V niin kuin vauvauutisia

tiistai lokakuu 23 2018

Olin ensimmäinen ystäväpiiristäni, joka sai lapsen. 25-vuotias. Olin koko vauvavuoden todellakin ihan yksin, eikä mulla ollut Googlen lisäksi ketään, keneltä kysyä vertaistukea tai kenen kanssa jakaa kokemuksia. Opintojeni puolesta tiesin kyllä paljon lasten hoidosta, kasvusta ja kehityksestä, mutta olisihan siellä puistossa ollut ihanampaa käydä kaverin kanssa. Lapsettomia ystäviä sen sijaan ei viitsinyt pyytää edes kahville tuuliseen leikkipuistoon. Selvisin kuitenkin omasta mielestäni lopulta hienosti, järjissäni ja voittajana ja yhtäkkiä se oma vauva aloittikin jo päiväkodin. Ja sitten, ystäväni alkoivat saada lapsia. Vauvauutisia vauvauutisten perään. Juuri kun olin itse päässyt kunnolla kiinni töihin ja päiväkotiarki oli alkanut mainiosti. Olin sen ikäinen, että Facebook täyttyi harva se viikko ultrakuvista ja pienistä Converseista. Olin vilpittömästi onnellinen parhaimpien ystävieni ja vanhojen koulukavereiden puolesta ja iloitsin samalla, että itse olin jo selviytynyt siitä vauvavaiheesta ja minulla oli jo lapsi. Kunnes..

On alkanut toinen kierros. Ystävät, jotka saivat esikoisensa silloin, kun oma lapseni oli jo taaperoiässä, saavat pian toiset lapsensa. On ollut ihanaa saada seurata taas sivusta useampaa raskautta ja valmistautumista arkeen kahden lapsen kanssa. Samalla se on jopa.. Kamalaa. Olenko ollut aivan liian itsekäs, kun en ole halunnut lapselleni sisarusta? Se kun on ollut käytännössä nimenomaan vain minusta ja omasta ehdottomasta mielipiteestäni kiinni. Olenko vain laiska, kun en vaan jaksa enää palata siihen vauva- ja taaperoikään ihmettelemään, että mikähän sillä nyt on hätänä, kun olen tottunut siihen, että lapsi kertoo kyllä itse mitä on vailla ja mitä ei? Nyt kun tietäisin, mitä kaikkea tekisin toisin ja miten arki olisi paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla. Naureskellen vastaan lapselle, joka kysyy että voisiko meitä olla mamma neljä ihmistä, että kysy kuule iskältä, äitille ei tule enää yhtään vauvaa. Mutta todellisuudessa ei naurata. Pidän itseäni usein vähän huonompana äitinä, kun en vain jaksa enää toista kertaa sitä raskainta alkuvaihetta, raskaudesta nyt puhumattakaan. Yritän kyllä muistutella itselleni, että lapsi on varmasti ihan tyytyväinen ainoanakin ja saa sen jakamattoman huomion ja niin paljon rakkautta, etteivät mitkään sanat riitä sitä kuvailemaan. Silti, aina silloin tällöin tunnen sen piston sydämessäni. Minulta kun on turha odottaa niitä vauvauutisia.

Vertaistukea, anyone?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Miksi aloitin hormonaalisen ehkäisyn vuosien tauon jälkeen?

torstai lokakuu 18 2018

Vielä pari kuukautta sitten en olisi IKINÄ uskonut kirjoittavani tätä saati osannut kuvitellakaan, että palaisin keinotekoisten hormonien pariin. Minä, joka olen puhunut jo vuosia luonnollisuuden ja hormonittoman elämän puolesta. Ja, minä, joka liian terveellisillä elämäntavoillani sairastutin itseni. Terveys, sen säilyttäminen ja sen saaminen takaisin saa tekemään melkein mitä tahansa. Kuten palaamaan hormonaaliseen ehkäisyyn.

Miksi? Olen kirjoittanut viimeisen kuukauden aikana paljon raudanpuutteesta. Tuo saatanallinen pieni puutos teki musta todella huonovointisen ja romahdutti elämänlaatuni ihan lyhyessä ajassa. Syitä raudanpuutteeseen ovat omalla kohdallani ylirasitustila, kasvissyönti, liiallinen liikunta ja säännölliset normaalit menkat. Kaikki nämä ovat siis seurausta siitä, että halusin elää mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti. Se meni yli. Koska en halua enää koskaan joutua kärsimään tuosta helvetistä nimeltä raudanpuute, haluan jatkossa eliminoida kaikki riskitekijät jotka voivat aiheuttaa tai pahentaa sitä. Mutta miksi se aiemmin niin kammoksumani hormonaalinen ehkäisy?

Saan menkat lähestulkoon pois tai hyvin huomaamattomiksi. Tämä nyt on pelkästään positiivinen asia paitsi raudanpuutteen ehkäisyn kannalta, ihan muutenkin. Oikeesti, kuka niistä muka tykkää? Naisen hormonituotanto muuttuu iän myötä. 20-, 25-, ja 30-vuotiaan hormonitasot ovat erilaisia. Siksi en voi tietää, sopiiko minulle sama hormonaalinen ehkäisy kuin silloin 10 tai 5 vuotta sitten, vai onko paras vaihtoehto tällä hetkellä se, joka ei sopinut lainkaan 25-vuotiaana. On pakko kokeilla. Lisäksi, mitä vanhemmaksi tulee, sitä hirveämmiksi PMS-oireet tulevat. Hormonaalinen ehkäisy on niihin ainoa hoitokeino. Mulle ainakin on ihan turha tulla sanomaan että lähde silloin vaikka lenkille, kokeiltu on laji kuin laji. Hormonit eivät siis missään nimessä ole kaikille huono vaihtoehto, vaikka ne eivät missään suosiossa nykyään olekaan. Jos hormoniehkäisy toimii, on se elämää helpottava ratkaisu hoitaa paitsi ehkäisy, myös muut luonnollisesta hormonitoiminnasta aiheutuvat negatiiviset oireet. Moni saa avun iho-ongelmiin, hiusten kuntoon ja mielialavaihteluihin esimerkiksi yhdistelmäehkäisypillereistä. Mun mielialaa parantaa jo se, ettei ole menkkoja eikä niitä edeltävää kiukkua ja masennusta. Muutama vuosi sitten e-pillereiden lopettaminen oli iso trendi, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että kaikkien elämä siitä kovin auvoiseksi muuttui. Moni on aloittanut pillerit niin nuorena, että kehon oma luonnollinen hormonitoiminta ja sen oikut eivät olleet monillakaan tiedossa.

On sinänsä ihan kivaa tietää miten oma kroppa toimii ja mieli käyttäytyy kierron mukaan, mutta jos negatiivisia ajatuksia on kuukauden aikana enemmän kuin positiivisia, ehkä ne hormonit eivät kuitenkaan ole huono juttu. Haikeudella luovuin kuparikierukastani, mutta nyt ei voi olla kuin toiveikas. En voi tietää miten kehoni sietää keinotekoisia hormoneja nyt, mutta voin vain toivoa ja kokeilla. Pari kuukautta, sanoi lääkäri, se on aika kun keho tottuu muuttuneeseen hormonitasoon – jos se tottuu. Ainakin toistaiseksi olen voinut vain hyvin. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan varmasti vielä paljon. Heitelkää siis ihmeessä kommentteja aiheesta, kysymyksiä tai vaikka omia kokemuksia. Oletko kenties itse lopettanut aikanaan hormonaalisen ehkäisyn, mutta harkitsetkin nyt paluuta?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Liikunta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

perjantai elokuu 17 2018

Neljä vuotta sitten laskin päiviä lapseni syntymään. Joka kesä palaan aina uudestaan ja uudestaan raskausajan muistoihin ja fiiliksiin. Ainutlaatuinen aika, jota ei varmasti unohda koskaan. Hyvässä ja pahassa, haha. Minulta pyydettiin postausta raskausaikana liikkumisesta joten sekin sai kirjoittamaan uudestaan näitä juttuja.

Raskaus voi olla syy pitää itsestään parempaa huolta kuin koskaan aiemmin. Silti edelleen valitettavan moni myy salijäsenyytensä eteenpäin kun testiin tulee kaksi viivaa, syö kahden edestä ja perustelee kaiken ylimääräisen herkuttelun raskaudella. On toki totta, että pahoinvointi ei välttämättä salli kuin tiettyjen ruoka-aineiden syömisen tai liikkuminen on kipujen ja muiden vaivojen takia mahdotonta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvinvoiva kroppa hoitaa hommansa paremmin synnytyksessä, siitä toipumisessa ja myös vauva-aikana. Liikunta raskauden aikana olisikin hyvin suositeltavaa. Olo ei ehkä olo hehkein, eikä kiinnosta pukea trikoita päälle ison vatsan kanssa, mutta se todella kannattaa.

Kiinnostukseni hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen nousi aivan uudelle tasolle raskausaikanani. Kärsin koko raskauden kestävästä pahoinvoinnista, mutta siihen auttoi puhdas ruoka sekä tietyt ”superfoodit”. Selkäkipuja hoidin liikunnalla. Koska muutin elämäntapojani raskausaikana aika rajustikin terveellisempään suuntaan, vältyin raskauskiloilta, raskausarvilta, turvonneelta ololta sekä toivuin synnytyksestä (sektiosta) todella nopeasti. Heti synnytyksen jälkeen olin itseasiassa paljon paremmassa kunnossa kuin mitä ennen raskautta. Tässä on ollut tietysti mukana varmasti myös hyvää tuuria, että pystyin myös liikkua raskauden loppuun asti. Kävin siis salilla sekä lenkeillä, jotka vaihdoin vajaat 2 kuukautta ennen laskettua aikaa kävelyyn. Salilla tein toki treenit paljon pienemmillä painoilla tai oman kehon painolla. Varsinkin alkuraskaudessa panostin paljon keskivartalon treeneihin, sillä niiden avulla selkäni pysyi kunnossa eivätkä vatsalihakset erkaantuneet sen suuremmin. Muistan edelleen, kuinka saatoin olla lankussa raskaana jopa viisi minuuttia. Se on toki myös liike, jota ei loppuraskaudessa pysty enää tehdä mutta alussa loistava keino vahvistaa raskauden ja siitä palautumisen kannalta tärkeitä lihaksia. Ennen kaikkea täytyy kuitenkin  kuunnella omaa kehoa. Jos tuntuu pahalta, lopeta heti. Etsi vaihtoehtoisia liikkeitä ja kokeile esimerkiksi uintia, joka on ihanan kevyttä suurenkin vatsan kanssa. Liikunta tasapainottaa kuitenkin myös hormonitoimintaa ja vaikuttaa tällöin positiivisesti myös raskauden aikaisiin mielialanvaihteluihin sekä pahoinvointiin helpottaen sitä. Se pitää myös energisenä, eli kannattaa lähteä reippailemaan vaikka mieli tekisi pysyä vain sängyn pohjalla.

Vauva ei liikunnasta kärsi, päinvastoin. Samalla teet myös palveluksen tulevalle lapselle, kun jaksat olla vauva-aikanakin virkeä ja energinen. Liikunta raskauden jälkeen on huomattavasti helpompi aloittaa kun on liikkunut myös raskauden aikana aktiivisesti. Synnytyksessä on etua vahvoista lihaksista, joten viimeistään tämä voisi olla se viimeinenkin hyvä syy liikkua raskausaikana? Synnytyksestä palautuminen on nopeampaa kun lihaskunto on hyvä ja arkeen paluu sujuu todennäköisesti paljon kevyemmin. Synnytyksen jälkeen tulee tietysti odottaa jonkin aikaa, ennen kuin voi palata taas normaaliin treenaamiseen. Suurimmalle osalle riittää odotus jälkitarkastukseen asti, mutta aiemminkin voi jo aloittaa, kunhan tekee sen kevyesti ja kroppaa kuunnellen. Vatsalihasten erkauma kannattaa kokeilla itse (jos osaa), tai testauttaa ammattilaisella, sillä treenillä voi saada aikaan isoja ja pysyviä vahinkoja, jos lähtee liikkeelle liian aikaisin. Uskon, että mitä enemmän raskausaikana liikkunut, sitä nopeammin pääsee palaamaan taas lajin pariin. Kuukausi synnytyksestä kävin taas salilla ja juoksin ensimmäisen lenkin noin 5 viikkoa synnytyksestä. Toiset liikkeet tuntuivat pahemmilta kuin toiset ja silloin jätin ne väliin. Kuitenkin heti sairaalasta kotiin päästyäni aloitin kävelyn vaunujen kanssa, joka oli mahtava piristys toipilaspäiviini. Leikkaukesta jääneet nesteet lähtivät liikkeelle hetkessä ja saatoin kävellä päivittäin lähemmäs 10 kilometriä, sillä tein useampia lenkkejä. Raitis ilma, musiikit korvilla ja vaunut tukena sektiohaavan kanssa kävellessä olivat ensimmäisten vauvapäivieni palastus. Ja vaikka aiempaa liikuntataustaa ei olisikaan, raskaus voi olla hyvä syy aloittaa.

Millaisia kokemuksia teillä on liikunnasta raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen? Tuliko breikkiä vai saitteko kenties innostuksen täysin uuteen elämäntapaan?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria