Miehen ja naisen välinen ystävyys – onko se mahdollista?

tiistai huhtikuu 10 2018

Ketkä ovat parhaita ystäviäsi? Kun mietin omiani, heidän joukossaan on niin lapsuudenystäviäni kuin vasta aikuisiällä tapaamiani sydänystäviä. Ystävät ovat minulle hyvin tärkeitä ja usein olen jopa kuullut, että ne ovat joidenkin mielestä prioriteettilistallani jopa liiankin korkealla. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on niin pieni perhe? Esimerkiksi tässä ylläolevassa kuvassakin oleva ystäväni Roosa on minulle kuin sisko. Niin rakas ja tärkeä, ja tietää elämästäni oikeastaan ihan kaiken. Yksi parhaimmista ystävistäni on kuitenkin mies ja tämä on toisinaan herättänyt monissa aikamoista hämmästystä. Siksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta blogipostauksen, jos teillä olisi mahdollisesti samanlaisia kokemuksia ja haluaisin kuulla, mitä miehen ja naisen välinen ystävyys teidän mielestä on? Onko se kenties mahdotonta? Kaikki näkökulmat ja ajatukset aiheesta ovat oikein tervetulleita..

Tapasin Hannun vuonna 2013 ja hän jäi mieleen aivan mahtavana tyyppinä. Samana vuonna tapasin itseasiassa myös mieheni, joka on myös Hannun hyvä ystävä. Hannusta tuli lyhyessä ajassa mulle todella tärkeä ja toisinaan tuntuu, että myös hän on minulle kuin perheenjäsen. Hannu on mulle sellainen miespuolinen sielunkumppani. Voi kuulostaa hullulta, mutta sitä hän on. Olemme lopulta hyvin erilaisia ja meillä on aivan erilaiset elämäntilanteet. Se ei ole silti estänyt ystävyyttämme, johon onkin mahtunut aikamoisia käänteitä. Hannu on pitänyt musta aina huolta, käynyt mun kanssa ulkona, saattanut mut kotiin, viettänyt kanssamme joulua ja olemme matkustaneet monet kerrat yhdessä. Olen myös kiukutellut Hannulle monia kertoja ja osoittanut mieltäni, mutta silti me ollaan kavereita, haha. Hän tuntee minut todella hyvin ja pystyn kertomaan hänelle mitä tahansa. Pidämme toisiimme yhteyttä päivittäin, aivan kuin teen tyttökavereidenkin kanssa. Tämä tuntuu olevan monille silti ongelma. Milloin meillä on salasuhde, milloin olemme ihastuneita toisiimme ja mitähän vielä?

Jo ala-asteella viihdyin paljon poikien seurassa ja yläasteella minulla oli monta hyvää poikakaveria. Jos joku sattuu lukemaan tätä, lämpimiä ajatuksia sinne – en unohda noita vuosia koskaan. Aikuisiälläkin minun on ollut aina helpompi tutustua miehiin ja luoda heidän kanssaan ystävyyssuhteita kuin vastaavasti naisten kanssa. Olen pyörinyt paljon miesvaltaisissa porukoissa enkä koskaan ole tuntenut oloani millään lailla epämukavaksi tai ulkopuoliseksi. Valitettavasti moni ystävyyssuhteeni miespuolisiin henkilöihin on kariutunut mustasukkaisuuden takia, puolin ja toisin. Toisaalta ymmärrän, onhan miehen ja naisen välinen ystävyys asia, joka helposti käsitetään väärin ja mielletään varsinaiseksi suhteeksi. Toisaalta taas, kun itse tiedän, että voin olla miesten kanssa tekemisissä muutenkin kuin romanttisessa mielessä, ajattelen helposti että monet muutkin voivat niin tehdä ja pidän sitä vähän itsestäänselvyytenä. Siksi minusta olisikin kiva kuulla, mitä te ajattelette tästä? Onko teillä eri sukupuolta olevia ystäviä vai kiellättekö kenties tällaiset ystävyyssuhteet omalta kumppanilta?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Raskaaksi parin kuukauden seurustelun jälkeen

tiistai helmikuu 27 2018

Story of my life. Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta oikeastaan kukaan ei koskaan ole edes kysynyt minulta, mutta jota itse pidän silti kovin erikoisena. En ole ajatellut tätä oikeastaan vuosiin, mutta jostain se vain tuli mieleen kun muistelin, että neljä vuotta sitten olin tosiaan raskaana. Neljä vuotta sitten asuin myös yksiössäni Ullanlinnassa, yksin. Raskauteni oli täysin vahinko ja maailman suurin yllätys ja järkytys itselleni. Lapsen isä suhtautui siihen paljon rennommin, siitäkin huolimatta että emme edes asuneet yhdessä. Olimme seurustelleet vasta pari-kolme kuukautta kun järkyttävä huonovointisuuteni paljastui raskaudeksi. Tätä kirjoittaessakin tekee pahaa pelkästään muistella sitä aikaa..

Elämäni muuttui täysin. En ollut koskaan edes halunnut tulla äidiksi eikä lapsi ollut millään lailla toivottu, harkittu tai suunniteltu. Kaiken sen järkyttävän sekasotkun keskellä ainoa asia, jota en oikeastaan millään lailla kyseenalaistanut, oli parisuhde. Olin jo silloin sitä mieltä, että jos olisin päättänyt keskeyttää raskauden, me kaksi emme välttämättä olisi koskaan enää saaneet yhteistä lasta. Koska suhde oli niin alussa, se kesti sen kaiken. Raskausaika, saati vauva-aika, ei todellakaan ole helppoa parisuhteelle. Ihaillen luen niitä juttuja, joissa suhde on vain vahvistunut lapsen myötä. Itse en voi sanoa oikeastaan mitään, sillä en todella tiedä, millainen suhteemme olisi ilman lasta. Kahden kuukauden seurustelusta on vähän hankala lähteä päättelemään.

Mietin usein, millainen meidän suhteemme olisi ilman lasta. Olisiko sitä enää ollenkaan? Lapsi ei tietenkään ole syy pysyä yhdessä, mutta lapsi on hyvä syy selvittää ongelmia. Meillä ei ole mikään tyypillisin parisuhde. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta me olemme hitsautuneet toisiimme kiinni hyvin vahvasti tämän vähän poikkeuksellisen suhteemme myötä. En osaa kuvitella meitä ilman lasta, sillä sitä aikaa kesti niin vähän aikaa. No, eipähän ole mitään, mitä haikailla. Toiset pariskunnat kun muistelevat usein, miten helppoa elämä olikaan vielä kahdestaan.

En ole katunut sekuntiakaan, että päätimme pitää lapsen suhteemme lyhyestä kestosta huolimatta. Oikeastaan asia on ihan päinvastoin. Olen todella, todella onnellinen että sain lapsen suhteellisen nuorena. Lapsi kasvaa ja minulla on vielä elämä ikään kuin edessä, olen paljon vapaampi tekemään asioita vaikka viiden vuoden päästä kuin moni 35-vuotias, joka miettii lastenhankintaa vasta kolmenkympin jälkeen. Puolensa tietty molemmissa. Olen myös äärimmäisen onnellinen siitä, miten hyvin kaikki sukulaiset ottivat hyvin yllättävän lapsiuutisen vastaan.

Neljässä vuodessa on tapahtunut niin paljon, kaikkein eniten oman pääni sisällä. En voi kuin hymyillen katsoa taaksepäin ja todeta, että kaikki meni lopulta oikein hyvin. Elämää ei kannata suunnitella liikaa ja joskus täytyy tehdä jotain sellaistakin, mikä ei ole ehkä kaikkien normien mukaista. Kaikki tavallisuus on sitäpaitsi ihan tylsää ;)

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Oothan tässä vielä huomenna?

sunnuntai tammikuu 07 2018

Hyräilen tuota SuomiPopin mainoksen biisiä joka kerta pitkään sen nähtyäni. Enkä oikeastaan ennen tätä päivää ole miettinyt sen sanomaa mitenkään kummemmin. Olen tämän melkein kolmeviikkoisen suoranaisen hyvinvointilomani aikana todennut ihmismielen tarvitsevan hiljaisuutta aivan valtavasti. Kun suksii pitkälle toistakymmentä kilometriä hiljaistakin hiljaisemmalla jängällä ja keskellä lumista metsää, ehtii ajatella asioita ihan pysähtymättäkin. Olisin voinut kuunnella äänikirjoja tai musiikkia, mutta jätin kuulokkeet kotiin. Olen kerrankin kuunnellut viikkotolkulla omia ajatuksiani, joka on ollut aivan uskomattoman vapauttavaa ja keväntänyt mieltä kummasti. Helsingin arjessa niitä pakenee niin helposti musiikkiin eikä pimeällä ja sateisella lenkillä todellakaan kiinnosta juostessa ihailla maisemia, vaan pikemminkin haluaa paeta johonkin mielikuvitusmaailmaan korvissa pauhaavan musiikin saattelemana.

Tänään mietin ihmissuhteita. Enimmäkseen parisuhteita. Tuo biisi soi päässäni ja mietin, kuinka moni suhde onkaan lopulta kovin epävarma. Niin kovin hauras ja täynnä sitä piinaavaa epätietoisuutta. Onko se toinen siinä vielä huomenna? Ei tarvitse olla edes kovin takertuvaa sorttia, kun tarttuu toiseen kuin hukkuva siihen oljenkorteen. Nykyajan ihmissuhdemarkkinoilla vallitsee valtava epävarmuus. Petetään, kyllästytään ja muuten vain halutaan olla yksin todella helposti. Tiedän ihan molemminpuolisesta kokemuksesta miltä se tuntuu. Epävarmuus tekee vahvemmastakin helposti takertuvan, ihan huomaamattaan. Kannattaakin miettiä asiaa myös siltä kannalta, kun tuntuu siltä, että joku toinen on liian kiinni sinussa. Ehkä olet omalla käytökselläsi aiheuttanut hänelle epävarmuutta? Kokeile olla hetken aikaa vähän avoimempi, vähän heittäytyvämpi ja kaikin päin vähän helpompi. Käytös saattaa muuttua. Jos ei muutu, laita hänet kiertoon ja opettelemaan ihmissuhdetaitoja uudelleen.

Vaikka saatan nostaa omassa suhteessani esiin jos jonkinlaisia epäkohtia, joskus vähän turhankin usein, olen aivan suunnattoman onnekas, sillä olen löytänyt elämääni ihmisen, joka on siinä vielä huomennakin. Mikäänhän ei koskaan ole varmaa, mutta ainakaan minun ei tarvitse enää elää jatkuvassa epävarmuudessa. Tiedän, että minulla on joku, joka huolehtii, joka pelastaa minut tilanteesta kuin tilanteesta ja lopulta ihan oikeasti rakastaa. Ilman, että sitä pitäisi kyseenalaistaa jatkuvasti. Ja silti olen joskus haikaillut jotain muuta, jotain enemmän, jotain aivan erilaista elämää. Mutta sitähän elämä on, mieli on joskus vähän kummallinen. Muuttuu ja vaeltaa jatkuvasti. Siksi kannattaakin toisinaan uhrata hetki, jos toinenkin, niille omille ajatuksille.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian