Ei niin kiva aloitus lomalle..

sunnuntai helmikuu 11 2018

Plääh, ärsyttää edes kirjoittaa tällaista negatiivissävytteistä aloitusta postaukselle, mutta toivottavasti tämä toimii edes varoittavana esimerkkinä jollekin, ettei teidän talvilomanne ala ihan samalla tavalla kuin mulla. Ensin tuskailin huonon wifin kanssa, joka ei meinannut toimia macbookissani ollenkaan. Olin kuitenkin iloinen siitä, että puhelin toimi. No, ei toimi enää. Tai siis koko puhelinta ei ole enää missään, sillä se varastettiin hotelliltamme.

Olen aina aivan supertarkka tavaroistani ja pelkään varkaita Suomessakin. Lomaillessa olen kuitenkin tottunut ilmeisesti liian hyvään ja musta on tullut aivan liian sinisilmäinen. En ole koskaan käyttänyt esimerkiksi tallelokeroa, sillä olen luottanut viiden tähden hotelleihin ihan sokeasti. Oikeasti rakastan sitä, että suihkusta tulee kuumaa vettä samantien, aurinkolasit pyyhitään altaalla, kaikkialla tervehditään nimeltä ja siivoojat käyvät kaksi kertaa päivässä. Olen huoletta jättänyt niin passini kuin merkkivaatteeni ja -asusteeni minne sattuu, vailla minkäänlaista huolta. Siksi onkin aivan todella inhottava ajatus, että viiden tähden resortista varastetaan puhelin ja varas on joku hotellin henkilökunnasta. Oli muuten safety box käytössä sen jälkeen..

Onneksi nykyään puhelinvarkaudet eivät ole samanlainen katastrofi kuin aiemmin. iCloud -varmuuskopiointi on ajan tasalla ja yhteyttä voi pitää onneksi niin läppärin kuin iPadin kautta tärkeimpiin ihmisiin. Kaiken lisäksi, onni onnettomuudessa, ystävämme ovat tulossa tänne Suomesta torstain ja perjantain välisenä yönä, joten saan uuden puhelimen ja sim-kortin heidän mukanaan. Silti, VI-TUT-TAA. Oikeasti kirosin koko köyhän maan sinne alimpaan helvettiin ja mökötin monta tuntia. Suurin ärsytys onneksi on nyt laantunut, mutta odotan kuin kuuta nousevaa sitä uutta puhelinta saapuvaksi. Okei, on ne kaveritkin ihan kivat. Siihen asti ihmetellään Dominikaanista ja tätä Karibian letkeää menoa.. Vuokrattiin auto – ensin kauhistutti, mutta onpahan hauskaa nähdä aivan eri tavalla näitä seutuja. Nämä kuvat ovat Cabareten Kite Beachilta, jossa auringonlaskun aikaan oli upeat aallot ja valtavasti leijoja. Kädet ristiin, että loput tästä lomasta menisi kuitenkin paremmin kuin hyvin. Antakaa vertaistukea, onko teiltä varastettu joskus jotain?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Terkkuja Karibialta!

perjantai helmikuu 09 2018

 

Ai vitsi, en edes muistanut miltä aurinko ja meri-ilma tuoksuu.. Me maataan seuraavat pari viikkoa palmun alla Karibialla. Jos joku teistä on käynyt Dominikaanisessa Tasavallassa, kirjoitelkaa ihmeessä mulle vinkkejä mitä täällä kannattaisi tehdä. Ensikosketukseni tähän maahan on ollut yöllisen lennon jälkeen lähinnä hotelliin tutustumista. Lento meni super nopeasti nukkuessa, aikaeroonkin sopeuduin jo paljon paremmin kuin viimeksi Miamiin mennessä. Ihme, tällaiselta jetlag-herkkikseltä.

On ihanaa olla lomalla paikassa, jossa ei tarvitse niinkään miettiä mitä pukee päälle ja voi vetää huoletta sandaaleissa ilman meikkiä aamusta iltaan. Pakkasin niin vähän meikkejä mukaan, että hämmästelin sitä itsekin. Ne viimeisetkin meikit UNOHDIN KOTIIN. Ylläri, ylläri, tällä kertaa jäi siis meikkipussi. Yleensähän unohdan aina jotain, milloin passin, milloin matkalaukun (kyllä, luit oikein). Kunnon rusketus olisi siis oikein tervetullut. Tämä ensimmäinen päivä on tarkoitus vain hengailla tässä resortissa, nauttia auringonsäteistä ja rentoutua yölennon jälkeen. Ei sitä tajunnutkaan, miten paljon on kaivannut tätä valoa ja lämpöä. Turkoosi vesi, valkoinen hiekka ja överi uima-allasalue, yes please. Hotelli vaikuttaa ainakin ensisilmäykseltä ihan nappivalinnalta ensimmäiselle viikolle. Vaihdetaan paikkaa ekan viikon jälkeen ja lähdetään ystäväperheen kanssa Samanaan. Oon taistellut huonosti toimivan wifin kanssa – puhelimella se toimii hyvin, mutta macbookilla ei. Kuvien lataaminen on siis hieman haastavaa, joten puhelinkuvia tulee varmaan laitettua tänne blogiin nyt jonkun aikaa, poikkeuksellisesti.

Indeed.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Olisinpa tiennyt tämän 10 vuotta sitten..

maanantai helmikuu 05 2018

Micael itki eilen autossa, kuinka hän haluaa olla jo viisivuotias. Mistä lie moinen ajatus oli tullutkaan pikkuisen päähän? Yritin siinä selittää, että nauttisi nyt kun on vielä kolme. ”En halua, mä haluan olla viisi!” Kerroin, kuinka halusin aina olla 28-vuotias. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että sitten kun olen kaksikymmentäkahdeksan, on se varmasti hyvä ikä. Ei enää liian nuori, mutta ei vielä ihan vanhakaan. Ajattelin myös paljon muuta 28-vuotiaan elämästä, mutta jätin aika paljon ajattelematta. 29-vuotissyntymäpäiväni lähestyy ja kun olen kohta vuoden päivät ollut siinä kymmenen vuotta sitten haaveilemassani iässä, en voi kuin todeta, että olisinpa tiennyt.

Olisinpa tiennyt, että 28-vuotiaanakin voi olla jo ryppyjä. Iho oli niin paljon kauniimpi silloin kymmenen vuotta sitten. Kuulas, pehmeä ja nuori. Nyt sen eteen täytyy jo nähdä vähän vaivaa.

..että hyvinvointi ja terveys ei olekaan enää itsestäänselvyys. On ulkoiltava, liikuttava ja harrastettava hyötyliikuntaa. Etenkin kun näin aikuisena tulee istuttua paljon enemmän kuin silloin nuorena. Huonot elämäntavat alkavat ihan oikeasti näkyä.

..että krapulat voivat kestää useamman päivän. Kymmenen vuotta sitten sitä helposti saattoi lähteä salille sunnuntai-iltana, nykyään se ei tunnu onnistuvan edes maanantaina.

..että väärään mieheen on mahdollista rakastua. Sitä sokeasti kuvitteli, että rakkaus on jotenkin helppoa ja yksiselitteistä. Mutta eihän se mene niin. On mahdollista hylätä se sillä hetkellä aivan täydellinen mies vain sen takia, että hän on vain väärä mies.

..että niitä (muka) täydellisiä rakkaustarinoita on muistoissa nyt useampia. Ehkä vähän liiankin monta. Eivätkä ne ole enää ollenkaan täydellisiä.

..että ainut, ketä todella tarvitsee miellyttää, olet sinä itse. Mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei tunnu oikealta.

..että itsensä voi yllättää vielä melkein kolmekymppisenäkin. Älä koskaan sano ei koskaan.

..että tosiystäviä voi löytää vielä 25 ikävuoden jälkeenkin.

..että lapsista voi todellakin oppia pitämään ja perheen kesken vietetyt viikonloput voittavat kuitenkin lopulta ne baari-illat. Vaikka kuinka luulin olevani eri mieltä, koko arvomaailmani on muuttunut lapsen myötä. Ja niin paljon paremmaksi. Lapseton ei tule ymmärtämään sitä koskaan, mutta kaikkien ei silti tarvitse olla vanhempia. Lapsettomat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä.

..että aamuihmiseksi voi todellakin kääntyä, vaikka olisikin aiemmin kukkunut ylhäällä vielä hyvinkin myöhään ja kironnut kuudelta soivan kellon alimpaan helvettiin.

..että töissäkin voi olla ihan oikeasti kivaa ja maanantai voi olla vielä joskus viikon paras päivä.

..että mä oon vuonna 2018 se äiti, joka pesee vesivärejä seinästä, käy päivittäin leikkipuistossa, tietää lasten ulkovaatteista varmaan kaiken ja lukee taas kirjoja.

..että onnellisuus muuttaa muotoaan. Olen niin paljon onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Elämä tuntuu alkaneen vasta nyt.

Mikä on teidän mielestä hyvä ikä ja missä iässä olette olleet onnellisimmillanne?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian