Rahansäästövinkkejä ihan taviksille

lauantai syyskuu 08 2018

Raha, säästäminen ja sijoittaminen on noussut osaksi blogimaailmaa ja toiset blogit pyörivätkin pelkästään rahapuheen ympärillä. Mulle itselleni raha ja rahankäyttö on asioita, joissa haluan olla hyvä, mutta en halua tehdä asioista liian hankalia. Oikeasti voin sanoa ihan rehellisesti ettei mulla ole edes yhtään ylimääräistä aikaa tällä hetkellä perehtyä esimerkiksi sijoittamiseen. Mun mies antaa mulle yleensä parhaimmat rahan käyttö-, ja sijoitusvinkit ja se riittää tällä hetkellä. Kaikki lapsemme rahat sijoitetaan säännöllisesti, mutta sen tekevät oman alansa ammattilaiset. Koska voin kuitenkin sanoa olevani hyvä säästämään rahaa, halusin jakaa muutamia omia säästövinkkejäni ihan taviksille – eli just teille, ketkä voitte rehellisesti sanoa olevanne sopivasti pihalla kaikesta sijoittamiseen liittyvästä. Tottakai nuo ovat asioita, joita on hyväkin opetella, mutta ihan perusjutuista kannattaa aloittaa, että on sitten jotain mitä joskus tulevaisuudessa sijoittaa. On nimittäin vähän hassua, että sijoittaminen on nyt niin iso trendi ja kaikki haluavat lähteä siihen, mutta samaan aikaan eletään luottokortilla ja valitetaan, kun rahaa ei ole. Jos haluaa sijoittaa, sitä kannattaa ensin siis vähän säästää. Viidelläkympillä kun ei tuskin tule miljoonia tilille.

Oma tavoitteeni rahan säästämisessä on se, etten joudu liikaa tinkimään mukavasta elämästä. Kuitenkin saan hirveän morkkiksen jos käytän liikaa rahaa tai en laita siivua palkastani säästöön. Siispä jonkun verran tulee toki tingittyä, sillä ensimmäinen asia jonka palkkapäivänä teen, on rahan laittaminen säästöön. Suosittelen siis vähintään kahta eri pankkitiliä. Loput rahat ovatkin sitten elämiseen ja kaikkeen ”turhaan”. Valitse siis maksimisumma, jonka laitat palkasta tilille ja pysy siinä. Ole siis oikeasti tiukka itsellesi ja ajattele, että tuo säästöön laitettu summa on ikään kuin joku maksettu lasku. Ethän sitäkään ole kinuamassa takaisin. Toisiin isoihin hankintoihin siirrän rahaa säästötililtä, mutta harvoin. Mulla on myös ikään kuin minimisumma, joka säästötililläkin on aina oltava. Se helpottaa sen pitämistä tasapainossa.

Älä käytä luottokorttia. En itse haluaisi edes omistaa luottokorttia, mutta se on ikään kuin pakollinen ihmiselle, joka matkustaa ja shoppailee paljon. Lennot, hotellit ja nettikauppaostokset on aina turvallisinta maksaa luottokortilla. Pyrin maksamaan kortin luoton kuitenkin aina heti pois, usein jo samana päivänä.

Kun ostat, myy jotain. Noudatan tätä yleensä vaatteiden ja asusteiden kanssa. Yksi uusi kotiin, yksi vanha myyntiin. Zadaa on mun suosikkitapa myydä vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Samalla kierrätät ja pidät vaatekaapin siistinä. Win-win.

Luovu ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja valitse hiusväri, joka on helppo ylläpitää ilman värjäystä kolmen viikon välein. Säännölliseen kauneudenhoitoon uppoaa valtavasti rahaa.

Palauta, jos yhtään tuntuu siltä. Älä siis irrota tuotteiden hintalappuja tai avaa pakkauksia jos et ole aivan 100% varma, onko se uusi suuri suosikkisi. Säilytä kuitit. Näin vältyt hutiostoksilta ja vaikka ostaisitkin hudin, saat sen palautettua ja rahasi takaisin.

Osta laadukasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan aina edes kallista. Perehdy materiaaleihin, suosi ajattomia klassikkomalleja äläkä laita tolkuttomasti rahaa hetken trendeihin. Jos joku tämän hetken ykkösjuttu tuntuu siltä, että se on pakko saada, osta se edullisena versiona ketjuliikkeistä. Ajattomiin vaatekappaleisiin sen sijaan kannattaa panostaa, pienellä vaivalla saat vaatteesi ja asusteesi kestämään paljon pidempään kun ne ovat laadukasta materiaalia ja huolellisesti tehtyjä.

Harkitse ostoksia. Tarvitsetko tätä todella? Halu sekoittuu usein tarpeeseen ja loppujen lopuksi oikeasti tarvitsemamme asiat ovat aika harvassa. Mieti myös missä kannattaa säästää ja missä ei. Esimerkiksi urheiluvaatteissa voi hyvin vähän pihistää, mutta -kengissä taas ei kannata. Monet sisustushankinnatkin ovat sellaisia, että niiden ostamisen jälkeen tekee mieli vain sisustaa lisää, lisää ja lisää. Uusi sohva voi olla ehkä sijoituksen arvoinen, mutta kunhan se sopii muuhun sisustukseen.

Jos mahdollista, osta oma asunto. Tämä ei tietenkään kaikille ole mahdollista ja ainakin Etelä-Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin katossa, ettei monellakaan ole mahdollisuutta saada lainaa sellaisen ostoon, vaan ainoa mahdollisuus muuttaa esimerkiksi isoon asuntoon omalle suosikkialueelle voi olla sen vuokraaminen. Kun mietit, miten paljon maksat vuokraa esimerkiksi kolmessa vuodessa, asunnon osto alkaa tuntua kuitenkin todella järkevältä vaihtoehdolta. Monet ajattelevat, että eihän tämä nyt sovi lainkaan elämäntilanteeseeni, mutta ainakin kannattaa käydä kysymässä pankista lainatarjouksia ja selvittää, millainen asunto olisi varaa hankkia. Varsinkin pienet yksiöt ja kaksiot menevät myös helposti vuokralle jos oma elämäntilanne muuttuu, mutta asuntoa ei haluaisi heti myydä.

Lopuksi vielä pienet hyvät vinkit: Keitä kahvi kotona, ota eväät töihin, älä osta Suomessa vettä pullossa, käytä kosmetiikkapurkit aina loppuun asti ennen uuden ostamista, opettele tekemään jämistä ruokaa, liiku aina kävellen jos pystyt, hanki Helsingissä kaupungin pysäköintilupa (parhaimmillaan tällä säästää kuussa varmaan satasia) ja osta kerralla useamman päivän ruoat.

Haluaisin kuulla myös teidän parhaita säästövinkkejä. Miten saat talouden pysymään kasassa, vaikka laittaisitkin joka kuukausi rahaa säästöön? Sijoitatko, ja jos niin mihin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


#miehenelättämä

sunnuntai elokuu 26 2018

Mun on pitänyt pitkään kirjoittaa tästä postaus. Aiheesta, joka on muuttanut oman elämäni, mutta joka on muuttanut myös monta muutakin elämää. Silti se on aihe niiden aiheiden joukossa, joista ei puhuta. Feminismiaikakaudella naisen on vaikea sanoa ääneen, kuinka mies ja miehen rahat ovat muuttaneet naisen elintasoa ja sitä kautta vaikuttaneet naisen koko elämään. 2010-luvun tuhkimotarina kun ei ole enää sitä, että prinssi valitsee prinsessojen joukosta sen duunaritytön, vie vihille, ryysyistä rikkauksiin ja miten se meni? Ja jos niin jostain syystä käy, siitä tulisi olla hiljaa, sillä eihän 2010-luvulla naisen sovi sanoa elävänsä miehen rahoilla, kaikkien kun tulisi olla itsenäisiä ja omavaraisia, täysin riippumattomia yksilöitä.

Myös minun mieheni on nostanut elintasoni sellaiseksi, etten varmasti koskaan olisi sellaista saavuttanut itse. Ennen mieheni tapaamista asuin kuitenkin samalla asuinalueella kuin nyt, pystyin säästämään rahaa enkä ole koskaan elänyt millään lailla ”kädestä suuhun”. Ostin itse merkkivaatteeni ja -laukkuni, söin hyvin ja kävin säännöllisesti ulkona, omilla rahoillani. Se eroaa kuitenkin paljon siitä elämästä, jota nyt elän. Toisaalta tietysti uskon, että kaikki on mahdollista, mutta ollaan nyt hetken aikaa realisteja. Minulta on usein pyydetty postausta siitä, miltä tuollainen elämänmuutos tuntuu. Oikeastaan suurin syy siihen, miksen ole siitä kirjoittanut riviäkään tekstiä, on ollut häpeä. 2010-luvulla hävettää sanoa ääneen, että elää elämää, johon välttämättä itsellä ei olisi varaa – yksin. Kun muutama kymmenen vuotta sitten oli suorastaan normi, että mies tienasi perheen rahat, se on nykyään häpeällistä. Sen sijaan tuntuu olevan avoimesti ihan okei arvostella miehen elättämiä naisia. No, sen verran itsenäinen olen itsekin, etten voisi koskaan jäädä täysin toisen ”armoille”, eli omassa tilanteessani olla tekemättä mitään, jos minulla on mahdollisuus tehdä töitä. Oma työ kun ei ole pelkästään back up plan eron sattuessa, vaan itselleni se on ainakin hyvin tärkeä tekijä itsenäisyyteni säilyttämisen kannalta. Minulla on pakko olla jotain omaa, siis muutakin kuin omaa rahaa. Itse en muuten osaisi olla tilanteessa, jossa puolisoiden rahat olisivat yhteisiä, mutta moni ystäväni on ja tämä kuulostaa toimivan heillä oikein hyvin.

En voi silti kieltää, miten paljon mieheni tapaaminen on vaikuttanut elintasooni. Muutin neljä kertaa isompaan asuntoon joka on miehen oma, joten asumiskuluja ei ole. Se tuo luonnollisesti paljon enemmän mahdollisuuksia omien rahojeni käyttöön. Voin tuhlata ihan kunnolla jos huvittaa, mutta toisaalta myös säästää paljon enemmän kuin aiemmin. Periaatteessa minun ei tarvitsisi tehdä töitä, mutta sitä päivää en tule näkemään, kun kieltäytyisin työnteosta. Tein töitä niin äitiyslomalla kuin hoitovapaallakin, vain siksi, että tahdoin itse niin tehdä. Kaupassa ei tarvitse katsella mitä joku maksaa, enkä oikeastaan koskaan tiedä, paljonko tililläni on rahaa. Nämä ovat asioita, jotka ovat muuttuneet. Minulla on oma auto, jolla liikun oikeastaan kaikkialle. Sekin on ollut iso muutos, vaikka auto mulla oli aiemminkin, mutta jossain vaiheessa luovuin siitä keskustassa asumisen takia, eikä nyt kuitenkaan puhuta ihan saman luokan biileistä. Saan matkustaa monta kertaa vuodessa toinen toistaan ihanimpiin kohteisiin, lentää businessluokassa ja nukkua luksushotelleissa, joissa yö saattaa maksaa samanverran kuin aiempi kuukausivuokrani. Lapseni saa käydä parhaimmassa mahdollisessa päiväkodissa, pukeutua uusiin vaatteisiin ja saamme harrastaa mitä haluamme, välineistäkään ei ole pulaa. Rakas mieheni on myös toteuttanut kaksi suurinta materiahaavettani, oman veneen ja mökin Lapista. Nyt siellä on varmasti joku, joka ajattelee, että kirjoitan tästä vain siksi, että haluan tuoda elintasoani leuhkasti esille. Jos kyse olisi siitä, tekisin sen kyllä ihan toisella tavalla mutta miettikää nyt ihan mitä haluatte. Suurin onnellisuuden aihe, jonka tämä elämäntilanteeni mahdollistaa, on vapaus. Vapaus tehdä asioita, joita haluan. Vaikka teenkin töitä, minulla ei ole tiukkoja aikatauluja, ja ennen kaikkea saan pitää lomani silloin, kuin haluan ja tarvittaessa jokainen viikonloppuni on vapaa. Tätä osaan arvostaa aivan eri tavalla kuin moni muu, sillä olen tehnyt useampaakin vuorotyötä entisessä elämässäni.

En koe olevani millään lailla kiitollisuudenvelassa. Mua ei ole pelastettu mistään taloudellisesta ahdingosta eikä elämäni kaadu, vaikka joskus eroaisimmekin. Toki olen kiitollinen kaikesta tästä ikään kuin ylimääräisestä, jota olen saanut elämääni mieheni kautta. Miksi halusin sitten kirjoittaa tästä? Nykyään tuntuu, että moni varakkaan miehen kanssa elävä nainen peittelee sitä, mistä elämäntyyli on peräisin. Mä olen vain niin kyllästynyt siihen paskanpuhumiseen ja ihmisten spekulaatioihin, niin ajattelin avata ainakin omaa elämääni. Se, että mulla on varakkaampi puoliso kuin itse olen, ei kai tee musta millään lailla huonompaa ihmistä, vai tekeekö? Olisiko mun pitänyt silloin syksyllä 2013 sanoa, että sori, ei meistä tuu mitään kun sulla on noin suuret tulot? Tästä olisi kiva kuulla kyllä ihan mielipiteitä, etenkin teiltä, jotka ajattelette että itsenäisyyteni on mennyttä, kun elelen osittain myös mieheni rahoilla. Saan kuulla ihan säännöllisin väliajoin näitä golddigger-haukkuja. Mietin vain, ajattelevatko niiden laukojat ollenkaan sitä, millainen loukkaus se on miestäni kohtaan? Miestä, joka on yksi kilteimmistä, huomaavaisimmista, rehellisimmistä ja huumorintajuisimmista ihmisistä, ketä tiedän. Mua ei osteta rahalla, ei matkoilla, ei laukuilla, ei edes kokonaan uudella elämäntyylillä. Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi, jos ajattelet niin. On myös ikävää, että tällä feministiaikakaudellakin tuntuu, että miehet saavat valita naisensa ihan vapaasti ja nainen tyytyy siihen ”valitun” osaan. Ja jos nainen sattuukin valitsemaan miehen, syynä valintaan on tietysti se, että sillä miehellä sattui olemaan se pinkka kunnossa.

Tämä teksti lähti ehkä vähän omille raiteilleen, mutta tulipahan tehtyä muutama asia selväksi, sen verran näitä kommentteja on taas saanut kuulla suunnasta jos toisesta. Jokatapauksessa – nainen, jonka elämä on muuttunut miehen tulotason myötä, voi olla ihan samanlainen nainen kuin hän, joka tienaa itse joka ikisen euronsa ja elättää vaikka samalla miehensäkin. Voin kutsua itseäni feministiksi, en koe olevani velkaa kenellekään, enkä tanssi päivittäin voitontanssia siitä, että elämäni on tällaista kuin se nyt on. Kaikki luksus arkipäiväistyy ja meilläkin on ihan tavalliset, tavallisten ihmisten ongelmat. Yhtä kaoottinen arki, ja yhtä lailla stressiä niin rahasta kuin riittämättömästä ajastakin. Enää en tosin halua hävetä sitä, että tuskin koskaan itse pystyisin tällaiseen elämään. Tässäkin pätee sama vanha viisaus, älä siis esitä mitään, mitä et oikeasti ole.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Miksi blogilla tienaaminen on niin monille edelleen ongelma?

perjantai toukokuu 04 2018

Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria