Suuri remonttiahdistus

maanantai kesäkuu 18 2018

Jo pelkkä sana remontti saa karvat pystyyn. Olen aina ollut innokas tekemään pientä pintaremonttia, sellaista mitä voi itsekin tehdä ja saa nopeasti valmista. Multa onnistuu helposti esimerkiksi seinien maalaaminen, tapettien repiminen ja kaikki pienet korjaustyöt kotona. Kun neljä vuotta sitten remontoimme isosta kaksiosta kolmion, en todellakaan ajatellut, että remontti olisi niin työläs. Ennen kaikkea henkisesti. Kun alunperin suunniteltu kahden viikon remontti venyi lopulta noin kolmen kuukauden mittaiseksi, alkoi pinna ihan pikkusen kiristyä. Vannoin, etten tee, tai siis ettei kukaan tee, kodissamme remonttia enää ikinä. Vaikkemme tehneetkään sitä itse, mutta asuimme remontin keskellä.

Joulukuussa 2016 halusin kuitenkin vaihtaa parketin ja pelkästään se parin-kolmen päivän parketin asennus oli yhtä tuskaa. Emme olleet kotona, mutta se, että joku muu on meidän kotona ja siellä on sotkuista, pölyistä ja ylipäätään remontti käynnissä, ahdisti ihan hirveästi. Jälkeenpäin ajateltuna tietysti kannatti, mutta silloin se tuntui ylitsepääsemättömältä. Siis muutaman päivän remontti!

Olen kuitenkin kokoajan haaveillut uudesta keittiöstä. Aika varmaan kultasi muistot, sillä päädyimme lopulta uusimaan koko keittiön aiemmin kaavaillun ovien vaihdon sijaan ja samalla päätettiin vaihtaa myös keittiön ja eteisen laattalattia toiseen. Kun kuulin remontin kestosta, noin kuukaudesta, sekä lattian piikkaamisen ja uuden laatoittamisen vaikeudesta (ja pölyn ja metelin määrästä), tuntui koko kesä menevän pilalle. Kuukauteen ei voisi asua kotona ja joku muu sotkisi, möykkäisi ja likaisi mulle niin tärkeää paikkaa päivittäin. Saimme keittiön tilattua, mutta lattialaattojen valitsemisen kanssa oli hankaluuksia. Aina tuli jotain esteitä, huono olo tai muuten vain huono päivä. Aikataulu alkoi olla tosi tiukka laattojen tilausaikojen suhteen, sillä uusi keittiö oli jo tilattu ja heinäkuu ainut ajankohta, kun kotoa voisi olla pidempään pois.

Eräänä iltana muistin kuitenkin kuulleeni mikrosementtilattiasta. Vanhan laattalattian päälle asennettava mikrosementti osoittautuikin yhdeksi parhaimmista keksinnöistäni ikinä ja lopulta saimme kuin saimmekin tekijän heinäkuulle. Vaikka tekijä vaihtuikin ihan viime metreillä, saamme luojan kiitos mikrosementin ja remontin pöly-, meteli-, sekä aikaongelmat suurin piirtein puolittuvat. Yritän ajatella valmista lopputulosta ja sitä, että heinäkuussa olemme muutenkin paljon poissa. Silti, suuri remonttiahdistus nostaa vähän väliä päätään. Tulen kirjoittelemaan remontista varmasti paljon, samoin materiaaleista kuten mikrosementistä lattiana ja keittiön ja kodinkoneiden valinnasta sekä suunnittelusta, mutta ennen sitä kaikki vertaistuki olisi tarpeen. Ahdistutteko te remontista tai ylipäätään siitä, että joku toinen on kodissasi silloin, kun sinä itse et ole? Mikä rempassa on pahinta ja mikä parasta? Venyikö sun remontti, menikö joku pieleen? Voi kuinka mä odotankaan sitä päivää, kun pääsen laittamaan astiat uusiin kaappeihin ja voin lopulta todeta, etten muuttaisi meidän kodissa enää yhtään mitään. Ennen sitä, ahdistaa, vaikkei koko remontti ole alkanutkaan.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Somehuijausta ja varsin ”ihana” alku TAAS tällekin lomalle

sunnuntai kesäkuu 17 2018

Terkkuja Espanjasta! Syön juuri myöhäistä aamiaista, tai oikeastaan jo päivän toista aamiasta, sillä olen ensimmäisen syönyt jo seitsemältä herättyäni. Tässä herkkuja notkuvan pöydän ääressä itsepuristettu appelsiinimehu vieressäni tulin miettineeksi vähän tätä somehuijausta. Jokainen sosiaalisen median kanssa töitä tekevä sitä varmasti tietyllä tavalla aina tekeekin, varsinkin jos siihen luokitellaan nämä pyykkikasojen piilottamiset ja aiemmin järjestetyissä olosuhteissa kuvatut kuvat. Mutta voisin veikata, että aika moni ihan oikeasti myös suoranaisesti valehtelee omassa sosiaalisen median kanavissaan.

Ja se on oikeasti aika typerää. Täydellistä elämää, täydellistä ulkonäköä ja täydellistä lomaa kun ei olekaan. Mäkin aamulla katselin Räikkösten täydellisiä instastoryja superkauniista Toscanasta ja mietin, että aivan varmasti sinnekin on mahtunut kiukuttelua, huonoa ruokaa ja riehuvia lapsia. Eivätkä ne bloggaajien postikorttimaisemareissutkaan varmasti ole yhtä tasaista rusketusta ja jääkylmää rosèèta. Turhaan luodaan paineita seuraajille, että vitsi, tonne mun on nyt päästävä täydelliseen lomaparatiisiin, kun totuus koko paikasta voi olla aivan toinen ja kuvien takana voi olla ihan paska loma. Muun muassa pöllitty puhelin, menetetty turvallisuuden tunne ja huonoa ruokaa, kuten mulla Dominikaanisessa.

Ei ole kyllä tämäkään reissu alkanut ihan kiiltokuvamaailman tyyliin. Meistä joku on tyypillisesti AINA lomalla jollain tavalla kipeä. Viime vuonna 12 päivän juhannusreissulla olin 10 päivää aivan helvetillisessä silmätulehduksessa ja käytännössä yötäpäivää aurinkolasit päässä, eikä nukkumisestakaan tullut oikeastaan mitään. Nyt kun sanoin eilen ääneen, että onpa kuulkaa kiva kun on molemmat silmät käytössä, en olisi arvannut, mitä ilta tuokaan vielä tullessaan. Kahdeksan aikaan oltiin Micaelin kanssa ruokakaupassa. Hän oli valitellut vähän väsymystä ja vatsakipua ja halusi kiivetä kerrankin ostoskärryyn heti kauppaan astuessa. Kengät lapsi heitti tietenkin kärryn pohjalle ja siihen päälle me kerättiin koko kärryn täydeltä tavaraa yli tunnin kestävällä ruokakauppareissulla. Ja juuri ennen kassalle menoa.. Oksennus. Toinen. Kolmas. Koko vatsa tyhjäksi mun maximekon, Cult Gaian laukun (eli myös sen sisuksen) ja Hermes’n nahkasandaalien päälle. Piti silleen muutama sekunti miettiä että mitäs nyt tehdään.

Lapsi kärrystä, parkkihallin vessaan ilman kenkiä, omat kengät täynnä oksennusta. Nopeat pesut molemmille pienen pienessä lavuaarissa, oksennuksella kuorrutetuissa vaatteissa takaisin kassalle, 12 kauppakassia kärryyn ja takaisin parkkihalliin, sieltä himaan roudaamaan ne ensin autosta alaovelle, siitä hissiin, siitä kotiin, matkalla muutama oksennus lisää. Loppuilta menikin siinä, ettei edes vesi pysynyt sisällä. Kun vihdoin sain lapsen nukkumaan, pesin pyykit ja siivosin kämpän ja menin vihdoin väsyneenä nukkumaan, sekunti ennen sänkyyn astumistani niin muka sikeästi nukkuva lapsi oksensikin siihen. Päivän vanhaan sänkyyn.

Tämän idyllisen aamiaiskuvan takana on vähän huonosti nukuttu yö, krapulainen mies ja onneksi nyt vatsataudin selättänyt lapsi, joka söi aamiaiseksi varmaan painonsa verran ruokaa. Ei muuta kun kirja käteen ja altaalle odottelemaan saanko itsekin oksennustaudin. Että kuvankaunista sunnuntaita vaan sinnekin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Perinteinen juhannusreissu

perjantai kesäkuu 15 2018

Toukokuu tuntui kestävän hyvällä tavalla pitkään. Tuli mentyä ja tehtyä niin paljon enemmän kuin aiempina vuosina alkukesästä, kiitos toki helteiden. Kesäkuu taas on mennyt lähinnä tulevaa remonttia tuskaillessa, mutta onneksi asiat tuntuvat nyt vihdoin järjestyneen sen osalta ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsen lopulta itsekin taas fiilistelemään tätä kesää. Kirjoittelenkin remppa-ahdistuksestani vaikkapa huomenna. Koska päivät ovat olleet niin täynnä ajateltavaa, stressattavaa ja järjesteltävää, tämä kesäkuun 15. yllätti nyt ihan täysin. Meidän pitäisi lähteä juhannusreissuun tänään illalla ja nyt tuntuu, etten olekaan millään tavalla valmistautunut tähän lähtöön, haha.

Laskeskelin juuri, että tämä on viides vuosi, kun vietämme juhannusta käytännössä samalla porukalla samassa paikassa. Meidän Espanjan juhannuksesta ystävien kesken on tullut aivan ihana perinne, joskin se vaatii aina aikamoista säätöä kaikkien kesälomien, koirien hoitojen ja muun suhteen. Senkin takia olen entistäkin iloisempi, kun meillä on mahdollisuus lähteä ihanalla porukalla viettämään taatusti lämmintä juhannusta meidän Espanjan kotiin. Oikeasti, kiitos rakas äiti, että mahdollistit tämän taas kerran. Tänä vuonna saamme vielä uusiakin vieraita, kun maailman paras yläkerran naapuri tulee mukaan. Instan story varmasti päivittyy ihan taukoamatta, joten hyppää mukaan meidän reissukuulumisiin sen puolella!

Tänä vuonna on myös suunnitelmissa ainakin auringon, hyvän ruoan ja juoman lisäksi  treeniä. En osaa olla enää lomallakaan ilman liikuntaa ja onneksi ystäväni ovat kovin sporttista porukkaa (no, osa ainakin), joten saamme varmasti kuvattua myös esimerkiksi ulkotreenejä. Onni on ystävät, jotka jakavat samanlaisen elämäntyylin ja hullun huumorintajun. Vielä vähän töitä, koirat äidille ja suunta kohti Aurinkorannikkoa!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria