Lapselle säästäminen – kyllä vai ei?

torstai heinäkuu 13 2017

Lapselle säästäminen on ollut minulle ihan itsestäänselvää siitä asti kun tuo pieni poika syntyi. Säästänhän itsellenikin. Olen aina ihan hämmästynyt kun joku ihan hyvin pärjäävä on kertonut käyttävänsä lapsilisät itse tai kertonut opettavansa lapsen pärjäävän omillaan alusta lähtien. Ymmärrän tietysti, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti mahdollisuutta säästää yhtään mitään, mutta isolle osalle perheistä edes pieninkin summan sivuun laittaminen kuukausittain ei ole mahdotonta. Lapselle säästämisessä kun on se hyvä puoli, että hyvin pienistäkin summista tulee aika iso potti jos rahaa säästää esimerkiksi siihen asti, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Minulle säästettiin rahaa, jotka sain käyttööni sitten kun täytin 18 vuotta. Nuo säästöt mahdollistivat monet hankinnat esimerkiksi kotiin ja sain ostettua niillä myös auton. Ilman vanhempieni ja isovanhempieni säästämiä rahoja elämä juuri täysi-ikäistyttyäni olisi ollut paljon hankalampaa jos olisin joutunut aloittamaan säästämisen ihan nollatilanteesta. Heti kun menin töihin, aloin säästää itse itselleni ja olen tehnyt sitä siitä lähtien aina. Tottakai haluan opettaa lapselleni korkeaa työmoraalia ja työtäpelkäämätöntä asennetta alusta saakka, mutta olisi julmaa jättää hänet täysin tyhjän päälle jos kuitenkin on mahdollisuus auttaa uusi elämä alkuun hänen aikuistuttuaan.

Koska säästän itselleni, säästän myös lapselleni. Lapsilisät menevät suoraan hänen tililleen ja lisäksi laitamme sinne hänen isänsä kanssa molemmat rahaa aina silloin tällöin. Jos sukulaiset haluavat muistaa esimerkiksi syntymäpäivinä rahalahjoilla, on hyvä että lapsella on oma tili heti pienestä pitäen. Lapselle säästäminen ei ole millään lailla hankalaa ja sitä voivat tehdä tosiaan muutkin kuin lapsen vanhemmat. Se opettaa lapselle myös kärsivällisyyttä myöhemmin, rahat saa sitten kun on tietyn ikäinen ja lapsi voi laittaa säästötililleen omia viikkorahoja, ensimmäisiä palkkoja ja sukulaisilta saatuja rahalahjoja. Tai edes pienen osan niistä. Säästää voi tietysti monella tavalla, me päätimme sijoittaa rahat rahastoihin, jotka pitkälle aikavälillä voivat tuottaa kivan ylimääräisen summan ja lapsi saa kaikki säästön itsellensä sitten, kun on sen aika. Lapset, joille säästetään rahaa, oppivat todennäköisemmin säästämään myös itse.

Kuinka moni teistä säästää lapselleen rahaa ja miten sen teette?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Elämää yltäkylläisyydessä

maanantai toukokuu 29 2017

Arvomaailmani on muuttunut viime vuosien aikana todella paljon. Mitä enemmän materiaa minulla on, sitä vähemmän huomaan arvostavani sitä  vääristä syistä. Niistä syistä, jotka ennen olivat syitä itselleni esimerkiksi jonkin tavaran ostamiseen tai lomakohteen valintaan. Arvostukseni syyt ovat nykyään erilaisia. Mieleeni tuli keskustelu, jonka kävin viime talvena henkilön kanssa kenen elämästä ei varmasti ole puuttunut minkäänlaista materiaa. Ihan jokaisen meistä pitäisi saada elää hetki siinä yltäkylläisyydessä. Ei siksi, että se toisi edes hetkeksi sitä onnea. Vaan siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus huomata, kuinka se oikea onni tuleekin jostain ihan muualta.

Ihmiset arvostavat rahaa aivan liikaa. Rahan takia tehdään valtavasti asioita ja sitä tavoitellaan mitä hurjimmin keinoin. Tottakai se helpottaa elämää, tuo turvaa ja huolettomuutta, mutta jos yksinomaan raha tekee onnelliseksi, on mielestäni ihmisen arvomaailma todella pielessä. En tiedä, onko se sitä, etteivät kaikki ole päässeet kokemaan tietynlaista luksusta ja siksi se kiinnostaa niin paljon, että sen eteen tehdään melkein mitä hyvänsä? Jos elämän suurimmat haaveet ovat helikopterit, yksityiskoneet ja jahdit Rivieralla, en usko että haaveilija on silloin päässyt kokemaan niitä. Ihmisen mieli on erikoinen, se havittelee jotain asiaa pitkään, keksii keinot sen saavuttamiseksi ja kun se on vihdoinkin tavoitteessa, se kyllästyy. Kun mikään ei riitä -ilmiö on hyvin tuttua monillekin tuttavapiirissäni. Se ei ole ahneutta, eikä kiittämättömyyttä. Se on hyvinkin tavallista ihmismielelle. Se, että mielelle on yhtäkkiä ihan ok eikä mitään ihmeellistä lentää nyt vaikka jatkuvasti yksityiskoneella, ei tarkoita arvostuksen puutetta. Kaikesta voi tulla arkipäiväistä vaikka olisi ihmisenä hyvinkin kiitollinen. Tottakai etuoikeutettujen ihmisten on hyvä muistaa, mistä kaikki on lähtöisin ja olla oikein erityisen kiitollinen, mutta eihän elämää voi jatkuvasti elää niin, että ajattelee olevansa jotenkin poikkeuksellisen onnekas. Kuten sanoin, kaikki arkipäiväistyy.

Kun on saanut paljon, osaa arvostaa niitä oikeasti tärkeitä asioita. Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö vähempiosainen osaisi. Voi osata ja paljon enemmänkin. Mutta se tietynlainen turhan materian haaliminen, tietynlaisen statuksen näyttäminen ja elämäntyylillä leveileminen kertoo vain vääristyneestä arvomaailmasta. Pidän kyllä itsekin luksuslaukuista, hienoista autoista, jahdeista ja matkustamisesta ilman hostelleja tai reppua selässä. Mutta se ihan oikea onni tulee ihan muualta. Monet ystäväni viettivät viikonloppua varsin hulppeissa tunnelmissa Monacossa tai Marbellassa. Näitä ”lovemylife” -päivityksiä oli sosiaalisen median täydeltä. Teen sitä toki itsekin ja mielestäni se on ymmärrettävää ihan jokaiselta JOS tietää niiden onnen avaintekijöiden tulevan lopulta muualta kuin sen samppanjalasin pohjalta. Samaan aikaan Suomessa rakas ystäväni sai lauantaina ensimmäisen lapsensa. Itkin onnenkyyneleitä. Se kun on sitä ihan oikeaa onnea.

Ei sitä, joka päättyy väsyneenä maanantaina viimeistään siinä T2:n uloskäynnin kohdalla, kun maksa on polttanut ne viimeisetkin kalliit kuplivat. Siksi toivonkin, että jokainen niitä hulppeita somepäivityksiä katsellessaan muistaisi, että se elämä ei tee sinusta onnellista. Se on hauskaa, helppoa ja huoletonta, mutta onni.. Se on jotain muuta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Onko varaa valittaa?

torstai marraskuu 03 2016

Tiistaina saimme lukea taas valtavat lööpit Suomen eniten tienaavista. On aika inhottavaa, että päivä jolloin verotiedot julkaistaan, on useammassakin lähteessä nimetty kateellisten päiväksi. Onko se nyt niin väärin, että se naapuri tienaa niin paljon enemmän kuin itse? – No ei. On aika inhottavaa, että suomalaiset leimataan kateelliseksi kansaksi, mutta ehkä vielä inhottavampaa on tajuta, että kaiken nettikeskustelun mukaan aika moni sitä on. Ikävä kyllä.

Verohallinto julkisti verotiedot, eli kaikkien yli 100 000 euroa vuodessa tienanneiden nimet eilen. Olen miettinyt, miksi? Ymmärrän palkkakeskustelussa sen, että palkoista on hyvä keskustella, sillä niiden eriarvoisuus samallakin alalla jää muuten täysin pimentoon. Mutta nämä verotettavat vuosiansiot.. Ihmiset, ketkä näitä yleensä nimenomaan kateudesta vihreänä selaavat, eivät välttämättä aina edes ymmärrä mistä se raha on peräisin. Tuijotetaan vain niitä numeroita numeron perään ja ihmetellään, miksen minä.

Listalla oli monta tuttua nimeä. Tuttavapiiristäni aika moni on tienannut suorastaan valtavia summia rahaa. Mutta, he ovat myös maksaneet aivan valtavan määrän veroja. Toisaalta taas, listalta myös puuttui nimiä. Heidän nimensä, jotka ovat suorastaan joutuneet pakenemaan älytöntä perintöverosysteemiämme ulkomaille.

Syy, miksi nostin tämän esiin on se, että alan vähitellen kyllästyä siihen kitinään, kuinka näiden hyvätuloisten tulisi maksaa vain enemmän ja enemmän veroja, ”heillähän on siihen varaa”. En nyt missään nimessä tarkoita, että pienituloisilta tulisi leikata leikkausten perään. Se on väärin. Pienituloisuuskaan kun ei aina ole oma valinta. Mutta tätä maamme taloutta ei pelasta se, että ne rikkaat maksavat vain jatkuvasti enemmän. Pienituloiselta katoaa helposti suhteellisuudentaju kun tuloerot ovat niin valtavia. Tosiasiassa kun suurimman osan maamme veroista maksavat jo nyt juuri ne hyvätuloiset. He, jotka myös usein kokevat, etteivät saa maksamalleen verolleen vastinetta samalla tavalla kuin pienempituloiset kanssaihmiset. Kun toinen maksaa veroja vuoden aikana enemmän kuin mitä keskituloinen tienaa koko elämänsä aikana, ei mielestäni ole varaa valittaa. Vai onko?

Niiden tulojen sijaan kannattaakin vaikka keskittyä tuijottamaan sitä veroprosenttia ja laskea, kuinka monta euroa se rikas naapuri onkaan maksanut veroja valtiolle. Tai oikeastaan, kannattaa käyttää se siihenkin kulutettu aika niiden omien vuositulojen kasvattamiseen.

Ja jos se kateuden vihreä mörkö silti hiipii mieleen, muista etteivät ne iltapäivälehtien luvut kerro yhtään mitään siitä henkisestä pääomasta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian