25 x Mirva Anna-Maria

keskiviikko heinäkuu 25 2018

♥ Lempivärini on vaaleanpunainen, joka tuskin jää kenellekään meillä vieraileville epäselväksi.

♥ Olen kirjoittanut blogia kohta kolme vuotta (!!) ja siitä tuli ihan vahingossa mulle työ. Joku kysyi joskus, kadunko mitään kirjoittamaani tekstiä jos olisin tiennyt, kuinka paljon ihmisiä blogiani joskus lukeekaan. En ensimmäistäkään. Toki ajatusmaailmani on muuttunut kolmen vuoden aikana paljonkin, mutta kaikki postaukseni olen kirjoittanut suoraan sydämestäni, juuri niin kuin olen sillä hetkellä ajatellut.

♥ Inhoan sipulia ja valkosipulia, ne pilaavat ruoan kuin ruoan.

♥ Kasvoin pikkukaupungissa meren rannalla, siitä juontaa rakkauteni saaristoon, veneilyyn ja meren lähellä asumiseen. En ikinä haluaisi omalle lapselleni samanlaista kasvuympäristöä, vaan haluan ehdottomasti kasvattaa hänet kaupungissa, sivistyksen ja suvaitsevuuden keskellä.

♥ Juon veden aina jos mahdollista huoneenlämpöisenä, mutta kaikkien muiden juomien on oltava tosi kylmiä, mieluiten jäillä!

♥ Olen lasketellut niin kauan kuin muistan, en siis muista aikaa, jolloin en olisi osannut laskea.

♥ Maailmassa on vain yksi huulirasva, jota voin käyttää. Muut eivät toimi ollenkaan.

♥ Mulla on ihan supermummo, yli 93-vuotias isoäitini pelasi juuri jalkapalloa mun ja Micaelin kanssa.

♥ Kainalossa makaaminen ja halailu on maailman ihaninta tekemistä!

♥ Kiinnostuin vasta hiljattain taiteesta ja sain siitä varsinaisen pakkomielteen, selaan kotona aivan innoissani vanhoja huutokauppakatalogeja sekä taidekirjoja ja haluaisin opiskella taiteen historiaa enemmänkin.

♥ Mulla on todella lyhyt pinna, suutun ja ärsyynnyn helposti, mutta lepyn vähintään yhtä nopeasti.

♥ Rakastan katkarapuja, toast skagen on suurin herkkuni ja samalla maailman paras krapularuoka.

♥ En voi sietää ilkeilyä, mulla on siihen nykyään aivan täysi nollatoleranssi, kuten paskanpuhumiseen ja kaikenlaiseen perättömään juoruamiseen. Moni sanoo näin, mutta toimii aivan päinvastoin. Kiusaaminen ja nettikiusaaminen ovat asioita, jotka kertovat nykyihmisten todella rajoittuneesta, kapeakatseisesta sekä itsekkäästä ajattelutavasta sekä huonosta voinnista.

♥ En siedä lainkaan kiirettä ja stressi tekee musta vain kärttyisen ja huonontaa suoritustani. Paineen alla paremmin työskentely saa olla ihan jonkun muun juttu.

♥ Oon hypännyt benjin ja haluaisin tänä kesänä mennä Kaivariin hyppäämään taas.

♥ Valitsen usein mieluummin proseccon kuin samppanjan. Samppanjaa ostan lähinnä erityistilaisuuksiin vain siksi, että se on samppanjaa. Se prosecco maistuu nimittäin usein paremmalta. Meille on tullut monta väittelyä Alkon hyllyllä mun miehen kanssa, kun mielestäni samppanjan ostaminen sen maun vuoksi on turhaa.

♥ Pyrin järjestelemääni kaikki asiani ja ihmissuhteeni siten, että mulla on kokoajan tasaisen hyvä olla. Zen-mielentila.

♥ Oon todella usein lomalla kipeänä, arkisin en taas koskaan.

♥ Yritin oppia sietämään vähän epäjärjestystä ja sotkuista kotia, mutta en onnistunut. Totesin, että on parempi pitää kiinni siivousinnostuksesta ja puunata joka päivä, kuin väkisin elää sotkun keskellä ja ahdistua siitä.

♥ Olen todella hyvä pitämään salaisuuksia. Vastaavasti taas en voi sietää ihmisiä, jotka eivät pidä salaisuuksia. Mitä sinä siitä saat, jos kerrot toisen salaisuuden eteenpäin? Pahaa mieltä kaikille, etenkin itsellesi.

♥ Moni pitää mua todella yksinkertaisena ja oikeasti jopa ihan tyhmänä. En koskaan tuo älykkyyttä turhaan esille, vaan mieluummin yllätän ihmisiä sillä, että tiedän jotain mistä he puhuvat. En pidä ihmisten aliarvioimisesta esimerkiksi ulkonäön tai sosiaalisen median tilien perusteella.

♥ En myöskään ole mikään peukalo keskellä kämmentä-tyyppi, vaan multa hoituu ne aiemmin ”miestenkin hommiksi” kutsutut duunitkin.

♥ Täytän ensi talvena KOLMEKYMMENTÄ! Ei saakeli, tunnen itseni ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi.

♥ Mulla on ihan sairas huumorintaju.

♥ Olen introvertti ja olen mielelläni yksin. En kuitenkaan vaikuta siltä varmaan kenenkään mielestä, sillä olen kuitenkin varsin hyvä sosiaalisissa tilanteissa ja ihmisten kohtaamisessa. Kirjoittelenkin tästä introvertin elämästä oman postauksen pian..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Kotimatkalla.. Elämäni nopeimmat kaksi ja puoli viikkoa!

perjantai heinäkuu 20 2018

En voi uskoa, että olen ollut veneellä jo kaksi ja puoli viikkoa. Aivan kuin se olisi ollut eilen, kun pakkasin viimeisiä tavaroita kotona, juoksin vakkarilenkkiäni stressihormonitasot huipussaan ja mietin, että miten hitossa me selvitään – minä, mies, kohta 4-vuotias poika ja kaksi koiraa. Veneessä – lähes kolme viikkoa.

Asenteella pääsee toden totta pitkälle. Kun varautuu aivan kaikkeen, ennen kaikkea pahimpaan ja pyytää kauniisti etukäteen, että ei nyt sit ihan hirveästi viitsittäis tapella tänä aikana, mahtuu päivään aika monta hetkeä, jolloin miettii vain, että eihän tää nyt niin paha ollutkaan. Kotona valittaisin paljon enemmän niskakivusta, jonka takia pää ei käänny. Saati mustelmista, haavoista tai irronneista kynsistä. Kun vuosisadan flunssa iskee Ahvenanmaan ulkosaaristossa, naureskellen hörppää naapurin Fernet Brancasta huikan lääkkeeksi ja yrittää jättää flunssapöpöt keskiyöllä mereen saunan (jossa ei ole edes suihkua saati vesipataa) laiturissa ja siinä onnistumatta tuskailee aamuyön tunneille sängyssä tukkoisen olon takia, miettii vaan, että tää on varmasti tähänastisista kesistä paras.

Meillä on vihdoin lomaa ja vaikka työt ovat täälläkin osa jokaista päivää, tuntuu siltä kuin ihan sillä tavallisella kesälomalla. Pitkä matka kotiin, täysin erilainen elämäntapa ja kadonnut ajantaju olivat juuri sitä, mitä mä oikeasti tarvitsin. Kohta kymmenen vuoden takainen unelmani omalla veneellä reissaamisesta Ahvenanmaalle toteutui, mutta samalla toteutui jotain muutakin. Ihmeellinen rauha ja tasapaino ovat vallanneet mielen ja olen muutenkin ollut tänä kesänä onnellisempi kuin vuosiin. Ehkä lopulta onnellisempi kuin koskaan. Aurinko, helle, meri ja kiireettömyys kuulostavat tietenkin hyvältä, mutta veneilyn merkityksen tajuaa vasta, kun on tehnyt muutaman sata solmua ja maksanut yhden palkan verran satamamaksuja. Hemma bra men båten bäst ♥ Tänään me lähdettiin ajamaan Turun saaristosta Hankoon, joka on tavallaan meidän toinen kotisatama. Yhden yön stoppi siinä ja sunnuntaina Helsinkiin. Tuntuu aika hullulta avata kotiovi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Mistä tunnistaa todellisen ystävän?

maanantai heinäkuu 02 2018

Voisin kirjoittaa tähän vaikka mitä diibadaabaa lapsesta asti jatkuneesta ystävyydestä, yhteen kasvamisesta, yhdessä jaetuista jäätelöistä ja festarireissuista. Joo, on se tosiystävyys varmaan sitäkin. Luin joskus viime vuonna (?) lehtiartikkelin, jossa Krista Kosonen kertoi, että hänelle tosiystävyys on sitä, että vaikka olisi kuinka moraaliton kusipää, ystävä seisoo silti vierellä. Word! Niin viisaita sanoja ja samalla tulin itse käyneeksi läpi mielessäni omat ystäväni – ketkä heistä ovatkaan lopulta niitä tosiystäviä, joiden edessä pystyn olemaan täysin oma itseni, kaikkine virheineni, ilman että pelkäisin heidän kauhistelevan. Tai siinä tapauksessa esittävät todella hyvin.

Olisi hirveää joutua salaamaan jotain omilta ystäviltä. He kun ovat usein niitä ihmisiä, jotka pysyvät elämässämme aina ja joilta voi kysyä neuvoa hankalimmissakin tilanteissa. Heitä, joille voi oikeasti kertoa ihan kaiken. Ei mua kiinnosta ne jaetut jäätelöt tai sama vaatemaku, mua kiinnostaa se, että he pysyvät elämässäni kaikesta huolimatta. Sanotaanko, että ystävän ei tarvitse ymmärtää ihan kaikkea, eikä missään nimessä olla samaa mieltä. Mutta ystävä ymmärtää, miksi ajattelen tai toimin, niin kuin toimin. Varmasti meillä jokaisella on jotain moraalisesti vääriä tekoja tai ajatuksia, joten on onni, että on ihmisiä, kenelle ne voi sanoa ääneen. Jos ystäväni alkaisi arvostella tai tuomitsisi minut, se vaikuttaisi välittömästi väleihimme. Ehkä ystävyyssuhde säilyy, mutta ainakin se muuttaa muotoaan. Ja sitten on heitä, jotka tuntuvat ymmärtävän jokaisen ajatukseni. Ehkä tosiystävät vain tuntevat meidät niin hyvin? Rakas ystäväni Emma sanoikin, että välimatkasta ja harvasta näkemisestä huolimatta olemme toisillemme ystäviä, jotka peittelisivät vaikka murhankin jäljet. Hänen lisäksi elämässäni on vain muutama tällainen ihminen, mutta he ovatkin niitä, joiden uskon pysyvän elämässäni ihan aina.

Minulle on kunnia-asia säilyttää naisten väliset jutut naisten välisinä ja olen aivan hurjan hyvä pitämään salaisuuksia. Jos jotain sovitaan, niin se pitää, enkä todellakaan halua rikkoa ystävän luottamusta koskaan. En tietenkään aina itsekään ymmärrä tai hyväksy kaikkia ystävieni tekoja tai päätöksiä, mutta yritän aina ymmärtää, miksi he toimivat niin. Ja oikeastaan ymmärränkin, tunnen heidät niin hyvin ja ikään kuin tiedän, miten he ajattelevat. Mitä tosiystävyys merkitsee teille? Jos kaveri mokaa, miten suhtaudut siihen? Mikä saa ystävyyden katkeamaan? Kertokaa kaikki tällaiset jutut mulle heti ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria