Mitä olen oppinut 3-vuotiaan äitinä?

sunnuntai elokuu 27 2017

Ihan ensimmäisenä, maailman parhainta syntymäpäivää maailman parhaimmalle Micaelille ♥ Viimeiset kolme vuotta ovat olleet aivan huima matka ja suuren kasvun paikka pienen kolmevuotiaan pojan lisäksi myös äidille. Eilen juhlittiin ystävien ja sukulaisten kesken meillä kotona ja tänään varsinaisena syntymäpäivänä on vielä availtu muutamia lahjoja ja vietetty sunnuntaita kotona pienen rakkaan kanssa. Mutta mitä sitten olen oppinut 3-vuotiaan äitinä? 

♥ Tämä ikä on oikeastaan tähän asti ihaninta aikaa.

♥ Uhmaikä on ollut aivan erilainen mitä olin kuvitellut. Tärkein selviytymiskeinoni on ollut, ettei anna periksi kun kerran sanoo ei. Lapsi tarvitsee juuri sitä kieltämistä ja niitä pettymyksiä.

♥ 3-vuotias on jo todella älykäs. Muutenkaan lapsen älykkyyttä ei pitäisi koskaan aliarvioida.

♥ Elämä helpottuu kummasti kun lapsi osaa käydä itse vessassa. En astu enää lähellekään vaippahyllyä, jes!

♥ Iltasaduilla on iso vaikutus lapseen ja sadut tukevat myös puheen kehitystä. Lukeminen olisi kannattanut aloittaa jo paljon aiemmin.

♥ Mitä vähemmän aikaa viettää sisällä, sitä yhteistyökykyisempi lapsi on. Ihan tavallinen ulkoilu on nykyään aivan ihanaa.

♥ Arvomaailma muuttuu kolmessa vuodessa ihan valtavasti. Sitä ei voi ymmärtää edes ennen kuin sen kokee.

♥ Aika ei ole kullannut muistoja vieläkään. Raskaus ja toinen ikävuosi ovat vielä aivan kirkkaasti mielessäni kaikkine hankaluuksineen. Vauvavuosi ei muuten todellakaan ole aina se vaikein vaihe.

♥ Kolmevuotiaan kanssa voi jo keskustella ihan järkevästi. Tämä on varmaan yksi isoimmista asioista miksi koen elämän nyt paljon helpommaksi kuin ennen.

♥ Aika menee lopulta todella nopeasti. En voi uskoa, että aika lailla juuri tähän aikaan kolme vuotta sitten sain ensimmäistä kertaa oman lapseni syliini. Aikamoinen matka on kuljettu ja paljon seikkailuja on vielä edessä..

Saan olla niin ylpeä pienestä rakkaastani. Äidin rakas pieni iso poika. Kiitos tuhannesti juhliin osallistuneille, päivänsankari oli todella iloinen leikkikavereista ja lahjoista!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Lapsi muutti sittenkin kaiken

sunnuntai elokuu 20 2017

Vielä kaksi vuotta sitten 1-vuotissynttäreiden lähestyessä kirjoittelin naiivina ja sinisilmäisenä nuorena äitinä, kuinka lapsi ei muuttanut minua sitten mitenkään vaikka alkuun sitä niin kovasti pelkäsinkin. Ei ehkä ensimmäisen vuoden aikana, mutta tässä kolmessa vuodessa kyllä. Se lapsi muutti sittenkin kaiken.

Eihän se lapsi minua itseäni muuttanut. Ei minusta tullut lastenvaatehullua lattemammaa enkä lopettanut hajuvedenkäyttöä tai tilannut seinälle istukkaprinttejä (niitä on hei ihan oikeasti olemassa). Mutta minun maailmani ja sen myötä myös arvomaailmani se lapsi todellakin muutti. Hyväsydäminen olen ollut aina, tosin en tiedä onko sitä nyt niin hyvä sanoa ääneen (koska se kertoo erään mielensä pahoittaneen lukijan mukaan siitä että olen oikeasti todella itsekäs), mutta kuka sen oikeasti edes tietää onko joku hyväsydäminen vai ei, jos ei hän itse? Oikeasti itsekkäät ja juonittelevat osaavat antaa itsestään muuten todella herttaisen kuvan. No, se siitä. Minusta tuli lapsen myötä hyvinkin epäitsekäs. Toisaalta taas olen monissa asioissa paljon tiukempi, niin itseäni kuin muitakin kohtaan ja olen ymmärtänyt, että kaikkea ei tarvitse sietää. En voi sietää turhanpäiväistä mielistelyä, enkä negatiivisuutta elämässäni. Haluanhan sen pois myös lapseni elämästä.

Lapsen myötä aloin arvostaa aivan erilaisia asioita. Yhtäkkiä ruoan puhtaudella, alkuperällä ja ravintoarvoilla on ihan oikeasti merkitystä. Liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin ja haluan siirtää näitä arvoja myös lapseni elämään. Terveys, liikunta, hyvinvointi ja perhe muodostavat perustan hyvälle elämälle. Suhtaudun esimerkiksi alkoholinkäyttöön tiukemmin kuin ikinä ja valitsen itsekin yhä useammin veden sen sijaan, että väsyttäisin itseni ja kroppani alkoholilla. Tottakai toisinaan harmittelen, etten voi osallistua aivan kaikkiin menoihin joihin haluaisin, mutta syy on kuitenkin maailman paras. Tiedän, että ilman lasta juhlisin aivan liikaa, kohtelisin itseäni kaltoin ja kuluttaisin vain kroppaani ja naamaani kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.

Entinen materialisti on myös nykyään aivan toista maata. En voisi kuvitellakaan hymyileväni enää luksusliikkeen edessä paperikassin kanssa, vaikka joskus saatan kuvailla jotain uusia ihania ostoksia vaikka tänne blogiinkin. Brändit näyttelevät yhä vähemmän tärkeää osaa elämässäni, joskin haluan myös panostaa laatuun ja kestävyyteen. Yhtään luikkaria ei tosin osteta perusteella ”kestävyys”, sanotte mitä sanotte. Ajattomuudella kyllä. Ei se logokuosi onnelliseksi tee ja jos tekee, katse peiliin ja omaan mieleen. Eettisyys ja kotimaisuus ovat muuten asioita, joista ennen vähät välitin. Nyt asetan ne hyvin korkealle arvojärjestyksessäni. Kuten pitkät yöunet, aikaiset aamut ja riittävät askeleet päivän aikana. Luksus on mulle nykyään kiireettömiä päiviä, kauniita ja mukavia vaatteita, aurinkoa silloin tällöin ja perheen kanssa vietettyä aikaa jolloin ei riidellä, ei ahdista eikä tarvitse stressata mistään.

Kaikki tämä vain siksi, että minulla on lapsi. Haluanhan hänen elämänsä olevan onnellinen, pitkä, terve ja esimerkillinen. En halua omaisuuden määrittävän kenenkään ihmisen arvoa, pikemminkin sen aitouden ja hyväsydämisyyden. Ympärilläni on niin paljon pinnallisuuteen taipuvia ihmisiä, että kovasti toivon heidän muuttuvan vaikkapa sitten lasten myötä. Vilpittömästi toivon kaikille lasta haluaville sitä onnea, jonka itse olen lapseni kautta saanut. Ja ehkä myös heille, ketkä eivät ole lasta halunneet. Sillä olinhan itsekin sellainen. Äitiys muutti elämäni lisäksi identiteettini täysin ja se on parasta mitä minulle tapahtunut.

FACEBOOK / INSTAGRAM


Milloin kadehdin lapsettomia?

tiistai elokuu 08 2017

Vaikka olen suunnattoman onnellinen äitinä, aina toisinaan mieleeni juolahtaa, kuinka lapsettomilla on tietyiltä osin paljon helpompaa. Kuten esimerkiksi silloin, kun..

..ei tarvitse tapella ihan joka asiasta eri mieltä olevan lapsen kanssa. Uhmaikä on suoranainen vittuiluikä. -En halua housuja, haluan shortsit täällä on kuuma. – Ok, äiti hakee shortsit. Pue ne nyt. – Haluan sittenkin housut, shortseissa tulee kylmä. Eii, nää housut on liian kuumat, äiti en halua housuja haluan shortsit.

..voit juoda alkoholia ihan vapaasti ilman kenenkään arvostelua. Vaikka sitten kaljaa keskellä katua. Viinilasilliset ravintolassa herättävät usein närkästystä, joskin niitä harvoin harrastan muutenkaan lapsen kanssa.

..aamuisin ehtii jopa meikata ilman että herää erikseen sitä varten kuudelta. Ennen olin ulkona asunnosta 45 minuutissa heräämisen jälkeen ja siihen mennessä olin ehtinyt syödä aamiaisen, pestä kasvot, meikata, ruokkia koirat ja viedä heidät ulos. Nyt tähän kaikkeen menee vähintään kaksi tuntia ja teen jopa aamiaiset etukäteen valmiiksi. Aamut ovat kaaosta.

..voi lähteä mihin tahansa juuri silloin kun itselle muiden aikataulujen puolesta sopii. Tämä on tietenkin se isoin asia. Lastenhoitajan hankkimisessakin on oma hommansa, mutta lähinnä suurimpana tekijänä tässä on se, ettei lasta vain yksinkertaisesti viitsi jättää jokaikisen menon takia hoitoon. Tai ainakaan itse en siihen pysty. Toki olisihan se ihan kiva käydä kaikkia kesäfestareita ja kissanristiäisiä läpi edes yhtenä kesänä.

..kukaan muu ei sotke kotiasi kuin sinä itse. On aika turhauttavaa kerätä juuri imuroidut ja kauniisti asetellut sohvatyynyt ja viltit lattialta samantien, kuin käännät lapselle selän.

..saat lentää ja matkustaa muutenkin yksin. Matkakohteen valinnassa on nykyään pakko kiinnittää huomiota lapsiystävällisyyteen ja kaupunkilomat on melkein mukavampi tehdä ilman lapsia. Lentäminen on suorastaan nautinto kun sen voi tehdä yksin. Ainakin sen jälkeen kun on lentänyt lasten kanssa. Pakkaamisesta nyt puhumattakaan.

..voit valita millaiset vaatteet tai kengät tahansa. Asuvalintaan ei vaikuta lainkaan lapsen ikä tai vilkkauden taso. Korkoja voi käyttää vaikka joka päivä kun ei tarvitse miettiä, joutuuko säntäämään samantien tien yli juoksevan lapsen perään.

..ei tarvitse nukuttaa ketään muuta kuin itsensä. Mikä ihme siinä on, että nukkumaan meneminen on niin kamalan vastenmielistä? Pitäisi varmaan olla otettu, että elämä kanssani iltaisin on niin mahdottoman hauskaa ettei halua edes nukahtaa, mutta sori, en osaa. Ja minä kun niin rakasta(isi)n rauhallisia ja hiljaisia iltoja sekä yksin nautittuja aamukahveja.

..säästät valtavasti rahaa. Niin syntymäpäivinä, jouluna, matkoilla kuin ihan normaalissa arjessakin.

..sairaana. Tämä taitaa olla itselleni ehkä se pahin. Äitinä joutuu olla käytännössä kokoajan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa ja vireystilassa, sairastaminen pienen lapsen kanssa on aivan helvetillistä, sillä ei ole yksinkertaisesti aikaa ja mahdollisuutta olla sairas. Pienikin flunssa on jo todella paha. Ja miten sitä tuleekin kipeeksi juuri pyhäpäivinä, viikonloppuina ja lomalla? Muistan esimerkiksi viime itsenäisyyspäivästä vain sen, miten heräsin epätoivoisena kuumeessa ja poskiontelontulehduksessa, etten selviä tästä päivästä millään. Ja kun vihdoin illalla lapseni nukahti, nukahdin itsekin ja tulin oikein kahta kauheammin kipeäksi. Noroviruksesta ei varmaan tarvitse edes puhua.

Ja mikä siinä onkaan, että kaikista kulueristä, kiukuista ja sotkuista huolimatta elämäni paras asia on olla äiti. ♥ 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian