Elämäni introverttina

torstai elokuu 16 2018

Kesällä sitä on taas tavannut enemmän ihmisiä kuin muiden vuodenaikojen aikana yhteensä. On juteltu, naurettu, halattu ja tanssittu kellon ympäri. Olen nauttinut siitä yhteisöllisyydestä ja jatkuvasta ihmispaljoudesta ympärilläni ihan täysillä. Moni kesätuttavani onkin yllättynyt, kun olen kertonut, että mielipaikkani on todellakin oma koti ja lopulta kaikkein eniten nautin hiljaisuudesta sekä omasta ajastani yksin. Ensimmäiset 25 vuotta elämästäni pidin itseäni hyvinkin sosiaalisena. Iloisena, avoimena ja helposti innostuvana persoonana. Kuitenkin aina kaikki uudet tilanteet, uudet ihmiset ja heidän tapaaminen stressasivat minua. Kun aloin kiinnostua psykologiasta ja lukea sitä enemmän, huomasin itsessäni hyvin paljon piirteitä, joiden mukaan olenkin introvertti. Kun oli vihdoin aikaa tutustua itseeni ja omaan mieleeni, tajusin, että koko oma kuvani minusta itsestäni on ollut aivan väärä. Tämä on myös varoittava esimerkki siitä, mitä liiallinen kiire voi ihmiselle tehdä. Yhtäkkiä ei edes tiedä, kuka oikeasti on ja antaa ympäristön ja muiden ajatusten muokata meistä jotain muuta.

Toisinaan mietin, että olenko jopa tylsä, kun en mielelläni lähde joka päivä johonkin ja nähdä ihmisiä. Jos törmään yllättäen tuttuun esimerkiksi kaupungilla, ensin toivon ettei hän huomaisi minua. Ajattelin tämän johtuvan siitä, että saatan olla jopa ujo. En kuitenkaan ole itseasiassa millään tavalla ujo, en vain pidä small talkista, en yllätyksellisistä kohtaamisista enkä keskustelusta kenenkään kanssa silloin, kun olen omissa ajatuksissani ja yksin. Toisaalta kun taas kohtaan yllättäen sen tutun, höpöttelinkin sujuvasti niitä näitä ja vaikutan oikeasti ulospäinsuuntautuneelta ja sosiaaliselta. Sisimmässäni tanssin voitontanssia kun kävelen pois paikalta. Hei jes, kohtasin ihmisen eikä se ollut ollenkaan niin kamalaa kuin ajattelin sillä hetkellä, kun kuulin selkäni takaa sen ”Moi Mirva!”. Introvertti ei ole ujo ja introverttikin voi olla hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Vuorovaikutustaidot kuuluvat jopa vahvuuksiini. Eri asia sitten, pidänkö vuorovaikutuksesta. Pidän, mutta en läheskään aina, jos vaihtoehtona on esimerkiksi työnteko yksin, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Introvertin aivokuori ei kestä paljon samanaikaisia ärsykkeitä, jonka huomaan hyvin ihan jokapäiväisessä elämässä. Viihdyn paljon yksin, hiljaa ja omissa oloissani. Läheisten ihmisten kanssa taas puhua pälpätän mielelläni jatkuvasti. Ahdistun suunnattomasti jos samaan aikaan on päällä tietokone, televisio tai vaikka lapsen iPad. Uppoudun helposti musiikkiin, mutta vain itsekseni. Introvertille on tyypillistä elää omassa pienessä rajatussa maailmassaan. Huomaan tämän esimerkiksi salilla, jossa sulkeudun aivan täysin omaan treeniin ja omaan musiikkiin, enkä huomaa mitään ympärilläni. En jaksa moikkailla kenellekään tai tarkkailla peilin kautta, tuliko tänne nyt joku tuttu jonka kanssa voisin vaihtaa kuulumisia. Toisaalta taas, pukuhuoneessa juttelen mielelläni tuntemattoman vieruskaverin kanssa aiheesta kuin aiheesta, jos sattuu olemaan sellainen olo. Ehkä juuri tämän takia monet pitävät minua nimenomaan ekstroverttina, joka harvoin on keskusteluissa hiljaa ja sivustaseuraajan roolissa.

Pidin tosiaan itseäni aiemmin ulospäinsuuntautuneena ekstroverttina ja luulin olleeni väärässä, mutta toisaalta kun mietin käyttäytymistäni taaksepäin, saatoin ehkä nuorena ollakin ekstroverttinen. En koskaan halunnut olla yksin, olin aina joko kavereilla tai kaverit olivat meillä ja tein läksytkin musiikkia kuunnellen tai telkkaria katsellen. Halusin aina nuorena tehdä asiakaspalvelutöitä ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kuitenkin aikuiseksi kasvettuani jotain muuttui, mutta toisaalta niinhän elimistössä ja aivoissa juuri tapahtuukin. Edelleenkin viihdyn toisinaan juhlissa (joidenkin mielestä ehkä turhankin pitkään, haha) ja haluan kyllä säännöllisesti lähteä ihmisten ilmoille. Se ehkä erottaa minut tyypillisestä introvertista. Toisaalta taas pienikin humalatila saa minut sietämään ärsykkeitä aivan eri tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä Flow Festival, jossa en tuntenut paniikkia lainkaan ihmispaljoudessa, vaikka normaalisti kärsin ahtaanpaikankammosta ja ahdistun suuressa ihmisjoukossa hetkessä. Silti, maailman paras paikka on koti, mielellään hiljainen ja rauhallinen sellainen.

Mieheni on taas malliesimerkki ekstrovertista. Ihaillen katselen hänen sosiaalisia taitojaan ja hämmästelen, kuinka hän on kuin kala vedessä aina tavatessaan uusia ihmisiä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän on aina innoissaan kutsumassa meille vieraita, kun itse katson häntä yleensä lähinnä kauhuissani silmät pyöreinä, että ethän nyt vaan ole tosissasi. Ekstrovertin ja introvertin parisuhde voi siis hyvinkin toimia, kunhan ymmärtää toisen erilaisuutta. Meille on ainakin aiemmin tullut erimielisyyksiä siitä, että olen muka tylsä, kun en halua lähteä kotoa mihinkään tai en pysty keskittymään kaiken metelin ja kiireen keskellä. Ja toisaalta minä taas ihmettelen, miten hän edes jaksaa tutustua aina uusiin tyyppeihin, pyytää heitä kylään ja olla ylenpalttisen ystävällinen, kun itse kiinnostaa hädin tuskin tervehtiä.

Kumpi sinä olet, ekstrovertti vai introvertti?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Elämänohjeita, joista olen hyvin kiitollinen

torstai elokuu 09 2018

Moni aloittaa tulevana syksynä uudet opinnot, joku ehkä uuden työn. Jokainen meistä aloittaa kuitenkin uuden vuodenajan ja syksy tuntuu suurimmasta osasta meitä aina uuden alulta. Toisaalta taas yhä edelleen valitettavan moni lapsi tai nuori aloittaa kouluvuoden kiusaamista peläten tai yksinäisyyttä kokien. On heitä, ketä ei koskaan kannusteta ja jotka valitaan joukkueisiin aina viimeisinä. Toivon koko sydämestäni, että kiusaaminen saadaan joskus kitkettyä, mutta tietyillä tavoilla sitä kohtaa varmasti aina joku, aina jossain elämänvaiheessa. Kiusaaja on idiootti, kiusasi hän koulussa tai netissä. Hän on epävarma, kateellinen, muuten vain epäkunnioittava tai huonon kasvatustyön tulos. Minulta ei heru minkäänlaista sympatiaa kiusaajille, vaikka usein vika onkin heidän vanhemmissaan, eikä itse kiusaajissa. Nyt menee vähän ohi varsinaisen postausaiheen, mutta näitä asioita tuli vain mieleen kun mietin näitä hienoja elämänohjeita, joita olen itse matkan varrella saanut. Ne kun sopivat myös niihin hetkiin, jolloin tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi ja muiden hylkäämäksi. Koska juuri silloin on kaikkein tärkeintä pitää kiinni siitä kunnianhimosta.

Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi ja sinä vaikutat siihen, miten asiat koet. Tämä tosin pätee ehkä myöhemmin elämässä, ei niinkään raadollisessa nuoruuden koulumaailmassa. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että suurimmilta osin me itse teemme elämästämme sitä, mitä se on. Kukaan ei tule hakemaan sinua ovelta ja sano, että hei nyt mennään ja ollaan onnellisia. Että tässä sulle hei sun unelmaduuni, ja ihan itsestään! Kas, matkan varrella odottaa vielä hyviä bileitä, roppakaupalla ystäviä ja unelmiesi kumppani. Mieti, mitä ihailemasi ihmiset tekevät päivittäin ja mitä he ovat tehneet unelmiensa eteen. Todennäköisesti heiltä löytyy valtava määrä kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja.. Pettymyksiä. Niiden yli kuitenkin pääsee ja niistä voi ja pitääkin aina oppia.

Huolehdi energisyydestäsi. Tämä on itselläni ratkaisu toimivaan arkeen. Väsyneenä olen kiukkuinen, nälkäisenä olen kiukkuinen, ilman liikuntaa olen väsynyt ja kiukkuinen, sairaana olen väsynyt ja kiukkuinen.. Pidä siis itsestäsi huolta. Liikkumalla saa valtavasti lisää energiaa ja jos tiedän, että minulla on esimerkiksi iso siivousprojekti kotona tai paljon töitä tehtävänä, teen ensin treenin. Siitä saan energiaa koko loppupäiväksi. Kun oloni on hyvä, olen luovempi ja ajatus kulkee paljon paremmin. Jaksan innostua uudesta, olla järjestelmällinen ja saan aikaan paljon enemmän. Yöunista ei koskaan tulisi tinkiä.

Aseta tavoitteesi korkealle On kovin tylsää sanoa, että jotkut unelmat tai haaveet voisivat olla liian korkealentoisia. She believed she could so she did it on ehkä joidenkin mielestä kulunut sanonta, mutta se pitää täysin täysin paikkansa. Jos pystyt kuvittelemaan unelmasi ja tavoitteesi toteutumisen, sinulla on myös mahdollisuus toteuttaa ne. Kun tavoitteet eivät ole tarpeeksi korkealla, menettää kunnianhimon ja intohimon itsensä toteuttamiseen.

Ole oman itsesi paras ystävä Pyri siis elämään aina siten, että voit olla ylpeä itsestäsi, seistä sanojesi ja tekojesi takana ja olla oman itsesi paras ystävä. Älä ole liian ankara, ymmärrä ja anna anteeksi myös virheet. Kaikki me mokaamme joskus, toiset eivät näytä sitä, mutta kaikki sitä tekevät. Ymmärrä käyttäytymistäsi ja koita selittää sitä itsellesi. Toisaalta ole myös sopivasti kriittinen, sietäisitkö vastaavia tekoja ja ajatuksia ystäviltäsi?  Arvosta itseäsi ja ole sopivasti itsekäs, sinun hyvinvointisi heijastuu myös kanssaihmistesi hyvinvointiin. Tee myös itsellesi asioita, joista nautit ja joista tulet hyvälle tuulelle.

Et tarvitse muiden tukea menestyäksesi Tämä on lopulta se pysäyttävin. Jos haluat jotain, voit saavuttaa sen ihan itse. Aiemmin surkuttelin usein sitä, kuinka minulla ei ole enää esimerkiksi isää, joka kannustaisi ja keneltä voisin kysyä neuvoja. Moni menestynyt ihminen on kokenut sen, kuinka lojaaleiksi kuvitellut ystävät kääntävät selkänsä silloin, kun menestyksen merkit alkavat näkyä. Toiset luovat kaiken tyhjästä, yksin, ilman kenenkään neuvoa tai apua. En väitä, etteikö tuki, rohkaisu ja kullanarvoiset neuvot saati laaja verkosto olisi tarpeen, mutta lopulta on kyse sinusta, sinun päätöksestäsi, tahdostasi ja asenteestasi. Ihmeitä tapahtuu muuten ihan joka päivä, joten tavoittele rohkeasti niitä korkealla olevia unelmiasi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Mielen myrkyttävä kateus

keskiviikko elokuu 08 2018

Jos voisin yhden tunteen maailmasta poistaa, se olisi kateus. Kuinka paljon olenkaan itse joskus turhaan kadehtinut muita tai vastaavasti kokenut itse kateellisuuden takia paljon turhaa mielipahaa. Moni huutaa suureen ääneen, että minä en kyllä todellakaan ole sitten kateellinen, mutta samaan aikaan keksii toisista pelkkää pahaa sanottavaa, levittää juoruja ja mustamaalaa kateuden kohdetta muille. Niin minä, kuin monet ystäväni ovat joutuneet monenlaisen vihapuheen ja perättömien syytösten kohteeksi ja vaikka itse en haluakaan ajatella, että joku olisi minulle kateellinen, ovat nämä ilkeilyt olleet kuitenkin usein peräisin siitä tunteesta. Kaiken lisäksi huvittavaa on se, etten lainkaan koe, että elämästäni kannattaisi olla kateellinen. Harva meistä on saanut mitään kovinkaan helpolla. Joku ajattelee, että elämäni on kuin satukirjasta siksi, että olen saanut huijattua itselleni rikkaan miehen joka ostelee minulle kalliita lahjoja ja vie minut matkoille ympäri maailmaa. Ehkä elämäni näyttäytyy jollekin sellaisena, mutta niin kauan kun ei minua tunne, ei kannata muodostaa minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, mitä elämäni on tai ainakaan ei missään nimessä kannata olla kateellinen.

Toiset kadehtivat urasaavutuksia. Kun itse tekee pienipalkkaista vuorotyötä josta ei lainkaan nauti ja tuttu päivittää Facebookiin saamastaan isosta ylennyksestä, on ehkä helpompi alkaa levittää omaa kateellista teoriaansa siitä, kuinka on kiivetty esimiestehtäviin reittä pitkin. Joku kadehtii toisen perheonnea ja tuo vahvasti sinkkuna esille sitä, ettei itse halua kyllä ikinä lapsia. Urheilusaavutukset ne vasta kateutta herättävätkin ja pian esillä ovat selitykset siitä, kuinka toi nyt aivan varmaan käyttää dopingia cityrunilla tai omaa aivan poikkeukselliset jalat. Ja itseähän ei siinä vaiheessa kiinnosta tuo urheilu ja oman kropan rikkominen sitten ollenkaan.

Kateus myrkyttää hyväsydämisimmänkin ihmisen mielen. Se saa toivomaan pahaa muille ja tekemään epäinhimillisiä tekoja. Kateus sylkee suusta sanoja, jotka satuttavat, mutta jotka myös ennen kaikkea kertovat sanojastaan hyvin paljon. Maailman parhainkin tyyppi voi olla jostain niin kateellinen, että muuttuu aivan toisenlaiseksi. Koulukiusaaminenkin johtuu usein kateudesta ja se, jos mikä on nyt hyvin ajankohtaista. Jo pienelle lapselle tulisi opettaa, että kateus on aivan turhaa ja aina on joku, kenellä on jotain enemmän ja jotain paremmin. Kateus johtuu usein myös omasta epävarmuudesta ja tyytymättömyydestä omaan elämään. Se on kuitenkin asia, johon sinä voit hyvin pitkälti itse vaikuttaa. Omaa asennetta voi muuttaa aina, vaikka hankalaa se välillä onkin.

Kateuden voi kääntää kuitenkin voimavaraksi. Pieni, ihaileva kateus on aina hyväksi. Se tuo motivaatiota. Että kyllä minäkin pystyn tuohon vielä jonain päivänä. Materialistisia asioita ei kannata katua, mutta omalla työllään voi tehdä itsensä onnelliseksi. Onnellisena ei ole muuten lainkaan kateellinen. Millaisissa tilanteissa kateus nostaa päätään sun elämässä tai milloin sinua on kadehdittu?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria