Satiinipuput

sunnuntai toukokuu 27 2018

Olimme eräänä keväisenä lauantaina mieheni kanssa kahdestaan ruokakaupassa Stockalla ja poikkesimme ihan muuten vaan kävellen keskustaan. Ja niin minä, kaikkea hyvin neutraalia ja yksinkertaista rakastava, iskin silmäni smaragdinvihreisiin satiinisandaletteihin Minna Parikan liikkeen ikkunassa. En todellakaan tarvitsisi enää yhtään paria kenkiä, en varsinkaan juhlakenkiä, enkä varsinkaan smaragdinvihreitä juhlakenkiä. Ja niin minä kävelin liikkeestä ulos vaaleanpunainen paperikassi kädessä, jossa oli jalkaani täydellisesti istuvat smaragdinvihreät satiinipuput.

En tee heräteostoksia oikeastaan ikinä, mutta silloin kun teen, ne tuovat niin paljon iloa! Nämä kaunokaiset olivat eteisen rahilla laatikkonsa päällä useamman viikon ihastuttamassa minua ennen ensimmäistä käyttökertaansa. Toki olen kotona pessyt pyykkiäkin satiinipuput jalassa, kun halusin vähän sisäänajaa niitä. Niin kauniit, niin epäkäytännölliset. Who cares.

Eilen totesin nämä vieläpä äärimmäisen mukaviksi jalassa. Ne ovat kyllä kapean ja siron jalan kengät, mutta vitsi, miten hyvin jaksoin juhlia tuntitolkulla ja kävellä vielä kotiinkin! Meillä oli niin hauska tyttöjen viikonloppu, mutta nyt mä odotan kovasti jo mun rakasta Monacosta kotiin.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Löysin maailman suloisimmat kengät

sunnuntai maaliskuu 04 2018

Rakastan vaaleanpunaista. Haaveilen, että vielä joskus voin asua vaaleanpunaisessa kerrostalossa ja kerran jo melkein maalasin (salaa) makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi. Arkailin pitkään käyttää vaaleanpunaisia vaatteita, mutta nykyään niitä on kaapissa useampia. Nyt myös kenkäkaapissani, kaksin kappalein ♥ Yhteistyökumppanini Ellos on lanseerannut uuden Agnes Cecilia-kenkämerkin, jonka kevätmallistosta nämä uudet kaunokaiseni ovat. Koska kengissä haluan panostaa laatuun ja mukavuuteen, haluan kenkieni olevan aitoa nahkaa. Kun laitoin molemmat näistä kengistä ensimmäisen kerran jalkaan, ne tuntuivat kuin sukilta. Tiedättekö sen tunteen, kun jo ensitestauksella tiedät, että tulet käyttämään kenkiä paljon? Minä ainakin ja hyvin usein se tunne tulee kengistä, joissa on päätähuimaava hintalappu.

Agnes Cecilia-malliston kengät ovat kuitenkin edullisia, mutta ah, niin mukavia ja laadukkaan tuntuisia jalassa. Kiitos korkealaatuisen materiaalin. Ja voitteko uskoa, kengät on valmistettu Euroopassa? Ne on suunniteltu naisille, jotka haluavat kengiltään ajanmukaisen ulkoasun lisäksi laatua, persoonallisuutta sekä käytännöllisyyttä. Malliston värit ovat keväisen pehmeitä, puuterisia ja osa hieman merihenkisiä. Ne enteilevät kovasti tulevaa kesää, joka on toivottavasti lämmin ja aurinkoinen. Kengillä voi ilmaista omaa tyyliään ja persoonallisuuttaan – ja minä valitsin tyttömäisen vaaleanpunaiset, maailman suloisimmat kengät.

Lindy Slip In-pistokkaat ovat kengät, joiden tiedän päätyvän jalkaani tulevana keväänä ja kesänä todella usein. Pienen lapsen äitinä ja kahden koiran omistajana parhaimmat kengät ovat ne, jotka voi vain nopeasti tökätä jalkaan ja lähteä ulos. Tyylistä ei tarvitse todellakaan tinkiä ja kun kengät ovat vielä lempiväriäni, ne tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä. Paksuhko pohja tuo kaivattuja lisäsenttejä vaikka koroista ei olekaan kyse. Näiden kaveriksi vaalean farkut ja päivettynyt iho.. En malttaisi odottaa kuivia ja puhtaita kevätkatuja.

Sofia Slip In-tohvelit ovat niin söpöt, että kiljuin ihastuksesta kun avasin laatikon. Minulla on pari erilaista pliseerattua pastellinsävyistä hametta ja näin nämä heti niiden parina. Tekoturkistupsut koristavat tätä tohvelia, joka tuntuu kuin aamutossulta jalassa. Tohvelit tulivat muotiin jonkin aikaa sitten yöasumuodin mukana ja puolestani ne saisivat pysyä pinnalla ikuisuuden. Näen jo itseni pyöräilemässä nämä jalassa kohti aurinkoisia kesäterasseja Kaivopuiston rannassa..

Kenkäfriikki sisälläni on aivan innoissaan näistä uutuuksista ja koko Agnes Cecilia-merkistä. Päädyin tilaamaan vielä yhdet Agnes Cecilian kengät yhteistyön ulkopuoleltakin, sen verran vakuutuin niiden laadusta. Nyt voikin jo sanoa, että ensi kuussa alkaa venekausi, ääk – miten ihanaa! Kevät on suosikkivuodenaikani, aurinko lämmittää ja kesä on vasta edessä.. Luin juuri jutun maaliskuussa syntyneiden ihmisten optimistisuudesta ja iloisuudesta. Ehkä siinä on jotain perää, ainakin itse olen aina ollut kovin optimistinen ja perusluonteeltani olen hyvinkin iloinen. Aina kevään tullen fiilistelen valoisia päiviä ja tälläkin hetkellä pakkasesta huolimatta uskon, että tuleva kesä tulee olemaan lämmin ja vaaleanpunaisille kengille on paljon käyttöä kuivilla kaduilla..

Yhteistyössä:

& ELLOS

 


Luksusöverit

sunnuntai helmikuu 25 2018

Olen muutamassa Facebook-ryhmässä, jossa kierrätetään luksusbrändejä. Toisinaan hämmästelen ihan ääneen, kuinka jonkun hyvä elämä tuntuu olevan ihan riippuvainen luksustuotteista. Chanel tuntuu toisille olevan suurempi tavoite kuin hyvä elämä. Se, millä intohimolla näihin luksuslaukkuihin, kenkiin tai vaatteisiin suhtaudutaan, ylittää ainakin oman ymmärrykseni. Sehän on vain tavaraa? Tai esimerkkinä vaikka alkoholi. Nämä oman elämänsä viininmaistajat, jotka eivät suostu juomaan kuohuviiniä, kun sen täytyy olla samppanjaa. Öö? Arvostan kyllä hyviä viinejä, mutta samppanjan juominen vain sen takia, että se on samppanjaa, on oikeastaan todella turhamaista. Turhaan huijaat itseäsi ja tuhlaat rahojasi.

Tälle on varmasti syy. Luksuksella halutaan korvata jotain muita puutteita omassa elämässä. Sillä mahdollisesti tavoitellaan jonkun tietyn statuksen saamista ja luksustuotteen osto tuo jonkun elämään (muka) onnea. Samoin on jotenkin inhottavaa, että jonkun instagramtili perustuu pelkälle luksustuotteiden esittelylle ja sillä saa kymmeniä tuhansia seuraajia. Ymmärrän kauneuden ja estetiikan, mutta että pelkkiä kalliita tavaroita? Siis toki, jos tähän on mahdollisuus, mikä ettei. Eikä kukaan voi tietää, millaista elämä luksustuotteiden takana on. Toivottavasti onnellista, eikä riippuvaista siitä materiasta. Ja minkä statuksen sillä luksuksella muka saa? Joku saattaa katsoa, että wau, onpa sillä fyrkkaa, mutta tekeekö se ihmisestä jotenkin paremman?

Silti, ei pidä tuomita ketään sen perusteella, kantaako hän esimerkiksi överikallista laukkua. Kalliiden tavaroiden merkitys kun on eri ihmisille erilainen. Toinen ostaa, koska pystyy, eikä välitä siitä sen kummemmin, toinen saattaa tinkiä jopa ruoastaan saadakseen haluamansa designerbägin, jota sitten vaalii ja huoltaa paremmin kuin itseään. Luksustuotteiden keräämistä voidaan pitää ikään kuin harrastuksena, mutta siinäkin on mielestäni aika häilyvä raja – onko se ihan tervettä? Ymmärrän kyllä, että tuotteista halutaan pitää hyvää huolta jo jälleenmyyntiarvonkin säilyttämiseksi, mutta onko se sen arvoista, että vesisadekin on yhtäkkiä elämää suurempi katastrofi, kun lampaannahka kastuu? Toki itsekin toivon, että joskus esimerkiksi lapsenlapseni voisi ”periä” esimerkiksi kalleimmat laukkuni, mutta en todellakaan säästele kuitteja, laatikoita enkä kiillota niitä joka käytön jälkeen. Ne ovat käyttötavaraa, eivät mitään esittelykappaleita.

Mutta kyllä materia oli itsellenikin joskus vähän liiankin tärkeää. Ajattelin uusien kalliiden luksustuotteiden tuovan jotenkin erityisen paljon iloa ja onnea, mutta eivät ne sitä tee. Tottakai on kiva ostaa ja saada uutta, etenkin laadukkaita ja kestäviä, arvonsa säilyttäviä tuotteita, mutta suurin osa ei kuitenkaan ole todellisuudessa sitä. Laatua ja kestävyyttä löytyy vähän pienemmälläkin rahalla – usein jopa enemmän kuin sieltä luksusbrändeistä. Minusta on tullut muutenkin paljon vastuullisempi kuluttaja ja shoppailija viimeaikoina. Luksus ei enää sokaise minua, vaan pikemminkin haluan keskittyä tuotteen eettisyyteen, esimerkiksi sen alkuperän selvittämiseen, siihen todelliseen laatuun ja ajattomuuteen. En tiedä miten tällainen muutos on tapahtunut, mutta itselleni ei enää todellakaan ole tärkeintä se, onko olallani se kaikkien himoitsema designer bag tai kuinka monet punapohjaiset kengät kaapistani löytyy. Pidän kyllä merkkituotteista, minulla on jopa muutamia logovaatteita ja tulen varmasti ostamaan jatkossakin jotain arvokkaampia juttuja, kuitenkin järki päässä. Onnellisuuteni ei todellakaan ole riippuvainen luksustuotteista. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että ostan ennemmin sukset kuin uuden käsilaukun. Säälin myös vähän heitä, joiden elämän keskiössä ovat nämä aivan väärät arvot. En usko, että kukaan on sen parempi tai huonompi ihminen, oikeat arvot ovat vain syystä tai toisesta toisilla vähän hukassa. Ehkä ihan vahingossa tai muuten vain hankala elämäntilanne on voinut ajaa siihen.

Mitä mieltä te olette luksustuotteista? Voisiko rahat käyttää paremmin vai säästättekö kenties tälläkin hetkellä jotain hankintaa varten?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian