Äitiys teki minusta paremman ihmisen

keskiviikko elokuu 22 2018

Voin käsi sydämellä sanoa olevani kuukausi kuukaudelta vähän parempi ihminen kuin aiemmin. Tietysti jokainen eletty päivä kasvattaa meitä, toiset päivät vähän enemmänkin ja opimme jatkuvasti uutta. Kun aikanaan tapasin mieheni, tuntui että jo hän opetti minulle enemmän uutta ja enemmän elämästä kuin mikään tai kukaan koskaan aiemmin. Haluan aina saada paljon irti uusista ihmisistä elämässäni, päästä jollain tasolla heidän ajatusmaailmaansa ja oppia joka päivä jotain uutta toisten tavasta elää, ajatella ja kokea asioita. Kuvittelin olevani kovin fiksu, ymmärtäväinen, vastuullinen ja sydämellinen. Kunnes lapseni syntyi.

Mikään ei ole muuttanut minua niin paljon, vaikka ensimmäisen vuoden jälkeen olinkin sitä mieltä, etten ole lainkaan muuttunut. Äitiys teki minusta paremman ihmisen. Se pakotti etsimään itseäni, poikkeamaan välillä vähän väärillekin poluille. Se pakotti kohtaamaan ne ongelmat, jotka olivat kulkeneet mukanani jo vuosia, joiden olemassaoloa en kaiken turhan kiireen keskellä edes huomannut. Se pakotti palaamaan omaan lapsuuteen, omaan nuoruuteen, vähän omaan aikuisuuteenkin, niihin omiin kokemuksiin ja siihen, miksi ne ovat muokanneet minusta tällaisen. Jos minulla ei olisi lasta, en olisi koskaan pysähtynyt miettimään miksi teen asioita kuten olen tehnyt, miksi ajattelen ja koen asioita juuri siten.

Juhlisin aina viikonloppuisin, kävisin salilla silloin kun huvittaa, tekisin paljon enemmän töitä. Matkustaisin aivan erilaisiin kohteisiin kuin nyt, käyttäisin rahani ihan toisin. Minulla olisi paljon enemmän ihania vaatteita ja asusteita, voisin lähteä ex tempore niin lasillisille vasta avattuun ravintolaan kuin viikonloppulomalle Eurooppaan. Saisin nukkua aamulla pidempään, illalla lukea rauhassa kirjaa, eikä kukaan kiukuttelisi tai kiusaisi koiria. Ehtisin meikata joka päivä töihin, eikä kukaan polttaisi sormia kihartimeen. Olisin aina ajoissa ja aikatauluni riippuisivat vain minusta itsestäni.

Elämästäni puuttuisi niin paljon. Kukaan lapseton ei sitä tiedä, sitä rakkautta omaa lasta kohtaan. Kirjoitin tästä pienen pätkän Instagramin storyyn yhtenä iltana. En missään nimessä väheksy lapsettomia ja halusinhan itsekin olla sellainen. Mutta nyt kun tiedän, miten paljon parempi ihminen olen kun minulla on lapsi, en osaa edes kuvitella ajatelleeni, etten ikinä haluaisi tätä. Se vastuuntunto, se välittäminen ja epäitsekkyys, jotka lapseni on tuonut mukanaan. Aina silloin tällöin ne saattavat hukkua siihen lapsiperhearkeen, joka on kaikkea muuta kuin tuo ylläoleva kappale tekstiä. Mutta ne ovat olemassa. Ei millään maailman asialla, ei millään kiireellä, ei millään ihmissuhteella ole niin suurta merkitystä, että se saisi laiminlyömään oman lapsen. Huolehtiminen lapsesta ei yhtäkkiä tunnukaan pakolta jollaiseksi sen aiemmin kuvittelin, vaan se on asia, jota saan tehdä, koska olen niin suunnattoman onnekas, että olen saanut lapsen. Sain tietää olevani raskaana 24-vuotiaana, monen mielestä parhaimmassa iässä, kun opintoni olivat täysin kesken, kun olin muuttanut omasta asunnostani vuokrayksiöön, kun asuin yksin, kun olin seurustellut lapseni isän kanssa vasta muutaman hassun kuukauden ja kun juhlin joka viikonloppu Helsingin yössä ja rakastin elämääni juuri sellaisena. Äitiys tuntui ajatuksena suurelta rangaistukselta kaiken sen huolettomuuden ja hauskanpidon keskellä. Se tuntui tuhoavan kaiken kivan elämästäni, mutta joku korkeampi voima sai minut valitsemaan sen jokatapauksessa. Ja se hetki, se päivä, se päätös. Muutti kyllä kaiken, mutta ennen kaikkea se muutti minut. Matkan varrelle on osunut vaikeuksiakin, mutta niiden ansiosta olen tällä hetkellä onnellisempi ja tasapainoisempi kuin olen koskaan ollut. Olen löytänyt itseni ja mä oon Mirva, mä oon 29 vuotta ja mä oon äiti – maailman ihanimmalle pienelle pojalle.  

Äitiys sai myös minut pitämään huolta itsestäni. Ei vain sen takia, että jaksaisin paremmin arkea pienen lapsen kanssa. Sen takia, että olen elämäni velkaa tuolla pienelle ihmiselle ja haluan tehdä kaikkeni edistääkseni sitä, että hänellä olisi vielä monien kymmenienkin vuosien päästä elämässään terve ja hyväkuntoinen äiti.  Hänen takiaan teen mitä tahansa. Sekin on asia, jota en ymmärtänyt ennen kuin minusta tuli äiti.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Liikunta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

perjantai elokuu 17 2018

Neljä vuotta sitten laskin päiviä lapseni syntymään. Joka kesä palaan aina uudestaan ja uudestaan raskausajan muistoihin ja fiiliksiin. Ainutlaatuinen aika, jota ei varmasti unohda koskaan. Hyvässä ja pahassa, haha. Minulta pyydettiin postausta raskausaikana liikkumisesta joten sekin sai kirjoittamaan uudestaan näitä juttuja.

Raskaus voi olla syy pitää itsestään parempaa huolta kuin koskaan aiemmin. Silti edelleen valitettavan moni myy salijäsenyytensä eteenpäin kun testiin tulee kaksi viivaa, syö kahden edestä ja perustelee kaiken ylimääräisen herkuttelun raskaudella. On toki totta, että pahoinvointi ei välttämättä salli kuin tiettyjen ruoka-aineiden syömisen tai liikkuminen on kipujen ja muiden vaivojen takia mahdotonta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvinvoiva kroppa hoitaa hommansa paremmin synnytyksessä, siitä toipumisessa ja myös vauva-aikana. Liikunta raskauden aikana olisikin hyvin suositeltavaa. Olo ei ehkä olo hehkein, eikä kiinnosta pukea trikoita päälle ison vatsan kanssa, mutta se todella kannattaa.

Kiinnostukseni hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen nousi aivan uudelle tasolle raskausaikanani. Kärsin koko raskauden kestävästä pahoinvoinnista, mutta siihen auttoi puhdas ruoka sekä tietyt ”superfoodit”. Selkäkipuja hoidin liikunnalla. Koska muutin elämäntapojani raskausaikana aika rajustikin terveellisempään suuntaan, vältyin raskauskiloilta, raskausarvilta, turvonneelta ololta sekä toivuin synnytyksestä (sektiosta) todella nopeasti. Heti synnytyksen jälkeen olin itseasiassa paljon paremmassa kunnossa kuin mitä ennen raskautta. Tässä on ollut tietysti mukana varmasti myös hyvää tuuria, että pystyin myös liikkua raskauden loppuun asti. Kävin siis salilla sekä lenkeillä, jotka vaihdoin vajaat 2 kuukautta ennen laskettua aikaa kävelyyn. Salilla tein toki treenit paljon pienemmillä painoilla tai oman kehon painolla. Varsinkin alkuraskaudessa panostin paljon keskivartalon treeneihin, sillä niiden avulla selkäni pysyi kunnossa eivätkä vatsalihakset erkaantuneet sen suuremmin. Muistan edelleen, kuinka saatoin olla lankussa raskaana jopa viisi minuuttia. Se on toki myös liike, jota ei loppuraskaudessa pysty enää tehdä mutta alussa loistava keino vahvistaa raskauden ja siitä palautumisen kannalta tärkeitä lihaksia. Ennen kaikkea täytyy kuitenkin  kuunnella omaa kehoa. Jos tuntuu pahalta, lopeta heti. Etsi vaihtoehtoisia liikkeitä ja kokeile esimerkiksi uintia, joka on ihanan kevyttä suurenkin vatsan kanssa. Liikunta tasapainottaa kuitenkin myös hormonitoimintaa ja vaikuttaa tällöin positiivisesti myös raskauden aikaisiin mielialanvaihteluihin sekä pahoinvointiin helpottaen sitä. Se pitää myös energisenä, eli kannattaa lähteä reippailemaan vaikka mieli tekisi pysyä vain sängyn pohjalla.

Vauva ei liikunnasta kärsi, päinvastoin. Samalla teet myös palveluksen tulevalle lapselle, kun jaksat olla vauva-aikanakin virkeä ja energinen. Liikunta raskauden jälkeen on huomattavasti helpompi aloittaa kun on liikkunut myös raskauden aikana aktiivisesti. Synnytyksessä on etua vahvoista lihaksista, joten viimeistään tämä voisi olla se viimeinenkin hyvä syy liikkua raskausaikana? Synnytyksestä palautuminen on nopeampaa kun lihaskunto on hyvä ja arkeen paluu sujuu todennäköisesti paljon kevyemmin. Synnytyksen jälkeen tulee tietysti odottaa jonkin aikaa, ennen kuin voi palata taas normaaliin treenaamiseen. Suurimmalle osalle riittää odotus jälkitarkastukseen asti, mutta aiemminkin voi jo aloittaa, kunhan tekee sen kevyesti ja kroppaa kuunnellen. Vatsalihasten erkauma kannattaa kokeilla itse (jos osaa), tai testauttaa ammattilaisella, sillä treenillä voi saada aikaan isoja ja pysyviä vahinkoja, jos lähtee liikkeelle liian aikaisin. Uskon, että mitä enemmän raskausaikana liikkunut, sitä nopeammin pääsee palaamaan taas lajin pariin. Kuukausi synnytyksestä kävin taas salilla ja juoksin ensimmäisen lenkin noin 5 viikkoa synnytyksestä. Toiset liikkeet tuntuivat pahemmilta kuin toiset ja silloin jätin ne väliin. Kuitenkin heti sairaalasta kotiin päästyäni aloitin kävelyn vaunujen kanssa, joka oli mahtava piristys toipilaspäiviini. Leikkaukesta jääneet nesteet lähtivät liikkeelle hetkessä ja saatoin kävellä päivittäin lähemmäs 10 kilometriä, sillä tein useampia lenkkejä. Raitis ilma, musiikit korvilla ja vaunut tukena sektiohaavan kanssa kävellessä olivat ensimmäisten vauvapäivieni palastus. Ja vaikka aiempaa liikuntataustaa ei olisikaan, raskaus voi olla hyvä syy aloittaa.

Millaisia kokemuksia teillä on liikunnasta raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen? Tuliko breikkiä vai saitteko kenties innostuksen täysin uuteen elämäntapaan?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Millainen on päivä pikkupojan äitinä?

lauantai heinäkuu 21 2018

..Aamulla herätään kertomalla, että ”tänään mä meen sitten tekemään Haisulille sen jekun ja vedän Muumipeikkoa hännästä!”

..Lampaita tuodaan veneellä saareen. Kun pikkupoika näkee tämän ”Voihan vittu, kato mamma, lampaat on veneessä!”

..Kakka, pökäle, kakkapökäle. Suosikkisanat.

..Uidaan. Noin kymmenen kertaa päivässä jos se hänestä on kiinni. Kylmäaltaat ja merivesi ovat oikein mainioita vaihtoehtoja, pikkupoikia ei palele.

..”Mä en tykkää susta enää”, kuuluu vähintään yhtä usein kuin ”Mä rakastan sua mamma”.

..Illalla ravintolassa saa tilata pizzan omilla täytteillä. No mitä tulee pikkupojan pizzaan? ”Hämähäkin jalkoja, etanan sarvia ja kokin pökäle!”

..Juostaan. Juostaan. Juostaan. Urheilukentällä se veti 800 metriä, hyppäsi pituutta ja olis juossut vielä lisääkin.

..Ensin halutaan potkulautailla. Sit pyöräillä. Sit kumpikaan ei oo kivaa ja sit halutaan taas molemmat.

..Kiipeillään enemmän kuin apinat Korkeasaaressa.

..”Varo hei sitä ampparia!” -”Ai missä on hamppari, mä haluan hampparin!!”

..Ei paljon nukuta. Viimeiset sanat juuri ennen nukahtamistakin ovat yleensä ”Ei mua väsytä yhtään…”

..Ja aamulla. ”Mamma nyt ylös, nyt on aamu, NYT EI NUKUTA!”

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria