Hei muistatteko niitä vanhoja hyviä blogiaikoja kun haasteet kiersivät vähän väliä? Jostain syystä olen aina tykännyt lukea tällaisia sekä kaikkia ystäväkirjapostauksia ja vastaavia. Joskus toisten kysymyksiin vastaaminen kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin se oman tekstin tuottaminen. Tämän blogihaasteen nappasin ihanalta Iinalta, kysymykset olivat kivasti erilaisia. Satunnaisia asioita minusta ja vastauksia kysymyksiin siis tässä..

 

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Mun blogiura alkoi siitä, että innostuin valokuvaamisesta. Kirjoittaminen on aina ollut yksi vahvuuksistani ja sen yhdistäminen valokuvaukseen oli blogin kautta tosi luonnollista. 2015 kyllästyin Facebookin päivittämiseen, sillä siellä oli niin ikään ”pakko” seurata kavereita eikä kaikkia luonnollisestikaan kiinnosta mitä mä mun elämässäni teen. Ajatus blogin perustamisesta tuli ihan yhtäkkiä ja toiminnan naisena mulla ei kauaa mennyt kun oma blogi Lilyssä oli jo pystyssä. Siitä noin vuoden päästä mua pyydettiin Indiedaysille bloggaamaan ja täällä ollaan. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään, mulla on vähän sellainen olo että haluaisin syksyllä kehitellä jotain uutta..

 

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle? Ilman intohimoa ei kai oikein mitään voi tehdä täysillä. Se on heittäytymistä ja sitä, että asettaa asiat intohimon mukaan tärkeysjärjestykseen. Voin tehdä intohimoisesti töitä, rakastaa ja olla suhteessa, liikkua ja mennä elämässä jatkuvasti eteenpäin. Intohimoa kuitenkin koetellaan jatkuvasti. Stressi, kiire ja terveysongelmat ovat koetelleet mun intohimoani vuosien varrella todella paljon. Silti sen aina löytää jostain, jos on asioita jotka koen itselleni intohimoksi. Sanoisin, että jos ihmisellä ei ole lainkaan intohimoja, on väärässä paikassa, väärässä seurassa ja tekee itselleen vääriä asioita.

 

 

3. Mitä teet rentoutuaksesi? Liikun. Liikun, liikun ja liikun. Mun paras rentoutumiskeino on ehdottomasti urheilu ja jos en pääse treenaamaan, en pysty rentoutumaankaan. Parhaiden rentoudun silloin, kun kiireinen arki ei ole läsnä. Siistissä kodissa viikonloppuna toki myös, mutta totaalisen irtautumisen saan juuri veneellä saaristossa tai Lapin mökin rauhassa. Joskus on kiva ”rentoutua” myös muutamalla lasilla viiniä, mutta varsinaiset kännit ovat lopulta kaikkea muuta kuin rentouttavia. Toimivat nekin kyllä, mitä sitä kieltämään – mutta harvoin. Yleensä tulee lopulta vain stressaantuneemmaksi.

 

4. Viimeisin matkasi? Jos venereissuja Suomessa ei lasketa (ei kai), niin viimeksi juhannuksena olin Espanjassa perheen ja ystävien kanssa.

 

 

5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä? Tarkoitetaanko yksin matkustamisella oman perheen kesken matkustamista vai ihan itsekseen reissaamista? En ole koskaan matkustanut ihan yksin, välillä olen miettinyt että voisin mennä sinne ja sinne yksin, kun en saisi kuitenkaan tiettyihin kohteisiin ketään matkaseuraksi, mutta toisaalta matkustaminen on ihanaa yhdessä kun samat kokemukset saa jaettua omien rakkaiden kanssa. Matkustamme yleensä kolmistaan, mutta viime aikoina yhä useammin ollaan reissattu esimerkiksi ystäväperheiden kesken. Molemmissa on puolensa.

 

6. Unelmakohde, johon olet aina halunnut matkustaa? Aika monta omista unelmakohteista olen onnekseni saanut jo nähdä, mutta Malediiveilla en ole vielä käynyt. Ehkä sitten se?

 

 

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut? Alkukesästä luin vihdoin loppuun jo ennen joulua saamani Katja Ketun kirjan Kun Rose on poissa. Se jäi pitkäksi aikaa kesken jo alkuvaiheessa ja luin välissä muuta, mutta luin sen lopulta aika nopeasti loppuun kun vain pääsin kirjaan kiinni.

 

8. Mikä on lempikirjallisuuden lajisi? Luen niin laidasta laitaan kaikkea, etten osaa tähän edes vastata. Tärkeintä, että lukee. Kauimpana suosikeistani ovat ehkä kepeät chick lit- kirjat ja turhan kevytsisältöiset self-helpit.

 

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? Ajatuksia, joista uskon olevan muillekin hyötyä. Rehellistä puhetta äitiydestä ja arjesta, hyvinvointia, keskustelua ajankohtaisista aiheista.. Kauniita kuvia ja elämää niiden takana.

 

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi? Sairaalloisen kiintynyt? Haha. Rakastan näitä mun hoodeja, tää asuinalue on ollut mun koti ja monta, monta vuotta ja en ainakaan nyt osaa millään kuvitella asuvani muualla. Mun mies haluaisin ison omakotitalon ihan merenrannalta, mutta mua ei saa täältä pois. Tällä akselilla (Eira-Ullanlinna-Kaivopuisto) asuin ennen kuin tunsimmekaan ja tämä oli silloin jo mulle koti. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka mulla ei ole varsinaista ”kotiseutua” enkä ole koskaan kiintynyt mihinkään. Kun muutin Ullanlinnaan, koin ensimmäisen kerran että olen kotona. Tämä tunne on jatkunut siitä asti tosi vahvana ja ehkä juuri siksi en halua lähteä täältä mihinkään. Asuntoa voisin kyllä vaihtaakin, tosin kesällä tykkään tästä pihasta ihan hulluna.

 

 

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa? Tottakai voisin sanoa tähän että tasa-arvoa, rauhaa ja rakkautta, mutta jos mennään vähän kapeampiin linjauksiin.. Hyvinvointi-, ja terveystietoisuutta, niiden kautta kun lisääntyvät nimenomaan hyvinvointi ja terveys. Tätä niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Sekä rakastamisen, läheisyyden ja huomioimisen merkitystä. Vapaa kasvatus ja tunteiden piilottaminen aiheuttavat ihan valtavasti ongelmia.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Torstaina klo 14:00 lähtö! Hangon Regattaan, siitä sitten koko heinäkuuksi merelle. Kesäkuussa ilmestynyt moottorivika korjataan juuri ennen lähtöä, korjaus kestääkin monta päivää. Torstaina klo 14:00 Hankoon ei lähde kukaan, mutta illalla sitten, kun moottori on kasattu kokoon. 9 ihmistä tavaroineen veneessä, onneksi oli viiniä. Katajanokan vierasvenesatama on silti kaukana Hangosta. No, vikaa on korjattu kellon ympäri, kirjaimellisesti. Vihdoin valmista – keskellä yötä. Ei käynnisty.

Herään perjantaiaamuna puoli yhdeksältä siihen, että liikutaan. Kuvaan Instagramiin tarinan onnellisesta lähdön hetkestä, videon loputtua kuuluu liiankin tuttu piippaus, hälytysääni rikkinäisestä koneesta. 2 tunnin matka Katajanokalta Hernesaarenrantaan. Rikki. Plan B:t, kiukuttelut ja masistelut pilalle menneestä kesälomasta. Olin jo varaamassa lentoja Italiaan, osa puhalsi alkometriin odottaen, että täytyy ajaa vielä auto Hankoon. Kuin ihmeen kaupalla saatiin korjaaja veneelle, vika selvitettyä ja moottori käyntiin. Osittain viallisella koneella kohti Hankoa. Meinasin itkeä, koskaan en ole ollut veneessä niin onnellinen.

 

 

Hangon Regatta 2019 meni kaikin puolin ihan kivasti, mitä nyt hämmästelin toisten ihmisten järkyttävän huonoja käytöstapoja ja totesin, että me aletaan olla oikeasti ehkä vähän jopa vanhoja tuollaiseen tapahtumaan. Toisaalta oli kiva nähdä kaikkia vanhoja tuttuja ja omassa porukassa oli ihan järjettömän hauskaa. Mutta kokonaisuudessaan onneksi viikonloppu on ohi ja pääsen nyt lähtemään takaisin Hankoon ihan vain perheen kesken. Me ollaan koko heinäkuu veneellä ja kunhan tuo, nyt jo vähän huvittava, vikakin saadaan vielä Hangossa korjattua, jatketaan matkaa Ahvenanmaalle ja Tukholman saaristoon. Regatasta jäi käteen hauskoja muistoja rakkaiden ystävien kanssa ja pikimusta reisi, yhdistelmä kiilakorot + kävelysilta kaatosateessa ei ollut kovin hyvä.

 

Xo, Mirva


 

Juon jo toista aamukahvia. Tällaisina aamuina muistan paljon paremmin miksi rakastan asua merenrannalla. Kun yleensä sen 11 kuukautta vuodesta tänne puhaltaa mereltä luihin asti tunkeutuva viileä tuuli, tänä aamuna se on poikkeuksellisen lempeä. Tuntuu lapsuuden kesiltä. Heinäkuu on varmasti ikuisesti suosikkikuukauteni, olisipa se tänäkin vuonna aurinkoinen ja lämmin. Vietetään Micaelin kanssa ensimmäistä varsinaista lomapäivää. Pikkuinen on saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, itse käytin aamun siivoiluun ja fiilistelyyn. Vuosi sitten meillä ei tähän aikaan ollut keittiötä ollenkaan, viisi vuotta sitten koko asunto oli remontissa ja tuo pieni pojan alku pienenä pallona äidin vatsassa.

 

 

Lupasin viedä sen uimaan tuohon ”meidän” rantaan. Olen tänään ehtinyt tehdä jo borrelioosidiagnoosin koiralle, mutta se olikin vain väsynyt. Ei borrelioosia sairastava jaksa kai hakea vinkulelua yli kahtakymmentä kertaa ja juosta aina onnesta hyppien takaisin. Olen suunnitellut venereissua, pakannut mielessäni jo monta kertaa. Mielessäni siksi, koska vene on tällä hetkellä itseasiassa rikki, emmekä tiedä 100% varmuudella milloin päästään lähtemään. Ehkä iltapäivällä ollaan viisaampia. Lauantaina vietettiin tyttöjen iltaa juhlien samalla Roosaa, joka valmistui koulusta. Sunnuntaina ajeltiin kumiveneellä Suomenlinnaan ja nautittiin näistä keleistä siellä.

 

 

Nyt kun olen paljon enemmän kotona ja lapsen kanssa oleminen on taas tuhat kertaa helpompaa kuin viime kesänä (herranjestas kuinka nopeasti ne kasvavat), ajattelin tässä kuussa taas skarpata tämän bloginkin kanssa. Kiireessä ja elämän kaikissa käänteissä se jää turhan usein taka-alalle, vaikka se on yksi sellaisista asioista, joka tuo mulle paljon hyvää mieltä. Kirjoittaminen on toisinaan kuin terapiaa ja mitä parhainta itsetutkiskelua. Kuvankäsittely on esteetikolle pelkästään mieluista ja informatiivisten postausten koostaminen sitä, mistä eniten pidän. On ihanaa jakaa hyväksi havaittuja vinkkejä muille, kirjoittaa ehkä kesän herkullisimman kakun resepti vain siksi, että muutkin voisivat tehdä sitä. Saada elämään uusia näkökulmia ja perspektiiviä ajatuksia herättelevien postausten avulla. Ehkä kesällä on aikaa lukea myös muidenkin blogeja enemmän. Siihen ainakin pyrin. Kirjoitin aamukahvini ääressä teille illaksi vielä yhden kauneusjutun, sitä ennen me lähdetään nyt Miksun kanssa ulos nauttimaan ekasta kesälomapäivästä. Ehkä se uskaltaa mun kanssa mereenkin. Ihanaa heinäkuuta, olkoon tää se vuoden paras kuukausi ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian