Vanha kunnon ystäväkirja

perjantai huhtikuu 20 2018

Vanha ystäväkirja on varmasti edelleen tallessa ja ai että, miten kiva on tehdä näitä postauksia blogiinkin aina aika ajoin. Muistan ainakin omasta lapsuudestani ja nuoruudestani ystäväkirjat, joiden ansiosta tiesin varmaan kaikkien kavereideni lempiruoat ja -värit, inhokkijutut ja tarkat osoitteet sekä horoskooppimerkit. Niin hauskoja muistoja, onneksi nämä jutut ovat jääneet elämään nykyaikanakin – ainakin blogeissa. Perjantaisin on kiva julkaista vähän kevyempää sisältöä, joten tässä omat ystäväkirjan vastaukseni. Toivottavasti viikonloppu on täynnä aurinkoa ja lämpötilaennätyksiä, sääennusteita en halua edes lukea! Puss ♥

Lempivärini on vaaleanpunainen. Vaikka pukeudun hyvin paljon mustaan, olen todella tyttömäinen ja rakastan kaikkea pinkkiä. Oikeastaan aina jos värivaihtoehdoissa on vaaleanpunainen, valintani on selvä.

Lempiruokani on lohi, salaatti ja kanttarellikastike. Sieni- ja kalaruoat nyt ylipäätään ovat suurta herkkua. Namm!

Lempinimeni ei ole kovin suuren yleisön käytössä. Kahdelle ystävälleni olen Mirs ja rakas ystäväni Hannu kutsuu mua milloin milläkin ”kauniilla” nimellä, rotko ja puliakka nyt varmaan yleisimmät, haha.

Suosikkivuodenaika on ehdottomasti kesä mikäli se on lämmin ja aurinkoinen, mutta Lapin talvet eivät kyllä paljoa kalpene Suomen hellekesällekään.

Paras juoma on vesi, kahvi ja punaviini. Muita ei oikeastaan edes tarvita.

Hajuvesi on sellainen, jota käytän aina. Mulla on kolme tuoksua, joita käytän päivästä ja tilanteesta riippuen oikeastaan aina. Coco Chanel Mademoiselle, Laura Mercierin Almond and Coconut Milk sekä Jo Malonen Peony & Blush Suede. Käytin lähes 10 vuotta samaa tuoksua (Juicy Couturen Viva La Juicy), kunnes kasvoin siitä ohi. Monet ystävät muistavat minut vieläkin siitä tuoksusta. Nykyään tuo Jo Malone taitaa olla monien mielestä mun sellainen signature-tuoksu.

Tv-sarjat eivät kuulu elämääni oikeastaan ollenkaan koska ehdin todella harvoin katsoa telkkaria, mutta silloin kun katson, niin yleensä Netflixiä. Narcos ja El Chapo olivat koukuttavia ja oikein harmitti, että katsoin ne loppuun. Kaunis Elämä-sarjan katsoin muuten Avalta jonkin aikaa sitten, se oli ihana.

Lempieläin on ehdottomasti koira. Olen pikkukoiraihminen henkeen ja vereen, rakastan mun pieniä räksyttäviä chihuahuoita yli kaiken!

Horoskooppimerkkini on kalat. Olen todella tyypillinen kalat. Herkkä, tunteellinen, empaattinen, altis vaikutteille.. Parantumaton romantikko ja ikuinen haaveilija, joka haluaisi aina miellyttää läheisiään.

Viimeksi itkin tästä ei varmasti ole montaa päivää. Itken oikeastaan todella usein, sillä olen aivan supertunteellinen ja kyynelehdin niin ilosta kuin surustakin vähän väliä.

Viimeksi kehuin ystävääni hänen valmistautuessaan työhaastatteluun. Pyrin kehumaan ihmisiä ihan joka päivä, antamaan positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta ja sanomaan muutenkin kauniita asioita. Niistä tulee hyvä mieli niin itselleni kuin kehun vastaanottajallekin.

Viimeksi nauroin tänään aamulla Micaelin kanssa ihan maha kippurassa. Joskus me nauretaan niin paljon, ettei kumpikaan saa sanaa suusta ja lopulta emme välttämättä edes muista, mikä niin nauratti. Eilen illalla sain ehkä vuosisadan makeimmat naurut yhdestä sähköjohdolla toimivasta trimmeristä, jota ei saanut heittää pois. Varmaan koko meidän kerrostalo kuuli sen naurun iltamyöhällä ulkona. Mun on pakko esitellä tää ”keksintö” teille vaikka Ig Storyn puolella joku päivä!

Paras paikka on oma koti. Kodin merkitys on ihan valtava! Sinne on aina hyvä palata. Olen aikamoinen kotihiiri ja reissuissa paluumatkat ovat aina niitä parhaita. Oma koti, oma jääkaappi, oma sänky ja oma kylpyhuone. Kaikilla pitäisi olla hyvä olla kotona.

Seksikkäintä minussa on tietynlainen itsevarmuus ja huumorintaju sekä luonnollisuus – en esitä mitään, eikä mulla oo tarvetta piiloutua paksun meikin alle.

Mottoni on ”meillä on vain tää yksi elämä”. Se pätee niin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin valintoihin, kuin muiden ihmisten kohteluun ja kohtaamiseen. Emme saa toista tilaisuutta hyvitellä tekojamme emmekä uutta mahdollisuutta elää vähän enemmän.

Karmein paheeni on joskus muutama lasi liikaa viiniä :D

Parhaat ominaisuuteni ovat huumorintaju, positiivisuus, sarkasmi (haha oon tunnettu siitä) ja empaattisuus.

Tämä vie minulta jalat alta itsevarma, karismaattinen, huomioiva ja herrasmiestavat omaava mies.

Kadun sitä, etten hakenut heti lukion jälkeen yliopistoon. Toisaalta, en välttämättä olisi nyt tässä jos olisin niin tehnyt ja uskon, ettei minun ollut tarkoituskaan tehdä niin, vaan kulkea tämä oma polkuni juuri näin. Se on kuitenkin ainoa tekemättä jäänyt asia, jota kadun. Ennemmin teen vähän liikaa, kuin liian vähän.

Tapa viettää vapaailta? Liikkumalla, viettämällä aikaa perheen kanssa, syömällä hyvin ja menemällä ajoissa nukkumaan. Toisaalta taas, joskus on ihana vain istua ystävien kanssa viinipullon äärellä aikuisten kesken. Molemmissa on puolensa.

Uskotko yliluonnollisiin asioihin? Voi kyllä, mulla on paljon sellaisia yliluonnollisia kokemuksiakin. Tää elämä ei ole vain tässä, mulla on siitä vahva aavistus.

Erityistaitoni? Taito lukea ihmisiä, siihen liittyy myös se tietynlainen kuudes aisti, jota intuitioksikin kutsutaan. Osaan muuten kävellä myös ihan hullun hyvin puujaloilla ja oon todella siisti. Siivoustaidot siis ihan täys kymppi.

Mitä teen ensi vuonna? Luoja tietää, en halua ajatella niin pitkälle :D Toivottavasti jotain enemmän kuin nyt ja olen samalla superonnellinen mun perheeni kanssa. Ihmisen kannattaa kehittyä ja kehittää itseään jatkuvasti.

Keräilen? En mitään. Olen todella hyvä karsimaan asioita ja heitän paljon surutta pois enkä yhtään pidä hamstraamisesta. Micaelin taidetöitä, kortteja ja muita vastaavia tulee kuitenkin säilytettyä.

Tunnistitko itsesi jostain kohdasta? 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ihan kohta..

lauantai huhtikuu 14 2018

Venekausi, äääk! Kun Lapin mökin ovi suljettiin vikaa kertaa tältä kaudelta, aloin odottaa kesää ihan hulluna. Ja yhtäkkiä kevätkelitkin yllättivät meidät. Tänä vuonna olen ihan erityisen innoissani tulevasta kesästä, sillä meillä on vene. Olihan vene toki jo viime kesänä, mutta koska sopiva yksilö tuli vastaan vasta kesäkuun lopussa ja saimme sen käyttöön heinäkuussa, ei koko kaudesta päässyt samalla tavalla nauttimaan kuin nyt. Nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät eivät ainakaan yhtään lievennä sitä innostusta. Nyt venettä on huollettu ja vähän sisustettukin talven aikana, joten kausi voi alkaa koska tahansa. Niin ja onhan veneellä vihdoin nimikin, hah!

Venekausi on siis ihan kulman takana, ehkä jo vapuksi saamme veneen veteen. Eilen puhuimme illallisella Turun saariston satamista ja mietin siinä sitten, että miten sitä osaa taas tehdä solmuja saati navigoida talven jälkeen? Mutta sehän on vähän kuin hiihtäminen ja laskettelu, kun sen taas kesätauon jälkeen aloittaa, tulee jostain selkärangasta. Aallokkoon en totu ikinä, en pidä siitä yhtään. Meri on elementtinä muutenkin niin ihmeellinen. Tavallaan pelottavakin, mutta samalla niin kiehtova ja tuttu. Veneily on elämäntapa, toisille se sopii, toiset ahdistuvat jos joutuvat viikonkin kuunnella laineiden liplatusta hytissä. Sitä ei muuten ole ikävä – kaikesta romantisoinnista huolimatta se on ärsyttävä ääni, joka ei anna nukkua. Tulevana kesänä vietämmekin todennäköisesti paljon aikaa veneellä sillä välin, kun remontti kotona valmistuu. Huh. Hyvällä asenteella pääsee varmaan aika pitkälle?

Tästä tuli vähän tällaista jaarittelua. Kävin päivällä kävelyllä tuossa Kaivarin rannassa ja tuuli oli kyllä vielä todella kylmä. Skattan venepaikatkin ovat vielä jäässä, mutta keväthän tulee aina ihan yks kaks. Toivottavasti vihdoin kesäkin. Mahtaako teidän lukijoiden joukossa olla veneilijöitä? Olisi kiva kuulla teidän suosikkisatamista, venereissuista ja fiiliksistä ylipäätään.. ♥


Hupsista s**tana.. Miten helposti saikutat?

torstai huhtikuu 12 2018

Aaaarrgh että ärsyttää! Eilen olin tosi hyvällä fiiliksellä koko päivän, tein hyvän treenin ja menin hakemaan Micaelia päiväkodista. Kävelimme yhdessä kotiin päin ja kun vilkas pikku riiviö siinä riehui, nappasin haalarista kiinni pikku karkulaista ja samassa lapsi heittäytyi maahan, mun sormi jäi kuitenkin haalariin kiinni ja lopputulos on tässä. Oikeasti en nykyään valita mistään pienestä, mutta yöllä valvoin tunnin kipeän sormen (!!) takia. Milloin olin käsi pakastimessa, ikkunalaudalla ja kylmän veden alla. Päivällä oli pakko suostua lähtemään lääkäriin ja palasin röntgenistä sitten vähän epäselvän diagnoosin kanssa, mutta jotain nyt oli jokatapauksessa rikki ja kädessä tällainen överi-iso paketti. Vähintään viikon, tai kunnes sormi taas toimii ja on kivuton. Är-syt-tää. Mä teen niin paljon koneella töitä, että kirjoittaminen on nyt tosi hidasta, kaikki tekeminen vähän kömpelöä ja rajoittaahan tää nyt treenaamistakin. Kiva, kiva. Onneksi osaan itse sitoa näitä paketteja, täytyy fiksata tähän vähän kätevämpi systeemi kunhan kotiin ja apteekkiin pääsee. Onneksi hiusmurtumat ja muut ”luun sirujen irtoamiset” paranevat lastahoidolla nopeasti ja käytössä olleesta kalkkilisästä ei varmasti ole ollut haittaa paranemisen edistämisessä. Valitan nyt todella pienestä, mutta sain tästä pikkuviastani myös hyvän postausaiheen. Nimittäin sairasloma.

Lääkäri kysyi ensimmäisenä, kuinka pitkään tarvitsen sairaslomaa. Joka kerta sama juttu. En muista milloin olisin ollut viimeksi sairaslomalla. Toki tämänhetkinen työni on sellaista, ettei sitä oikein saikullakaan pääse ”pakoon”, koska voin kotonakin tehdä töitä. Enkä osaisikaan olla pois. Onneksi olen saanut olla terve, olen siitä hyvin kiitollinen ihan joka päivä. Blogityöt eivät tietenkään tunne sairaslomaa. Sovitut yhteistyöt on hoidettava tai rahaa ei tule. Ei paljon sairastella. Saikuttaminen on Suomessa noussut jo ihan ongelmaksi asti, koska sairaslomaa saa niin helposti ja siltä ajalta saa palkkaa. En ole oikein keksinyt miten saikuttamista voisi vähentää, hyviä ideoita? 

Aiemmissa työpaikoissani olin usein todella väsynyt. Vuorotyö ei vain sovi itselleni ja stressasin töissä ihan turhista asioista. Silloin jäin myös helpommin sairaslomalle, mutta aina siihenkin oli selvä syy. Migreenikohtaukseen pyysin kuitenkin vain päivän sairasloman, enkä sitä tarjottua kolmea päivää. Kerran makasin viikon kotona murtuneiden sormien takia ja sairastin samalla saikulla keuhkokuumeenkin. Olin aina tosi tunnollinen sairaslomalainen, enkä hakenut sitä turhaan. Silloin osasin kuitenkin ottaa saikusta tavallaan kaiken irti ja oikeasti lepäsin ja latasin samalla akkujani. Toisaalta silloinen työni on ollut sellaista, että se jäi aina työpaikalle, kun lähdin itse kotiin. Millaisia saikuttajia te olette ja mitä ajattelette niistä, jotka surutta valehtelevat vatsataudista terveyskeskuspäivystyksessä parin lomapäivän toivossa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria