Parhaimman kulutusvinkkini olen saanut mieheltäni

keskiviikko lokakuu 18 2017

”Älä osta koskaan mitään halpaa” Kuulosti ensin vähän typerältä. Helppohan se on sanoa, kun ei ole niinkään väliä mitä mikäkin maksaa. Tuskailin miehelle joskus pari vuotta sitten kun kaappi oli täynnä vaatteita, mutta mikään ei koskaan tuntunut kivalta päällä. Kun aloin kunnolla miettiä, mitä vaatteitani käytin eniten, ne olivat juuri niitä vähän kalliimpia ja laadukkaita yksilöitä jotka päätyvät päälleni lähes päivittäin. Korkea hinta tarkoittaa yleensä korkeaa laatua. Klassikot, helposti yhdisteltävät, hyvät materiaalit ja täydellinen istuvuus löytyvät harvoin ketjuliikkeiden alennusrekeistä. Kallista mekkoa tulee käytettyä kerta toisensa jälkeen juhlissakin, kun vastaavasti se viidenkympin kertaostos näyttää jo ensimmäisen pesun jälkeen kuluneelta. Lisäksi kun olen myynyt vaatteitani eteenpäin, halvoista vaatteista ei saa oikeastaan rahaa ollenkaan. Hyvin pidetyistä, vähän hintavammista vaatteista sen sijaan voi myös pyytää oikein hyvän hinnan. Myös esimerkiksi halvat matkalaukut hajoavat hetkessä ja takuuta ei ole, kun taas kalliimpi kestää käyttöä pitkään, kuluu kauniisti ja 20 vuoden takuu korvaa laukkuvanhuksenkin matkakolhut. Kodin hankinnoissa olemme noudattaneet myös ihan samaa linjaa. Hyvä esimerkki on blenderi, jonka uusin aiemmin alle vuoden välein. Kun panostin siihen vähän enemmän ja ostin 250 eurolla laadukkaamman yksilön, se on palvellut moitteettomasti kolme vuotta. Varaosiakin saa ostettua helposti Stockalta.

Tottakai on asioita, joista voi tinkiä. Ihan perus leggingseja ja pillifarkkuja saa edullisista ketjuliikkeistä, samoin alustoppeja. Parhaimmat puuvillaneuleeni ovat Lidlistä 14,99 (haha Lidlin vaatteet kunniaan) mutta 100% laadukasta puuvillaa saa todella harvoin tuolla hinnalla. Materiaali on ihan ykkösjuttu mitä katsoa hintalapussa, samoin vaatteen yleisilme ja ajattomuus. Kuultavatko alusvaatteet paidasta vähänkin läpi? Jätä se kauppaan. Jo kaupan henkarissa ryppyinen mekko tuskin päätyy päällesi usein. Kuinka paljon rahaa tuhlaammekaan halpisvaatteisiin, jotka pääsevät päällemme vain kerran? Lopulta rahaakin säästyy, kun kalliimmat ja laadukkaammat tuotteet alkavat ikään kuin maksaa itseään takaisin. Itse ainakin pidän mieluummin kaapissani vähän vähemmän vaatteita jos ne ovat laadukkaita sekä ajattomia ja päätyvät päälleni usein.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kuluttajia te olette? Korvaako laatu määrän vai toisinpäin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Lapselle säästäminen – kyllä vai ei?

torstai heinäkuu 13 2017

Lapselle säästäminen on ollut minulle ihan itsestäänselvää siitä asti kun tuo pieni poika syntyi. Säästänhän itsellenikin. Olen aina ihan hämmästynyt kun joku ihan hyvin pärjäävä on kertonut käyttävänsä lapsilisät itse tai kertonut opettavansa lapsen pärjäävän omillaan alusta lähtien. Ymmärrän tietysti, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti mahdollisuutta säästää yhtään mitään, mutta isolle osalle perheistä edes pieninkin summan sivuun laittaminen kuukausittain ei ole mahdotonta. Lapselle säästämisessä kun on se hyvä puoli, että hyvin pienistäkin summista tulee aika iso potti jos rahaa säästää esimerkiksi siihen asti, kun lapsi on täysi-ikäinen.

Minulle säästettiin rahaa, jotka sain käyttööni sitten kun täytin 18 vuotta. Nuo säästöt mahdollistivat monet hankinnat esimerkiksi kotiin ja sain ostettua niillä myös auton. Ilman vanhempieni ja isovanhempieni säästämiä rahoja elämä juuri täysi-ikäistyttyäni olisi ollut paljon hankalampaa jos olisin joutunut aloittamaan säästämisen ihan nollatilanteesta. Heti kun menin töihin, aloin säästää itse itselleni ja olen tehnyt sitä siitä lähtien aina. Tottakai haluan opettaa lapselleni korkeaa työmoraalia ja työtäpelkäämätöntä asennetta alusta saakka, mutta olisi julmaa jättää hänet täysin tyhjän päälle jos kuitenkin on mahdollisuus auttaa uusi elämä alkuun hänen aikuistuttuaan.

Koska säästän itselleni, säästän myös lapselleni. Lapsilisät menevät suoraan hänen tililleen ja lisäksi laitamme sinne hänen isänsä kanssa molemmat rahaa aina silloin tällöin. Jos sukulaiset haluavat muistaa esimerkiksi syntymäpäivinä rahalahjoilla, on hyvä että lapsella on oma tili heti pienestä pitäen. Lapselle säästäminen ei ole millään lailla hankalaa ja sitä voivat tehdä tosiaan muutkin kuin lapsen vanhemmat. Se opettaa lapselle myös kärsivällisyyttä myöhemmin, rahat saa sitten kun on tietyn ikäinen ja lapsi voi laittaa säästötililleen omia viikkorahoja, ensimmäisiä palkkoja ja sukulaisilta saatuja rahalahjoja. Tai edes pienen osan niistä. Säästää voi tietysti monella tavalla, me päätimme sijoittaa rahat rahastoihin, jotka pitkälle aikavälillä voivat tuottaa kivan ylimääräisen summan ja lapsi saa kaikki säästön itsellensä sitten, kun on sen aika. Lapset, joille säästetään rahaa, oppivat todennäköisemmin säästämään myös itse.

Kuinka moni teistä säästää lapselleen rahaa ja miten sen teette?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Elämää yltäkylläisyydessä

maanantai toukokuu 29 2017

Arvomaailmani on muuttunut viime vuosien aikana todella paljon. Mitä enemmän materiaa minulla on, sitä vähemmän huomaan arvostavani sitä  vääristä syistä. Niistä syistä, jotka ennen olivat syitä itselleni esimerkiksi jonkin tavaran ostamiseen tai lomakohteen valintaan. Arvostukseni syyt ovat nykyään erilaisia. Mieleeni tuli keskustelu, jonka kävin viime talvena henkilön kanssa kenen elämästä ei varmasti ole puuttunut minkäänlaista materiaa. Ihan jokaisen meistä pitäisi saada elää hetki siinä yltäkylläisyydessä. Ei siksi, että se toisi edes hetkeksi sitä onnea. Vaan siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus huomata, kuinka se oikea onni tuleekin jostain ihan muualta.

Ihmiset arvostavat rahaa aivan liikaa. Rahan takia tehdään valtavasti asioita ja sitä tavoitellaan mitä hurjimmin keinoin. Tottakai se helpottaa elämää, tuo turvaa ja huolettomuutta, mutta jos yksinomaan raha tekee onnelliseksi, on mielestäni ihmisen arvomaailma todella pielessä. En tiedä, onko se sitä, etteivät kaikki ole päässeet kokemaan tietynlaista luksusta ja siksi se kiinnostaa niin paljon, että sen eteen tehdään melkein mitä hyvänsä? Jos elämän suurimmat haaveet ovat helikopterit, yksityiskoneet ja jahdit Rivieralla, en usko että haaveilija on silloin päässyt kokemaan niitä. Ihmisen mieli on erikoinen, se havittelee jotain asiaa pitkään, keksii keinot sen saavuttamiseksi ja kun se on vihdoinkin tavoitteessa, se kyllästyy. Kun mikään ei riitä -ilmiö on hyvin tuttua monillekin tuttavapiirissäni. Se ei ole ahneutta, eikä kiittämättömyyttä. Se on hyvinkin tavallista ihmismielelle. Se, että mielelle on yhtäkkiä ihan ok eikä mitään ihmeellistä lentää nyt vaikka jatkuvasti yksityiskoneella, ei tarkoita arvostuksen puutetta. Kaikesta voi tulla arkipäiväistä vaikka olisi ihmisenä hyvinkin kiitollinen. Tottakai etuoikeutettujen ihmisten on hyvä muistaa, mistä kaikki on lähtöisin ja olla oikein erityisen kiitollinen, mutta eihän elämää voi jatkuvasti elää niin, että ajattelee olevansa jotenkin poikkeuksellisen onnekas. Kuten sanoin, kaikki arkipäiväistyy.

Kun on saanut paljon, osaa arvostaa niitä oikeasti tärkeitä asioita. Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö vähempiosainen osaisi. Voi osata ja paljon enemmänkin. Mutta se tietynlainen turhan materian haaliminen, tietynlaisen statuksen näyttäminen ja elämäntyylillä leveileminen kertoo vain vääristyneestä arvomaailmasta. Pidän kyllä itsekin luksuslaukuista, hienoista autoista, jahdeista ja matkustamisesta ilman hostelleja tai reppua selässä. Mutta se ihan oikea onni tulee ihan muualta. Monet ystäväni viettivät viikonloppua varsin hulppeissa tunnelmissa Monacossa tai Marbellassa. Näitä ”lovemylife” -päivityksiä oli sosiaalisen median täydeltä. Teen sitä toki itsekin ja mielestäni se on ymmärrettävää ihan jokaiselta JOS tietää niiden onnen avaintekijöiden tulevan lopulta muualta kuin sen samppanjalasin pohjalta. Samaan aikaan Suomessa rakas ystäväni sai lauantaina ensimmäisen lapsensa. Itkin onnenkyyneleitä. Se kun on sitä ihan oikeaa onnea.

Ei sitä, joka päättyy väsyneenä maanantaina viimeistään siinä T2:n uloskäynnin kohdalla, kun maksa on polttanut ne viimeisetkin kalliit kuplivat. Siksi toivonkin, että jokainen niitä hulppeita somepäivityksiä katsellessaan muistaisi, että se elämä ei tee sinusta onnellista. Se on hauskaa, helppoa ja huoletonta, mutta onni.. Se on jotain muuta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian