Viisi askelta fiksummaksi kuluttajaksi

perjantai joulukuu 15 2017

Jossain vaiheessa kyllästyin tavaraan. Muistan miten podin suurta ostomorkkista monien hankintojen jälkeen ja ostin usein jotain vain siksi, kun se sattui olemaan esimerkiksi hyvässä alennuksessa. Moni vaate oli hetken trendi, joka jäi ensimmäisen käyttökertansa jälkeen kaappiin. Kulutus oli älytöntä ja ostoksilla pyöriminen tuntui todella ahdistavalta.

Listaa, mitä oikeasti tarvitset. Jokaisen tarve on erilainen – joku käsittää sen niin, ettei tarvitse yhtään puseroa lisää, kun niitä on kaapissa jo kaksi (yksi pesussa yksi käytössä), toinen tarvitsee valinnanvaraa ja vaikka tiettyä väriä vaatekaappiin. Kun kirjoitat listaa ylös ennen kuin edes suunnittelet kaupoille lähtöä, siihen ei vaikuta se juuri äsken bongattu maailman ihanin valkoinen tekoturkistakki. Mieti, mitä väriä ja malleja käytät eniten ja mitkä vaatteet ovat jääneet kaappiin. Kun ostat tarpeellista, ostoksilla käyminen on mukavaa ja tiedät, että ostamasi vaate päätyy varmasti usein päällesi. Money well spent.

Suhtaudu kriittisesti somemaailmaan. Blogit, Instagram ja Pinterest ruokkivat ostohysteriaa. Suosikkibloggaajan päällä nähdyt vaatteet on pakko saada ja Instagram houkuttaa uusimaan koko sisustuksen. Muista, että bloggaaja ei välttämättä aina ole ostanut kaikkia vaatteitaan itse. Sen sijaan, että etsisit kuumeisesti kauden uutta it-hametta (joka on luultavasti aivan last season jo ensi kuussa), kannattaa tutkia kokonaisuutta. Löytyisikö omasta kaapistasi jotain sen tyylistä? Mitä voisit yhdistellä, mikä vanha suosikki pääsisi uudestaan käyttöön ja onko kokonaisuus ylipäätään sinun tyyliäsi? Samoin, jos joku vaate näyttää jonkun päällä todella hyvältä, se ei välttämättä sovi itsellesi. Ja sama toisinpäin – toisen huonosti istuva mekko voi olla sinun luottovaatteesi.

Suosi laatua ja klassikoita Oli kyse sitten kodin sisustuksesta tai vaatekaapista, kun ostat laadukkaita klassikkoja niin tavarasi saavat pidemmän käyttöiän. Laadukas vaate kestää käyttöä kauemmin, tuntuu paremmalta päällä ja näin ollen se päätyy todennäköisesti myös päällesi useammin. Kun klassikkovaate on laadukas, se myös näyttää hyvältä pesusta toiseen. Kannattaa koota ns. vaatekaapin kulmakiviä – mustat ja siniset farkut, muutama eri mallinen neule, bleiseri, perustopit ja t-paidat, pikkumusta, neulemekko jne..

Kierrätä, kierrätä, kierrätä Jos et osta käytettyä, voit ainakin kierrättää omat käytetyt vaatteesi joko myymällä tai lahjoittamalla ne eteenpäin. Ehkä jotain vanhaa vaatetta voisi myös muokata? Olen lyhentänyt eräänkin mekon helman midistä miniksi ja esimerkiksi poistanut eräästä mekosta hihat – vaate sai aivan uuden ilmeen. Jos et osaa tehdä muutosta itse, työllistä paikallinen pienyrittäjä. Itse suosin vaatteideni kierrätyksessä Zadaan appia, joka on maailman kätevin tapa ostaa ja myydä second handia.

+ Ruoka Älä ainakaan mene nälkäisenä kauppaan. Vanha kunnon kauppalappu estää ostamasta turhuuksia. Jämistä saa yllättävän paljon aikaan. Hedelmiä ja leipiä ei kannata hamstrata. Toisille sopii kerran viikossa isompi kauppareissu, toinen tykkää ostaa kerralla vähän ja käydä päivittäin. Itse olen ainakin huomannut, että kun kerran viikossa ostaa paljon ruokaa, sitä jää paljon enemmän myös yli. On päiviä jolloin syömme ulkona tai etukäteen mietitty ruoka ei vain maistu juuri sinä päivänä. Kaupassa käyminen on ärsyttävää, mutta meillä toimii paremmin se, että käy siellä vaikka joka päivä. Meni monta vuotta, ettemme koskaan syöneet samaa ruokaa kahtena päivänä, nykyään tulee usein lämmitettyä eilisen päivän ruokia.

Jos sinulla on ajatuksia aiheesta – miten tulla fiksummaksi kuluttajaksi ja olet pohtinut, millaista oma kulutuksesi on, jaa ajatuksesi ihmeessä kommenttiboksissa. Olen niin loputtoman kyllästynyt jatkuvaan kulutushysteriaan, että nautin valtavasti asiasta keskustelemisesta ja mielipiteiden jakamisesta. En todellakaan ole itse mikään täydellinen esimerkki fiksusta kuluttajasta, mutta omalta osaltani teen ainakin parhaani ja haluan ehdottomasti vähentää turhan tavaran ja ruoan hankkimista. Vähemmän pahaa mieltä ja vähemmän roskaa. Enemmän lempivaatteita ja enemmän aikaa tärkeille asioille.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Olenko perfektionisti, vai jotain muuta?

torstai joulukuu 14 2017

Mä olen luonteeltani todella perfektionisti. Juuri se suorittaja, jonka perusluonne on tavoitella aina vain parempaa ja täydellisempää lopputulosta asiassa kuin asiassa. Kuitenkin olen myös miettinyt sitä, voiko itseään sanoa perfektionistiksi, jos ei ole kuitenkaan koskaan täysin tyytyväinen mihinkään, mitä on saanut aikaan? Voin käsitellä kuvia, kirjoittaa tekstiä tai laittaa vaikka hiuksiani tuntikausia, enkä oikeasti koskaan ole 100% tyytyväinen lopputulokseen. Joskus jopa mietin, olenko vain laiska perfektionisti, etten vain tee tarpeeksi töitä sen täydellisen lopputulokseni eteen? Toisaalta, olisin polttanut itseni loppuun jo monta kertaa, jos yhtään enempää olisin yrittänyt. Omat voimavarat ja rajallisuus on hyvä pitää mielessä aina.

On tietenkin tavallaan surullista, etten koskaan näe itseäni täydellisenä, enkä ole ikinä täysin tyytyväinen itseeni. On ollut kuitenkin äärimmäisen helpottavaa ja vapauttavaa ymmärtää, että se vähempikin ihan oikeasti riittää. Että vaikka kuinka tekisi töitä, ei tule täydelliseksi, koska se täydellisyys on ikään kuin harha. Eihän elämästä tulisi mitään, jos viimeistelisin kaiken aivan loppuun saakka. Oivallus siitä, että täydellistä on oikeastaan vain hyväksyä epätäydellisyys, kuulosti ihan idioottimaiselta, mutta sehän on juuri totuus. Uskon, että moni teistäkin kamppailee toisinaan hirveiden riittämättömyyden tunteiden kanssa. Haluaisin olla hän, joka ei ahdistu sotkuisesta kodista, joka ei stressaa tulevan joulun onnistumisesta tai pelkää etukäteen, että jotain pahaa tapahtuu pian. Enää en tee sitä läheskään niin paljon kuin ennen, mutta välillä ne vanhat tutut perfektionistin tunteet ottavat vallan. Ja tosiaan, voiko sitä edes kutsua itseäni täydellisyyden tavoittelijaksi, kun ei koskaan pääse siihen lopputulokseen, johon perfektionistit tunnetusti pyrkivät?

Omaa mieltään on ihana työstää, siitä oppii jotain uutta ihan päivittäin. Jos kärsit riittämättömyyden tunteista, mieti mistä ne juontavat juurensa. Ei kaikilta ole vaadittu lapsena huippusuorituksia ja silti sitä voi olla äärimmäinen suorittajaluonne. Nykyään kaikkialla tuputetaan neuvoja siitä, kuinka pitäisi olla itselleen armollinen ja lempeä. Self helpin paljoudessa sitä helposti unohtaa, että juuri se on äärimmäisen tärkeää. Oppia hyväksymään oma epätäydellisyytensä ja olla itselleen lempeä. Se täydellinen joulukin syntyy asenteesta, ei siitä että kaikki menee just niin kuin suunnittelit.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Etuoikeutettu

maanantai joulukuu 11 2017

Lauantaiaamuna heräsin itsekseni siinä puoli seitsemältä. En saanut enää unta, joten keitin kahvia ja istuin alas tekemään töitä. Ehdin tuijotella pimeää aamua kynttilänvalossa seinänkokoisista ikkunoista melkein kaksi tuntia ennen ensimmäisiä valonpilkahduksia. Luin surullisia uutisia luotsiveneen onnettomuudesta Porvoossa, join pari kuppia kahvia ja suunnittelin aamun joogaharjoitusta. Micael nukkui vielä sikeästi, päätin lähteä äidin luo käymään kunhan saan hänet hereille.

Harvoin sitä edes ajattelee, mutta siinä hämärässä lauantaiaamussa taas ajattelin, kuinka etuoikeutettu olen. Olen aina saanut elää kuitenkin turvallista elämää, pysyä terveenä, olla rakastettu ja suhteellisen huoleton. Minun ei ole ikinä tarvinnut elää kädestä suuhun, säästötililläkin on aina ollut jotain. Elämä on tuonut paljon, vaikka on se vienytkin, vähän liikaa. Nykyään elämässä on paljon ekstraa, asioita joista en olisi osannut joskus edes unelmoida. On oikeastaan ihan älytöntä lähteä jouluksi omalle mökille Lappiin ja viettää kesän aurinkoiset päivät omalla veneellä. Moni on kysynyt blogihistoriani aikana, tuntuuko tällainen yltäkylläisyys ihmeelliseltä. Oikeastaan ei. Kaikki luksus arkipäiväistyy. En tiedä onko se sääli, sääli on oikeastaan se, että ihmiset havittelevat sitä liikaa. Tottakai tietyt asiat alkavat tuntua välillä itsestäänselvyyksiltä, mutta se on ihmismielelle luonnollista. Kaikkeen tottuu, mutta täytyy muistaa aina olla kiitollinen. Ja nöyrä. Oikeastaan on vähän hassua, että kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu edelleen – kaikkien näiden vuosien jälkeenkin –  se, ettei viikonloppuna tai iltaisin tarvitse mennä töihin. Vaikka ajattelen työasioita käytännössä kokoajan enkä koskaan jätä niitä vain työpaikalle, minulle on suunnatonta luksusta ihan tavalliset toimistotyöajat. Olen siinäkin mielessä ihan hurjan etuoikeutettu, kun saan olla illat ja viikonloput lapseni kanssa eikä minun tarvitse tehdä enää vuorotyötä. Toisille sekin sopii, mä rakastan mun hämäriä lauantaiaamuja ja tavallaan myös sitä maanantain työmatkaruuhkaa. Vuorotyön lopettaminen paransi mun elämänlaatua ihan valtavasti ja etuoikeutettu onkin esimerkiksi hän, kuka saa itse valita, millaista työtä tekee. Tästä olisi kiva kuulla myös muidenkin kokemuksia, mikä tekee sulle etuoikeutetun olon? Ja jos joku oikeasti tykkää vuorotyöstä, kerro mulle miten ihmeessä, haha. 

Jos heräsit tänään tyytymättömänä tai ajatus tästä tulevasta viikosta muutenkin ahdistaa, toivon sinulle voimia muuttaa elämääsi – ehkäpä juuri työtäsi ja työaikojasi. Jos haluat vuoden 2018 olevan tähänastisen elämäsi paras vuosi, muista, että vaikutat itse sen kulkuun yllättävän paljon ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian