Kaikki irti rahasta

torstai lokakuu 25 2018

Entinen blogikollegani Julia Thurèn kirjoitti kirjan rahasta ja on toiminut rahapuheen uranuurtajana sosiaalisessa mediassa. Kaikki rahasta -kirjan kannessakin on lause ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” joka on Julian supersuositun blogipostauksen otsikko, jossa hän kertoo kuinka säästi kymppitonnin vuodessa. Julian kirja on hyvä ja Julian rahapostaukset ehkä vieläkin parempia. Raha on noussut isoksi osaksi suomalaista blogimaailmaa osaksi juuri Julian ansiosta. Minustakin olisi kiva kirjoittaa enemmän postauksia rahasta ja sen käytöstä, mutta olen jättänyt ne yksinkertaisesti siksi, että saan niistä aina niin paljon paskaa niskaan. Voin säästää kymppitonnin vuodessa, mutta en voi kirjoittaa siitä – joku takertuu aina poikkeukselliseen asemaan, varakkaaseen puolisoon, siivellä elämiseen tai mihin tahansa muuhun aiheeseen liittyvään negatiiviseen puoleen. Siksi kirjoitan nyt rahasta vähän toisesta näkökulmasta.

Olen saanut nähdä rahan hyvät ja huonot puolet. Rahaahan ei koskaan ole tarpeeksi, se ei tee lopulta ketään onnelliseksi. Se lisää onnellisuutta, parantaa elämänlaatua ja tuo turvaa, jota vähemmällä rahalla ei koe läheskään niin paljon. Helpompi ja huolettomampi elämä on tietysti onnellisempaa, mutta rahaa haluaa helposti lisää ja lisää. Tuttavapiirissäni olen nähnyt käytännössä kaiken, mitä rahalla voi Suomen mittakaavassa saada. Raha menettää helposti merkityksensä, mutta silti se ohjailee ihmisten elämää enemmän kuin mikään muu. Toisia aivan liikaa ja moni laittaa rahan edelle niin perheensä kuin hyvinvointinsakin. Se, jos joku on hyvin surullista. Aivan liian moni hakee hyväksyntää rahalla. On helppoa ostaa itselleen kavereita, mutta tuo onni ei pitkälle kanna vaan tuo lopulta eteen vain enemmän epäonnea ja tyhjyyttä. Rahalla saa valtaa, mutta sitä käytetään väärin. Miksi raha myrkyttää niin helposti ihmisen mielen? Niin ikään uuden rahan kanssa käy helposti juuri näin.

Sanoin vitsillä ystävälleni, että voisin kirjoittaa elämäntaito-oppaan Kaikki irti rahasta. Osaan kyllä käyttää rahaa aivan erinomaisesti vaikka minkälaisiin kohteisiin, mutta tuolla vitsilläni on oikeastaan syvempikin merkitys. Mitä enemmän olen rahaa ja myös sen älytöntä käyttöä nähnyt, sitä paremmin osaan suhtautua siihen itse. Arvoni ovat muuttuneet todella paljon mitä tulee materiaan. Siinä missä aiemmin haaveilin aina esimerkiksi isoista veneistä, koen niiden tuovan nykyään pikemminkin mielipahaa, sillä ne vetävät puoleensa niin valtavasti negatiivista energiaa. Epäaitoja ihmisiä, kateutta, paskapuhetta ja niiden mukanaan tuomia huolia. Ovatko ne omat rentouttavat kesäreissut saaristossa sitten sen arvoisia? Vaakakupissa painaa aina monta asiaa. Myös lahjojen ostaminen ja niiden saaminen on nykyään asia, johon kiinnitän erityisesti huomiota niihin liittyvän ikävän lieveilmiön vuoksi. Olen nähnyt useampiakin tapauksia, joissa (yleensä mies ostaa naiselle) lahjoja ja myöhemmin vetoaa sitten ” sä sait sitä ja tätä”, edellyttäen kiitollisuutta ja anteeksiantoa omille teoilleen, koska on joskus aiemmin ostanut lahjoja. Tää saa mun verenpaineen kohoamaan samantien jos kuulenkin jonkun käyttäytyneen näin. Sairasta ja kertoo ajattelumaailmasta, että ihmiset olisivat muka ostettavissa. Toki toiset ovatkin, ja se ruokkii tällaista käyttäytymistä.

En usko liialliseen vaatimattomuuteen ja sellaiseen varsinaiseen rahan piilotteluun, mutta en myöskään voi sietää sillä leveilyä. Se, jos joku kertoo kieroutuneista arvoista. Hassua on myös se, että aina kun rahasta näin kirjoittaa, on postaus aina jonkun mielestä vähän humble bragia. Siksi mietin pitkään julkaisenko tätäkään, mutta tulit lopputulokseen, että ihan sama. Mun mielestä sitä humble bragia ovat lopulta vähän erilaiset asiat. Itse olen saanut ehkä kaiken irti rahasta, sillä olen saanut nähdä, mitä sillä saa – parhaimmillaan ja pahimmillaan. Tiedän olevani moneltakin kannalta etuoikeutettu. Ja suunnattoman kiitollinen siitä, ettei raha ole vienyt minua mukanaan, vaan tärkeimmät arvoni ovat ihan muualla.

Rahasta ja oman talouden hallinnasta täytyy puhua ja kirjoittaa enemmän, mutta samalla siinä omaisuuden tavoittelussa on pidettävä järki päässä. Raha ei saa ohjailla elämää liikaa, vaan säästämisellä pitäisi pyrkiä lähinnä vain siihen turvallisuudentunteen säilyttämiseen ja itselle sopivaan vapauteen sekä hyvinvointiin. Pieni luksus on tietysti aina kivaa ekstraa ja se saa tuoda hyvää mieltä, mutta kellot, veneet ja urheiluautot eivät ole välttämättä aina suurten uhrausten arvoisia. Ulospäin voi näyttää hienolta ja kadehdittavalta, mutta totuus on voi ollakin ihan muuta. Silti, rahapuheen pitää jatkua ja se ei ole onneksi enää tabu edes naisten keskuudessa. Säästäminen ja sijoittaminen on todella paljon fiksumpaa kuin kaikkeen ”ihanaan” kuluttaminen ja sillä lopulta saa kaikkein eniten irti siitä siitä rahasta.

(PS. Laukku ei ole sijoitus)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Rahansäästövinkkejä ihan taviksille

lauantai syyskuu 08 2018

Raha, säästäminen ja sijoittaminen on noussut osaksi blogimaailmaa ja toiset blogit pyörivätkin pelkästään rahapuheen ympärillä. Mulle itselleni raha ja rahankäyttö on asioita, joissa haluan olla hyvä, mutta en halua tehdä asioista liian hankalia. Oikeasti voin sanoa ihan rehellisesti ettei mulla ole edes yhtään ylimääräistä aikaa tällä hetkellä perehtyä esimerkiksi sijoittamiseen. Mun mies antaa mulle yleensä parhaimmat rahan käyttö-, ja sijoitusvinkit ja se riittää tällä hetkellä. Kaikki lapsemme rahat sijoitetaan säännöllisesti, mutta sen tekevät oman alansa ammattilaiset. Koska voin kuitenkin sanoa olevani hyvä säästämään rahaa, halusin jakaa muutamia omia säästövinkkejäni ihan taviksille – eli just teille, ketkä voitte rehellisesti sanoa olevanne sopivasti pihalla kaikesta sijoittamiseen liittyvästä. Tottakai nuo ovat asioita, joita on hyväkin opetella, mutta ihan perusjutuista kannattaa aloittaa, että on sitten jotain mitä joskus tulevaisuudessa sijoittaa. On nimittäin vähän hassua, että sijoittaminen on nyt niin iso trendi ja kaikki haluavat lähteä siihen, mutta samaan aikaan eletään luottokortilla ja valitetaan, kun rahaa ei ole. Jos haluaa sijoittaa, sitä kannattaa ensin siis vähän säästää. Viidelläkympillä kun ei tuskin tule miljoonia tilille.

Oma tavoitteeni rahan säästämisessä on se, etten joudu liikaa tinkimään mukavasta elämästä. Kuitenkin saan hirveän morkkiksen jos käytän liikaa rahaa tai en laita siivua palkastani säästöön. Siispä jonkun verran tulee toki tingittyä, sillä ensimmäinen asia jonka palkkapäivänä teen, on rahan laittaminen säästöön. Suosittelen siis vähintään kahta eri pankkitiliä. Loput rahat ovatkin sitten elämiseen ja kaikkeen ”turhaan”. Valitse siis maksimisumma, jonka laitat palkasta tilille ja pysy siinä. Ole siis oikeasti tiukka itsellesi ja ajattele, että tuo säästöön laitettu summa on ikään kuin joku maksettu lasku. Ethän sitäkään ole kinuamassa takaisin. Toisiin isoihin hankintoihin siirrän rahaa säästötililtä, mutta harvoin. Mulla on myös ikään kuin minimisumma, joka säästötililläkin on aina oltava. Se helpottaa sen pitämistä tasapainossa.

Älä käytä luottokorttia. En itse haluaisi edes omistaa luottokorttia, mutta se on ikään kuin pakollinen ihmiselle, joka matkustaa ja shoppailee paljon. Lennot, hotellit ja nettikauppaostokset on aina turvallisinta maksaa luottokortilla. Pyrin maksamaan kortin luoton kuitenkin aina heti pois, usein jo samana päivänä.

Kun ostat, myy jotain. Noudatan tätä yleensä vaatteiden ja asusteiden kanssa. Yksi uusi kotiin, yksi vanha myyntiin. Zadaa on mun suosikkitapa myydä vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Samalla kierrätät ja pidät vaatekaapin siistinä. Win-win.

Luovu ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja valitse hiusväri, joka on helppo ylläpitää ilman värjäystä kolmen viikon välein. Säännölliseen kauneudenhoitoon uppoaa valtavasti rahaa.

Palauta, jos yhtään tuntuu siltä. Älä siis irrota tuotteiden hintalappuja tai avaa pakkauksia jos et ole aivan 100% varma, onko se uusi suuri suosikkisi. Säilytä kuitit. Näin vältyt hutiostoksilta ja vaikka ostaisitkin hudin, saat sen palautettua ja rahasi takaisin.

Osta laadukasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan aina edes kallista. Perehdy materiaaleihin, suosi ajattomia klassikkomalleja äläkä laita tolkuttomasti rahaa hetken trendeihin. Jos joku tämän hetken ykkösjuttu tuntuu siltä, että se on pakko saada, osta se edullisena versiona ketjuliikkeistä. Ajattomiin vaatekappaleisiin sen sijaan kannattaa panostaa, pienellä vaivalla saat vaatteesi ja asusteesi kestämään paljon pidempään kun ne ovat laadukasta materiaalia ja huolellisesti tehtyjä.

Harkitse ostoksia. Tarvitsetko tätä todella? Halu sekoittuu usein tarpeeseen ja loppujen lopuksi oikeasti tarvitsemamme asiat ovat aika harvassa. Mieti myös missä kannattaa säästää ja missä ei. Esimerkiksi urheiluvaatteissa voi hyvin vähän pihistää, mutta -kengissä taas ei kannata. Monet sisustushankinnatkin ovat sellaisia, että niiden ostamisen jälkeen tekee mieli vain sisustaa lisää, lisää ja lisää. Uusi sohva voi olla ehkä sijoituksen arvoinen, mutta kunhan se sopii muuhun sisustukseen.

Jos mahdollista, osta oma asunto. Tämä ei tietenkään kaikille ole mahdollista ja ainakin Etelä-Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin katossa, ettei monellakaan ole mahdollisuutta saada lainaa sellaisen ostoon, vaan ainoa mahdollisuus muuttaa esimerkiksi isoon asuntoon omalle suosikkialueelle voi olla sen vuokraaminen. Kun mietit, miten paljon maksat vuokraa esimerkiksi kolmessa vuodessa, asunnon osto alkaa tuntua kuitenkin todella järkevältä vaihtoehdolta. Monet ajattelevat, että eihän tämä nyt sovi lainkaan elämäntilanteeseeni, mutta ainakin kannattaa käydä kysymässä pankista lainatarjouksia ja selvittää, millainen asunto olisi varaa hankkia. Varsinkin pienet yksiöt ja kaksiot menevät myös helposti vuokralle jos oma elämäntilanne muuttuu, mutta asuntoa ei haluaisi heti myydä.

Lopuksi vielä pienet hyvät vinkit: Keitä kahvi kotona, ota eväät töihin, älä osta Suomessa vettä pullossa, käytä kosmetiikkapurkit aina loppuun asti ennen uuden ostamista, opettele tekemään jämistä ruokaa, liiku aina kävellen jos pystyt, hanki Helsingissä kaupungin pysäköintilupa (parhaimmillaan tällä säästää kuussa varmaan satasia) ja osta kerralla useamman päivän ruoat.

Haluaisin kuulla myös teidän parhaita säästövinkkejä. Miten saat talouden pysymään kasassa, vaikka laittaisitkin joka kuukausi rahaa säästöön? Sijoitatko, ja jos niin mihin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


#miehenelättämä

sunnuntai elokuu 26 2018

Mun on pitänyt pitkään kirjoittaa tästä postaus. Aiheesta, joka on muuttanut oman elämäni, mutta joka on muuttanut myös monta muutakin elämää. Silti se on aihe niiden aiheiden joukossa, joista ei puhuta. Feminismiaikakaudella naisen on vaikea sanoa ääneen, kuinka mies ja miehen rahat ovat muuttaneet naisen elintasoa ja sitä kautta vaikuttaneet naisen koko elämään. 2010-luvun tuhkimotarina kun ei ole enää sitä, että prinssi valitsee prinsessojen joukosta sen duunaritytön, vie vihille, ryysyistä rikkauksiin ja miten se meni? Ja jos niin jostain syystä käy, siitä tulisi olla hiljaa, sillä eihän 2010-luvulla naisen sovi sanoa elävänsä miehen rahoilla, kaikkien kun tulisi olla itsenäisiä ja omavaraisia, täysin riippumattomia yksilöitä.

Myös minun mieheni on nostanut elintasoni sellaiseksi, etten varmasti koskaan olisi sellaista saavuttanut itse. Ennen mieheni tapaamista asuin kuitenkin samalla asuinalueella kuin nyt, pystyin säästämään rahaa enkä ole koskaan elänyt millään lailla ”kädestä suuhun”. Ostin itse merkkivaatteeni ja -laukkuni, söin hyvin ja kävin säännöllisesti ulkona, omilla rahoillani. Se eroaa kuitenkin paljon siitä elämästä, jota nyt elän. Toisaalta tietysti uskon, että kaikki on mahdollista, mutta ollaan nyt hetken aikaa realisteja. Minulta on usein pyydetty postausta siitä, miltä tuollainen elämänmuutos tuntuu. Oikeastaan suurin syy siihen, miksen ole siitä kirjoittanut riviäkään tekstiä, on ollut häpeä. 2010-luvulla hävettää sanoa ääneen, että elää elämää, johon välttämättä itsellä ei olisi varaa – yksin. Kun muutama kymmenen vuotta sitten oli suorastaan normi, että mies tienasi perheen rahat, se on nykyään häpeällistä. Sen sijaan tuntuu olevan avoimesti ihan okei arvostella miehen elättämiä naisia. No, sen verran itsenäinen olen itsekin, etten voisi koskaan jäädä täysin toisen ”armoille”, eli omassa tilanteessani olla tekemättä mitään, jos minulla on mahdollisuus tehdä töitä. Oma työ kun ei ole pelkästään back up plan eron sattuessa, vaan itselleni se on ainakin hyvin tärkeä tekijä itsenäisyyteni säilyttämisen kannalta. Minulla on pakko olla jotain omaa, siis muutakin kuin omaa rahaa. Itse en muuten osaisi olla tilanteessa, jossa puolisoiden rahat olisivat yhteisiä, mutta moni ystäväni on ja tämä kuulostaa toimivan heillä oikein hyvin.

En voi silti kieltää, miten paljon mieheni tapaaminen on vaikuttanut elintasooni. Muutin neljä kertaa isompaan asuntoon joka on miehen oma, joten asumiskuluja ei ole. Se tuo luonnollisesti paljon enemmän mahdollisuuksia omien rahojeni käyttöön. Voin tuhlata ihan kunnolla jos huvittaa, mutta toisaalta myös säästää paljon enemmän kuin aiemmin. Periaatteessa minun ei tarvitsisi tehdä töitä, mutta sitä päivää en tule näkemään, kun kieltäytyisin työnteosta. Tein töitä niin äitiyslomalla kuin hoitovapaallakin, vain siksi, että tahdoin itse niin tehdä. Kaupassa ei tarvitse katsella mitä joku maksaa, enkä oikeastaan koskaan tiedä, paljonko tililläni on rahaa. Nämä ovat asioita, jotka ovat muuttuneet. Minulla on oma auto, jolla liikun oikeastaan kaikkialle. Sekin on ollut iso muutos, vaikka auto mulla oli aiemminkin, mutta jossain vaiheessa luovuin siitä keskustassa asumisen takia, eikä nyt kuitenkaan puhuta ihan saman luokan biileistä. Saan matkustaa monta kertaa vuodessa toinen toistaan ihanimpiin kohteisiin, lentää businessluokassa ja nukkua luksushotelleissa, joissa yö saattaa maksaa samanverran kuin aiempi kuukausivuokrani. Lapseni saa käydä parhaimmassa mahdollisessa päiväkodissa, pukeutua uusiin vaatteisiin ja saamme harrastaa mitä haluamme, välineistäkään ei ole pulaa. Rakas mieheni on myös toteuttanut kaksi suurinta materiahaavettani, oman veneen ja mökin Lapista. Nyt siellä on varmasti joku, joka ajattelee, että kirjoitan tästä vain siksi, että haluan tuoda elintasoani leuhkasti esille. Jos kyse olisi siitä, tekisin sen kyllä ihan toisella tavalla mutta miettikää nyt ihan mitä haluatte. Suurin onnellisuuden aihe, jonka tämä elämäntilanteeni mahdollistaa, on vapaus. Vapaus tehdä asioita, joita haluan. Vaikka teenkin töitä, minulla ei ole tiukkoja aikatauluja, ja ennen kaikkea saan pitää lomani silloin, kuin haluan ja tarvittaessa jokainen viikonloppuni on vapaa. Tätä osaan arvostaa aivan eri tavalla kuin moni muu, sillä olen tehnyt useampaakin vuorotyötä entisessä elämässäni.

En koe olevani millään lailla kiitollisuudenvelassa. Mua ei ole pelastettu mistään taloudellisesta ahdingosta eikä elämäni kaadu, vaikka joskus eroaisimmekin. Toki olen kiitollinen kaikesta tästä ikään kuin ylimääräisestä, jota olen saanut elämääni mieheni kautta. Miksi halusin sitten kirjoittaa tästä? Nykyään tuntuu, että moni varakkaan miehen kanssa elävä nainen peittelee sitä, mistä elämäntyyli on peräisin. Mä olen vain niin kyllästynyt siihen paskanpuhumiseen ja ihmisten spekulaatioihin, niin ajattelin avata ainakin omaa elämääni. Se, että mulla on varakkaampi puoliso kuin itse olen, ei kai tee musta millään lailla huonompaa ihmistä, vai tekeekö? Olisiko mun pitänyt silloin syksyllä 2013 sanoa, että sori, ei meistä tuu mitään kun sulla on noin suuret tulot? Tästä olisi kiva kuulla kyllä ihan mielipiteitä, etenkin teiltä, jotka ajattelette että itsenäisyyteni on mennyttä, kun elelen osittain myös mieheni rahoilla. Saan kuulla ihan säännöllisin väliajoin näitä golddigger-haukkuja. Mietin vain, ajattelevatko niiden laukojat ollenkaan sitä, millainen loukkaus se on miestäni kohtaan? Miestä, joka on yksi kilteimmistä, huomaavaisimmista, rehellisimmistä ja huumorintajuisimmista ihmisistä, ketä tiedän. Mua ei osteta rahalla, ei matkoilla, ei laukuilla, ei edes kokonaan uudella elämäntyylillä. Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi, jos ajattelet niin. On myös ikävää, että tällä feministiaikakaudellakin tuntuu, että miehet saavat valita naisensa ihan vapaasti ja nainen tyytyy siihen ”valitun” osaan. Ja jos nainen sattuukin valitsemaan miehen, syynä valintaan on tietysti se, että sillä miehellä sattui olemaan se pinkka kunnossa.

Tämä teksti lähti ehkä vähän omille raiteilleen, mutta tulipahan tehtyä muutama asia selväksi, sen verran näitä kommentteja on taas saanut kuulla suunnasta jos toisesta. Jokatapauksessa – nainen, jonka elämä on muuttunut miehen tulotason myötä, voi olla ihan samanlainen nainen kuin hän, joka tienaa itse joka ikisen euronsa ja elättää vaikka samalla miehensäkin. Voin kutsua itseäni feministiksi, en koe olevani velkaa kenellekään, enkä tanssi päivittäin voitontanssia siitä, että elämäni on tällaista kuin se nyt on. Kaikki luksus arkipäiväistyy ja meilläkin on ihan tavalliset, tavallisten ihmisten ongelmat. Yhtä kaoottinen arki, ja yhtä lailla stressiä niin rahasta kuin riittämättömästä ajastakin. Enää en tosin halua hävetä sitä, että tuskin koskaan itse pystyisin tällaiseen elämään. Tässäkin pätee sama vanha viisaus, älä siis esitä mitään, mitä et oikeasti ole.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria