Lapsi ja iPad – mitä mieltä?

maanantai syyskuu 25 2017

Olin äiti, joka ajatteli vielä vauva-aikana ettei meille ainakaan tule iPadia ennen kouluikää. Lapset ja älylaitteet eivät kuuluneet ajatusmaailmassani millään tavalla yhteen ja katsoin aina vähän kieroon julkisilla paikoilla lapsen käyttäessä puhelinta tai padia. Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, jouduin tässäkin kääntämään kelkkani. Meillä käytetään iPadia. 

Micael oli noin 2,5-vuotias kun hän viime jouluna sai oman iPadin. Kesällä vähän lipsuin sen käytöstä kotonakin, mutta pääosin iPadia käytetään meillä muualla kuin kotona. Kotona ollessa on kuitenkin omat lelut ja pelit sekä telkkarista tulevat piirretyt, Viaplay ja Netflix. iPad on pelastanut todella monet lentomatkat, ravintolaillat sekä kahvittelut ystävien kanssa. Veneellä ollessa aivan ehdoton, kun lapsi pitää saada istumaan omalla paikallaan. Kesällä tosiaan sen käyttö alkoi olla jo vähän liiallista, kun se oli kotonakin usein kädessä, mutta pari viikkoa sitten otimme padin kokonaan pois ja sen jälkeen se on ollut kädessä vain hiuksia leikatessa viihdykkeenä. Eikä Micael ole tainnut kysellä sen perään kuin kerran.

Micael pelaa iPadilla ikätasolleen sopivia pelejä, jotka ovat myös lapsen kehitystä tukevia. Samoin Netflix ja Viaplay sekä etenkin niiden offline-toiminnot ovat meidän suuressa suosiossa. Jos muuten tiedätte 3-4 vuotiaille sopivia sovelluksia, pelejä ja muuta sisältöä padiin, vinkatkaa! Lapset kyllästyvät nopeasti. Youtubesta en anna hänen katsoa enää lainkaan piirrettyjä, sillä lapsi eksyy helposti niihin todella pelottaviin animaatioihin, joista oli juttua vastikään iltapäivälehdissäkin. Spidermanit ja lastenlaulut ovat vain hämäystä, kuin sisältö on todellisuudessa jotain aivan muuta. Kannattaa olla siis tarkkana!

Uskon, että älylaitteet tukevat lapsen kehitystä ja niistä on tuon ikäisille hyötyä. Käyttöä kannattaa tietenkin rajoittaa esimerkiksi ajastuksen avulla ja ohjatun käytön toiminnoilla (ainakin Applen tuotteissa mahdollista katsoa vain yhtä sovellusta kerrallaan). En kuitenkaan näe, että iPadin käyttö olisi millään tavalla haitallista ja olen suorastaan hämmästynyt, miten hyvin kolmevuotias osaa laitetta käyttää. Rajansa kaikella kuitenkin. Tärkeintä on ulkoilu, liikunta ja tervehenkiset leikit omilla leluilla. iPad on kuitenkin pelastanut lukemattomia iltoja ja erityisesti matkustaessa se on ollut korvaamaton. Puolestani lapsi saa vaikka tuijottaa sen koko 12 tunnin lennon ajan tablettiaan, kunhan pysyy paikallaan ja perillä ulkoilee sekä leikkii leluillaan. Älylaitteet ovat nykyaikaa ja se nyt on vain fakta, että lapsistamme kasvaa meitä todella paljon viisaampi uusi, aivan erilainen sukupolvi. Mitä mieltä te olette lasten älylaitteiden käytöstä ja miten omanne saa niitä käyttää? Niin ja se kännykkä tulee kyllä vasta kouluun mennessä..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Uhmaikä – miten siitä selvitään?

torstai syyskuu 21 2017

Olenko ainut, kenellä oli uhmaiästä aivan erilainen käsitys kuin mitä se on oikeasti onkaan? Vaikka koen uhmaiän toisinaan paljon hankalammaksi ja raivostuttavammaksi kuin vauva-ajan, olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää sitä ja sen tarkoitusta vähän paremmin. Uhmaikä on jokaisella lapsella tietysti omanlainen, mutta yhdistävät tekijät ovat juuri ne, jotka saavat monet vanhemmat toisinaan suoranaiseen epätoivoon. Raivokohtaukset ja se, kuinka kaikesta pitää olla eri mieltä. Luin uhmaiästä paljon opiskellessani lastensairaanhoitajaksi (erikoistuin siis sairaanhoitajaopinnoissani lapsen ja nuoren hoitotyöhön), mutta kaiken sen kirjatiedon jälkeen ollessani itse kolmevuotiaan vanhempi, en voi kuin huvittua siitä, kuinka luulin tietäneeni mitä se uhmaikä on.

Vaikka postaus on kirjoitettu äitinä ja erityisesti tsemppinä muiden uhmaikäisten vanhemmille, olisin ehkä toivonut lukevani jotain tälläistä jo ennen kuin minulla oli lapsi. Mä kuvittelin, että kun vauvavuodesta selviää, kaikki on helppoa. Ehkä siksi kohtasinkin ne suurimmat vastoinkäymiset juuri vauva-ajan jälkeen, kun en osannut odottaa enää mitään hankaluuksia.

Uhmaikä nähdään aina kovin negatiivisena, enkä ihmettele, eivät ne päivittäiset kiukkukohtaukset ole todellakaan mitään mukavia. Viimeksi eilen raahasin huutavaa kolmevuotiasta ulos kaupasta. Kyllä, raahasin. Hassua miten joskus kuvittelin miettiväni mitä muut ajattelevat kaupassa saaduista raivokohtauksista. Nykyään tuollainen ei tule edes mieleeni. Joka ikinen aamu käymme taistelun siitä, miksi tietty vaate on puettava päälle. Uhmaikäisiä on erilaisia, mutta ainakin tällä omallani on uhmansa lisäksi varsin vahva temperamentti. Tiedän kyllä kummalta hän on sen perinyt, toisaalta ymmärrän pientä tulisielua paremmin kun olen itse samanlainen. Kerta kieltämistä ei todellakaan riitä uhmaikäiselle ja toisinaan juuri se kieltäminen saa aikaan varsinaisen kapinan ja tämä kielletty asia tehdään tietysti useampaan kertaan. Ja mikä hulluinta, yleensä muiden seurassa lapsi on pieni enkeli. Kotona taas se pieni piru.

Uhmaikä on aivan valtavan tärkeä kehitysvaihe. Uhma näyttäytyy eri tavoin eri lapsilla, mutta pääasia että sitä on havaittavissa. Lapsi irtautuu vanhemmistaan, hakee luottamusta ja rakkautta juuri niillä rajoilla, jotka vanhemmat asettavat. Uhmaikäistä tulisi kuitenkin myös ymmärtää, lapsi ei kykene vielä säätelemään tunteitaan ja pahimman kiukun hetkellä hän ei kykene ajattelemaan oikeastaan yhtään mitään muuta kuin sitä suuren suurta vääryyttä, jonka hän on juuri mielestään kokenut.

No, miten siitä uhmaiästä sitten selvitään? Aivan ensimmäinen kullanarvoinen neuvoni – jos haluat jonkun asian olevan ehdottomasti ei, pidä siitä kiinni alusta asti aina. Kaikkea koetellaan, mutta ne ehdottomat jutut on ainakin meillä jätetty rauhaan. Kun se kiukkukohtaus sitten iskee, älä lähde mukaan lapsen kiukkuun, äläkä varsinkaan huuda. Helpommin sanottu kuin tehty, itse tunnustan ainakin useamman kerran kiljuneeni lähes samoilla desibeleilla kuin pieni pirunikin. Se ei kuitenkaan toimi, päinvastoin. Parhaiten toimii rauhallisuus. Rauhalliset eleet ja rauhallinen ääni. Pyrin selittämään lapsen tunteita hänelle itselleen ja kerron samalla miksi tulee toimia tietyllä tavalla siinä tilanteessa, vaikka se ei lasta miellyttäisikään. Lisäksi kannattaa aina pyrkiä ymmärtämään, miksi lapsi kiukuttelee. Se on osa uhmaikää, kasvua ja kehitystä. Uhmalla on merkitys ja vanhempina meidän tulee auttaa lasta kasvamaan tuon vaiheen yli. Sietämään kiukkua, pettymyksiä ja autettava huomaamaan oman tahdon merkitys. Kaikkea ei voi lapselta kieltää, vaan hänen täytyy saada myös nähdä, että hänen oma tahtonsa voi myös toisinaan muuttaa asioita. Näiden asioiden ymmärtäminen on ollut ainakin minulle tärkein selviytymiskeino. Liian lepsu ei kuitenkaan saa olla, se kostautuu myöhemmin.

Pieninä vinkkeinä voisin mainita myös vaihtoehdot. Jos aamupala ei maistu, anna vaihtoehtoja. Lapsista on ihana valita! Samoin vaatteet on paljon helpompi pukea päälle kun lapsi saa valita vaikka kahden eri paidan väliltä. Lasta voi opettaa myös ymmärtämään, millaisiin asioihin hän voi omalla tahdollaan vaikuttaa. Tietyt asiat ovat kuitenkin vain aikuisen päätettävissä ja lapsi alkaa ymmärtää senkin vähitellen. Neuvottelu kiukkukohtauksen aikana on myös aivan turhaa. Silloin lasta kannattaa rauhoitella sekä selittää miksi häntä niin kovasti nyt harmittaa. Rauhallisella äänellä ja viedä tilanteesta pois. Kunhan kiukku on laantunut, lapsi on taas kykeneväinen keskusteluun. Lasta ei myöskään koskaan saa haukkua eikä hänen tunteitaan pidä vähätellä. Hän on vielä kovin pieni ja kiukuttelee kuitenkin niille kaikkein rakkaimmilleen. Se uhmakiukku kun kannattaa nähdä luottamuksen osoituksena.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Onko lasten ulkoilu tasavertaista?

torstai syyskuu 14 2017

Olen tällä viikolla katsellut ja ostanut lasten syys- ja talvivaatteita. Jatkuva vaateostorumba on onneksi helpottanut kun tuo kolmevuotias ei kasva enää niin hirveää vauhtia kuin aiemmin, mutta ei se viime vuoden toppahaalari kuitenkaan enää mahdu, kengistä nyt puhumattakaan. Edessä on siis talvihaalarin, goretex-kenkien, täysin vettäpitävien talvisaappaiden ja pakkasella pidettävien kenkien hankinta sekä pipojen ja hanskojen päivitys. Eipä ole kuulkaa ihan ilmaista lystiä. 

Vauvanvaatteita pystyi vielä ostamaan käytettynä, niitä oli pidetty ehkä muutamia kertoja. Haalari kuluu talven aikana jo todella paljon tuon ikäisillä, jotka ovat monta tuntia päivästä ulkona. Ehkä yhden kauden pidetyn voisi hankkia, mutta mistäs tiedät miten haalaria on pesty ja miten se pitää lämpöä tai kosteutta enää? Et tiedäkään. Ja mitä maksavat uudet haalarit? Parhaimmiksi kehutut ovat sieltä 150 eurosta ylöspäin. Ihan hyvät siinä satasen kieppeillä. Halvemmalla ei varmaan saa edes uutta? Jalat pysyvät lämpiminä Vikingeissä, Soreleissa ja Uggeissa. Satasta lähentelevät nekin. Haalarin alle jos meinaa hankkia merinovillakerraston, joka oikeasti on miellyttävä ja lämmin sekä hengittävä, tulee satanen siitäkin.

Sitä mä vaan mietin, että miten ihmisillä on varaa vaatettaa lapsensa? Vai ovatko edullisemmatkin mallit ihan yhtä hyviä? Ainakin aikuisten vaatteissa tuntuu, että rahalla saa kyllä lämpimämpää ja hengittävämpää. Tavallinen polyesteritäytteinen toppatakki ei lämmitä läheskään samalla tavalla kuin kalliimpi untuvatäytteinen. Kengissä eron huomaa aivan erityisesti ja ovathan nyt kashmir- ja merinovillaneuleet ihan eri asia kuin nyppyyntyvä akryyli? Me aikuiset emme kuitenkaan ulkoile läheskään niin paljon kuin nuo pienet lapset joten heidän vaatetukseensa tulisi erityisesti panostaa. On aika surullista, että lastenvaatteiden hinnat hipovat pilviä eikä kaikilla ole mahdollisuutta vaikka nyt siihen laadukkaaseen ulkoilupukuun.  Miten te olette ratkaisseet tälläiset pulmat?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian