Minkä ikäisenä lapsi laskettelemaan?

lauantai tammikuu 06 2018

Micaelin ensimmäisellä Levin reissulla huomasimme, kuinka lapsi rakastui Lappiin ensisilmäyksellä. Lumi antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia ulkona touhuamiselle ja pienen suun hymyyn ihan yhtenään. Sen jälkeen olemme tulleet tänne monta kertaa ja kesällä ostimme oman mökin. Haluan ehdottomasti opettaa hänelle samanlaista innostusta ja rakkautta talviurheilulajeja kohtaan, kuin mitä minulla itsellänikin on. Tämän melkein kolmeviikkoisen loman aikana olemmekin käyneet niin hiihtoladulla, kelkkareitillä kuin laskettelurinteessäkin. Laskettelu on taito, jonka haluan opettaa hänelle mahdollisimman aikaisin. Olen itse oppinut laskettelemaan niin nuorena, etten edes muista opettelusta mitään. Aikuisiällä se on hyvin vaikeaa. Olen kuullut monen pyörittelevän päässään kysymystä, minkä ikäisenä lapsi laskettelemaan? 

On tietenkin yksilöllistä, milloin lapsi on valmis rinteeseen. Se selviää kokeilemalla. Jos lapsi on suksilla täysin veltto, ei motoriikka ole ehkä vielä valmis hallitsemaan suksia. 4-vuotias pääsee hiihtokouluun ja se onkin yleensä hyvä ikä alkaa harjoitella kunnolla. Kuitenkin ennen hiihdonopettajan perusteellista opetusta on hyvä, jos alla on vähän tuntumaa. Siksi me aloitimme Micaelin (nyt siis 3-vuotias) kanssa laskettelun jo nyt. Aivan kuten hiihtoakin, kokeiltiin suksia ensimmäistä kertaa varovasti, siihen asti kunnes lapsi kyllästyy. Kehujen ja kannustuksen saattelemana se voi olla hyvinkin hauskaa. Instagramiani seuraavat saattoivat nähdä muutamia riemunkiljahduksia ladulla ja onnenhuumaa laskettelurinteessä. Moottorikelkan päältä häntä ei saa yleensä pois kuin repimällä.

Loppuun voisi siis todeta vain vastaukseksi otsikon kysymykseen – heti, kun pääsee hiihtokouluun, kannattaa mennä. Sitä ennen voi vuokrata kamat (lasten vuokraushinnat olivat ainakin täällä Levillä niin halvat, että ihan kysyin menikö nyt varmasti oikein..) ja saada vähän tuntumaa suksiin tai lautaan sekä harjoitella tasapainoa. Micael tykkäsi puuhasta niin kovasti, ettei olisi millään halunnut lopettaa edes kahden tunnin jälkeen. Hirveän kiukun saattelemana kävelimme autolle. ”Äiti mennään sitten taas huomenna laskettelemaan” ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Arki se on Lapissakin + voita loma Levillä!

torstai tammikuu 04 2018

Ollaan oltu jo yli kaksi viikkoa täällä valkoisten hankien keskellä.. En edes muista, milloin olisin ollut näin pitkään reissussa, kaikki meidän talvilomat ovat tainneet olla maksimissaan juuri sen pari viikkoa mutta täällä vielä jatketaan ”lomaa”. Joku voi kuvitella, kuinka jokainen päivä on täynnä Lapin lumoa, takkatulta ja hiihtolatuja. No, tavallaan onkin. Mutta kun joulusta päästiin, tuntuu arki alkaneen täälläkin. Koska olemme täällä niin pitkään, ei jokainen päivä tunnu tietenkään samalla tavalla lomalta kuin esimerkiksi viikon reissussa. Töitä ei pääse enää pakoon ja toimistolle paluu on oikeastaan jatkuvasti mielessä. Aivan kuin sieltä ei olisi poissa ollutkaan.

Samalla tavalla täällä kiukutellaan, tuskaillaan haalarin pukemisia, siivotaan illalla leluja, tuskaillaan yhtäkkiä tyhjentynyttä jääkaappia ja ruskeita banaaneja kuin kotonakin. Riidellään, tiuskitaan, tehdään arkiruokia ja siivotaan. Kun on omalla mökillä, on kuin olisi kotona. Ilman siivoojaa (olen imuroinut enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä!). Täytyy ne koirat viedä täälläkin kävelylle oli pakkasta miten paljon tahansa, laskut on maksettava ja blogia päivitettävä. Salin ja juoksun korvaa hiihto, kelkkailu ja laskettelu, puuttuvan auringonvalon valkoiset hanget.

Rakastan talvea, pakkasta ja lunta. Voisin vaihtaa jokaikisen salitreenini hiihtolenkkiin koska tahansa ja valitsen -30 pakkasasteenkin mieluummin kuin sateisen ja tuulisen lumettoman talven. Kuitenkin tänään, kun ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon näin auringon tunturin huipulta, tuli vähän ikävä etelään. Kaamos lumoaa pastellisävyillään ja eksoottisuudellaan, mutta valoa alkaa olla ikävä. Oikeastaan sitä alkoi kaivata vasta kun sitä näki. Olen ollut Lapissa yleensä aina keväällä, jolloin aurinkoa riittää aamuvarhaisesta iltamyöhäiselle asti. Se onkin parasta mahdollista aikaa täällä. Järjestimme muuten Facebookissa kilpailun, jossa sinäkin voit voittaa majoituksen Levillä! Kaikki ohjeet, tarkemmat säännöt ynnä muut löydät Karhunkieppi 9 A Facebook-sivulta. Me lähdetään nyt igluravintolaan syömään, onnea kisaan ja ihanaa torstai-iltaa!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Missään en rentoudu niin hyvin kuin täällä

perjantai joulukuu 29 2017

Kulunutta vuotta ei voisi paremmin päättää, eikä uutta vuotta paremmin aloittaa, kuin kunnon sportti- ja hyvinvointilomalla Lapissa. Juteltiin juuri tänään siitä, kuinka missään muualla maailman kolkassa tällainen rentoutuminen ei vain ole mahdollista, ainakaan meille. Joku sanoi, ettei halua tähän aikaan vuodesta Lappiin, kun on kovat pakkaset ja kaamos. Täytyy sanoa, että itseasiassa kertaakaan en ole kaivannut auringonpaistetta, sillä valkoiset hanget valaisevat niin hyvin pimeintäkin yötä. Pahinta kylmyyttä kestää yleensä aina päivän, pari ja taas vähän lauhtuu. -15 ei tunnu enää muuten missään, varsin hyvä urheilukeli. Lappi mykistää kauneudellaan ja ennen kaikkea hiljaisuudellaan. Vaikka Levi on täynnä hulinaa tähän aikaan vuodesta, täällä on silti se sanoinkuvailematon rauha. Se, joka saa pysähtymään keskellä metsää ja vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Sitä ei ole tullut vastaan missään muualla, ei valkoisilla hiekkarannoilla eikä keskellä viidakkoa. Tämän avulla jaksaa taas sitä mustaa, sateista ja tuulista Helsinkiä.

Kun päivittäin liikkuu monipuolisesti ulkona ja syö puhtaasti ja terveellisesti, voi vain niin paljon paremmin. Energiaa on vaikka mihin ja yöuni on niin sikeää, että aamulla sängystä nousee aivan uusi ihminen. Ahdistun liiallisista ärsykkeistä ja jatkuvasta kiireestä. Täällä huomaan, etten ole edes kuunnellut musiikkia, saati kaivannut sitä. Olo on kaikin puolin todella hyvä ja mieli tasainen. Liikunnalla ja ulkoilulla on valtavan iso vaikutus hyvinvointiin. Täytyy muistaa se kyllä kotonakin, jossa liikkumiset ovat olleet hyvin sisäilmapainotteisia. Pukeutumiskysymyshän se lopulta hyvin pitkälti on. Täydellinen rentoutuminen starttaa siis ainakin omalta osaltani uuden vuoden, varasin tänään ensi viikolle vielä hieronnankin, kehonhuollon ylläpito on noussut nyt hyvin korkealle arvojärjestyksessäni. Nyt alkaa kuitenkin väsymys painaa, aamulla hiihtolenkille ja päivällä kelkkaillaan – pakkaset laskivat vihdoin ja pääsee taas oikein kunnolla reippailemaan. Missä te rentoudutte parhaiten?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian