitää, mutta silloin kannattaa olla hiljaa.

Lapset eivät käyttäydy kuten aikuiset. He opettelevat. Siksi heitä tulee kieltää, ohjata oikeaan suuntaan sekä antaa tehdä asioita kokeillen samalla rajojaan. Lapsen kasvatus ei ole mikään läpihuutojuttu, josta selviää kunnialla joka ikinen, joka on sen lapsen tähän maailmaan saanut aikaiseksi. Ainakin näiden itsekkäiden idioottien kasvatuksessa on mennyt jotain vähän pieleen. Se on helppo jakaa Facebookissa kannanottoja koulukiusaamiseen, kun itse alentuu arvostelemaan äänekkäästi aikuisena ihmisenä pieniä lapsia. Minä en myöskään äitinä kaipaa sääliä, itse olen oman rakkaan lapseni päättänyt pitää ja kasvatan hänestä varmasti fiksumman aikuisen, kuin näistä ajattelemattomista arvostelijoista. Sen sijaan empatiaa ja kannustusta ei äiti (tai isä) voi koskaan saada liikaa. Sitä paitsi, me kaikki olemme joskus olleet lapsia. Meidän kaikkien läheisillä tulee joskus todennäköisesti olemaan lapsia. Ja mikä hauskinta, meillä, jotka emme edes pitäneet lapsista, voi olla jonain päivänä lapsia. Siihen asti kannattaa tosiaan olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Arvostelevalla käytöksellä saa vain pahan mielen muille ja lisää idioottipisteitä itselle. Hyvää mieltä loppuviikkoon, onpa kivaa olla muuten kotona ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Hoidatko lapsesi hampaita oikein? + arvonta!

torstai syyskuu 20 2018

*Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa

Ihan aluksi täytyy tunnustaa, että luulin pitäväni hyvää huolta lapseni hampaista. Harjaamme ne yhdessä kahdesti päivässä ja aina silloin tällöin Micael on saanut ruoan jälkeen suosikkejaan, Herra Hakkaraisen pastilleja. No, meille järjestettiin pieni koulutus ksytolista ja ksylitolituotteista tämän yhteistyön muodossa, enkä sen jälkeen ollutkaan enää niin varma, että hoidanko sittenkään lapseni hampaita ihan oikein. Meidän ksylitolin käyttö siirtyi saman tien aivan uudelle tasolle ja mukaan tuli myös tervetullut uutuustuote, Herra Hakkaraisen purkka joka tekee hurjan hyvää pienen pienille hampaille ♥

Micael on halunnut kokeilla purkkaa jo pitkään. Hän oppi hurjan äkkiä, miten purkkaa vain pureskellaan hetken aikaa suussa ja sitten se sylkäistään pois. Ihme ja kumma roskiin, ei lattialle eikä ”tarraksi” äidin kirjan sivujen väliin. Herra Hakkaraisen purkkapussista löytyy kolme eri makua, jotka lapset ovat valinneet. Mansikka, banaani ja tuttifrutti. Hauskat ja värikkäät purkkatyynyt näyttävät kuin sokerilla kuorrutetuilta karkeilta – ilmankos maistuvatkin niin hyvin. Tämä ”sokeri” on itseasiassa ksylitolia. Koulutuksessa saimme maistaa ksylitolia ”jauheena” ja se olikin koostumukseltaan ja ulkonäöltään aivan kuin sokeria, makeaakin, sillä ksylitoli on ns. luontainen makeuttaja. Hammaslääkäriliiton suosittelema ksylitolipurkka sisältää aina yli 30% ksylitolia ja ksylitolin on oltavan tuotteen ns. pääraaka-aine, eli ensimmäisenä ainesosaluettelossa. Ksylitolituotteet ovat todella tärkeässä osassa niin lasten kuin aikuistenkin hampaiden hoitoa, sillä ne auttavat ehkäisemään hampaiden reikiintymistä ja vähentävät plakkia – sitä ärsyttävää karheaa tunnetta hampaiden pinnalla.

Koska rakastan tutkia asioita ja tehdä aina vähän omaa tieteellistä havainnointia vapaa-ajallani, tutkailin ruokakaupassa muutamia purkkapusseja. Suurimmalta osalta puuttui Hammaslääkäriliiton suositusmerkki, joka on varmasti tae laadukkaasta ja turvallisesta purkasta. Jenkin tuotteilla tämä on, joten meidän purkka- ja pastillivarastot täydennetään kyllä jatkossa aina heiltä. Matkustaessa meillä on omat purkat ja pastillit mukana, sillä ulkomailla purkat ovat usein paljon pahemman makuisia, koostumus on erilainen ja nyt kun olen tutkinut tuoteselosteita, niissä on harvoin edes ksylitolia! Tämä ksylitoliasia on muuten todella mielenkiintoista luettavaa, etenkin ihmiselle joka ihan oikeasti luuli hoitavansa lapsen hampaita moittettomasti. Paljon ksylitoli-infoa helposti luettavassa muodossa löydät täältä. Erittäin mielenkiintoisena tietona täytyy nostaa esille se, että säännöllinen ksylitolituotteiden käyttö edistää myös korvien hyvinvointia. Tämä mainitaan jopa Käypä Hoito -suosituksissa. Mutta nyt, takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen, nimittäin lasten hampaiden hoitoon..

Kaikkihan ovat varmasti kuulleet happohyökkäyksestä? Ksylitoli on paras keino katkaista happohyökkäys eli se suojelee tehokkaasti niin lasten kuin aikuistenkin hampaita reikiintymiseltä. Miten paljon lapselle uskaltaa antaa purkkaa tai pastilleja? Suositeltu määrä ksylitolia päivässä on 5 grammaa. Sen lapsi voi saada joko purkasta tai pastilleista. Herra Hakkaraisen purkkaa voi syödä huoletta viisi palaa päivässä, silloin päivän ksylitoliannostus on turvattu ja pienet hampaat ovat suojassa karieksen pahoilta vaikutuksilta. Herra Hakkaraisen pastillit taas täyttävät päivittäisen suositusannoksen 10 pastillilla päivässä. Lasten hampaidenhoito on siis kokonaisuus, johon kuuluvat niin säännöllinen harjaus kahdesti päivässä kuin ksylitolituotteiden säännöllinen ja ennen kaikkea riittävä käyttö. Tässä meillä oli ainakin tekemistä, mutta nyt kun ”faktat” ovat tiedossa, on helpompi toimia oikein.

Micael on ollut innoissaan siirtymässä pastilleista purkkaan, mutta edelleen Herra Hakkaraisen pastillit maistuvat jopa karkin korvikkeena. Otin tavaksi antaa pastilleja aina jokaisen aterian jälkeen ja halutessaan voi aina ottaa vaihtoehdoksi purkan. Lentokoneessa Herra Hakkaraisen purkan pureskelu pitää korvat auki, tämän muisti hienosti neljävuotias pakatessaan omaa matkalaukkua Espanjan lentoa varten. Saamme olla kyllä suomalaisina ylpeitä tästä hienosta kotimaisesta tuotteesta, Jenkki toi nimittäin ensimmäisenä maailmassa markkinoille ksylitolipurukumin. Näitä pakkaa mielellään mukaan matkalaukkuun. Jenkiltä on ollut kyllä nerokas veto ottaa lapsille tuttu ja rakas Herra Hakkarainen lasten  ksylitolituotteiden ”hahmoksi”, purkat ja pastillit maistuvat paljon paremmalta kun pakkauksissa on rakas kotimainen piirroshahmo.

Miten te hoidatte lastenne hampaita? Järjestämme Jenkin kanssa arvonnan, jossa palkintona on kaksi pikkuhampaille sopivaa tuotepakettia. Kerro siis kommenttiboksissa teidän ksylitoli- ja hampaidenhoitotottumuksista ja muista mainita, maistuuko teille paremmin Herra Hakkaraisen purkka vai pastillit. Osallistumisaikaa on torstai-iltaan 27.9. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. Onnea arvontaan ja muistakaahan pitää pienistä hampaista hyvää huolta ♥

Yhteistyössä: Jenkki &

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria