Leikitkö sinä lapsesi kanssa?

torstai joulukuu 07 2017

Olen kuullut yllättävän monilta vanhemmilta, etteivät he leiki lastensa kanssa. Kiireisinä arki-iltoina itsellänikin olisi kyllä vaikka mitä tekemistä eivätkä kotityöt lopu koskaan. Vietän myös paljon turhaa aikaa puhelin kädessä vaikka pyrinkin sitä nykyään välttämään mahdollisimman paljon. Kuitenkin kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia hetkiä ovat ne, jotka vietän lapseni kanssa hänelle mieluisan puuhan parissa, kolmevuotiaalle se on leikkiminen. Saatamme rakentaa legoja, koota koko Ryhmä Haun vahtitorniin, jahdata toisiamme poliisina ja rosvona, miekkailla, pelata palloa tai leikkisästi jumpata yhdessä. Sydämeni meinasi sulaa, kun viime viikolla Micael totesikin minulle ”kiitos äiti, kun leikit mun kanssa”.

Lapsi leikkii kyllä itsekseenkin, mutta eihän se ole sama asia. Kun lapsi saa itselleen tärkeän aikuisen mukaan omiin leikkeihinsä, se on hänelle aivan mahdottoman ihanaa ja hän tuntee olonsa tärkeäksi. Aidosti lapsen tekemisistä kiinnostunut aikuinen vaikuttaa todella paljon lapsen kehitykseen ja tunne-elämän terveeseen kehittymiseen. Leikkivä aikuinen viestii lapselle välittävänsä ja hyväksyvänsä hänet ja hänen tarpeensa leikkiä. Lapsi on valtavan innoissaan, kun saa esitellä lelujaan ja valmistella yhteistä leikkihetkeä ja saa aikuisen osaksi hänen omaa leikkimaailmaansa. Uskon, että aikuisetkin nauttivat lopulta leikkihetkestä paljon enemmän kuin turhasta somen selaamisesta.

Aina ei tietenkään tarvitse leikkiä ja joskus lapsen voi ohjata esimerkiksi omaan huoneeseensa  leikkimään itsenäisesti tai voi keksiä muuta mukavaa yhteistä puuhaa, kuten ulkoilua ja sohvalla yhdessä makailemista esimerkiksi lastenohjelmia katsellen. Mutta itse pyrin ainakin kerran päivässä istumaan hetkeksi alas ja keskittymään siihen, mitä lapsi haluaa kanssani tehdä. Yleensä se on leikkimistä. Siedän nykyään sotkua ja kaikkialle levitettyjä lelujakin helpommin, kun tiedän miten tärkeitä ne ovat. Lapsen kanssa leikkiminen ei ainakaan minulle ollut aiemmin mikään maailman helpoin juttu saati itsestäänselvyys, mutta nykyään se on aika hauskaa. Jätän paljon useammin sen puhelimen sivuun ja istun lastenhuoneen lattialle valmistamaan sitä muovailuvahajäätelöä. Suosittelen lämpimästi muillekin ♥ Leikittekö te lasten kanssa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tyttö on tyttö ja poika on poika – oli päällä sitten mitä tahansa

tiistai joulukuu 05 2017

Aaaaaargh, en voinut olla kirjoittamatta aiheesta, joka hyppäsi tänään silmille Facebookissa. Selasin eilen tätä Stockmannin kaunista joulukuvastoa, jossa seisoo poika astronauttipuvussa ja vieressä istuu tyttö vaaleanpunaisessa haalarissa. Ihastelin kauniita kuvia ja tänään tämä samainen kuva tuli siis vastaani tänään aivan toisessa yhteydessä kun Stockmann oli saanut tiedustelun, miksei mainoksessa ollut pojan sijaan tyttöä astronauttipuvussa. Postaus oli kerännyt kommentteja, jossa Stockmannia suorastaan haukuttiin vanhanaikaiseksi, kritisoitiin lasten asettelua mainoksessa tuotiin esille tytön alistamista asun ja asennon perusteella ja mitähän vielä.. Uskomatonta.

Sukupuolineutraalius on ollut viimeaikoina vahvasti esillä. Ei siinä mitään, onhan se nyt ihan sama mitä väriä lapsi pukee päälleen ja millaisia leikkejä hän leikkii. Pääasia on tietenkin, että lapsi pukee ja tekee juuri kuin hän itse haluaa, omien mieltymystensä mukaisesti. Minulle sukupuolineutraali kasvatus on ihan okei ja totun ehkä joskus myös miesten ja naisten yhteisiin yleisiin vessoihinkin, mutta yksi asia ei muutu koskaan. Tyttö on tyttö ja poika on poika. Se, että lakimies on juristi tai esi-isä esivanhempi ei muuta sitä, että mies ja nainen ovat erilaisia. Kannatan homoavioliittoja ja homoparien adoptiota ja muita tapoja hankkia yhteinen lapsi, ehdottomasti. Mies ja mies tai nainen ja nainen eivät voi koskaan saada biologisesti yhteistä lasta ja vaikka kuinka yrittää olla sukupuolineutraali, on silti joko mies tai nainen. Se, millaisen sukupuoliroolin ottaa, on taas jokaisen henkilökohtainen asia. Voimme jokainen omalta osaltamme luoda hyväksyvää ilmapiiriä ja kannustaa jokaista omiin valintoihin ja siihen tasa-arvoon.

Nykyään pidetään niin helv…. suurta meteliä tasa-arvosta ja valinnanvapaudesta, että unohdetaan se oikea tasa-arvo. Että meillä jokaisella on oikeus valita mitä puemme itsellemme tai lapsillemme päälle tai millaisia mainoksia julkaisemme. Hyväksyvää ilmapiiriä ei luoda haukkumalla ja kritisoimalla ihan asiattomasti siitä, jos mainos sattuu edustamaan sinulle vanhanaikaisia sukupuolirooleja. Sehän kertoo vain omasta kapeakatseisesta ajattelusta. Asioita voi (ja pitääkin!) edelleen esittää monella tavalla, sinä itse päätät miten oman asiasi esität. Rakentava palaute kannustaa muuttumaan, negatiivinen, suoranainen haukkuminen sen sijaan tekee vain itsestäsi typerän ja levittää pahaa mieltä ympärilleen. Kannattaa myös miettiä, miltä moinen kritiikki tuntuu, jos se osuisi omalle kohdallesi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 

 


Kuka jättää lähtemättä lomalle lasten takia?

tiistai marraskuu 21 2017

Kaikki varmasti tietävät ne tyypit, jotka päivittelevät lentokoneessa itkeviä pikkulapsia ja voivottelevat kun vanhemmat lähtevät sille kauan kaivatulle aurinkolomalle LASTEN KANSSA. Siis ai hyvänen aika, lähteä nyt lasten kanssa lomalle, se siitä lomasta ja rentoutumisesta ja onnea vaan matkaan niin. Lapsiperheiden kun ei kannata lomailla muualla kuin Puuhamaassa ja omalla mökillä. Hei ihan oikeastiko joku jättää lähtemättä lomalle lasten takia? Toivon todellakin ettei. Ranta- ja kaupunkilomat ovat lapsiperheiden oikeus ihan siinä missä lapsettomienkin. Lapsiperhe todennäköisesti kaipaa niitä vieläkin enemmän.

Lasten kanssa lomaileminen on tietenkin eri asia kuin loma aikuisten kesken. Mitä enemmän olen matkustanut ilman lastani, sitä enemmän olen sitä mieltä että lapsen kanssa matkustaminen on oikeastaan aika ihanaa. On maailman parasta nähdä, miten oma lapsi nauttii lämmöstä, auringosta ja uimisesta. Uusista tutkittavista paikoista, ihmisten huomiosta ja vanhempien jatkuvasta läsnäolosta. Tottakai on paikkoja, joihin en edelleenkään veisi lastani ikinä, mutta joihin haluan itse kuitenkin matkustaa, mutta ne ovat kuitenkin ns. erikoistapauksia kuten esimerkiksi Monacon F1-kisat jahdilla tai muut vähänkin alkoholinhuuruiset aikuisten reissut. Mutta nyt puhutaankin yleisesti monille vuosittaisista rantalomista. Niistä, mistä joidenkin mielestä ”lapset eivät muista mitään”.

Monen aikuisen ensimmäiset ja rakkaimmat lapsuusmuistot liittyvät ulkomaanmatkoihin ja lämpimiin kesiin. On naurettavaa viedä lapselta pois ihania kokemuksia ja kiireetöntä läsnäoloa vain siksi, ettei lapsi muista siitä myöhemmin mitään. Lasten kanssa reissaaminen on todella erilaista eikä aina rentouttavimmasta päästä, mutta on se nyt parempi vaihtoehto kuin jättää lähtemättä. Arki voi olla ihan yhtä tasaisen tappavaa lapsellekin ja varsinkin suomalaisille pieni pilkahdus aurinkoa voi vaikuttaa ihan valtavasti jaksamiseen. Ovatko tällaiset vanhemmat vain itsekkäitä vai onko taustalla esimerkiksi väsymystä ja turhautumista? Ehkä ei jakseta ottaa enää yhtään lisästressiä, vaikka lopulta ne iloiset riemunkiljahdukset poistavat sitä paljon enemmän kuin mitä lomalle lähteminen tuo tullessaan. Haluaisin kuulla teidän ajatuksianne tästä, lähteäkö lasten kanssa lomalle vai ei? Itse olen ehdottomasti pienten irtiottojen kannalla, niin lapsesta kuin parisuhteestakin pitää toisinaan saada vähän lomaa, että sitä jaksaa taas päivästä toiseen. Kuitenkin yksin lomalla ikävöin lastani aina aivan valtavasti ja matkustan lopulta paljon enemmän lapsen kanssa kuin ilman. Lasten kanssa lomailu on parhaimmillaan todella rentouttavaa, kunhan sen tekee lapsen ehdoilla, ei itsekkäästi omia mieltymyksiä toteuttaen. Silloin on parempi lähteä yksin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian