Vaikeita vastata

maanantai lokakuu 29 2018

Bongasin tämän haasteen useammasta blogista ja vaikka mulla on juuri tällä hetkellä työn alla ”mies vastaa” blogipostaus, tykkäsin jotenkin näistä kysymyksistä. Niihin ei ollutkaan niin helppo vastata kuin luulin ja ne kertovatkin kirjoittajasta yllättävän paljon. Kopsailkaa muut bloggaajat omaan blogiinnekin jos ette ole tätä vielä tehneet. Kuvitin postauksen vähän vanhemmilla kuvilla minusta, näyttääpä mustat hiukset ja ripsipidennykset nyt hulluilta..

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Tää tuli itseasiassa mieleen tuon kuluneen Halloween-viikonlopun aikana. Lapsena halusin jostain syystä naamiaisissa olla aina se pahis, yleensä prinsessasatujen ilkeä äitipuoli. Eipähän tullut samanlaista naamiaispukua vastaan, haha. Vaikka olin kovin rauhallinen ja kiltti lapsi.

Mutta jotain muuta.. Hmm, osa mun blogin lukijoista ehkä nää tietääkin, mutta iso osa ainakin miehistä joita olen tavannut, yllättyvät mun ”miesten taidoista”, eli osaan siis esimerkiksi sitoa veneen kiinni paremmin kuin valtaosa miehistä (olen ollut veneessä ihan lapsesta asti), vaikka he pitävätkin itseään aina vuosisadan merimiehinä. Pilkon myös polttopuut nopeammin kuin moni mies ja ajan ihan reipasta vauhtia naiseksi moottorikelkalla.

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Kärsimättömyys, siis todella lyhyt pinna. Tämä ilmeni vasta vähän vanhemmalla iällä ja esimerkiksi teini-iässä olin todella rauhallinen. Olen myös hyvin tarkka siisteydestä ja ylisuoritan elämää vähän jokaisella osa-alueella. Se on ehdottomasti huono puoli, haluaisin olla vähän boheemimpi enkä stressata niin paljon täysin turhista asioista.

Mikä sinussa ihastuttaa muissa?

Tää on mulle itseasiassa tosi vaikea kysymys, koska oon todella huono kehumaan itseäni ja ajattelen aina ensin muista hyvää kuin että he ajattelisivat minusta hyvää. Jotain on kuitenkin vastattava joten.. Olen aikaansaava, jos jotain päätetään tehdä niin tehdään eikä jätetä vain puheen asteelle. Otan ympärilläni olevat ihmiset huomioon, järjestän mielelläni yhteistä tekemistä, olen hyväsydäminen ja yritän aina auttaa kaikkia parhaani mukaan.

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?

Mua pidetään todella pinnallisena, vaikka olen kaikkea muuta! Ja onnenonkijana. Vieläkö joku ihan oikeasti luulee että yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen syy parisuhteelleni on raha? Varmaan. Joskus jollain keskustelupalstalla oli musta keskustelu, että ”se Mirva vaikuttikin tosi mukavalta kun näin heidät ravintolassa”. Mä en välitä näistä kyllä ollenkaan, pääasia että itse tiedän ja läheiseni tietävät, millainen olen.

Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Olis ihan kiva osata laulaa, en osaa siis yhtään. Toisaalta taas todella hyvästä matikkapäästä olisi hyötyä. Monia asioita voi opetella, mutta erityisiä lahjakkuuksia ei. Monesti kuulee, että en mä kyllä koskaan pysty kärrynpyörää tekemään kun ei mulle oo suotu sellaisia kehonhallinnan lahjoja. Se on ihan hölynpölyä, koska tuollaiset asiat ovat täysin opeteltavissa. Toki voi sitä matikkapäätäkin parantaa mutta ei lahjakkuuksiin asti.

Miten tapasit poikaystäväsi?

Veneellä matkalla Hangon regattaan. Se oli kyllä reissujen reissu, tosin meidän yhteinen taipaleemme alkoi tästä vasta muutaman kuukauden jälkeen. Mutta tutustuimme yhteisellä venematkalla ja ystävystyimme heti. Mahtava tyyppi, mun ensimmäinen ajatukseni hänestä.

Mikä sinusta tulee ”isona”?

En mä tiedä eikä tarvitsekaan tietää. Toivottavasti saan olla ainakin onnellinen ja saan jakaa sitä hyvää oloa ja mieltä myös muille. Miten? Hmm..

Mikä saa sinut nauramaan?

Mun ystävät Anna, Roosa ja Hannu, siis lähes joka päivä jotain aivan luokatonta läppää. Mun mies myös hyvin usein ja tietysti Micael. Viimeaikojen parhaimpia oli hänen jooga-asanansa ”ylöspäin pieraiseva koira”. Nauran yleensäkin todella paljon.

Suurin paheesi?

Mun tekee aina ihan kauheasti mieli polttaa tupakkaa kun olen ulkona juhlimassa.

Oudoin tapasi?

No ei mulla nyt ole omasta mielestäni tietenkään mitään outoja tapoja. Muiden mielestä ehkä mun tietynlainen hullu suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys sekä tapa täyttää astianpesukonetta.

Mistä asioista tulet todella onnelliseksi?

Terveestä olosta, osaa arvostaa kun on ollut sairaana ja puolikuntoinen niin pitkään. Pienet jutut, kuten siisti koti, jouluvalot, lumisade tai aurinkoinen hellepäivä, aikaisin herääminen ilman kellonsoittoa.. Kehut ja kaikki kauniit sanat, hyvin sujunut treeni ja raikas ulkoilma. Hiihtolenkki yksin Lapissa on ehkä onnellisuuden huipentuma.

Mikä on sun lempi Disney-piirretty?

Lumikki ja Tuhkimo. Ylipäätään kaikki prinsessasadut. Mun mies sanoo mulle välillä edelleen että tuu nyt prinsessa pois sieltä satukirjasta kun elän kuulemma jossain omassa prinsessasadussani, hahahah. Karhuveljeni Koda on nykyään mun lemppareita kun luen Micaelille Disneyn satuja. Pian pääsen ehkä Disney Worldiin, jos joku on käynyt niin kerro kaikki vinkit sinne ♥


Lapsivapaa viikonloppu – mitä me tehdään?

perjantai lokakuu 26 2018

Micael menee tänään tädilleen viikonlopuksi. En muistakaan milloin me ollaan viimeksi oltu kotona ilman Miksua, on ollut niin paljon menoa maailmalla ja kaikki kesän lapsivapaat hetket tuli oikeastaan vietettyä veneellä. Koska ikävöin Micaelia koko ajan jos olen yksin kotona,  on keksittävä paljon ohjelmaa, ettei ehdi ajatella sitä ikävää. Halusin kerrankin syömään vähän fiinimmin kuin yleensä, joten sain kuin sainkin pöydän hiljattain avatusta Ventunosta tälle illalle. Huomenna ehkä rauhallista joogaa aamulla, päivällä ihan mitä huvittaa ja illalla sitten vähän Halloween-juhlintoja, asua ei kyllä tänäkään vuonna ole, mutta eipä sellainen yllä baariin pääsisikään. Onneksi minussa on tarpeeksi noita-akkaa ihan omasta takaa, hah. Lapsivapaa viikonloppu onkin nyt pitkästä aikaa mukavaa vaihtelua varmasti jokaiselle osapuolelle. Ja hei, ihanaa päästä syömään ihan kunnolla, tulee niiiiin harvoin käytyä pitkän kaavan fine dining-paikoissa – koska lapsi.

Minusta olisi kiva kuulla toisilta vanhemmilta, mitä te teette yleensä lapsivapaana viikonloppuna? Tuleeko yleensä lähdettyä ulos juhlimaan vai nukutteko kenties univelkoja pois? Itse suosin yleensä sellaisia rauhallisia kotiviikonloppuja, jolloin saa hoidettua sellaisia asioita, jotka ovat lapsen kanssa ehkä hankalia. Nautin hiljaisuudesta ja etenkin kotona joogaamisesta, joka lapsen läsnäollessa on yleensä pelkkää nauramista ja yhdessä jumppaamista. Toisaalta taas jos ei ole pitkään aikaan käynyt ulkona, on ihana lähteä ystävien kanssa viettämään iltaa. Saan nykyään nukuttua niin pitkiä yöunia, että näin harvinaisina viikonloppuina sitä voi kai ottaa vähän univelkaa.. Postauksen kuvituksena on muuten viime talvena otettuja kuvia, mutta ihan vain siksi, että mulla on just samat vaatteet päällä. Ajattomat klassikot kunniaan ♥

 


Takkiklassikko, joka sopii kaikille

sunnuntai lokakuu 21 2018

 

 

Musta villakangastakki on klassikkojen klassikko. Sille on yhtä paljon käyttöä kuin nahkatakille (kyllä, Suomessa pukeudut oikeastaan puolet vuodesta talvitakkiin) ja se on paljon käytännöllisempi ja parempi sijoitus kuin esimerkiksi hyvin lyhyen aikaa palveleva trenssi. Mulla on ollut jo monta vuotta Burberryn villakangastakki, mutta koska se on duffelimallinen ja vähän lyhyt, kaipasin sen rinnalle pidempää ja yksinkertaisempaa mallia. Olisin ehkä halunnut vieläkin pidemmän, jotta olisin voinut käyttää takkia myös hieman pidempihelmaisten mekkojen kanssa juhliin lähtiessä, sillä inhoan sitä, kun mekon helma näkyy takin alta, mutta tämä takki istui niin hyvin ja oli niin nätti housujen kanssa, että halusin sen. Sitä paitsi luulen lopulta käyttäväni tätä polvipituista mallia kuitenkin enemmän. Filippa K:n villakangastakissa on napitus, mutta myös vyö, joka tuo takkiin kivasti vähän naisellisuutta, eikä se roiku päällä. Kuitenkin haluan takkiini aina napit, sillä pelkästään solmittavat takit ovat vähän hankalia. Aina auki, tuulee sisään, on rypyssä tai ei istu.

Musta villakangastakki sopii tyyliin kuin tyyliin. Sitä saa asustettua, siihen voi tuoda väriä tai voi pitäytyä kokomustassa lookissa, joka toimii tietysti aina. Malleja on niin paljon erilaisia, että jokaiselle löytyy joku. Koska villakangastakki ei mene koskaan pois muodista, se on myös vaatekappale johon kannattaa sijoittaa vähän enemmän rahaakin. Suosittelen valitsemaan takin, jossa on vähintään puolet villaa, silloin se lämmittää ja pysyy siistinä pidempään. Keinokuituiset ”villa”kangastakit kun nyppyyntyvät, niitä ei enää kammatakaan siistiksi. Villaa sen sijaan voi huoltaa ja se ihan oikeasti lämmittääkin.

Äiti sanoi jo yläasteella pakkaspäivinä, että ota villakangastakki, älä sitä lyhyttä toppatakkia. Ja niin äiti myös harjasi takin joka ikinen kerta puhtaaksi karvoista, ennen kuin lähdin ulos. Nyt kun mietin sitä, sehän oli ihan äsken. Vaikka siitä on VIISITOISTA vuotta. Muistin tuon eilenkin, kun teippiharjasin tätä takkia aamulla. Haha, en taida kyllä edelleenkään pitää itseäni aikuisena.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria