FLOW

sunnuntai elokuu 12 2018

Hämmästyn vuosi vuodelta, kuinka paljon pidän Flow Festivalista. En ole koskaan ollut festari-ihminen, mutta tästä jaksan innostua niin, että ostan uuden lipun heti kun edellinen on juhlittu ja early birdit tulevat myyntiin. Olin jo kyllästynyt kesän juhliin ja viime hetkellä mietin kolmen päivän lippuni myymistä, mutta huh – onneksi en tehnyt sitä! Viikonloppu on ollut täynnä toinen toistaan parempia esiintyjiä, maan parasta ruokaa, uniikkia miljöötä ja ennen kaikkea rakkaita ystäviä. Tytöt, olen niin onnellinen että olen saanut tavata teidät. Alue on ollut myös muutenkin täynnä tuttuja, aina tulee joku vetämään hihasta ja moikkaamaan. Olen löytänyt itseni teknobileistä pikkuveljen kanssa, fiilistelemästä Patti Smithia, tapaamasta minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä ja huomannut nauttivani siitä, kuinka hetkeksi voi hypätä pois introvertin omasta pienestä maailmasta. Viimeisiä esiintyjiä viedään, nyt alkaa arki, rutiinit ja hyvä olo. Ensi vuoteen FLOW ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Loppu

maanantai elokuu 06 2018

Eilen päättyneeseen viikonloppuun päättyi monta muutakin asiaa. Tämä tähänastisen elämäni paras kesä ei toivottavasti kuitenkaan ihan vielä, mutta kesän venejuhlat ja juhlat oikeastaan muutenkin. Remontti (voi kyllä, kyllä, kyllä!) valmistui ja kaaoksen alta alkaa paljastua taas arki. Kahvin tuoksu ennen töitä, mitätänäänsyötäisiin -ongelmat, viikottaiset siivoukset ja yleensä aina väärään aikaan loppuva koiranruoka. Keittiön pöydällä odottava läppäri, aina liian likaiset ikkunat ja kalenteriin laitetut juoksulenkit. Säiden puolesta kesä jatkuu, mutta se huoleton aikatauluttomuus alkaa loppua. Mä alan itsekin kyllä olla aika loppu, vaikka haluaisinkin kesän vain jatkuvan. Yritän kynsin hampain pitää kiinni jokaisesta lämpimästä päivästä ja aina kun mahdollista, lähteä merelle.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mielelläni toisen päiväkodin kuukauden kesäloman tähän. Vielä yhden venereissun ja heräisin oikein mielelläni ulkosaaristosta aamiaiselle syömään pannukakkuja. Viikonloppuna otin kunnon irtioton vielä tästä arjesta. En edes muista olisinko koskaan pitänyt kolmen päivän breikkiä bloggaamisesta, mutta nyt oli sen aika. Mieli tosin on kokoajan kirjoittamisessa kiinni. Ajettiin kahdestaan veneellä Hankoon torstaina, yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Syötiin rapuja, juotiin viiniä, juhlittiin aamuun asti ystävien kanssa Poker Runissa (oltiin myös yöllä duunissa kebabkojussa :D)  ja kun lauantai-iltana lähdin myöhään kotiin autolla, olin aika hiljaista daamia. Sunnuntaina vietettiin äidin syntymäpäiviä, ja olin oikein onnellinen että skippasin viimeisen Hanko-iltani. Mun kesän juhlat on juhlittu, Flow nyt on vielä tulevana viikonloppuna mutta luulen, että laitan lipun myyntiin tai vaihtoehtoisesti otan tosi iisisti ja tulen ajoissa kotiin. Ei vaan huvita, paljon mieluummin käytän päiväni näistä keleistä nauttimiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiini. Siitä on tingitty nyt vähän turhan paljon ja se tuntuu heti. Päällimmäisenä on kuitenkin kokoajan mielessä kiitollisuus tästä kesästä. Näistä säistä, valmistuneesta remontista ja siitä, että on mahdollisuus olla veneellä. Tehdä sitä, mitä rakastaan, ja niiden kanssa, ketä rakastaa. Huomenna kirjoitan teille mun tavoista puhdistaa kehoa luonnollisesti kaikista ”myrkyistä” ja kesäturvotuksesta. Kun tuntee olon kevyeksi, jaksaa taas palata treeninkin pariin. Kirjoitin myös loppuviikolle postauksen raskauden aikaisesta liikkumisesta sekä treenin aloittelusta synnytyksen jälkeen. Tasan neljä vuotta sitten oli kolme viikkoa aikaa synnytykseen ja joka ikinen elokuu nuo asiat palaavat kirkkaana mieleen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kuvittelin tämän päivän niin erilaiseksi

tiistai heinäkuu 31 2018

Neljä ja puoli viikkoa sitten poikani aloitti päiväkodin kesäloman. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein lähdin tuona perjantaisena iltapäivänä hänen kanssaan kotiin. Miten me selvitään 4,5 viikkoa keskenämme, kun edessä on neljä viikkoa kestävä remontti, lähes 3 viikon venereissu ja kotonakin pitäisi olla hetken aikaa kaiken kaaoksen keskellä? Vaikka heinäkuu on aina ollut suosikkikesäkuukauteni, tänä vuonna se tuntui ajatuksissa vain raskaalta. Mietin, miksi juuri tälle ajalle piti ottaa toi he*lvetin remppa ja että olisihan sitä voinut olla vähän lyhyemmänkin pätkän saaristossa. Ensimmäisinä kesälomapäivinä purettiin keittiötä, pakattiin venereissulle ja stressattiin niin paljon, että kroppa oireili fyysisesti kellon ympäri. Juuri se aika, kun olisi voinut nauttia rauhassa lämpimistä kesäpäivistä kotona – miksi sen pitää olla yhtä kaaosta, sotkua ja tavaroiden edestakaisin roudaamista?

Kuvittelin olevani heinäkuun viimeisenä päivänä jotenkin erityisen iloinen. Remontti olisi valmis, Micael aloittaisi taas päiväkodin, arkeni pääsisi normaaliin rytmiinsä ja olisin sen ansiosta hyvin tasapainoinen ja mieleni varsin zen. Eilen illalla, melkein punaisen kuun valaistessa enää pimeää keskikesän yötaivasta, mietin kuinka erilaiseksi kuvittelinkaan tämän päivän. Remontti ei ole vielä valmis, en ahdistu lainkaan tavaroiden roudaamisesta edestakaisin veneen ja kodin välillä, pujottelin sujuvasti remppatavaroiden välissä keskellä pimeintä yötäkin ja mieleni on aivan muualla kuin tavallisessa arjessa. Kuvittelin että olisin jo nyt valmis vähitellen syksyn tuloon, mutta ehkä sitten elokuun lopussa.. Tämä kesä on ollut tähänasti paras kesä ikinä. Toukokuun helteistä lähtien olen voinut paremmin kuin ikinä. Silloin olen maannut koko päivän tyttökavereiden kanssa aurinkotuolissa skumppalasi kädessä, uinut ulkona matkoja, joita en koskaan osannut kuvitellakaan uivani, treenannut toukokuusta asti ulkona enkä kertaakaan käynyt salilla. Kesäkuussa olen matkustanut parhaimpien ystävieni kanssa, viettänyt kokonaisen lauantain cheerleaderpuku päällä Hernesaaressa, grillannut saarissa ja tehnyt valtavasti töitä ”varastoon”. Ja silti kaikista ennakkoluuloistani huolimatta heinäkuu on ollut taas kerran paras kesäkuukausi ikinä. Siitä kirjoittamiseen menisi ehkä toinen kuukausi ja siihen kuuluu jopa asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Vaikka edelleen odotankin säännöllisen arjen alkamista, en todellakaan ole valmis luopumaan tästä kesästä.

Luulen, että aika moni muu suomalainen allekirjoittaa myös tämän. Kun on kärsinyt kolme kylmää kesää ja jatkanut käytännössä keväästä suoraan sateiseen syksyyn, ei halua päästää enää kunnon kesästä irti. Emme voi tietää millainen seuraava kesä on, mutta voimme nauttia vielä tästä onneksi ainakin elokuun verran. Pitää kiinni jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vähän höllätä sitä asennetta, joka pakottaa suorittamaan ja noudattamaan rutiineja kesälläkin, poiketa pikkuisen normaalista, valvoa ja nauraa niin että vatsaan sattuu. Ehkä siinä sivussa remonttikin valmistuu, päiväkoti alkaa taas ja illat pikkuhiljaa pimenevät. Niin että on sitten valmis sanomaan kesälle kiitos ja syksylle hei.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria