Kuinka itsekäs sinä olet?

keskiviikko lokakuu 04 2017

Itsekkyys on yksi piirteistä, joita suorastaan inhoan tässä maailmassa. Tiedän, että terve itsekkyys on aina hyvästä ja ihmisen on osattava sanoa ei, mutta kun mennään liiallisuuksiin, voittaa liiallinen epäitsekkyys liiallisen itsekkyyden ihan 6-0. Aina silloin tällöin ajaudun pohtimaan näitä asioita ja myös syitä itsekkyydelle. Onko joku oikeasti vaan niin ajattelematon tai yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua toimivansa itsekkäästi vai ajatteleeko hän vain häikäilemättömästi omaa etuaan ja jättää muut huomiotta? Ja millainen ihminen ylipäätään on itsekäs? 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epäitsekkäämmäksi olen kasvanut. Saan niin paljon enemmän muiden ilahduttamisesta ja heidän etunsa ajattelusta kuin oman napani tuijottamisesta. Olen myös huomannut, että usein monet itsekkäät teot ovat ihan silkkaa ajattelemattomuutta. Kun uhraa muutaman ajatuksen sille, että ajatteleekin ensin muiden hyvää, kaikki ne ikään kuin automatisoidut teot ja ajatukset muuttuvat pian epäitsekkäiksi. Empaattinen luonteeni on onneksi pitänyt minut aina suhteellisen epäitsekkäänä, ajattelen helposti pientenkin asioiden seurauksia siitä näkökulmasta, miltä ne mahtavat toisista tuntua. Jos et ole niin kovin empaattinen, kokeile edes muutaman tunnin ajan miltä toisista tuntuisi joka ikinen tekosi ja sanasi, mitä sinä aikana teet.

Epäitsekkäät ja ystävälliset ihmiset muistetaan aina. Kun sydän on täyttä kultaa, ympärillä on mitä luultavammin myös paljon oikeita ystäviä. Olen onnekas, sillä parhaimmat ystäväni ovat todella epäitsekkäitä ja hyväsydämisiä. Uskon, että tuollainen käytös näkyy pitkälle ulospäin ja samoin myös tarttuu kanssaihmisiin. Elämässä pääsee aika pitkälle hymyllä, lämpimillä ajatuksilla, kauniilla sanoilla ja teoilla. Ne kertovat hyvästä sydämestä ja ajattelevaisuudesta muita kohtaan.

Otetaan muutama esimerkki itsekkyydestä viime ajoilta. Kesä ja venekausi on suoranaista mielistelyn ja itsekkyyden aikaa. Tiedättehän ne kaverit, jotka haluavat hyötyä sinusta? Kun mieheni osti veneen, hän alkoi saamaan lukuisia viestejä vanhoilta tutuilta, ketkä ovat viimeksi pitäneet yhteyttä joskus vuosia sitten. ”Käydään joku päivä vähän veneilemässä..” Kun viestihistoriaa selasi taaksepäin, huomasi edellistenkin viestien olleen pyyntöjä. Niin läpinäkyvää, että heitä ei kannata edes pyytää mukaan. Eipä ole aiemmin kiinnostanut pitää yhteyttä, mutta heti kun voi itse hyötyä toisesta, otetaan puhelin käteen. Sitten toiset, jotka tulevat esimerkiksi veneelle tai vaikka kesämökille tai kotiin kyläilemään. Tullaan syömään (joskus jopa kutsumatta), jätetään sotkut jälkeen ja painutaan kiittämättä himaan. Jos kyse ei ole todella pikaisesta visiitistä tai parhaasta ystävästä jonka kanssa näen käytännössä päivittäin, en kehtaa mennä kylään ilman jotain pientä viemistä saati jättää kiittämättä. Illanistujaisiin vien aina omat juomat ja osallistun kustannuksiin. Kaikenlainen siipeily on todella itsekästä ja äärimmäisen epäkohteliasta. Tai hei, kuulumisten kysely vain siksi, että haluaa vain puhua omistaan. Tämä paistaa myös niin selvästi läpi!

Tosiaan myös nämä klassiset esimerkit kuten toisen ohittaminen jonossa, oven avaus tai istumapaikan vieminen ovat ihan vakioita arjessa. Itse ainakin pyrin aina ajattelemaan esimerkiksi julkisissa, kuka oikeasti tarvitsee istumapaikan ja annan sen aina sitä oikeasti tarvitsevalle. Stockan hissi on muuten klassikko – kuka hyvin liikkuva terve aikuinen käyttää sitä pikkuhissiä kun vieressä on liukuportaat? Joskus rattaiden kanssa kirosin lukemattomat kerrat, kun aivan hyvin liikkuvat ihmiset jonottivat hissiin joka muutenkin on aina täynnä. Yleensä vielä etuilivatkin. Minä, minä, minä huokui siitä asenteesta. Itsekäs ihminen harvoin katsoo silmiin ja hymyilee, ainakaan ilman taka-ajatusta.

On toki tilanteita, jolloin joutuu olemaan vähän itsekäs. Jos olet kuitenkin huomannut itsessäsi vähän liiallisia itsekkyyden piirteitä, ei hätää. Elämässä yleensäkin on niin lohduttavaa tietää, että omaa käytöstään voi muuttaa vaikka tästä sekunnista lähtien. Pienillä teoilla voimme muuttua paremmiksi ihmisiksi, pikkuhiljaa. Niin ne suuret laivatkin kääntyvät hitaasti, kuten Maaret Kallio kirjassaan hyvin sanoi.

Jos koit piston sydämessäsi, kokeile siis vaikka päivän ajan asettaa muiden etu omasi edelle. Avaa ovia, hymyile tuntemattomillekin ihan vain siksi että piristäisit heidän päivääsi, mieti millä pienillä tavoilla voisit ilahduttaa läheisiäsi ja tee niitä pitkin päivää. Keitä aamulla kaikille kahvia, älä vain itsellesi (tää on mun vakkari josta muistutan aina kaikkia, mikä järki on keittää VAIN ITSELLEEN?!), kysele kuulumisia ystäviltä ja ole aidosti kiinnostunut heidän elämästään ja auta muita pyytämättäkin. Näistä tulee yllättävän pian ihan vakioita omassa käytöksessäsi ja kun olet muille ystävällinen ja mukava, saat sitä varmasti saman verran takaisin.

Haastan teidät kaikki olemaan vähän epäitsekkäitä ja ajattelemaan nyt nimenomaan sitä toisten parasta. Oman navan tuijottelun voi lopettaa vaikka just nyt!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


10 x miksi rakastan arkeani

tiistai lokakuu 03 2017

Omat ruoat Vaikka ulkomailla saa usein terveellisiä vaihtoehtoja, tälläiselle suht nirsolle omat ruoat, superfoodit ja vitamiinit ovat todella tärkeitä ja kaipaan niitä aina ulkomailla ollessani. Ylipäätään kotona syömistä ja itsetehtyjä aamiaisia. Hotellibrekuihin kyllästyy äkkiä.

Aamuherätykset Vaikka olenkin paha torkuttaja, rakastan kun kello soi aikaisin aamulla! En voi sietää pitkään nukkumista (yli 8.30 on viikonloppunakin myöhä) ja päivä lähtee hyvin käyntiin kun hyppää sängystä ylös siinä seitsemän tienoilla.

Alkoholittomuus Reissuilla tulee aina juotua paljon enemmän alkoholia kuin kotona. Vaikka kyse ei olisikaan suurista määristä, olo on kovin nuutunut ja muutamasta päivän aikana nautitusta viinilasillisesta. Kotona en esimerkiksi koskaan juo arkisin edes lasillista viiniä ruoan kanssa ja jos viikonloppuna käytän alkoholia, on kyseessä oltava kunnon juhlat tai baariviikonloppu.

Trikoot Juoksutrikoot ovat maailman paras vaate! En pidä niitä oikeastaan koskaan reissuissa paitsi lennoilla, mutta kotona ne ovat jalassa koko ajan.

Ystävät Nyt olen saanut onnekseni lomailla paljon ystävien kanssa, mutta ikävä kyllä useimmisten ystävyyssuhteet jäävät reissujen ajaksi unohduksiin. Kotona niitä on paljon helpompi ylläpitää ja käydä kylässä puolin ja toisin.

Rutiinit Olen kertonut usein rakastavani rutiineja. Lapsi on tuonut tietysti hieman muuttujia niihin, mutta ennen tiesin jopa kellontarkasti, kuinka kauan minulla menee aamulla meikkaamiseen tai aamiaisen syömiseen. Vaihtelu virkistää ja ajan toisinaan esimerkiksi eri kautta töihin, mutta muutoin rakastan normaaleja arjen rutiineja. Erityisesti aamurutiinit ovat minulle todella tärkeät.

Harrastukset Vaikka pyrinkin liikkumaan aina lomaillessakin, omat juoksulenkit ja oma sali ovat hurjan tärkeitä ja kotoisia paikkoja. Kaipaan sitä arjen säännöllistä liikuntaa ja harrastuksia aina reissatessa. Niin omia kuin lapsenkin.

Työ Työ ja töissä käyminen ylipäätään on minulle todella tärkeää. Teen työni aina ihan 100% kunnolla ja nautin siitä, että minulla on vihdoin mahdollisuus tehdä säännöllistä päivätyötä. En osaisi tehdä kokonaan kotona töitä vaikka joskus tuntuu, että saisin paljon enemmän aikaiseksi jos työmatkat eivät olisi niin pitkiä ja saisin työskennellä tehokkaasti heti heräämiseni jälkeen.

♥ Oma sänky Yksikään hotellipeti eikä valtava pillow menu ole vienyt vielä voittoa omasta sängystä. Se on maailman paras.

Säännöllisyys Toistuvat rutiinit ja aikataulujen tietäminen etukäteen helpottavat elämää ja nopeuttavat arkea. Esimerkiksi aamut ovat pari päivää loman jälkeen todella tahmeita ja tuntuu että kaikkeen kuluu paljon enemmän aikaa. Kun kaikkeen tekemiseen taas tottuu, säännöllisyys tekee asioiden hoitamisesta helppoa ja nopeaa.

Sanonta borta bra men hemma bäst pitää todellakin paikkansa. Vaikka matkustaminen on ihanaa ja rakastan nähdä kaikkea uutta (Barcelona oli muuten just niin kiva kuin kuvittelinkin!), koti on aina maailman paras paikka ja ainakin omasta mielestäni usein paluumatka on aina menomatkaa kivempi. Uusia seikkailuja on luvassa pian, mutta nyt nautin näistä sadepäivistä kotona..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Häähumua

maanantai lokakuu 02 2017

Viikonloppu kului varsin juhlavissa tunnelmissa. Perjantaina nautimme ystävien kanssa auringosta W:n altaalla koko päivän, ja hääjuhlallisuudet alkoivat rehearsal dinnerin merkeissä Barcelonan illassa. Hääasusta minulla ei ollutkaan kuvia paitsi Instagramin puolella, mutta tämä kuvien rehearsal dinner -asuni noudatteli samaa värimaailmaa. Lauantaina oli tosiaan se varsinainen hääpäivä ja juhlaa vietettiin hulppeasti Cavas Codorniu -viinitilalla noin tunnin matkan päässä Barcelonasta. Hääpaikka oli yllätys kaikille ja itse hääjuhla – no, yllätyksellinen sekin. Oli kunnia olla mukana, tuhannesti onnea yhteiselle matkalle Pauliina ja Sebastian.

Blogissa oli tosiaan parin päivän hiljaisuus, pätkivä netti ja juhlahumu eivät antaneet myöden kuvien käsittelylle ja niiden lataamiselle tänne. Nyt kuitenkin uuteen viikkoon uudella innolla, palailen varmaan illalla vielä toisen postauksen kanssa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian