FLOW

sunnuntai elokuu 12 2018

Hämmästyn vuosi vuodelta, kuinka paljon pidän Flow Festivalista. En ole koskaan ollut festari-ihminen, mutta tästä jaksan innostua niin, että ostan uuden lipun heti kun edellinen on juhlittu ja early birdit tulevat myyntiin. Olin jo kyllästynyt kesän juhliin ja viime hetkellä mietin kolmen päivän lippuni myymistä, mutta huh – onneksi en tehnyt sitä! Viikonloppu on ollut täynnä toinen toistaan parempia esiintyjiä, maan parasta ruokaa, uniikkia miljöötä ja ennen kaikkea rakkaita ystäviä. Tytöt, olen niin onnellinen että olen saanut tavata teidät. Alue on ollut myös muutenkin täynnä tuttuja, aina tulee joku vetämään hihasta ja moikkaamaan. Olen löytänyt itseni teknobileistä pikkuveljen kanssa, fiilistelemästä Patti Smithia, tapaamasta minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä ja huomannut nauttivani siitä, kuinka hetkeksi voi hypätä pois introvertin omasta pienestä maailmasta. Viimeisiä esiintyjiä viedään, nyt alkaa arki, rutiinit ja hyvä olo. Ensi vuoteen FLOW ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Loppu

maanantai elokuu 06 2018

Eilen päättyneeseen viikonloppuun päättyi monta muutakin asiaa. Tämä tähänastisen elämäni paras kesä ei toivottavasti kuitenkaan ihan vielä, mutta kesän venejuhlat ja juhlat oikeastaan muutenkin. Remontti (voi kyllä, kyllä, kyllä!) valmistui ja kaaoksen alta alkaa paljastua taas arki. Kahvin tuoksu ennen töitä, mitätänäänsyötäisiin -ongelmat, viikottaiset siivoukset ja yleensä aina väärään aikaan loppuva koiranruoka. Keittiön pöydällä odottava läppäri, aina liian likaiset ikkunat ja kalenteriin laitetut juoksulenkit. Säiden puolesta kesä jatkuu, mutta se huoleton aikatauluttomuus alkaa loppua. Mä alan itsekin kyllä olla aika loppu, vaikka haluaisinkin kesän vain jatkuvan. Yritän kynsin hampain pitää kiinni jokaisesta lämpimästä päivästä ja aina kun mahdollista, lähteä merelle.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mielelläni toisen päiväkodin kuukauden kesäloman tähän. Vielä yhden venereissun ja heräisin oikein mielelläni ulkosaaristosta aamiaiselle syömään pannukakkuja. Viikonloppuna otin kunnon irtioton vielä tästä arjesta. En edes muista olisinko koskaan pitänyt kolmen päivän breikkiä bloggaamisesta, mutta nyt oli sen aika. Mieli tosin on kokoajan kirjoittamisessa kiinni. Ajettiin kahdestaan veneellä Hankoon torstaina, yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Syötiin rapuja, juotiin viiniä, juhlittiin aamuun asti ystävien kanssa Poker Runissa (oltiin myös yöllä duunissa kebabkojussa :D)  ja kun lauantai-iltana lähdin myöhään kotiin autolla, olin aika hiljaista daamia. Sunnuntaina vietettiin äidin syntymäpäiviä, ja olin oikein onnellinen että skippasin viimeisen Hanko-iltani. Mun kesän juhlat on juhlittu, Flow nyt on vielä tulevana viikonloppuna mutta luulen, että laitan lipun myyntiin tai vaihtoehtoisesti otan tosi iisisti ja tulen ajoissa kotiin. Ei vaan huvita, paljon mieluummin käytän päiväni näistä keleistä nauttimiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiini. Siitä on tingitty nyt vähän turhan paljon ja se tuntuu heti. Päällimmäisenä on kuitenkin kokoajan mielessä kiitollisuus tästä kesästä. Näistä säistä, valmistuneesta remontista ja siitä, että on mahdollisuus olla veneellä. Tehdä sitä, mitä rakastaan, ja niiden kanssa, ketä rakastaa. Huomenna kirjoitan teille mun tavoista puhdistaa kehoa luonnollisesti kaikista ”myrkyistä” ja kesäturvotuksesta. Kun tuntee olon kevyeksi, jaksaa taas palata treeninkin pariin. Kirjoitin myös loppuviikolle postauksen raskauden aikaisesta liikkumisesta sekä treenin aloittelusta synnytyksen jälkeen. Tasan neljä vuotta sitten oli kolme viikkoa aikaa synnytykseen ja joka ikinen elokuu nuo asiat palaavat kirkkaana mieleen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Viikoksi kadonnut sähkömies

torstai elokuu 02 2018

Siellä on mystinen hopeinen putkimies, siellä on viikoksi kadonnut sähkömies, siellä on pelti kiinni oleva peltimies, ja nurkalle laattava laattamies.

Sä tunsit mut toiminimi Markkuna. Nyt sitä firmaa ei enää olekaan. Revin lehdet pois kirjanpidosta, nyt jo Suomesta poissa kokonaan. Raksamies, osaa kusettaa.

Yksi veisteli puisia ukkoja, vaikka oli töissä tuntipalkalla. Monta työmaata täällä jo odottaa, mut se on jossain sopimassa jo seuraavaa. Tuun tänään, eikun tuun huomenna. No ens viikko on paha, mutta seuraava? No nyt se ei jaksa edes vastata, ja sit kun se lopulta tulee ei sille uskalla ees suuttua. Raksamies, osaa kusettaa.

Siellä on mystinen hopeinen putkimies..

Tässä kaikille talonrakentajalle ja remontin tekijöille lämmin biisisuositus, Youtubesta löytyvä Ismo Leikolan Raksamies. Tää kiteyttää mun remppafiilikset niiiiiin hyvin! Piti olla valmista jo viikko sitten, mutta se viikoksi kadonnut sähkömies sai ton keittiön  muistuttamaan sitä Iisakin kirkkoa. Jos joku vielä kysyy että milloin se on valmis niin en s*atana sentään tiedä. Poistun kaupungista jatkamaan kesää kylmän roseelasini kanssa.

Kuulostaako tutulta?