Ärsyttävä Body Positive -ilmiö

keskiviikko helmikuu 21 2018

Body Positive eli suomalaisemmin vartalopositiivisuus nousi yhdeksi viime vuoden isoimmista trendeistä. Minäkin ajattelin aluksi, että voi kuinka ajatus ja iloitsin sen leviämisestä somessa ja muissa medioissa. Body Positive -ilmiö on kuitenkin alkanut vähitellen ärsyttää, sillä se on vedetty vähän överiksi ja se kaunis ajatus sen takana alkaakin jäädä sen varjopuolien piiloon. Body Positive -ilmiö tuntuu menneen niin yli, ettei se hyväksy enää laihduttamista. Laihduttaminen on kuitenkin monelle todella tärkeää. Se voi pelastaa hengen ja tuoda lisää elinvuosia. Laihduttaminen voi estää sairauksia ja ennen kaikkea se auttaa voimaan paremmin. Ei sitäkään pidä vetää överiksi, mutta ei myöskään liiallista vartalopositiivisuutta. Vaikka alkuperäinen sanoma onkin jotain muuta, kuin laihduttamisen kieltäminen, viesti on mennyt liiaksi siihen suuntaan. Body Positive -aikakaudella monet voivat potea huonoa omaatuntoa siitä, etteivät oikeasti pidä omasta vartalostaan sellaisena kuin se on, vaan haluavat olla vähän hoikempia tai päästä eroon raskauskiloista.

On vähän surullistakin, että sohvalla makaaminen olisi jotenkin trendikkäämpää kuin lenkkeily. Laiskottelusta ei tule hyvä olo, ei vaikka sitä tekisi muka hyvällä omallatunnolla. Tottakai aina silloin tällöin tarvitsee lepoa jos arki on hyvin aktiivista, mutta liika on liikaa. Ylipaino on aina terveysriski, sitä ei muuta mikään vartalopositiivisuus. Kenenkään ei tarvitse olla mikään fitnessmalli, mutta itse haluan kannustaa ihan kaikkia laihduttamaan, jos he sitä tarvitsevat. Kuitenkin vain normaalipainoon asti. Ei liian pieni rasvaprosentti näytä hyvältä eikä kenenkään tarvitse kituuttaa syömällä salaattia ja sitä kuivaa kanaa. Body Positive-aikakaudella tuntuu, että kaikkea terveellistä katsotaankin yhtäkkiä kieroon. Siinä ei ole mitään järkeä. Kun joku haluaa laihduttaa – esimerkiksi vain terveydellisistä, ei ulkonäöllisistä syistä – hän voi potea siitä huonoa omaatuntoa katsellessaan Chrissy Teigenin somekanavia. Vaikka Chrissy aloittikin kampanjan nimenomaan sen kannalta, että jokainen vartalo on kaunis, ilmiö on viety liiallisuuksiin ja sen alkuperäinen tarkoitus on unohdettu.

Jokainen vartalo on tietysti kaunis ja kauneus on edelleen katsojan silmissä. Jos pidät kropastasi vähän pehmeämpänä, se on silloin juuri sinulle täydellinen. Toinen tykkää miinusmerkkiä lähentelevästä rasvaprosentista ja hyvä niin. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka kannustan ihmisiä laihduttamaan ja liikkumaan. En missään nimessä siksi, että jotenkin katsoisin kieroon ylipainoisia. Vain siksi, että tiedän, miten hyvä olo liikunnasta, terveellisestä ruoasta ja sopivan hoikasta olemuksesta tulee. Sitä energiaa on mahdotonta saada laiskotellen ja syömällä huonoa ruokaa. Joten edelleen, jos haluat laihtua, sinä pystyt siihen ja hoikemman kropan tavoittelussa ei ole mitään hävettävää, edes vartalopositiivisuuden kannattajilla. Laihtuminen ja hyvä olo ovat saavutettavissa ilman dieettejä, ilman nälkää ja hirveitä rääkkitreenejä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Matkustamisen eettisyydestä

maanantai helmikuu 19 2018

Saan aina aika ajoin kritiikkiä lentomatkustamisesta ja sen epäekologisuudesta. Samoin minua on kritisoitu moneen kertaan myös silloin, kun olen kirjoittanut pitäväni Dubaista. Arabiemiraatteihin matkustaminen kun tuntuu monen mielestä olevan se maailman epäeettisin teko. Varsinkin bloggaajien Dubain matkat ovat aina aika ajoin tapetilla ja kommenttikentät täyttyvät kärkkäillä kannanotoilla. Monien mielestä juuri Dubaita pitäisi boikotoida maan surkeiden ihmisoikeuksien takia. Niin että lentämällä Dubaihin – maapallo tuhoutuu ja ihmisoikeusriisto kukoistaa.

Tottakai jokaisella pienelläkin teolla on merkitys. Ja onhan se typerää ajatella, että en minä nyt yksittäisenä pienenä ihmisenä voi mitään tehdä. Koska kaikki voivat. Jokainen eettinen teko on jo jotain, ja pienistä puroista syntyy se suuri virta. Mutta mitä kaikkea on mielekästä tehdä ja mitä jättää tekemättä? Itse näen asian niin, että vaikka lentomatkustaminen onkin kovin epäeettistä, on silti äärimmäisen tärkeää matkustaa. Jo pelkästään reissu tänne Dominikaaniseen on taas avannut silmiäni vähän enemmän ja tuonut perspektiiviä omaan elämään. Arvostusta ja kiitollisuutta. Lapseni on päässyt näkemään erilaista kulttuuria, erilaisia ihmisiä ja elämäntyyliä. Se on suurta rikkautta ja pääomaa tulevaisuutta varten. Mutta se vaatii lentomatkustamista.

Ja tämä case Dubai. Siirtotyöläiset ovat tottakai hyvin surullisessa asemassa tuossa maassa. He ovat lähteneet sinne vapaaehtoisesti, mutta totuus on ollutkin jotain muuta kuin on luvattu. Kuitenkin valtaosa heistä elättää työllään muualla asuvan perheensä, sillä Arabiemiraatit ovat tarjonneet heille mahdollisuuden siihen. Sitä mahdollisuutta ei heidän kotimaassaan ole lainkaan. Dubai ei ole edes pahimmasta päästä. Samaan aikaan kun Dubaita kärkkäästi boikotoidaan, matkustetaan esimerkiksi Thaimaahan, jossa prostituutio ja lapsityövoima kukoistaa. Joku saattaa kirjoittaa piikittelevää kommenttia lentomatkustamisen epäekologisuudesta juuri niissä pienten lasten valmistamissa halpisvaatteissa ja syödä samalla lihaa, jonka takia eläin on joutunut kärsimään.

Ei meistä kukaan ole täydellinen. Aina voisi tehdä jotain vähän eettisemmin. Mutta se täydellisyys ei olekaan tärkeintä. Vaikka siihen kuinka pyrkisi, ei siihen koskaan pääse. Tärkeintä on, että tekee edes jotain. Omia valintojaan ja arvojaan kannattaa punnita etenkin matkustaessa. Jo pelkästään täällä ne pienetkin teot merkitsevät. Ei bambusta valmistettu pestävä pilli tai palasaippua pahvipakkauksessa pelasta maapalloa eikä edes kompensoi lentomatkustamista, mutta se muuttaa maailmaa. Pieni askel kerrallaan. En tule koskaan luopumaan matkustamisesta ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teillä herää matkailun eettisyydestä? Ajatteletteko sitä, kun varaatte lentoja?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Minä ja alkoholi

torstai helmikuu 15 2018

Jos joku asia on etenkin viimeisen vuoden aikana elämässäni muuttunut, on se suhtautumiseni alkoholiin. En ole koskaan ollut se lasiin sylkijä ja huonosta viinapäästäni huolimatta olen aina ollut se, joka lähtee mielellään jatkoille ja on nauttinut täysin rinnoin vapaasta viikonlopusta, johon luonnollisesti on aina kuulunut alkoholi. Yhtä kesälomaa lukuunottamatta en ole koskaan juonut alkoholia viikolla, enkä yhtenäkään sunnuntaina. En ole käynyt yksillä varmaan sen jälkeen, kun olen täyttänyt 19 vuotta ja ensimmäisen täysi-ikäisvuoden huuma siiderin tai bissen ostamisesta laantui. Ylipäätään olen käyttänyt alkoholia moniin muihin ikäisiini verrattuna todella vähän, mutta silloin kun olen, olen tehnyt sen ihan kunnolla.

En ole, luojan kiitos, koskaan tehnyt mitään todella tyhmää humalassa, vaikka onkin asioita joita en halua todellakaan muistaa enää seuraavana päivänä. Oikeastaan poikkeuksetta olen humalassa hyvällä tuulella, en koskaan haasta riitaa enkä synkistele. Minulla on aina hauskaa ja siksi iltaa onkin kiva jatkaa usein ihan pikkutunneille, joskus jopa aamuun asti. Viime kesän jälkeen kuitenkin alkoholi alkoi jotenkin ällöttää ja ajatus juomisesta ahdistaa. Olin loppuvuodesta pitkiä aikoja selvinpäin ja vaikka kävin muutaman kerran juhlimassa, olin ajoissa kotona ja seuraavana päivänä vannoin, etten juo enää aikoihin. Ei vain huvittanut. Sama linja on jatkunut alkuvuodesta, tosin nyt huomaan aina välillä haikailevani tyttöjen illanviettoja.

Koska vuosia tulee jatkuvasti lisää, krapulatkin pahenevat. Ei vain yksinkertaisesti huvita enää tuhlata kahta päivää viikosta siihen huonossa olossa makaamiseen. Sunnuntait ja maanantait ovat ihania päiviä ja ne olisi kiva viettää virkeänä. Haluan herätä ajoissa ja pitää kiinni unirytmistäni. Tottakai lähden ulos silloin, kun siltä tuntuu, eikä tämä uusi asenteeni alkoholia kohtaan ole rajoittanut elämääni millään tavalla. Päinvastoin, voin paljon paremmin. On ollut muutenkin ihana huomata viimeaikoina, että raittius on kaikin puolin nouseva trendi – eikä sen tarvitse olla mitään ehdotonta.

Liian moniin tilanteisiin liittyy alkoholi. Viikonloput, juhlapyhät, kesä. Puhuttiinkin tässä hiljattain, että miksi esimerkiksi venereissuilla on aina muka juotava jotain? Onko se peräisin ajoilta, jolloin veneily oli vielä harvinaista herkkua ja kun sinne pääsi, oli avattava pullo jos toinenkin kuplivaa. Vai onko se vain kesä, jolloin auringossa on kiva ottaa siiderit tai kylmät valkkarit? Siitä lähtee helposti auki pullo, toinen ja loppujen lopuksi pyöräillään kotiin silloin, kun aamuaurinko on jo noussut. Esimerkit ovat ihan omasta elämästäni. Sama juttu Lapissa. Viimeisen vuoden ajan olen halunnut olla mahdollisimman paljon Lapissa juomatta ja keskittyä urheiluun. Jos lähden after skihin, tiedän etten seuraavana päivänä ole hiihtoladulla. Ja tällä hetkellä nautin paljon enemmän liikunnasta ja hyvästä olosta, kuin baarissa pyörimisestä samojen naamojen keskellä. Ehkä olen vain kyllästynyt.

Sitä paitsi, kun harvemmin käy, on yleensä aina hauskempaa. Ex tempore-illanvietot ovat edelleenkin niitä parhaimpia, enkä varmasti tule koskaan olemaan se, joka lähtee ensimmäisenä nukkumaan. En kuitenkaan halua enää kuluttaa naamaani jatkuvasti bileporukoissa. Arvostan nyt niin paljon enemmän muita asioita.

Miten paljon te juotte tai käytte ulkona?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian