Pitkästä aikaa, Espanjan kotiin!

tiistai toukokuu 08 2018

Viime kerrasta on jopa seitsemän kuukautta! Hurjaa, menipä talvi lopulta äkkiä. Vastahan me istuttiin Anna-Kaisan kanssa taksissa matkalla kentälle kesken lokakuun vesisadekauden. Meidän Espanjan kodissa oli vuokralainen koko talvikauden ajan ja vihdoin päästään sinne taas itse. Mä en itse erityisemmin pidä Espanjan talvesta, mutta tää kevät ja syksy on ihan parasta aikaa Aurinkorannikolla. Me käydään nyt ihan vain pikavisiitillä ja tullaan jo alkuviikosta takaisin. Ostettiin Espanjaan uusi auto, joten sen osalta on siellä asioita hoidettavana, samoin pankkijuttuja ja muita kämpän hoitoon liittyviä velvollisuuksia. Oon silti aivan innoissani vaikka sään puolesta olisi nyt ihanaa olla Suomessakin. Tultiin hetki sitten lentokentälle (kuva on jostain viime vuodelta haha, samat vaatteet päällä tälläkin hetkellä) ja vitsi, mä odotan oikein sitä rentoa oleilua vain omassa rauhassa, ilman kiirettä. Se rauhallisuus ja kiireettömys inspiroi kirjoittamaan ja kuvaamaankin ihan eri tavalla. Jokaisen pitäisi päästä aina silloin tällöin pienelle aurinkobreikille duunista kuin duunista. Nyt vähän dinneriä napaan ennen koneeseen menoa, palaillaan huomenna lämmöstä! Pus ja aurinkoa tähän viikkoon ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Viikonloppusuunnitelmat uusiksi, voi v**tu mä sanon.

lauantai toukokuu 05 2018

Mun piti eilen treenata salilla, tänään juosta ja huomenna uida. Mun pitäisi olla tällä hetkellä menossa Antti Tuiskun keikalle, jossa meillä olisi ollut aitiossa kaikki ihanat tarjoilut, hauskaa seuraa ja sanoinko jo, että mulla on siis lapsivapaa viikonloppu? Micael on mökillä ja olisi ollut loistava mahdollisuus täyttää päivät kaikella sellaisella tekemisellä, jota ei muutenkaan voi lapsen kanssa tehdä. No, toisaalta tässä ajoituksessa oli jotain hyvää. Lapsen kanssa on helvetillistä sairastaa.

Eilen töistä tullessa ei tullut mieleenkään lähteä salille. Nukuin ensimmäiset päiväunet moneen vuoteen ja illallakin kaaduin suoraan sänkyyn illallisen jälkeen. Aamulla nousin ylös ja meinasin pyörtyä sekä oksentaa. Käsi ei nouse ylös ollenkaan ja olo on todella vetämätön sekä kuumeinen. Olisin edes oikeasti kipeä, mutta olen kipeä ROKOTTEESTA. Miten turhauttavaa saada itsensä tähän kuntoon vapaaehtoisesti otetusta rokotuksesta, josta ei muille tullut mitään oireita. Kirjoitan teille huomiseksi postauksen siitä, miksi olen tästä jäätävästä olostani huolimatta sitä mieltä, että punkkirokote pitäisi olla pakollinen ihan kaikille merenrannalla asuville, mutta nyt voimani eivät riitä siihen. Harmittaa ihan hirveesti, etten päässyt sinne Antin keikalle, se on varmaan niin huikee, ettei sanat riitä. Huikee on kyllä pettymyskin.

Jotain sentään saatiin aikaan tänään. Raahauduin huiviin ja aurinkolaseihin verhoutuneena keittiöpalaveriin ja tilattiin meidän tuleva keittiö, yayyy! Siitä tule niiiiiin hieno, en malta odottaa että remppa on ohi ja keittiö paikoillaan. Ruokakauppareissulla tein jopa heräteostoksen, maailman söpöimmät kesäkorkkarit ikinä. Oon myynyt niin paljon vaatteita ja asusteita Zadaassa, että annoin itselleni luvan pieneen ylimääräiseen hankintaan. Yritin nauttia auringosta myös hetken aikaa Mattolaiturilla, mutta lähdettiin kyllä samantien kotiin. Hassua, että menetettyjä treenikertoja ei edes kaipaa nyt, kun olo on niin tuskainen, ettei voi ajatellakaan liikuntaa. Nyt kroppa on niin loppu, että pakko mennä nukkumaan hetkeksi, jotta jaksaa tehdä ruokaa. Olisko siellä vertaistukea, miten nopeasti rokotuksen aiheuttama huonovointisuus häviää?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Viel melkein hengissä..

keskiviikko toukokuu 02 2018

Huh, mikä vappu. Viime vuonna taidettiin juhlia kolme päivää, nyt oli kyllä yksikin ihan tarpeeksi. Hah, oli itseasiassa KOLMAS kerta tänä vuonna kun olen ollut ulkona joten ei ehkä ihmekään että vähän tuntuu kropassa. Eilen nukahdettiin jo kahdeksalta illalla sohvalle ja torkuin lähes kellon ympäri. Krapula on siitä kuitenkin kiva, että tietää sen menevän ohi. Ja sen kärsii vielä ihan mielellään, kun on ollut hauskaa. Sitä se kyllä olikin. Aloitettiin juhlinta Roosan kanssa jo hyvissä ajoin kun odotettiin päivän synttärisankaria Annaa saapuvaksi keskustaan. ”Piipahdettiin” Teatterissa ystävieni järjestämissä vappubileissä (ovellahan luki yksityistilaisuus – swingers club season premiere, hahaha!) jotka venyivät lopulta aamuun asti. Oli niin hauskaa ja vaikka olikin aikamoiset krapulamasistelut sekä Roosan Ruotsiin paluu vähän madalsi fiilistä, krapulakin tuntui kärsimisen arvoiselta. Vaikka normaalisti vappupäivä on yksi vuoden parhaimpia päiviä ja täydellinen juhlapäivä, eilen se kului tosiaan sängyssä sekä illalla pieni rakas kainalossa sohvalla. Harmi ettei sää suosinut ja ylioppilaslakki jäi kaappiin sekä Kaivarin perinteiset vappukemut väliin, mutta onneksi vappu on joka vuosi. Ehkä ens kerralla parempi keli ja olo? Yritin kirjoitella jotain järkevää postausta tänään, mutta turhaan. Ehkä tää pää alkaa toimia taas kohta, ens kertaa odotellessa. Juhliminen on niin kivaa ja kun tarpeeksi harvoin käy, voi nollata hyvällä omallatunnolla ihan kunnolla. Miten te juhlitte vappua? Ja onko mulla lajitovereita, jotka kärsivät myös parin päivän dagen efteristä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria