Miksi blogilla tienaaminen on niin monille edelleen ongelma?

perjantai toukokuu 04 2018

Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Case perintövero

sunnuntai maaliskuu 25 2018

Lyhyestä virsi kaunis, katsokaas kun en todellakaan ole mikään politiikan asiantuntija. Mutta on pakko nostaa esille ja mielellään tietenkin myös keskusteltavaksi tämä perintövero. En vaan voi ymmärtää, en mitenkään, miksi meillä on vielä Suomessa perintövero? Vaikka en todellakaan ole mikään talousnero, saati pidä politiikasta, seuraan kuitenkin aihetta. En ole kuullut vielä yhtään järkevää perustetta sille, miksi perintövero pitäisi säilyttää. En yhtään.

♥ Perintöverosta maksetaan vero kahteen kertaan. Eihän se perijä sitä ole maksanut, mutta perijän vanhemmat tai muu läheinen, joka sitä perintöä nyt sitten jättää. Paino sanalla läheinen.

♥ Perintövero on aiheuttanut todella paljon ongelmia ja jopa vararikkoja. Helppohan se on sanoa, että siitä vaan sitten maksat perintöverot kun myyt sen vanhan kotitilasi. 1) Kotitila ei välttämättä mene kaupaksi, ikinä. 2) Kotitilalla voi olla tunnearvoa ja sen voi haluta säilyttää. Mutta ei, suvussa 100 vuotta ollut mökki lähtee nyt pakkohuutokauppaan, kun sen perijä tekee henkilökohtaisen konkurssin perintöveron takia.

♥ Kehotetaan varautumaan. Tyhjästä on kuitenkin paha nyhjästä.

♥ Lapsi perii vanhempansa yrityksen. Yrityksen arvo voi olla niin suuri, ettei se pysty maksamaan edes niin paljon osinkoja, että perintövero olisi mahdollista maksaa. Ystäväni asuu nykyään Portugalissa, terkkuja.

♥ Sanotaan, että yläluokka kannattaa perintöveron poistoa. Mites se köyhyysrajan alapuolella elävä, kenelle mätkäistään ylimääräinen lasku perinnöstä, jota hän ei välttämättä koskaan saa käyttöönsä ja joka kaataa hänen taloutensa lopullisesti? Heitä ei ilmeisesti huomioida.

♥ Ruotsissa perintövero korvattiin ikuisella myyntivoittoverolla. Tämä kuulostaa kaikin puolin oikeudenmukaiselta. Omaisuudesta maksetaan myyntihetkellä veroa, silloin kun se menee kaupaksi ja siitä saa itse rahaa. Perintöveron poistaminen kun ei automaattisesti tarkoita, että tuloveroa kiristetään.

♥ Että kun nyt puhutaan vähän ärsyttävistä veroista. Esimerkiksi juuri kiinteistövero ja tämä myyntivoittovero tuntuvat tottakai vähän turhilta veroilta maksaa. Maksaa nyt veroa omasta omaisuudestaan? Tai hei, varainsiirtovero. Niin.. Moni vero tuntuu meistä vähän epäreilulta. Perintövero on niistä kaikkein epäreiluin ja järjettömin. Siinä säästetyt rahat mitä luultavammin käytetään myös  yhteiskunnan kehittämiseen. Perheyritykset voivat pysyä Suomessa, eikä veropakolaisten määrä lisäänny.

Mitä mieltä? Perintövero yes or no? Jos tilanne on koskettanut sinua henkilökohtaisesti, kerro nyt oma tarinasi. Musta on kiva, että ajatuksensa ja mielipiteensä aiheesta saa sanoa, vaikkei olisikaan mikään poliittinen taloustieteilijäveronero ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Etkö tiedä, mitä haluaisit elämältäsi?

keskiviikko tammikuu 31 2018

Vastasitko kyllä? Mäkin vastasin todella pitkään. Myös luulin todella pitkään, että elämältä pitäisi oikeasti haluta jotain ja että jokaisella pitäisi olla jotain konkreettisia tavoitteita, joita kohti sitten pyritään keinolla millä hyvänsä ja aina yhden saavutetun tavoitteen jälkeen ostetaan Alkosta turhan kallis pullo pahaa ja kuivaa samppanjaa, joka kilistellään joku perjantai-ilta niiden akateemisten ystävien kesken keskustassa sijaitsevassa asunnossa, joka on ostettu kovalla työllä ansaituilla rahoilla. Kova työ tarkoitti pitkiä päiviä, liikaa kahvia, noutoruokaa ja oman hyvinvoinnin asettamista vähemmän tärkeälle sijalle. Vaikka pidin itseäni aina sellaisena oman tieni kulkijana, annoin ympäristön vaikuttaa liikaa ajatuksiini. Siihen mikä minusta olisi muka pitänyt tulla, miten tätä elämää olisi pitänyt elää ja mitä minun olisi pitänyt elämältäni haluta. Kaikissa kiireen, sosiaalisen median, tuttavien menestyksen ja henkilökohtaisten kriisien täyttämässä maailmassani mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä lisää ja ahdistuin, kun en tiennyt mitä elämältäni halusin. Sairaanhoitajaksi opiskeleminen oli vähän sellainen ex tempore-päätös, mutta vaikka en alalle jäänytkään, se oli silti hyvä päätös. Oikeasti jokaisen meidän pitäisi käydä sitä koulua vaikka edes vuosi. Se tietous terveydestä, sairauksista ja niiden synnystä on niin arvokasta – ihmisellekin, joka kuvitteli tietävänsä siitä kaiken. Muuten impulsiivisuus ei ole aina se paras piirre, ainakin itseäni se on vienyt monesti vähän turhiinkin hankaluuksiin.

Kun päätin, ettei sairaanhoitajan työ ole itseäni varten, mietin että teen sitten tulevaisuudessa jotain muuta, kunhan keksin mitä. Olen siis jatkuvasti päivätyössä josta pidän ihan hurjasti, mutta olen jatkuvasti miettinyt, että haluan jotain enemmän. En vain koskaan keksinyt mitä. Täytin päiväni jatkuvasti hirveällä kiireellä, mutta silti mietin, että pitäisikö vaikka opiskella jotain lisää. Jossain vaiheessa sitten oivalsin, että eihän mun ole mitään järkeä haalia itselleni yhtään sen enempää stressiä, kuin mitä tässä tälläkin hetkellä on. Niin kauan, kun ei suoriudu tästä nykyisestäkään elämästä valittamatta ajanpuutetta ja sitä, ettei pysty tekemään täysillä jotain asioita kiireen ja stressin takia, ei sitä kiirettä ja stressiä kannata ainakaan hankkia yhtään lisää. Aloin keskittyä paremmin siihen, mitä nyt teen ja päätin, että vasta sitten, kun voin sanoa olevani 100% läsnä normaalissa arjessani ja 100% tehokas omassa työssäni, voin alkaa miettiä jotain ylimääräistä. Ihmisellä on taipumus kasata kaikkea ihan liikaa, tekemistäkin. Kokeilepa olla kuukausi miettimättä, että lisäisit elämääsi jotain. Keskity siihen, mitä sinulla on nyt.

Aloin keskittyä enemmän hyvinvointiini. Yhtäkkiä liikunnasta tulikin todella säännöllistä ja ihan päivittäistä. Havahduin jossain vaiheessa salilla siihen, että olin jo keskiviikkona tehnyt koko viikon treenit. Palautuminen alkoi olla nopeaa ja nyt haluaisin liikunnan osalta jotain enemmän. En ole oikein vielä keksinyt, mitä. Minä, joka vuosia taistelin sen kanssa, ettei muka ollut tarpeeksi aikaa liikkua. Päivätyössäni haluan jatkuvasti olla tehokas ja tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Keskittymiskykyni on parantunut ihan huimasti kun olen kiinnittänyt huomiota tietoiseen läsnäoloon. Samanaikaisesti jatkuvat haaveet siitä, että haluaisin elämältäni jotain enemmän, ovat kirkastuneet. Minulla on ollut kaikkea ihan liikaa, niin tekemistä, tavaroita, ajatuksia kuin niitä häiriötekijöitäkin. Olen aivan mielettömän onnellinen juuri nyt tässä elämäntilanteessani. Samalla tiedän, mihin suuntaan haluan lähteä. Haluan kehittää itseäni erityisesti hyvinvoinnin ja liikunnan osalta, se mitä se konkreettisesti on, on vielä vähän mietinnässä. Mutta onhan mulla koko loppuelämä aikaa. Hyvinvointi ja liikunta ovat asioita, jotka tuovat minulle valtavasti hyvää oloa ja auttavat minua jokaisella elämän osa-alueella. Blogi on tietysti mahtava kanava jakaa ajatuksiani ja omia neuvojani näistä aiheista sekä keskustella teidän kanssanne. En ole todellakaan omannut mitään säkenöivää itsevarmuutta, enkä olisi ikinä uskonut vielä jonain päivänä inspiroivani ihmisiä tekemään jotain. Nyt kun voin todella hyvin ja saan vielä lukijoilta palautetta, että vitsi mä jaksoin lähteä juoksemaan sun innoittamana vielä illalla, itken usein pieniä onnenkyyneleitä.

Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan ja tavoitella samanlaisia asioita. Se, että on omassa elämäntilanteessaan todella tyytyväinen ja haluaa jatkuvasti kehittyä paremmaksi, riittää. Suuret muutokset kannattaa tehdä silloin, kun on oikeasti aikaa ja energiaa. Miksi vaihtaisit alaa tai opiskelisit uuden ammatin, jos et nykyistäkään pysty tekemään ihan täysillä? (Toki, jos alasi on aivan väärä ja töihin meneminen ahdistaa, kannattaa ehdottomasti hakeutua muualle – heti!) Postaukseni pointtina olikin ehdottomasti se, että karsi vähän. Ajatuksista, sotkusta, kiireestä ja kaikesta turhasta. Kun tarkastelet sen jälkeen nykyistä elämäntilannettasi, se voikin olla ihan kiva. Ehkä jopa todella kiva. Ihmismielellä on myös taipumus kiittämättömyyteen ja haluamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se polttaa meidät helposti loppuun. Hyvinvoiva ja tasainen mieli sen sijaan saa sinut huomaamaan asioita ja ajatuksia, jotka ovat aiemmin jääneet vähän pimentoon. Kaiken kiireen jalkoihin. Tammikuu oli ihana, olkoon tämä tuleva helmikuu aivan mahtava. Muista, ettei sinun tarvitse elää minkään odotusten mukaisesti. Elä niin kuin juuri sinä haluat.


Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian