Istuin kukonlaulun aikaan lentokenttäloungessa, passi kädessä, tuoremehu toisessa, odottamassa boardingin alkamista. Laukku täynnä mekkoja, korkoja ja aurinkosuojavoidetta. Asumme maanantaihin asti veneessä Monte Carlon satamassa, jonka kannelta seuraamme Monacon F1-kilpailua ja sataman muuttumista kuin yhdeksi suureksi yökerhoksi. Monacon F1-kisaviikonloppu on ainutlaatuinen kokemus, olen ollut siellä kahdesti aiemminkin ja vaikuttunut kyllä siitä suuren maailman tyylistä. Hetkeksi sitä aina unohtaa todellisuudentajun, mutta kai sitä nyt joskus voi ihan huoletta elääkin yhden viikonlopun ajan pienessä ökykuplassa. Ystävälläni on oma jahti Rivieralla sekä toisilla ystävillä pari vuokrattua. Kisoja katsomaan on lähdössä monia tuttuja, monet ihanat siellä ovatkin jo. Mulle tuollainen viikon setti olisi vaan ollut liikaa, joten lähden reissuun vasta nyt. Onneksi sain ihan yllättäen myös mitä hauskinta seuraa tälle lennolle hyvästä kaverista, kenen luulin lähtevän Monacoon jo paljon aiemmin.. Mitähän tästä ja tulee?

Monaco jakaa mielipiteitä ja fiiliksiä. En voi olla ajattelematta ruhtinattaren pakoyrityksiä, liikaa pinnallisuutta ja vääränlaisia arvoja. Toisaalta kaupunki on kaunis ja osaan täysin rinnoin nauttia hyvästä palvelusta ja huolettomasta elämästä valtavilla jahdeilla. Ehkä juuri siksi pidän Monacosta, sillä käyn siellä niin harvoin ja saan juuri tuon lyhyen ajan elää toisenlaista elämää kuin mitä oma arkeni on. Se, että vieraantuu todellisuudesta hetkeksi, sallittakoon. Merkkiliikkeiden, luksusyökerhojen, jopa satojen miljoonien arvoisten jahtien ja yksityiskoneiden ympäröimänä on ihan hauskaa olla hetki, kun tietää palaavansa siihen omaan meikittömään kalsaritreenielämään lapsen ja koirien kanssa. En koskaan tule unohtamaan erään naisen tarinaa jonka luin Facebookista. Hän lykkäsi perheen perustamista koska sai mahdollisuuden juhlia juuri tuolla Rivieralla vuosikaudet. Kun lopulta tuli olo, että nyt haluaisi olla äiti, olikin liian myöhäistä. Nainen kirjoitti niin koskettavasti, ettei yksikään avattu samppanja eikä yksikään maailmantähtien kanssa juhlittu ilta ollut sen arvoista, että hän melkein menetti äitiytensä odottaessaan, että on juhlinut ja elänyt tarpeeksi. Lapsettomuushoidot maksoivat saman verran, kuin yhden illan yökerholasku. Hänelle kävi onneksi hyvin, hän palasi Suomeen ja sai lopulta lapsen hoitojen ansiosta yksin. No, meni vähän diipiksi ja ohi aiheen, mutta toi tulee jostain syystä aina mun mieleen kun mietin sitä Monacon yöelämää. Muistattehan tekin, että kaikkien luksusta huokuvien kuvien ja videoiden takana ihmisillä voi kuitenkin olla jalat maassa ja hyvinkin maanläheinen arvomaailma.

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä matkustan ilman tietokonetta, joten olen tehnyt valmiiksi muutamia postauksia. Koska satama on täynnä veneitä ja ihmisiä, nettiyhteydet ja puhelinverkot ovat todella huonot, joten edes yhtä kuvaa tuskin saa ladattua blogiin. Reaaliajassa päivitän kuitenkin mun Instagramia joten seuraa mua siellä @mirvaannamarian jos F1-viikonlopun jutut kiinnostaa. Koska mä oon vähän tällainen hassuttelija enkä ota kaikkea niin vakavasti, mut löysi viime GP:n aikana muun muassa Redbullin bileiden jälkeen F1-radalta – pakettiautoajelulta tallin kisainsinöörien kanssa.. Nyt kuitenkin, au revoir!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


”Monta kertaa oon kiertänyt auringon, silti kaikki viel edessä on.. ” Oon laulanut itsekseni nyt monta päivää tota biisiä. Toi osuus kertsistä on vaan niin ihana. Se kertoo mun asenteesta elämään, vaikka elänkin yleensä ajatuksella viimeistä päivää, ajattelen silti edessä olevan vielä vaikka mitä. Siinä missä viime syksyn alakulossani pelkäsin usein jotain pahaa tapahtuvan saati sitten kuolemaa, nyt olen löytänyt taas sen mulle tyypillisen elämänilon. Mä olen taas se tyttö, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja löydän itseni hassuttelemasta ja haaveilemasta yhtenään milloin mistäkin. Suhtaudun elämään niin paljon kepeämmin kuin pitkään aikaan ja vaikka välillä maailma tuntuukin romahtavan ja mulla on aina silloin tällöin hyvinkin huonoja päiviä, olen ihan yhtä positiivinen ja iloinen kuin se 18-vuotias Mirvakin joka ajatteli että kyllähän ne ylioppilaskirjoitukset läpi menee ja kyllähän se suunta elämälle vielä löytyy. Sillä kaikki on vielä edessä.

Tää vuodenaika on mun suosikki. Luonto on kauneimmillaan, mikään ei voita tätä vihreyttä, kukkaan puhkeavia omenapuita ja uuden nurmikon tuoksua. Koko kesä on edessä, ajatuskin sai just ihan kylmät väreet. Talvessa on hetkensä, mutta ne kestävät tasan sen hiihtolenkin verran. Elän valosta ja lämmöstä, rakastan tätä. Resepti onnistuneeseen kesään onkin.. 

Älä oleta. Kesästä ei tule kuitenkaan sellainen kuin kuvittelit. Siitä voi tulla niin paljon parempi..

Kun et suunnittele. Tottakai kesän bucket list -jutut täytyy toteuttaa, siksi niille kannattaakin varata aikaa, ettei sitten havahdu elokuun lopussa siihen että taas jäi Mattiksen samppisreissu tekemättä ja telttailu vain haaveeksi. Mutta..

Jätä aikaa spontaaneille asioille. Kesän parhaimmat viikonloput ovat yleensä niitä, joille ei ole suunnitellut mitään tiukkaa aikataulutettua ohjelmaa – on vapaa tekemään mitä vaan ja lähtemään spontaanisti uusiin seikkailuihin. Ihan parasta!

Nimittäin kesällä ei kannata sanoa ei. Vaikka kesä on vasta alkanut, olen löytänyt itseni muun muassa sähköpotkulautailemasta, ex tempore leffasta ekaa kertaa varmaan yli kuuteen vuoteen, ja Tallinnasta lähes suoraan Espanjan reissun jälkeen, vaikka olisi ollut varmaan paljon järkevämpää pysyä kotona pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa seuraavaan reissuun. Olen lähtenyt täysin ex spontaanisti viidessä minuutissa lähes suoraan kasvohoidosta veneellä illalliselle ystävien kanssa, asia jota en olisi kuvitellutkaan tekeväni koskaan aiemmin. Ihan parhaita juttuja, alan tästedes kiljaisemaan sen ”Yes, please!” vieläkin useammin tänä kesänä.

Kaikki on vasta edessä. Nauttikaa tästä ihan täysillä ♥ Ensi viikolla saatte lukea siitä, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelostani. Siis minä, joka vielä marraskuussa itkin hammaslääkärin tuolissa, puoli vuotta myöhemmin jopa nukahdin siihen. Kirjoitan varmasti myös pienet lähtökuulumiset sillä lennän torstaina Nizzaan ja lähden vähän erilaiseen reissuun loppuviikoksi. Niin siistiä! Tulossa on myös kirjasuosituksia tällä kertaa lastenkirjojen osalta sekä kesän treenisuunnitelmia – miten kesällä kannattaa treenata ja mitä jos ei pääse/jaksa lomalla salille mutta haluaisi kuitenkin pysyä timminä koko kesän?

Aikamoista sillisalaattia siis vaihteeksi tulossa, mutta sitähän tää mun blogi on. Aina kehotetaan keskittymään siihen yhteen kapeaan aihepiiriin, mutta en mä tätä nyt oo niin tosissani tekemässä. Mä kirjoitan edelleen blogia vain siksi että mä tykkään tästä. Rakastan kuvata, käsitellä kuvia ja jakaa teille ajatuksia, mielipiteitä ja toivottavasti vähän myös motivaatiota ja tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kaupallisuus ja blogin muuttuminen työksi sekoittaa aika ajoin ajatuksia, mutta sanoisin ainakin jokaiselle bloggaajalle vinkiksi – kun inspiraatio loppuu, ajattele että kirjoittaisit niin ettet sinä, eikä kukaan muukaan saisi tästä euron euroa. Sieltä löytyy aitous ja rentous, ja se näkyy toivottavasti lukijoillekin ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kiusaaminen ja aivan erityisesti koulukiusaaminen on hyvin vahvasti tunteita herättävä aihe. Varmasti jokainen tuntee niin kiusatun kuin kiusaajankin tai on ollut sitä itse. Vanhemmille, oli kyseessä sitten vauva tai kouluikäinen lapsi, kiusaaminen on vielä enemmän ajankohtaista. Siltä ei voida sulkea silmiä ja pahimmillaan kiusaaminen sulkee sen jonkun silmät lopullisesti, aivan liian aikaisin. Olen aivan erityisen ilahtunut Brother Christmasin läpimenosta eduskuntaan. Hän on nähnyt niin monen suomalaisen perheen hädän kiusaamisen keskellä ja hänen kauttaan moni on voinut konkreettisesti auttaa, mutta hän on myös tuonut esiin kiusaamisen vakavuutta ja ajanut asiaa kiusaamiseen puuttumisen helpottamisen puolesta. Luulisi, että tällaisina aikoina kiusaaminen ei olisi enää niin hirveä ongelma kuin mitä se on ollut esimerkiksi 20 vuotta sitten. Niin, luulisi.

Kiusaaminen on siirtynyt koulujen pihoilta nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Lapset ja nuoret osaavat olla pelottavan julmia. He eivät vielä ymmärrä, he eivät tajua seurauksia. Heidän maailmansa on paljon rajoittuneempi kuin meillä aikuisilla. Siksi meidän tulee ohjata, opettaa ja puuttua. Mutta myös näyttää hyvää esimerkkiä. On naurettavaa, että kiusaamisen ehkäisemiseksi liittyviä päivityksiä jakaa somessa aikuinen, joka anonyymisti kiusaa toisessa somekanavassa toista aikuista. En voi kuin sääliä ihmistä, joka tänäkin päivänä haukkuu nimettömänä, levittää perättömiä juoruja ja puuttuu ulkopuolisten ihmisten asioihin. Nimettömänä! Ikävä kyllä moni sosiaalisen median kanava edelleen mahdollistaa tämän. Kun joukko anonyymeja kerääntyy kanavalle, jossa voi keskustella niin bloggaajista kuin niistä muka avoimesti arvostelun kohteena olevista julkisuuden henkilöistäkin, lopputulos on todella rumaa. Jos nämä ihmiset olisivat oikeasti hyväsydämisiä, eivät millään lailla katkeria eivätkä epätasapainoisia, tätä ei tapahtuisi. Miksi aikuinen kiusaa? Eikö hän tajua edes tuollaisen olevan kiusaamista?

Aina on juoruttu, se ei ole kiusaamista. Mutta itse ainakin olen sitä mieltä, että kaikkien sanojensa ja tekojensa takana on seistävä. On pystyttävä kertomaan ja perustelemaan, miksi teki tai sanoi näin. Mikä oikeuttaa keksimään asioita omasta päästään, valehtelemaan ja haukkumaan toisen elämää. Julkkisparien parisuhteita ja päihdeongelmia ruoditaan avoimesti, kuka tuollaisen jälkeen haluaa enää kertoa avoimesti yhtään mistään? Sitten kritisoidaan, kun elämästä ei enää jaeta mitään henkilökohtaista. Ei kai, kun valokuvista, hiustyylistä ja kenkävalinnoista lähtien kaikki on jonkun nimettömän mielestä aina ihan hirveetä. Ymmärretään jopa tahallaan väärin, että päästään heittämään se ilkeä tikari toista kohti, kun itseen sattuu. Juuri silloin kun huomaa sortuvansa tällaiseen, kannattaa palauttaa mieleen se koulun piha. Miltä susta tuntuisi ja miksi edes haluat puuttua jonkun toisen elämään? Pitäisikö sittenkin keskittyä ennemmin johonkin hyvään? Kaikista ei tarvitse pitää, eikä pidäkään, mutta kiusata ei saa koskaan.

Jos kiusaaminen halutaan kitkeä pois, kannattaa miettiä omaa käyttäytymistään. Millaisen esimerkin itse annat omalla käyttäytymiselläsi? Vaihda ensi kerralla haukut kehuihin, tai ole kokonaan hiljaa. Kiusaaminen johtuu omasta pahasta olosta, oli se sitten vihaa, katkeruutta, yksinäisyyttä tai silkkaa surua. Eiköhän tässä maailmassa oo jo ihan tarpeeksi paljon pahaa ja meillä jokaisella on omassa elämässäkin varmasti tarpeeksi ajateltavaa ja tekemistä. Tsempataan toisiamme ja annetaan lapsille ja nuorille hyvää esimerkkiä miten toisia kuuluu kohdella.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian