Viime aikojen ajatuksia ja terkkuja Espanjasta

lauantai elokuu 19 2017

On kovin ristiriitainen olo, kun samaan aikaan makaa uimarenkaassa altaalla nauttien auringosta ja lomasta ja lukee järkyttäviä uutisia niin maailmalta kuin omasta kotimaastakin. Maailma on muuttunut eikä todellakaan hyvällä tavalla. Miten paljon pahaa ja vääryyttä voi yhteen ihmiseen mahtua? En voi kuin toivoa valtavasti voimia kaikille, joita viime päivien ikävät tragediat ovat koskettaneet. Ja ennen kaikkea toivoa parempaa huomista. En tiedä mitä täytyy tapahtua, että tähän tulee muutos. On vastenmielinen ajatus joutua pelkäämään Suomessa, mitä turvallisimmassa hyvinvointivaltiossa. Espanjakin on aina aiemmin tuntunut turvalliselta, mutta nyt asia on toisin. Säikyin jo eilen illalla kaupungilla kun olimme menossa syömään. Olen alkanut välttää isoja väkijoukkoja ja ikäväkseni ajattelen jo, että on vain ajan kysymys kun jotain Turun kaltaista tapahtuu omassa kotikaupungissani Suomessa.

Samaan aikaan kun poden huonoa omaatuntoa kepeistä somepäivityksistä, ajattelen kuitenkin että normaalin elämän täytyy jatkua. Emme saa antaa pelolle valtaa, emmekä näiden pahojen ihmisten ottaa meistä yliotetta. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Aina on silti toivoa siitä paremmasta huomisesta.

Muuten elämä Espanjassa on yhtä rentoa ja huoletonta kuin ennenkin. Tämä pikavisiitti on ollut mitä mainioin jatko kesälle, mutta en silti vieläkään ala puhua syksystä. Nautin, kun saan käyttää vielä kesävaatteita ja olla helposti ilman meikkiä. Aurinko ja aikatauluttomuus tekee ihmeitä myös mielelle. Jos vain pystytte, pihistäkää jostain muusta ja sijoittakaa edes pieneen reissuun johonkin lämpimään. Tää energia kantaa pitkälle.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Minä, ei festari-ihminen

sunnuntai elokuu 13 2017

Uskallan tunnustaa, että viime kesänä kävin elämäni ensimmäistä kertaa festareilla. Flow 2016 oli huikea, niin huikea että ostin tietysti lipun myös tälle vuodelle. Viime vuonna en tiennyt Flow’sta ensimmäistäkään esiintyjää (ennen kuin joku kertoi Sian esiintyvän sunnuntaina), mutta sillä ei ollut mitään väliä. Tapahtuma on niin huikea, upeasti toteutettu ja niin inspiroiva, tyylikäs ja täynnä hyvää ruokaa ja hyväntuulisia ihmisiä. Se on koettava vaikkei festari-ihminen olisikaan. Joku voi ehkä tähän korjata, ettei Flow ole verrattavissa näihin varsinaisiin kesäfestareihin, mutta mulle siinä on festaria ihan tarpeeksi.

Ja niinpä minä, ei festari-ihminen, olin taas juhlimassa tuolla maailman tyylikkäimmäksikin kehutulla festarilla. Flow on festarina kuin tehty minulle, kaupunkilaiselle. En osaisi kuvitella yöpyväni teltassa ja olla mutaisissa vaatteissa päivästä toiseen. On i-ha-naa kävellä asfaltilla, pukeutua siististi ja illan päätteeksi päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Vaikka esiintyjistä en tiennyt tänäkään vuonna edes suurinta osaa, seura ja miljöö olivat mitä parhaimmat. Ja siellä oli oikeasti lopulta todella hyvää musiikkia, ihan yllätyin. Festariasuun kuului glitteriä, kukkamekko, nilkkurit ja silmille vielä kissalasit. Kuvat unohtui, mutta eikö hauskoina iltoina aina käy niin? Onneksi oli nämä aamiaiselta napatut rennot arkiasukuvat. Samalta viikonlopulta kuitenkin. Sunnuntain skippasin, mutta olisi ollut kyllä upea päivä. Ehkä ensi vuonna sitten kaikki kolme päivää?

Kuka muu on tai oli Flowssa?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kun kesä loppuu liian äkkiä..

perjantai elokuu 11 2017

Tänään on ollut haikea olo. Vaikka päivä on ollut yksi kesän upeimmista, se on varmasti myös yksi viimeisistä. On ikävä tosiasia, että vaikka syyskuu olisi kuinka aurinkoinen ja lämmin, ei se enää tunnu kesältä. Nyt elän kuitenkin vielä ihan kesämekkoaikaa, fiilistelen aurinkoisia iltoja ja näitä hetkiä, kun terassin ovea voi pitää auki vaikka yötä päivää. Täydellisiä veneilysäitä, iltoja saaressa, ulkona liikkumista ilman takkia. Niin ja Roosaa. Mun ”siskoa”, rakasta ystävää, joka karkaa pian Ruotsiin.

Tänä vuonna minua ei lainkaan kiinnosta ajatus syysvaatteista. Ei muhkeista neuleista, talvisaappaista eikä villakangastakeista. Yleensä olen ollut valmis niihin jo elokuussa, tänä vuonna en. Kesä on ollut niin ihana, enkä jaksaisi sitä pimeää, kylmää syksyä. Talvesta nyt puhumattakaan. Ehkä syynsä on osittain myös sillä, että viime talvi oli kokonaisuudessaan aika synkkää aikaa. Siksi on ihanaa, että kesäpäiväni jatkuvat muualla kuin Suomessa. Ensi viikolla teen pitkän viikonloppureissun Espanjan kotiin, syyskuussa juhlitaan ystävien häitä Barcelonassa, lokakuussa lähdetään ystävien kanssa taas Espanjaan ja marraskuussa otetaan aurinkoa Miamissa. Niin ihanaa kun kesävaatteita ei tarvitse pakata kokonaan pois..

Miten teillä, odotatteko jo neuleita ja saappaita vai onko siellä samoja fiiliksiä kuin mullakin?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian