En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

 

Katselin latutietoja ja eksyin selailemaan Levin viikko-ohjelmaa turisteille. On ilo huomata, miten paljon mahdollisuuksia Lappi tarjoaa vierailijalle. Revontuliretket, poroajelut ja huskysafarit ovat laskettelun ja hiihdon ohella klassikkoja ja paikalliset yrittäjät ovat saaneet keksittyä niistä jos jonkinlaisia variaatioita. Ihanaa! Turistit ovat silminnähden innoissaan ja hulluna Lappiin. Täällä jos jossain olen suunnattoman ylpeä suomalaisuudestani. Lappi on ainutlaatuinen.

 

Rakastun luontoon kerta kerralta enemmän. Kaipaan pois hälinästä, sinne hiihtoladulle omien ajatusteni keskelle. Vaeltavan ja tiuskahtelevan mielen saa rauhoittumaan parhaiten liikkumalla keskellä luontoa. Voisin helposti viettää täällä aikaa ihan yksinkin, vaikka onkin ollut ihanaa katsella hiihtolomasta nauttivaa lasta ja viettää aikaa koko perheen kanssa. Ehkä vielä joskus elämässä on tilanne, että täällä voisi viettää enemmänkin aikaa. Kuten olen aiemminkin sanonut, mieluummin muuttaisin talveksi Lappiin kuin esimerkiksi Espanjaan. Kesässä ja valossa on puolensa, mutta Lappi.. Se lumoaa. Tiedättekö mistä puhun?

 

Samaan aikaan kun ajatukset alkavat jo aavistuksen verran olla tulevassa keväässä, hiihtoladulla selän takaa tuuleva lumi hätkähdyttää hämärän tullen. Oliko siinä joku? Vaivaiskoivujen takaa säkenöivä aurinko muistuttaa kevään olevan lähellä, samaan aikaan pakkanen puree punaisia poskia. Erakko sisälläni nauttii yksinäisestä ladusta, stressaajan mieli kevenee sitä mukaa, kun syke nousee. Yksin luonnossa ei kaipaa musiikkia, ei äänikirjoja eikä edes juttukaveria. Ajatukseni, tavoitteeni ja energiani ovat yhtäkkiä hyvin selkeät. Siihen ei tarvita joogaretriittiä palmujen alla, siihen tarvitaan Lappi.

 

Hektisessä arjessa ja aivan liian kiireisessä maailmassa tällainen irtautuminen ja rauhoittuminen on jo edellytys hyvälle ololle. Liialliset ärsykkeet saavat meidät helposti unohtamaan, millaisia tyyppejä me oikeasti ollaankaan. Muista siis hidastaa, viettää aikaa hiljaisuudessa ja liikkua hyvän olon vuoksi. Siihen ei aina tarvita edes sitä Lappia.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

Minusta on hassua kun sanomme lähtevämme Lappiin, kaikki ajattelevat aina lomaa. Itse kun en sillä lailla miellä Lapissa olemista lomaksi, vaikka toki fyysisesti toimistolta olenkin pois. Yhtä lailla teen täälläkin töitä, kuten kotonakin, sillä en ole ihminen joka unohtaa työasiat toimistolle kun suljen sen oven perässäni. Lapsuudessani olimme usein isäni kanssa mökillä, josta he sitten lähtivät äitipuoleni kanssa aina kaupunkiin töihin ja me lapset jäimme päiväksi mökille. Olemme olleet jopa saaressa kahdestaan veljeni kanssa, toki silloin olimme jo vähän isompia.. Mutta niin pieniä kuitenkin. Ehkä sen takia en pidä mökillä olemista koskaan varsinaisena ”lomana”, mutta se on kuitenkin paikka rauhoittua ja itselleni ennen kaikkea paikka ja aika urheilla enemmän kuin kiireisessä arjessa kotona.

 

 

Eilen tulimme mökille. Ensimmäisenä muistin äidin hiihto-onnettomuuden ja leikkauksen. Joulun pitkät, pimeät päivät. Olo oli jopa kovin haikea, kun mökki oli tyhjä ja rakas perhe puuttui täältä. Täällä oli ihan eri näköistäkin joulun jälkeen. Mutta kuinka valoisaa onkaan nyt! Lapin rauha ottaa syleilyynsä jo lentokentällä. Mökkitiellä tuntuu vähän siltä, kuin lapsena sinne merenrantaan ajaessa. Onko mökeissä jotain outoa taikaa?

 

 

Lentämällä tänne on nopeammin perillä kuin ajamalla autolla Keski-Suomeen, missä monilla helsinkiläisillä on mökkejä. Ehkä joskus olisi mukavaa viettää arkea merenrantamökillä, vaikka ympärivuotisella sellaisella josta pääsisi vaikka aamulla töihin, mutta Lapista en toisaalta haluaisi luopua koskaan. En tiedä mitään niin rauhoittavaa paikkaa maailmassa kuin tämä. Tällä kertaa syynä mökkeilyymme on ihan vain hiihtoloma. Päiväkodit ovat ensi viikon kiinni joten kotona loskassa tarpomisen ja sisällä kököttämisen sijaan me ollaan onneksi nyt mökillä.

Syön aamiaisen ja lähden hiihtämään.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria