Lapsi muutti sittenkin kaiken

sunnuntai elokuu 20 2017

Vielä kaksi vuotta sitten 1-vuotissynttäreiden lähestyessä kirjoittelin naiivina ja sinisilmäisenä nuorena äitinä, kuinka lapsi ei muuttanut minua sitten mitenkään vaikka alkuun sitä niin kovasti pelkäsinkin. Ei ehkä ensimmäisen vuoden aikana, mutta tässä kolmessa vuodessa kyllä. Se lapsi muutti sittenkin kaiken.

Eihän se lapsi minua itseäni muuttanut. Ei minusta tullut lastenvaatehullua lattemammaa enkä lopettanut hajuvedenkäyttöä tai tilannut seinälle istukkaprinttejä (niitä on hei ihan oikeasti olemassa). Mutta minun maailmani ja sen myötä myös arvomaailmani se lapsi todellakin muutti. Hyväsydäminen olen ollut aina, tosin en tiedä onko sitä nyt niin hyvä sanoa ääneen (koska se kertoo erään mielensä pahoittaneen lukijan mukaan siitä että olen oikeasti todella itsekäs), mutta kuka sen oikeasti edes tietää onko joku hyväsydäminen vai ei, jos ei hän itse? Oikeasti itsekkäät ja juonittelevat osaavat antaa itsestään muuten todella herttaisen kuvan. No, se siitä. Minusta tuli lapsen myötä hyvinkin epäitsekäs. Toisaalta taas olen monissa asioissa paljon tiukempi, niin itseäni kuin muitakin kohtaan ja olen ymmärtänyt, että kaikkea ei tarvitse sietää. En voi sietää turhanpäiväistä mielistelyä, enkä negatiivisuutta elämässäni. Haluanhan sen pois myös lapseni elämästä.

Lapsen myötä aloin arvostaa aivan erilaisia asioita. Yhtäkkiä ruoan puhtaudella, alkuperällä ja ravintoarvoilla on ihan oikeasti merkitystä. Liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin ja haluan siirtää näitä arvoja myös lapseni elämään. Terveys, liikunta, hyvinvointi ja perhe muodostavat perustan hyvälle elämälle. Suhtaudun esimerkiksi alkoholinkäyttöön tiukemmin kuin ikinä ja valitsen itsekin yhä useammin veden sen sijaan, että väsyttäisin itseni ja kroppani alkoholilla. Tottakai toisinaan harmittelen, etten voi osallistua aivan kaikkiin menoihin joihin haluaisin, mutta syy on kuitenkin maailman paras. Tiedän, että ilman lasta juhlisin aivan liikaa, kohtelisin itseäni kaltoin ja kuluttaisin vain kroppaani ja naamaani kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.

Entinen materialisti on myös nykyään aivan toista maata. En voisi kuvitellakaan hymyileväni enää luksusliikkeen edessä paperikassin kanssa, vaikka joskus saatan kuvailla jotain uusia ihania ostoksia vaikka tänne blogiinkin. Brändit näyttelevät yhä vähemmän tärkeää osaa elämässäni, joskin haluan myös panostaa laatuun ja kestävyyteen. Yhtään luikkaria ei tosin osteta perusteella ”kestävyys”, sanotte mitä sanotte. Ajattomuudella kyllä. Ei se logokuosi onnelliseksi tee ja jos tekee, katse peiliin ja omaan mieleen. Eettisyys ja kotimaisuus ovat muuten asioita, joista ennen vähät välitin. Nyt asetan ne hyvin korkealle arvojärjestyksessäni. Kuten pitkät yöunet, aikaiset aamut ja riittävät askeleet päivän aikana. Luksus on mulle nykyään kiireettömiä päiviä, kauniita ja mukavia vaatteita, aurinkoa silloin tällöin ja perheen kanssa vietettyä aikaa jolloin ei riidellä, ei ahdista eikä tarvitse stressata mistään.

Kaikki tämä vain siksi, että minulla on lapsi. Haluanhan hänen elämänsä olevan onnellinen, pitkä, terve ja esimerkillinen. En halua omaisuuden määrittävän kenenkään ihmisen arvoa, pikemminkin sen aitouden ja hyväsydämisyyden. Ympärilläni on niin paljon pinnallisuuteen taipuvia ihmisiä, että kovasti toivon heidän muuttuvan vaikkapa sitten lasten myötä. Vilpittömästi toivon kaikille lasta haluaville sitä onnea, jonka itse olen lapseni kautta saanut. Ja ehkä myös heille, ketkä eivät ole lasta halunneet. Sillä olinhan itsekin sellainen. Äitiys muutti elämäni lisäksi identiteettini täysin ja se on parasta mitä minulle tapahtunut.

FACEBOOK / INSTAGRAM


On niin vaikeaa myöntää olevansa heikko

tiistai elokuu 15 2017

Elämä voisi olla yhtä aurinkokukkaa, kesämekkoa ja huolettomia loppukesän iltoja. Tehokkaita työpäiviä, aikaisia aamuja ja tapahtumarikkaita viikonloppuja. Siltähän se helposti somessa näyttää. Sosiaalista mediaa ympärillä tai ei, mun on aina ollut vaikea myöntää olevani heikko. Tai näyttää sitä etten vaan jaksa. Tekisi mieli kirjoittaa tännekin monesta mieltä vaivaavasta aiheesta, mutta sitten kaivan jostain jotain ihmeellistä energiaa ja mietin, että enhän mä nyt viitsi valittaa ihan tuntemattomien ihmisten nähden.

Toisaalta, tekisikö se musta jotenkin helpommin lähestyttävän? En haluaisi tuoda negatiivisuutta blogiini vaikka tiedän, että se on osa elämää. Myös sitä elämää, jota liian moni aivan turhaan kadehtii. Ei kenenkään elämä (kai) ole täydellistä ja sitä yhtä ihanaa auringonkukkaa vaikka se siltä näyttäisi. Ehkä pelkään myös sitä, että annan samalla itselleni periksi paljastamalla sen (muka) kestävän kuoren alta sen oikeasti aika hauraan itseni. On vahvuutta myöntää olevansa joskus vähän heikko, mutta se on aika hemmetin hankalaa. Luulen, että myös moni teistä tietää sen.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ilman vaatteita

maanantai elokuu 07 2017

No olipahan taas otsikko. Mutta se kiteyttää aika hyvin tämän postauksen pointin. Alastomuus aiheena tuli mieleeni, kun olen viime viikkoina viettänyt harvinaisen paljon aikaa yleisissä saunoissa ja suihkuissa. Vierasvenesatamat, Allas Sea Pool, Stadikka.. Minä, joka kammoksuin ennen yleisiä pesutiloja ja uimahalleja. Suihkut olivat ehdottomasti epämukavuusaluettani.

Tämä ”kammoni” juontaa juurensa osittain varmasti lapsuuden koululiikuntatunneista, jossa kukaan ei halunnut mennä suihkuun sillä siellä pitää olla alasti. Uimahalleissakin käytiin suihkussa ja saunassa vastoin sääntöjä uikkarit päällä ja alastomuus oli pitkälle aikuisikään todella epämukavaa. Osittain se johtui tottumuksesta, osittain huonosta itsetunnosta ja siitä, etten todellakaan pitänyt kropastani ilman vaatteita. On hyvä muistaa, että vaatteilla ja uikkareilla saa ihmeitä aikaan. Kuten myös kuvakulmilla ja valolla. Voin vain kuvitella miltä nuorista naisista tuntuu, kun some tunkee päivittäin toinen toistaan täydellisempiä kroppia ruudulle ja oma vartalo tuntuu ilman vaatteita todella ahdistavalta ajatukselta. Siinä ei varmasti huvita mennä alasti uimahalliin tai liikuntatunneilla suihkuun.

Onneksi nyt vähän aikuisempana itsetuntoni on noussut terveelle tasolle. Mua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään miltä minä itse näytän tai miltä joku muu näyttää siellä uimahallissa tai vierasvenesataman saunassa. Olen oikeastaan aika ylpeä suomalaisista juuristani. Siitä, että juuri me suomalaiset ollaan reippaasti ilman vaatteita saunoissa, joissa uikkarit saisi myös pitää päällä. Yleisissä saunoissa näkee jos jonkunlaista vartaloa, ja jokainen niistä on kaunis. Itsevarmuus kun on kauneinta, mitä ihminen voi kantaa. Vaatteet päällä tai ei.

Mitä ajatuksia alastomuus ja oma kroppa ilman vaatteita teissä herättää? Menettekö rohkeasti yleiseen saunaan ilman rihman kiertämää vai hävettääkö joku osa omassa vartalossa ja jos, niin miksi?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian