Liikunta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

perjantai elokuu 17 2018

Neljä vuotta sitten laskin päiviä lapseni syntymään. Joka kesä palaan aina uudestaan ja uudestaan raskausajan muistoihin ja fiiliksiin. Ainutlaatuinen aika, jota ei varmasti unohda koskaan. Hyvässä ja pahassa, haha. Minulta pyydettiin postausta raskausaikana liikkumisesta joten sekin sai kirjoittamaan uudestaan näitä juttuja.

Raskaus voi olla syy pitää itsestään parempaa huolta kuin koskaan aiemmin. Silti edelleen valitettavan moni myy salijäsenyytensä eteenpäin kun testiin tulee kaksi viivaa, syö kahden edestä ja perustelee kaiken ylimääräisen herkuttelun raskaudella. On toki totta, että pahoinvointi ei välttämättä salli kuin tiettyjen ruoka-aineiden syömisen tai liikkuminen on kipujen ja muiden vaivojen takia mahdotonta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvinvoiva kroppa hoitaa hommansa paremmin synnytyksessä, siitä toipumisessa ja myös vauva-aikana. Liikunta raskauden aikana olisikin hyvin suositeltavaa. Olo ei ehkä olo hehkein, eikä kiinnosta pukea trikoita päälle ison vatsan kanssa, mutta se todella kannattaa.

Kiinnostukseni hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen nousi aivan uudelle tasolle raskausaikanani. Kärsin koko raskauden kestävästä pahoinvoinnista, mutta siihen auttoi puhdas ruoka sekä tietyt ”superfoodit”. Selkäkipuja hoidin liikunnalla. Koska muutin elämäntapojani raskausaikana aika rajustikin terveellisempään suuntaan, vältyin raskauskiloilta, raskausarvilta, turvonneelta ololta sekä toivuin synnytyksestä (sektiosta) todella nopeasti. Heti synnytyksen jälkeen olin itseasiassa paljon paremmassa kunnossa kuin mitä ennen raskautta. Tässä on ollut tietysti mukana varmasti myös hyvää tuuria, että pystyin myös liikkua raskauden loppuun asti. Kävin siis salilla sekä lenkeillä, jotka vaihdoin vajaat 2 kuukautta ennen laskettua aikaa kävelyyn. Salilla tein toki treenit paljon pienemmillä painoilla tai oman kehon painolla. Varsinkin alkuraskaudessa panostin paljon keskivartalon treeneihin, sillä niiden avulla selkäni pysyi kunnossa eivätkä vatsalihakset erkaantuneet sen suuremmin. Muistan edelleen, kuinka saatoin olla lankussa raskaana jopa viisi minuuttia. Se on toki myös liike, jota ei loppuraskaudessa pysty enää tehdä mutta alussa loistava keino vahvistaa raskauden ja siitä palautumisen kannalta tärkeitä lihaksia. Ennen kaikkea täytyy kuitenkin  kuunnella omaa kehoa. Jos tuntuu pahalta, lopeta heti. Etsi vaihtoehtoisia liikkeitä ja kokeile esimerkiksi uintia, joka on ihanan kevyttä suurenkin vatsan kanssa. Liikunta tasapainottaa kuitenkin myös hormonitoimintaa ja vaikuttaa tällöin positiivisesti myös raskauden aikaisiin mielialanvaihteluihin sekä pahoinvointiin helpottaen sitä. Se pitää myös energisenä, eli kannattaa lähteä reippailemaan vaikka mieli tekisi pysyä vain sängyn pohjalla.

Vauva ei liikunnasta kärsi, päinvastoin. Samalla teet myös palveluksen tulevalle lapselle, kun jaksat olla vauva-aikanakin virkeä ja energinen. Liikunta raskauden jälkeen on huomattavasti helpompi aloittaa kun on liikkunut myös raskauden aikana aktiivisesti. Synnytyksessä on etua vahvoista lihaksista, joten viimeistään tämä voisi olla se viimeinenkin hyvä syy liikkua raskausaikana? Synnytyksestä palautuminen on nopeampaa kun lihaskunto on hyvä ja arkeen paluu sujuu todennäköisesti paljon kevyemmin. Synnytyksen jälkeen tulee tietysti odottaa jonkin aikaa, ennen kuin voi palata taas normaaliin treenaamiseen. Suurimmalle osalle riittää odotus jälkitarkastukseen asti, mutta aiemminkin voi jo aloittaa, kunhan tekee sen kevyesti ja kroppaa kuunnellen. Vatsalihasten erkauma kannattaa kokeilla itse (jos osaa), tai testauttaa ammattilaisella, sillä treenillä voi saada aikaan isoja ja pysyviä vahinkoja, jos lähtee liikkeelle liian aikaisin. Uskon, että mitä enemmän raskausaikana liikkunut, sitä nopeammin pääsee palaamaan taas lajin pariin. Kuukausi synnytyksestä kävin taas salilla ja juoksin ensimmäisen lenkin noin 5 viikkoa synnytyksestä. Toiset liikkeet tuntuivat pahemmilta kuin toiset ja silloin jätin ne väliin. Kuitenkin heti sairaalasta kotiin päästyäni aloitin kävelyn vaunujen kanssa, joka oli mahtava piristys toipilaspäiviini. Leikkaukesta jääneet nesteet lähtivät liikkeelle hetkessä ja saatoin kävellä päivittäin lähemmäs 10 kilometriä, sillä tein useampia lenkkejä. Raitis ilma, musiikit korvilla ja vaunut tukena sektiohaavan kanssa kävellessä olivat ensimmäisten vauvapäivieni palastus. Ja vaikka aiempaa liikuntataustaa ei olisikaan, raskaus voi olla hyvä syy aloittaa.

Millaisia kokemuksia teillä on liikunnasta raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen? Tuliko breikkiä vai saitteko kenties innostuksen täysin uuteen elämäntapaan?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Millainen on päivä pikkupojan äitinä?

lauantai heinäkuu 21 2018

..Aamulla herätään kertomalla, että ”tänään mä meen sitten tekemään Haisulille sen jekun ja vedän Muumipeikkoa hännästä!”

..Lampaita tuodaan veneellä saareen. Kun pikkupoika näkee tämän ”Voihan vittu, kato mamma, lampaat on veneessä!”

..Kakka, pökäle, kakkapökäle. Suosikkisanat.

..Uidaan. Noin kymmenen kertaa päivässä jos se hänestä on kiinni. Kylmäaltaat ja merivesi ovat oikein mainioita vaihtoehtoja, pikkupoikia ei palele.

..”Mä en tykkää susta enää”, kuuluu vähintään yhtä usein kuin ”Mä rakastan sua mamma”.

..Illalla ravintolassa saa tilata pizzan omilla täytteillä. No mitä tulee pikkupojan pizzaan? ”Hämähäkin jalkoja, etanan sarvia ja kokin pökäle!”

..Juostaan. Juostaan. Juostaan. Urheilukentällä se veti 800 metriä, hyppäsi pituutta ja olis juossut vielä lisääkin.

..Ensin halutaan potkulautailla. Sit pyöräillä. Sit kumpikaan ei oo kivaa ja sit halutaan taas molemmat.

..Kiipeillään enemmän kuin apinat Korkeasaaressa.

..”Varo hei sitä ampparia!” -”Ai missä on hamppari, mä haluan hampparin!!”

..Ei paljon nukuta. Viimeiset sanat juuri ennen nukahtamistakin ovat yleensä ”Ei mua väsytä yhtään…”

..Ja aamulla. ”Mamma nyt ylös, nyt on aamu, NYT EI NUKUTA!”

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon?

perjantai heinäkuu 13 2018

Kesä, kesälomat ja kesälomareissut ovat täällä. Vaikka olen kironnut lapseni, omat kasvatustaitoni ja lyhyen pinnani suohon jo moneen kertaan tällä reissulla, olen silti miettinyt, että en kyllä osaisi olla täällä ilman tuota pientä pirullista poikaa. Vastaavasti 4 päivää regatassa meni kuin siivillä ja nautin aivan sydämeni pohjasta siitä, ettei tarvinnut huolehtia kenestäkään. Ikävän tajusi oikeastaan vasta sitten, kun avasin tädin oven ja pieni mies juoksi halaamaan ja antamaan pusuja. Pisimmillään hän on ollut hoidossa viikon, mutta senkin vain kerran. Yleensä viikonlopun, muutamaan otteeseen 4-5 yötä. 4 viikon ikäisenä hän oli yön mummin kanssa kotona ja tuolla aikavälillä ehti jo väläyttää ensimmäiset hymyt ja naurunkäkätyksetkin. Laps(en)i kiukuttelee joka ikinen kerta päivän – pari, kun tulee hoidosta. Toisinaan ikävöin niin, että tekisi mieli perua reissu tai oma meno ihan kokonaan, toisinaan nautin vapaudestani ihan täysillä.

Vaikka olenkin aina aika surutta jättänyt lapsen hoitoon, minullakin on siinä tietyt rajat ja liika on liikaa. Esimerkiksi kahden viikon ulkomaanmatkalle ei tulisi mieleenkään lähteä ilman lasta. En nauttisi itse lomasta, enkä kyllä haluaisi jättää lasta kenellekään niin pitkäksi aikaa, vaikka täti ja mummi mielellään hoitavatkin. Kaksi viikkoa on hyvin pitkä aika, on kyllä viikkokin. Viikko onkin itselleni aika optimaalinen, sen verran sietää hyvin sekä äiti että lapsi. Tämä on tietenkin jokaisen perheen kohdalla erilaista, mutta täytyy sanoa, että itse vähän kavahdan jos kuulen, että pieni lapsi jätetään kahdeksi viikoksi hoitoon, koska vanhemmat lähtevät lomalle. Koska aihe on tällä hetkellä monille todella ajankohtainen, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä. Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon ja miten perustelet oman kantasi?

PS. Terkkuja muuten Ahvenanmaalta, Kökarista! Huomenna isäni kotikaupunkiin, Maarianhaminaan. Tällaisia kelejä en uskonut näkeväni Suomessa enää koskaan, saati tällaisia sinilevälauttoja. Aurinkoa ja rakkautta tähän viikonloppuun!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria