Parisuhteen tuloerot

keskiviikko marraskuu 08 2017

Koska postaukseni kotitöiden jakamisesta herätti keskustelua parisuhteen tasavertaisuudesta ja lisäksi suhteen tuloeroista ja niiden vaikutuksesta kotitöihin, ajattelin kirjoittaa taas varmasti mielipiteitä jakavasta aiheesta. Parisuhteen tuloerot ovat aina silloin tällöin tapetilla niin blogeissa kuin vaikka  lehdissäkin, enkä todellakaan ymmärrä miksi. Toisilla nyt tuntuu olevan hirveä tarve korostaa että ”minä tienaan kyllä enemmän kun puolisoni”. Siinähän tienaat, aivan sama mulle. Jos joku haluaa elää pelkästään miehensä rahoilla niin antaa elää, mitä se kenellekään muulle kuuluu? Luulenkin että he, jotka eivät ole omaan tilanteeseensa tyytyväisiä, jaksavat uhrata energiaansa toisten raha-asioihin. No, itse jaksoin tuhlata energiaani postauksen kirjoittamiseen tästä aiheesta, joten kertokaa ihmeessä myös omia ajatuksianne.

Tulojen suhteen en ole tasavertaisessa parisuhteessa, mutta kaiken muun suhteen olen äärimmäisen tasavertaisessa parisuhteessa. Ehkä juuri sen takia suhteessamme eivät nämä parisuhteen tuloerot tule koskaan ilmi. Jos mies sanoisi mulle, että ethän se koskaan maksa mistään mitään ja hän hoitaa kaiken, se olisi entinen parisuhde. Parisuhteen tasavertaisuus kun on kaikkea muuta kuin yhtä suuret summat palkkakuitissa. Ikävä kyllä veikkaan, että moni tulojen suhteen tasavertainen parisuhde on muuten hyvinkin epätasavertainen. Siinä oman egon pönkityksen ja palkankorotuksen metsätyksen keskellä tässä tutkintokeskeisessä yhteiskunnassa unohdetaan yllättävän helposti sen varsinaisen ihmissuhteen merkitys ja ennen kaikkea rakkaus ja intohimo.

Uskon pikemminkin kahden ihmisen väliseen henkilökemiaan ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Ne tekevät suhteesta hyvän ja kestävän, eivät ne yhtä suuret vuositulot. Jos toista haittaa toisen pieni palkka, suhde ei ehkä muutenkaan ole kunnossa. Tottakai edellyttäisin itsekin, että molempien on tehtävä töitä enkä voi sietää tuilla eläviä kotona makaavia työttömiä jotka välttelevät työntekoa viimeiseen asti, mutta kyse ei ole nyt siitä. Jos täytyy brassailla omalla koulutuksellaan ja tulotasollaan parisuhteen toiselle osapuolelle, on suhteessa varmasti muutakin vikaa. Kenenkään ei pitäisi kokea alemmuudentunnetta parisuhteessa, ei millään tasolla. Ja jos kokee, on parempi lähteä ja olla oman elämänsä herra.

Nykyään kaikkialta tuntuu tulevan esiin se, kuinka naisten on tärkeää tienata miestä enemmän tai vähintään saman verran ja molempien on osallistuttava niin kuluihin kuin kotitöihinkin puoliksi. Naisten aseman paraneminen on tottakai itsellenikin hyvin tärkeää enkä missään nimessä kannata vanhanaikaisia tapoja naisten kotiäitiydestä ja miesten uraputkesta. Minulle tärkeää on, että kaikki saavat toimia juuri niin kuin haluavat. Oli sitten mies tai nainen. Feminismi ei tarkoita mulle sitä, että mulla on oltava helvetin paljon korkeampi koulutus ja paksumpi lompakko kun sillä parisuhteen toisella osapuolella, joka tietysti samaan aikaan myös pyykkää ja viikkaa lakanoita. Ja mitä hittoa sitten, jos rakastan tehdä kotitöitä, miellyttää miestäni, pukeutua ja käyttäytyä hyvin naisellisesti ja samanaikaisesti tienaan paljon vähemmän kuin se mies? Jos se on itselleni enemmän kuin ok, sen pitäisi olla kaikille ihan ok. Se, että olen tyytyväinen suhteeni tasavertaisuuden nykytilanteeseen, ei tee minusta yhtään vähempää kunnianhimoista tai yhtään vähempää itseäni arvostavaa. Teen todella kunnianhimoisesti töitä, haluan olla paras mahdollinen juuri siinä mitä teen ja kehitän itseäni jatkuvasti. Arvostukseni itseäni ja esimerkiksi omaa työntekoani kohtaan on aivan eri tasolla kuin koskaan aiemmin.

On rikkaus ymmärtää erilaisuutta. Muutakin kuin massasta poikkeavaa ulkonäköä tai avioliittoja saman sukupuolen välillä. Kaikki eivät toimi ja ajattele samalla tavalla kuin sinä, eikä sitä yhtä oikeaa ajattelutapaa ole olemassakaan.

 

Lue lisää aiheesta..

Mies ja kotityöt

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Parhaimman kulutusvinkkini olen saanut mieheltäni

keskiviikko lokakuu 18 2017

”Älä osta koskaan mitään halpaa” Kuulosti ensin vähän typerältä. Helppohan se on sanoa, kun ei ole niinkään väliä mitä mikäkin maksaa. Tuskailin miehelle joskus pari vuotta sitten kun kaappi oli täynnä vaatteita, mutta mikään ei koskaan tuntunut kivalta päällä. Kun aloin kunnolla miettiä, mitä vaatteitani käytin eniten, ne olivat juuri niitä vähän kalliimpia ja laadukkaita yksilöitä jotka päätyvät päälleni lähes päivittäin. Korkea hinta tarkoittaa yleensä korkeaa laatua. Klassikot, helposti yhdisteltävät, hyvät materiaalit ja täydellinen istuvuus löytyvät harvoin ketjuliikkeiden alennusrekeistä. Kallista mekkoa tulee käytettyä kerta toisensa jälkeen juhlissakin, kun vastaavasti se viidenkympin kertaostos näyttää jo ensimmäisen pesun jälkeen kuluneelta. Lisäksi kun olen myynyt vaatteitani eteenpäin, halvoista vaatteista ei saa oikeastaan rahaa ollenkaan. Hyvin pidetyistä, vähän hintavammista vaatteista sen sijaan voi myös pyytää oikein hyvän hinnan. Myös esimerkiksi halvat matkalaukut hajoavat hetkessä ja takuuta ei ole, kun taas kalliimpi kestää käyttöä pitkään, kuluu kauniisti ja 20 vuoden takuu korvaa laukkuvanhuksenkin matkakolhut. Kodin hankinnoissa olemme noudattaneet myös ihan samaa linjaa. Hyvä esimerkki on blenderi, jonka uusin aiemmin alle vuoden välein. Kun panostin siihen vähän enemmän ja ostin 250 eurolla laadukkaamman yksilön, se on palvellut moitteettomasti kolme vuotta. Varaosiakin saa ostettua helposti Stockalta.

Tottakai on asioita, joista voi tinkiä. Ihan perus leggingseja ja pillifarkkuja saa edullisista ketjuliikkeistä, samoin alustoppeja. Parhaimmat puuvillaneuleeni ovat Lidlistä 14,99 (haha Lidlin vaatteet kunniaan) mutta 100% laadukasta puuvillaa saa todella harvoin tuolla hinnalla. Materiaali on ihan ykkösjuttu mitä katsoa hintalapussa, samoin vaatteen yleisilme ja ajattomuus. Kuultavatko alusvaatteet paidasta vähänkin läpi? Jätä se kauppaan. Jo kaupan henkarissa ryppyinen mekko tuskin päätyy päällesi usein. Kuinka paljon rahaa tuhlaammekaan halpisvaatteisiin, jotka pääsevät päällemme vain kerran? Lopulta rahaakin säästyy, kun kalliimmat ja laadukkaammat tuotteet alkavat ikään kuin maksaa itseään takaisin. Itse ainakin pidän mieluummin kaapissani vähän vähemmän vaatteita jos ne ovat laadukkaita sekä ajattomia ja päätyvät päälleni usein.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kuluttajia te olette? Korvaako laatu määrän vai toisinpäin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Lapselle säästäminen – kyllä vai ei?

torstai heinäkuu 13 2017

Lapselle säästäminen on ollut minulle ihan itsestäänselvää siitä asti kun tuo pieni poika syntyi. Säästänhän itsellenikin. Olen aina ihan hämmästynyt kun joku ihan hyvin pärjäävä on kertonut käyttävänsä lapsilisät itse tai kertonut opettavansa lapsen pärjäävän omillaan alusta lähtien. Ymmärrän tietysti, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti mahdollisuutta säästää yhtään mitään, mutta isolle osalle perheistä edes pieninkin summan sivuun laittaminen kuukausittain ei ole mahdotonta. Lapselle säästämisessä kun on se hyvä puoli, että hyvin pienistäkin summista tulee aika iso potti jos rahaa säästää esimerkiksi siihen asti, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Minulle säästettiin rahaa, jotka sain käyttööni sitten kun täytin 18 vuotta. Nuo säästöt mahdollistivat monet hankinnat esimerkiksi kotiin ja sain ostettua niillä myös auton. Ilman vanhempieni ja isovanhempieni säästämiä rahoja elämä juuri täysi-ikäistyttyäni olisi ollut paljon hankalampaa jos olisin joutunut aloittamaan säästämisen ihan nollatilanteesta. Heti kun menin töihin, aloin säästää itse itselleni ja olen tehnyt sitä siitä lähtien aina. Tottakai haluan opettaa lapselleni korkeaa työmoraalia ja työtäpelkäämätöntä asennetta alusta saakka, mutta olisi julmaa jättää hänet täysin tyhjän päälle jos kuitenkin on mahdollisuus auttaa uusi elämä alkuun hänen aikuistuttuaan.

Koska säästän itselleni, säästän myös lapselleni. Lapsilisät menevät suoraan hänen tililleen ja lisäksi laitamme sinne hänen isänsä kanssa molemmat rahaa aina silloin tällöin. Jos sukulaiset haluavat muistaa esimerkiksi syntymäpäivinä rahalahjoilla, on hyvä että lapsella on oma tili heti pienestä pitäen. Lapselle säästäminen ei ole millään lailla hankalaa ja sitä voivat tehdä tosiaan muutkin kuin lapsen vanhemmat. Se opettaa lapselle myös kärsivällisyyttä myöhemmin, rahat saa sitten kun on tietyn ikäinen ja lapsi voi laittaa säästötililleen omia viikkorahoja, ensimmäisiä palkkoja ja sukulaisilta saatuja rahalahjoja. Tai edes pienen osan niistä. Säästää voi tietysti monella tavalla, me päätimme sijoittaa rahat rahastoihin, jotka pitkälle aikavälillä voivat tuottaa kivan ylimääräisen summan ja lapsi saa kaikki säästön itsellensä sitten, kun on sen aika. Lapset, joille säästetään rahaa, oppivat todennäköisemmin säästämään myös itse.

Kuinka moni teistä säästää lapselleen rahaa ja miten sen teette?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian