Teidän olettamuksia minusta

maanantai joulukuu 03 2018

Kyselin hetki sitten Instagramin storyssa teidän olettamuksia minusta, näitä on näkynyt monissa blogeissa nyt loppuvuoden aikana. Poimin tähän osan näistä olettamuksista ja kommentoin niitä vähän itse. Kyselkääpä muuten itsekin vaikka teillä olisi ihan henkilökohtainen Instagram-tili, on hauska kuulla myös tutuiltakin ihmisiltä mitä he olettavat tai ovat kenties aiemmin olettaneet meistä!

Positiivinen persoona

Tää positiivisuus esiintyi useammassakin olettamuksessa, mikä oli musta aivan ihanaa kuulla. Varsinkin tuon vaikean syksyn aikana oli tosi hämmentävää kuulla, että joku pitää mua kokoajan positiivisena, vaikka itse ajattelin olevani ihan loppu ja kaukana positiivisesta asenteesta. Pohjimmiltani olen hyvin optimistinen ja positiivinen, hymyilen ja nauran paljon sekä pyrin aina parantamaan muiden ihmisten päivää sekä auttamaan, jos vain pystyn. Silloinkin, kun itselläni on huono olla.

Magee koti ja ihan törkeen magee auto

Kauneus on katsojan silmissä, mutta ihanaa jos kodistani pidetään ja joku saa siitä inspiraatiota. Unelmakotini on kuitenkin aivan toisenlainen, mutta viihdyn nykyään oikein hyvin itsekin omassa kodissani, näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Auto lähtee toivottavasti pian vaihtoon ja vaihtuu vähän ympäristöystävällisempään, nykyisestä olen kyllä tykännyt mutta 2-ovinen auto on lapsen kanssa vähän hankala, ei enää sellaista.

Ihana ja niin positiivinen aina!

Tästä tuli niin hyvä mieli! On ihanaa jos jättää itsestään tutuillekin nimenomaan sen ihanan kuvan. En tykkää olla hankala ja välitän kovasti ystävistäni, vaikken heitä niin usein ehtisikään aina nähdä. Toivottavasti jatkossa pystyn olla vieläkin positiivisempi, nyt kun olen vihdoin taas terve.

Tykkäät kalliista asioista

Hmm, periaatteessa kyllä, mutta pikemminkin voisi sanoa että laadukkaista asioista. Kierrän nykyään kaukaa kaiken krääsän ja huonolaatuisen halpistavaran, sillä ennemmin ostan kerralla kestävämpää. Vaatekaappini sisältö on ehkä neljäsosa siitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten.

Treenaaminen on elämäntapa

Tämä on täysin totta! Ennen liikunta oli mulle keino pysyä hoikkana (olin aivan neuroottinen painosta ja pienestä vaatekoosta), nykyään se on välttämätöntä mielen hyvinvoinnille. Saan liikunnasta niin paljon hyvää oloa ja energiaa, että pidän siitä kiinni kynsin hampain. Treeni menee mulla monen asian edelle, siksi koska en pysty olemaan yhtä hyvä äiti, ystävä, tai puoliso jos en harrasta liikuntaa. Tarpeeksi kauan kun pakottaa itsensä säännöllisesti liikkeelle ja löytää lajin josta jaksaa innostua kerta toisensa jälkeen, treenistä tulee elämäntapa.

Itsekriittinen

Todella itsekriittinen. Olen aina ollut ja se juontaa juurensa epävarmuudesta, jota koin kovin pitkään. En oikeastaan edes tajunnut olleeni niin pitkään niin epävarma. Monien mutkien jälkeen epävarmuus on kadonnut ja voin nykyään sanoa yhdeksi parhaimmista puolistani nimenomaan itsevarmuuden. Olen silti hyvin kriittinen itseäni sekä omia tekojani kohtaan. Tästä pitäisi kyllä päästä eroon ihan jokaisen.

Rauhallinen ja harkitseva

Vielä vuosi sitten olisin sanonut tähän etten todellakaan, että pikemminkin spontaani ja hyvin impulsiivinen. Haha! Nykyään oikeasti jopa harkitsen, ennakoin ja suunnittelen asioita ja olen paljon rauhallisempi kuin vielä jonkin aikaa sitten. Kuitenkin vähän enemmän siellä vilkkaan puolella mennään edelleen.

Oot melko lyhyt 

165 senttiä eli missinmittaisiin verrattuna lyhyt, muuten aika keskiverto suomalaisen mittainen?

Sulla on hyvät hermot äitinä 

Ei todellakaan ole, toki ne ovat venyneet kyllä aikamoisiin mittasuhteisiin, mutta kyllä mulla pikemminkin on tosi huonot hermot. En kestä turhaa kitinää, liiallista ipadin tai telkkarin tuijottamista enkä kiukuttelua. Saatan helposti tiuskaista takaisin, mutta toki pyydän kyllä heti anteeksi ja selitän käytöstäni. Koska olen itse niin lyhytpinnainen, ymmärrän myös lapsen kiukuttelua paremmin. Olen sanonut, että meillä saa näyttää ja osoittaa tunteensa aina. Kun harmittaa, silloin kiukutellaan ja itketään, mutta nopeasti lepytään.

Pidät tiukat rajat asioille

Kyllä ja ei, tietyt asiat on mulle ihan ehdottomia, mutta monissa kyllä lipsun vaikka ajattelin aina olevani varsinainen natsimutsi. Nykyään kun Micael ei vaadi enää ihan niin jatkuvaa vahtimista kuin esimerkiksi taaperoikäisenä, hän tosin tekee ihan huomaamattani vähän tuholaisuuksia. Mun kanssa pystyy neuvotella tosi hyvin monissa jutuissa, en ole mikään ehdoton tiukkis. Oli sitten kyse äitiydestä tai muusta elämästä, aina tulee joku poikkeus. Olen kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.

Olet pohdiskeleva ihminen

Voi kyllä! Pohdiskelen ja ajattelen todella paljon. Milloin mitäkin, usein mun jokaisella päivällä on joku teema, jota olen oikein erityisesti ajatellut, tutkinut, kysellyt ja googlaillut. Koralliriuttojen katoamiset, keisarinnat, mustien syrjintä, lento-onnettomuustilastot.. Ihan tällaisia viime päivinä pohdittuja juttuja, puhumattakaan nyt ihmissuhteista ja mielestä, joita pohdin myös ihan päivittäin.

Not just pretty face

Ihanaa jos minusta ajatellaan näin! Itse arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat paljon muutakin kuin se pretty face. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta mun on vaikea tulla toimeen turhamaisten ja yksinkertaisten ihmisten kanssa. Vaikka he olisivat kuinka kauniita tahansa, älykkyys ja nokkeluus voittaa aina sen kauneuden.

Oli, niinkun sullakin musta mutta ne ovat kyllä karisseet

Tää oli täydellinen muistutus. Vaikka meillä olisi millaisia ennakkoluuloja, voimme murtaa ne tutustumalla. Moni ihminen on ollut aivan erilainen kuin mitä olen kuvitellut, heti kun olen vain päässyt juttelemaan ja tutustumaan.

Luulen että oot aika samanlainen hölmöilijä kun 15 vuotta sitten, siis silleen hyvällä tavalla :D

No niin oon :D Huumori, rohkeus, heittäytyminen ja sanavalmius eivät ole muuttuneet kyllä mihinkään. Oon myös ihan oman elämäni Aku Ankka, edelleen.

Sä et tykkää sweet chili saucesta

Fakta todellakin. Sweet chili sauce ja HP-kastike, hyi helv.. :D

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Jonain päivänä..

lauantai marraskuu 17 2018

 

 

..Mä muutan tänne. Kun ensimmäisen kerran tulin Floridaan, se tuntui heti jotenkin.. Kodilta. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, siellä ei ole koskaan tullut tällaista tunnetta kuin täällä. Kun kerroin tästä eilen Instagramin storyssa, sain useammaltakin ihmiseltä samanlaisia kommentteja. Kuinka he ovat vain jossain paikassa tienneet, että kuuluvat sinne. Euroopassa, Suomen pikkukaupungeissa tai vaikka sitten Amerikassa. Florida on suomalaiselle niin helppo. Puhdas, turvallinen, aurinkoinen, täynnä mahdollisuuksia. Täällä on kivaa vain ajella ympäriinsä autolla, tutkia uusia paikkoja ja ihailla toinen toistaan upeampia taloja. Ihmisten ystävällisyys tarttuu ja joka kerta Jenkeissä sitä ihmettelee, miten suomalaiset ovatkin niin suomalaisia. Epäystävällisiä, hiljaisia ja vähän sulkeutuneita. Olen toki kovin onnellinen siitä, että olen saanut syntyä Suomeen ja kasvattaa lapseni siellä. Mutta ainakin osan vuodesta haluaisin vielä joskus viettää täällä.

Me ollaan oltu Floridassa vasta puolitoista vuorokautta, mutta tehty jo vaikka mitä. Tällä hetkellä asutaan Fort Lauderdalessa ja huomenna jatketaan matkaa Orlandoon. Viimeiset lomapäivät vietetään Miamissa ja viikon päästähän me lennetään sitten takaisin Suomeen. Jos joulu ei olisi näin lähellä, voisin jatkaa tätä reissua vaikka kuukaudella. Lupasin kirjoitella vähän vinkkejä Miamiin lähteville lomailijoille, teen sen heti kun suinkin ehdin. Onneksi jet lag alkoi helpottaa 11 tunnin yöunien jälkeen, tänään on huomattavasti skarpimpi olo kuin eilen. Nyt lähden hetkeksi nauttimaan lämmöstä poolille. On ollut ihanaa huomata miten hyvin Micael on oppinut englantia ikäisekseen, täällä hän jo yllättävän sujuvasti höpöttelee paikallisten kanssa.

Jos jostain olen muuten nyt onnellinen, niin terveydestä. Varmaan onnellisempi kuin koskaan. Muutenkin elämässä alkaa tuntua, että vihdoin on alkamassa sellainen hyvä kausi. Pitkän vähän huonomman jakson jälkeen. Tästä voisinkin itseasiassa kirjoitella ihan oman postauksensa, mulla on tällä hetkellä sen verran paljon ajatuksia aiheesta. On ollut mahtavaa päästä vähän jo liikkeelle, olen nyt kahtena aamuna käynyt joogassa jo ennen seitsemää. Eilen olin ensimmäistä kertaa jo pää alaspäin hammasleikkauksen jäljiltä, eikä kipu ole enää osa joka ikistä hetkeä ja ajatusta. Pikkuhiljaa takaisin normaaliin elämään, arkeen ja treeniin. Jollekin pikkujuttuja, mulle maailman isoimpia just nyt, pienen takaiskun jälkeen ♥ Tulipas höpöteltyä ihan niitä näitä, nyt ulos ja kohti uutta päivää. Ihanaa viikonloppua!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ansaituin loma ikinä!

torstai marraskuu 15 2018

Ärsyttääkö jotain muutakin sanonta ”ansaittu loma”? Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen korkean työmotivaation omaava ihminen ansaitsee lomansa, tai useammankin. Työstä, parisuhteesta, lastenhoidosta – ihan siitä tavallisesta arjesta, tarvitsee aika ajoin pieniä taukoja, jotta se arki tuntuisi taas kivalta ja siihen olisi mukavaa palata. Jos lomalta palaaminen ahdistaa, eikä kotiin tai töihin haluaisi millään tulla, on arjessa jotain pielessä. Tämä johtaa helposti katkeraan asenteeseen, uupumukseen ja kyllästymiseen, joilla voi olla ikäviä seurauksia. Silloin elämälle kannattaa tehdä jotain, ja äkkiä. Maailmassa on paljon meistä riippumattomia tekijöitä, jotka estävät toteuttamasta itseämme ja unelmiamme, mutta suurin osa meistä voi itse vaikuttaa elämäänsä ja asenteeseensa.

Oma asenteeni on ollut tänä syksynä koetuksella. Yhtenä iltana itkin ruokapöydässä, kuinka olen niin helvetin kyllästynyt olemaan jatkuvasti sairaana. Olen pitänyt terveyttä liikaa itsestäänselvyytenä ja kun olen huolehtinut hyvinvoinnistani, olen tehnyt sen ajatuksella ”eihän mulle mitään käy, koska elän niin terveellisesti”. Olen ollut niin vihainen, että miten minä sairastun, kun huolehdin itsestäni. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömän isoilta kun ei pääse liikkumaan. Suurin voimavarani, joka tuo energiaa ja hyvää mieltä, on ollut kiellettyä. Pienenkin kivun täyttämät päivät ovat saaneet mielen mustaksi ja elämäniloa on saanut etsimällä etsiä. Sitten taas, ensimmäisen kivuttoman päivän koittaessa olen suorastaan kiljunut riemusta. Elämä voittaa ehkä sittenkin! Syksyllä stressasin pienistäkin asioista, nyt olen kantapään kautta oppinut että niillä ei ole kyllä yhtään mitään väliä. Silloin lomalle lähtökin tuntui työläältä ja yhdeltä isolta stressin aiheelta sekin. Kaiken tämän kurjuuden jälkeen voin kuitenkin tänään paremmin kuin pitkään aikaan, ja olen totta vie ansainnut kaiken tämän jälkeen visiitin aurinkoon ja lämpöön. Yksikään tähänastisen elämäni lomista ei ole tuntunut näin ansaitulta.

Me lennetään ihan just nyt Miamiin. Ilman suunnitelmia, ilman stressiä. Mun lempi-ihmisten kanssa ♥ D-vitamiinia varastoon ja vähän tervettä päivetystä iholle. Oon vähän varovaisen innoissani, koska edelleen mielessä kummittelee ”Mitäs seuraavaksi? Mitä jos hampaat eivät paranekaan?”, mutta täytyy yrittää vaan muuttaa tätä asennetta, pikkuhiljaa. Pessimisti ei pety, mutta menettää paljon kun ei uskalla iloita hyvistä hetkistä. Palaillaan siis Floridasta, siellä pitäisi ainakin olla lämmintä ja kaamosmasennus saisi hetkeksi väistyä. Toivottavasti reissun jälkeen pääsen jo palaamaan treenaamisenkin pariin ihan kunnolla. Kyllä voi ihminen olla iloinen terveenä, jes!! Minä vain tarvitsin tämän ikävän muistutuksen, ettei terveys ole todellakaan itsestäänselvää, eivätkä mitkään elämäntavat riitä suojelemaan kaikelta. Matkustatteko te johonkin hetkeksi karkuun marraskuun harmautta? Nää kuvat on muuten viime vuodelta. Tismalleen samana päivänä lennettiin myös Miamiin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria