Case perintövero

sunnuntai maaliskuu 25 2018

Lyhyestä virsi kaunis, katsokaas kun en todellakaan ole mikään politiikan asiantuntija. Mutta on pakko nostaa esille ja mielellään tietenkin myös keskusteltavaksi tämä perintövero. En vaan voi ymmärtää, en mitenkään, miksi meillä on vielä Suomessa perintövero? Vaikka en todellakaan ole mikään talousnero, saati pidä politiikasta, seuraan kuitenkin aihetta. En ole kuullut vielä yhtään järkevää perustetta sille, miksi perintövero pitäisi säilyttää. En yhtään.

♥ Perintöverosta maksetaan vero kahteen kertaan. Eihän se perijä sitä ole maksanut, mutta perijän vanhemmat tai muu läheinen, joka sitä perintöä nyt sitten jättää. Paino sanalla läheinen.

♥ Perintövero on aiheuttanut todella paljon ongelmia ja jopa vararikkoja. Helppohan se on sanoa, että siitä vaan sitten maksat perintöverot kun myyt sen vanhan kotitilasi. 1) Kotitila ei välttämättä mene kaupaksi, ikinä. 2) Kotitilalla voi olla tunnearvoa ja sen voi haluta säilyttää. Mutta ei, suvussa 100 vuotta ollut mökki lähtee nyt pakkohuutokauppaan, kun sen perijä tekee henkilökohtaisen konkurssin perintöveron takia.

♥ Kehotetaan varautumaan. Tyhjästä on kuitenkin paha nyhjästä.

♥ Lapsi perii vanhempansa yrityksen. Yrityksen arvo voi olla niin suuri, ettei se pysty maksamaan edes niin paljon osinkoja, että perintövero olisi mahdollista maksaa. Ystäväni asuu nykyään Portugalissa, terkkuja.

♥ Sanotaan, että yläluokka kannattaa perintöveron poistoa. Mites se köyhyysrajan alapuolella elävä, kenelle mätkäistään ylimääräinen lasku perinnöstä, jota hän ei välttämättä koskaan saa käyttöönsä ja joka kaataa hänen taloutensa lopullisesti? Heitä ei ilmeisesti huomioida.

♥ Ruotsissa perintövero korvattiin ikuisella myyntivoittoverolla. Tämä kuulostaa kaikin puolin oikeudenmukaiselta. Omaisuudesta maksetaan myyntihetkellä veroa, silloin kun se menee kaupaksi ja siitä saa itse rahaa. Perintöveron poistaminen kun ei automaattisesti tarkoita, että tuloveroa kiristetään.

♥ Että kun nyt puhutaan vähän ärsyttävistä veroista. Esimerkiksi juuri kiinteistövero ja tämä myyntivoittovero tuntuvat tottakai vähän turhilta veroilta maksaa. Maksaa nyt veroa omasta omaisuudestaan? Tai hei, varainsiirtovero. Niin.. Moni vero tuntuu meistä vähän epäreilulta. Perintövero on niistä kaikkein epäreiluin ja järjettömin. Siinä säästetyt rahat mitä luultavammin käytetään myös  yhteiskunnan kehittämiseen. Perheyritykset voivat pysyä Suomessa, eikä veropakolaisten määrä lisäänny.

Mitä mieltä? Perintövero yes or no? Jos tilanne on koskettanut sinua henkilökohtaisesti, kerro nyt oma tarinasi. Musta on kiva, että ajatuksensa ja mielipiteensä aiheesta saa sanoa, vaikkei olisikaan mikään poliittinen taloustieteilijäveronero ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Etkö tiedä, mitä haluaisit elämältäsi?

keskiviikko tammikuu 31 2018

Vastasitko kyllä? Mäkin vastasin todella pitkään. Myös luulin todella pitkään, että elämältä pitäisi oikeasti haluta jotain ja että jokaisella pitäisi olla jotain konkreettisia tavoitteita, joita kohti sitten pyritään keinolla millä hyvänsä ja aina yhden saavutetun tavoitteen jälkeen ostetaan Alkosta turhan kallis pullo pahaa ja kuivaa samppanjaa, joka kilistellään joku perjantai-ilta niiden akateemisten ystävien kesken keskustassa sijaitsevassa asunnossa, joka on ostettu kovalla työllä ansaituilla rahoilla. Kova työ tarkoitti pitkiä päiviä, liikaa kahvia, noutoruokaa ja oman hyvinvoinnin asettamista vähemmän tärkeälle sijalle. Vaikka pidin itseäni aina sellaisena oman tieni kulkijana, annoin ympäristön vaikuttaa liikaa ajatuksiini. Siihen mikä minusta olisi muka pitänyt tulla, miten tätä elämää olisi pitänyt elää ja mitä minun olisi pitänyt elämältäni haluta. Kaikissa kiireen, sosiaalisen median, tuttavien menestyksen ja henkilökohtaisten kriisien täyttämässä maailmassani mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä lisää ja ahdistuin, kun en tiennyt mitä elämältäni halusin. Sairaanhoitajaksi opiskeleminen oli vähän sellainen ex tempore-päätös, mutta vaikka en alalle jäänytkään, se oli silti hyvä päätös. Oikeasti jokaisen meidän pitäisi käydä sitä koulua vaikka edes vuosi. Se tietous terveydestä, sairauksista ja niiden synnystä on niin arvokasta – ihmisellekin, joka kuvitteli tietävänsä siitä kaiken. Muuten impulsiivisuus ei ole aina se paras piirre, ainakin itseäni se on vienyt monesti vähän turhiinkin hankaluuksiin.

Kun päätin, ettei sairaanhoitajan työ ole itseäni varten, mietin että teen sitten tulevaisuudessa jotain muuta, kunhan keksin mitä. Olen siis jatkuvasti päivätyössä josta pidän ihan hurjasti, mutta olen jatkuvasti miettinyt, että haluan jotain enemmän. En vain koskaan keksinyt mitä. Täytin päiväni jatkuvasti hirveällä kiireellä, mutta silti mietin, että pitäisikö vaikka opiskella jotain lisää. Jossain vaiheessa sitten oivalsin, että eihän mun ole mitään järkeä haalia itselleni yhtään sen enempää stressiä, kuin mitä tässä tälläkin hetkellä on. Niin kauan, kun ei suoriudu tästä nykyisestäkään elämästä valittamatta ajanpuutetta ja sitä, ettei pysty tekemään täysillä jotain asioita kiireen ja stressin takia, ei sitä kiirettä ja stressiä kannata ainakaan hankkia yhtään lisää. Aloin keskittyä paremmin siihen, mitä nyt teen ja päätin, että vasta sitten, kun voin sanoa olevani 100% läsnä normaalissa arjessani ja 100% tehokas omassa työssäni, voin alkaa miettiä jotain ylimääräistä. Ihmisellä on taipumus kasata kaikkea ihan liikaa, tekemistäkin. Kokeilepa olla kuukausi miettimättä, että lisäisit elämääsi jotain. Keskity siihen, mitä sinulla on nyt.

Aloin keskittyä enemmän hyvinvointiini. Yhtäkkiä liikunnasta tulikin todella säännöllistä ja ihan päivittäistä. Havahduin jossain vaiheessa salilla siihen, että olin jo keskiviikkona tehnyt koko viikon treenit. Palautuminen alkoi olla nopeaa ja nyt haluaisin liikunnan osalta jotain enemmän. En ole oikein vielä keksinyt, mitä. Minä, joka vuosia taistelin sen kanssa, ettei muka ollut tarpeeksi aikaa liikkua. Päivätyössäni haluan jatkuvasti olla tehokas ja tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Keskittymiskykyni on parantunut ihan huimasti kun olen kiinnittänyt huomiota tietoiseen läsnäoloon. Samanaikaisesti jatkuvat haaveet siitä, että haluaisin elämältäni jotain enemmän, ovat kirkastuneet. Minulla on ollut kaikkea ihan liikaa, niin tekemistä, tavaroita, ajatuksia kuin niitä häiriötekijöitäkin. Olen aivan mielettömän onnellinen juuri nyt tässä elämäntilanteessani. Samalla tiedän, mihin suuntaan haluan lähteä. Haluan kehittää itseäni erityisesti hyvinvoinnin ja liikunnan osalta, se mitä se konkreettisesti on, on vielä vähän mietinnässä. Mutta onhan mulla koko loppuelämä aikaa. Hyvinvointi ja liikunta ovat asioita, jotka tuovat minulle valtavasti hyvää oloa ja auttavat minua jokaisella elämän osa-alueella. Blogi on tietysti mahtava kanava jakaa ajatuksiani ja omia neuvojani näistä aiheista sekä keskustella teidän kanssanne. En ole todellakaan omannut mitään säkenöivää itsevarmuutta, enkä olisi ikinä uskonut vielä jonain päivänä inspiroivani ihmisiä tekemään jotain. Nyt kun voin todella hyvin ja saan vielä lukijoilta palautetta, että vitsi mä jaksoin lähteä juoksemaan sun innoittamana vielä illalla, itken usein pieniä onnenkyyneleitä.

Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan ja tavoitella samanlaisia asioita. Se, että on omassa elämäntilanteessaan todella tyytyväinen ja haluaa jatkuvasti kehittyä paremmaksi, riittää. Suuret muutokset kannattaa tehdä silloin, kun on oikeasti aikaa ja energiaa. Miksi vaihtaisit alaa tai opiskelisit uuden ammatin, jos et nykyistäkään pysty tekemään ihan täysillä? (Toki, jos alasi on aivan väärä ja töihin meneminen ahdistaa, kannattaa ehdottomasti hakeutua muualle – heti!) Postaukseni pointtina olikin ehdottomasti se, että karsi vähän. Ajatuksista, sotkusta, kiireestä ja kaikesta turhasta. Kun tarkastelet sen jälkeen nykyistä elämäntilannettasi, se voikin olla ihan kiva. Ehkä jopa todella kiva. Ihmismielellä on myös taipumus kiittämättömyyteen ja haluamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se polttaa meidät helposti loppuun. Hyvinvoiva ja tasainen mieli sen sijaan saa sinut huomaamaan asioita ja ajatuksia, jotka ovat aiemmin jääneet vähän pimentoon. Kaiken kiireen jalkoihin. Tammikuu oli ihana, olkoon tämä tuleva helmikuu aivan mahtava. Muista, ettei sinun tarvitse elää minkään odotusten mukaisesti. Elä niin kuin juuri sinä haluat.


Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Missä pihistän, mihin panostan?

torstai tammikuu 18 2018

Olen törmännyt nyt muutamissa blogeissa tähän ”Missä pihistän, mihin panostan?” -postaukseen ja koska kuluttaminen on aina ajankohtainen aihe, halusin tehdä omankin version tästä. Jakakaa ihmeessä myös omia ajatuksianne ja kulutustottumuksianne vaikka kommenttiboksin puolella, niitä on aina hauska lukea!

Sukkahousut ja sukat Menee rikki kuitenkin. Sukkikset ovat itselleni ihan kertakäyttötavaraa, miksi satsaisin niihin useampia kymppejä? Siinähän hehkutatte Wolfordeja, ne on mun käytössä rikki ennen kuin ehdin vetää mekkoa päälle. Tosin mulla oli kerran stay-upit, jotka kestivät SEITSEMÄN käyttökertaa. Eivät olleet kuitenkaan kalliit nekään. Sama nilkkasukkien kanssa. H&M:sta löytyvät halvimmat puuvillasukat, olen käyttänyt niitä jo vuosia. Parhaimmat mustat paksummat sukkahousut saa ehdottomasti Marks & Spenceriltä – 12,90 2kpl paketista ei ole mitään.

Hiuslakka ja kuivashampoo Ostin aiemmin aina kalliita hiuslakkoja, mutta nyt kun käytän lakkaa vain vähän, sen laadulla ei ole kyllä ollut mitään merkitystä. Vaikka muuten olen todella tarkka kaikkien hiustuotteideni kanssa, lakasta voi helposti tinkiä. Olen kokeillut myös monia kalliita kuivashampoita, mutta ne eivät lopputulokseltaan eroa kyllä ollenkaan marketin vastaavista.

Suihkusaippuat ja kuorinnat Myöskään kalliit suihkusaippuat ja kuorinnat eivät ole automaattisesti tae laadusta ja paremmasta lopputuloksesta. Itseasiassa moni kalliimpi suihkusaippua on ollut jopa kuivattavampi kuin halvempi lajitoverinsa. Luonnonkosmetiikan puolelta löytyy myös todella hyviä vaihtoehtoja ja ne päihittävät selektiiviset kilpailijansa mennen tullen.

Hetkelliset trendivaatteet Rakastan Zaraa juuri siitä syystä, että kun löydän jonkun ihanan vaatetrendin, se löytyy varmasti edullisempana versiona Zaran rekiltä. Panostan kyllä klassikoihin ja ajattomiin vaatteisiin, mutta hetkelliset trendijutut ostan mielelläni edullisemmin. Hyvänä esimerkkinä Valentinon tyllihame, johon ihastuin ensisilmäyksellä, mutta joka jäi kahdentuhannen euron hintalappunsa ansiosta kauppaan. Seuraavana päivänä löysin vastaavan parillakympillä Zarasta. Koska tyllihameen käyttökerrat jäivät vain muutamaan, se oli todella fiksu kohde pihistellä.

Farkut ja leggingsit Käytän paljon varsinkin mustia farkkuja ja mustia leggareita. Ne kuluvat ja haalistuvat nopeasti, oli kyseessä sitten parinsadan tai parinkympin versiot. Rikkoutuneet vetskarit, käteen jäävät vyölenkit ja harmaantuminen ei harmita läheskään niin paljon, kun housuista ei ole maksanut itseään kipeäksi. Jos kuitenkin tiedät todella laadukkaita farkkuja jotka pysyvät mustana, saa vinkata! Maksaisin niistä mielelläni enemmänkin, jos ne kestäisivät hyvänä.

Huonekalut Mulle ei itselleni henkilökohtaisesti ole mitään merkitystä, mitä esimerkiksi ruokapöytä maksaa, jos se on laadukas. Ikeasta saa paljon hyviä ja kestäviä juttuja ja esimerkiksi heidän tv-tasonsa näyttävät paljon kalliimmilta kuin ovatkaan. Meillä kotona on esimerkiksi järkyttävän kallista (ja -näköistä) italialaista designia, josta en edes pidä. Mikään huonekalu, valaisin tai sohva ei ole mielestäni yhtään sen parempi, jos siinä on iso hintalappu. Sänky tekee tässä kyllä poikkeuksen – siitä kannattaa maksaa!

Lasten sisävaatteet Kuluvat ja haalistuvat pesuissa. Zarasta saa oikein hyviä. Meillä on muutamat ns. paremmat sisävaatteet Gugguulta ja Aarrekidiltä, mutta muuten pihistelen niissä jos materiaali on vain puuvillaa.

Alusvaatteet ja perustrikoot Näitä joutuu uusia niin usein, että ostan mieluummin vähän edullisempia. Lindexiltä löytää tosi hyvännäköisiä ja istuvia alusvaatteita, samoin VS:n halpis ja sport-mallit ovat olleet kovassa käytössä, perustrikoita ostan milloin mistäkin, edullisella hinnalla. Onnistun aina jotenkin kynsimään paitoihin ja leggareihin reikiä, joten parempi säästää trikoissa.

Matot Villamattoja ostan kyllä, mutta nekin ovat villamatoiksi edullisia. Vaikka kuinka haaveilen aidoista persialaismatoista, eivät ne ole todellakaan järkiostos lapsi- ja koiratalouteen.

Ulkona syöminen Vaikka syömme vähintään pari kertaa viikossa ulkona, se on yleensä kotikokkailuakin edullisempaa. Fine diningit saa jäädä suosiolla odottamaan aikaa, jolloin Micael on jo niin iso, että lähtee mukaan tai jää vaikka itsekseen kotiin. En koskaan laita lasta hoitoon sen takia, että pääsisin hienosti syömään ja käynkin fiineimmissä ravintoloissa syömässä ehkä pari kertaa vuodessa. Rakastan hyvää ruokaa ja ravintolaelämyksiä, mutta tässä elämänvaiheessa ne ovat harvassa.

Kukat Pirkka-ruusut ja Alepan tulppaanit – eivät kestä yhtään sen pidempään kuin kukkakaupan vastaavat. JOS ystäväni Salla, supertaitava floristi Sammalsydän-blogin takaa, asuisi lähempänä, ostaisin kyllä kukkia häneltä, nyt tyydyn lähikaupan kukkaämpäreihin.

Urheiluvaatteet ja -välineet Tekevät kaikesta liikunnasta vain todella paljon parempaa. Juoksulenkit, hiihto, laskettelu. Kunnon välineet mahdollistavat paremman suorituksen ja kunnon vaatteet hengittävät, tuntuvat mukavilta, pitävät kylmän loitolla ja mitä vielä. Urheiluvaatteissa teknisiä ominaisuuksia saa usein juuri silloin, kun maksaa vähän enemmän.

Neuleet Kashmir, mohair, puuvilla, pellava.. Laadukkaat materiaalit tietävät suurempaa hintalappua, mutta neuleissa kannattaa panostaa. Ne pysyvät vuodesta toiseen hyvänä (vaativat tietenkin hoitoa) ja lämmittävät. Eivät nukkaannu eivätkä sähköisty.

Lasten ulkovaatteet Lapsen ulkovaatteisiin panostan kunnolla. Lapset liikkuvat niin paljon ulkona, että vaatteiden on oltava todella hyviä – niiden täytyy pitää vettä, hengittää, olla joustavia, kestää kulutusta ja vähän kasvaakin lapsen mukana.

Koirat Koirien hyvinvoinnista en tingi ollenkaan. Raakaruoka, säännölliset eläinlääkärikäynnit, vakuutukset, hyvät hihnat ja muut koiratarvikkeet maksavat, mutta olen sitä mieltä, että jos maksan koirista tuhansia euroja ja he ovat perheenjäseniäni, on heistä myös huolehdittava hyvin.

Ruoka Ruoka on asia, josta meillä ei tingitä. Kropan polttoaine, jonka on oltava laadukasta. Ruokakaupassa en katso oikeastaan ollenkaan, mitä mikäkin maksaa, mutta suosin kuitenkin toisinaan kaupan omia merkkejä ja käyn usein myös Lidlissä. Ostan mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa sekä pyrin suosimaan kotimaista.

Kengät Kun aloin ostaa vain laadukkaita kenkiä, huomasin eron heti. Ei rakkoja, ei hikoilua ja koroilla voi seistä tuntitolkulla. Lisäksi kengät kestävät vuosia hyvinä, niitä tarvitsee ostaa harvoin.

Astiat ja keittiövälineet Laadukkaat astiat ja keittiövälineet pysyvät ehjinä sekä niitä saa lisää tarvittaessa vuosienkin päästä. Inhoan eripariastioita ja vanhoja ruosteisia keittiövälineitä. Ruoanvalmistus on myös paljon helpompaa kun kattilat ja pannut ovat hyvässä kunnossa.

Tietokone, puhelin ja muut työvälineet Rakastan sitä, kun nämä toimivat kunnolla. Rahalla saa laatua, enemmän muistia ja paremman suorituskyvyn.

Hotellit ja lennot Kun matkustamme, haluamme matkustaa tasokkaasti. Reppureissut on ainakin tässä vaiheessa elämää reissattu ja nautin aivan täysillä luksushotellien hyvästä palvelusta, siisteydestä ja turvallisuudesta. Pitkät lennot ovat lapsen kanssa muutenkin tarpeeksi kamalia, joten businessluokka helpottaa niitä (ja jetlagia) huomattavasti. Lyhyet lennot lennän kyllä aina economyssa, businessluokasta maksaminen on silloin vähän turhaa fiineilyä.

Terveys Tästä en tingi, enkä suosittele kenenkään tinkivän. Vältän myös jonottelua suosimalla yksityisiä lääkäriasemia. Terveys ja hyvinvointi ovat arvojärjestyksessäni hyvin korkealla joten panostan niihin oikeastaan enemmän kuin mihinkään muuhun.

Alkoholi Ylähyllyn viinit nyt vaan maistuvat niin paljon paremmilta kuin ne kyykätyt.