Joulun varjopuolet

keskiviikko joulukuu 12 2018

Olen ollut niin innoissani tulevasta joulusta ja hössöttänyt joulukoristeita ja -lahjoja niin paljon, että pari päivää sitten iski taas se tuttu ahdistus. Joka joulu, ennemmin tai myöhemmin, surettaa heidän puolestaan, jotka eivät saa nauttia samalla tavalla joulusta. Lapset, jotka eivät saa lahjoja. He, jotka viettävät aattoiltaa yksin. Pari vuotta sitten kirjoitin tästä aiheesta postauksen, Eriarvoisuus korostuu jouluna. On ihanaa, että on Joulupuu-keräykset (viethän sinäkin lahjan tai useamman tänä vuonna?) ja näiden avulla yhä useampi lapsi saa kokea jouluiloa lahjoista. Joulu on kuitenkin myös paljon muuta kuin lahjoja. Joulu on ruokaa ja yhdessäoloa. Ruokalahjoituksia on jaettu aina, joulun ulkopuolellakin, mutta erityisesti jouluna niiden merkitys koostuu. Lahjoitimme tänä vuonna ison summan Hyvä Joulumieli -keräykseen, viime vuonna Brother Christmasille. Todella moni perhe saa nyt jouluaterian pöytään ja mua vähän itkettää jo ajatuskin siitä, miten onnelliseksi se voi heidät tehdä. Vien vielä tämän lisäksi lahjoja lapsille Joulupuu-keräykseen. Nykyään on onneksi monta tapaa auttaa, pienelläkin summalla saa jo jouluruoat yhdelle perheelle. Itse en voisi juhlia hyvällä omallatunnolla joulua ja syödä itseäni ähkyksi kalliista jouluherkuista, jos en olisi jollain tavalla auttanut jouluna oikeasti apua tarvitsevia. Auttaa voi myös muilla tavoilla kuin rahallisin keinoin. Pyydä yksinäinen sukulainen tai tuttava joulupöytääsi, ”aina sinne yksi koditon mahtuu” niin kuin äitini sanoi. Sain viime jouluna kuulla jopa kritiikkiä siitä, kuinka ystävämme viettää joulua perheeni kanssa mökillämme (kaikki eivät tunnu ymmärtävän lähimmäisenrakkautta yli oman perheen), joka kuulosti itsestäni vain hullulta – sillä en missään nimessä halua, että kukaan on jouluna yksin. Onneksi omat perheenjäseneni jakavat nämä ajatukset kanssani.

Joulun varjopuolet eivät tietenkään rajoitu vain tähän. Joulun pitkät pyhät saattavat kärjistää riitoja, vapaapäivinä nautitaan enemmän alkoholia, tunteet voivat nousta helpommin pintaan kuin kiireisen arjen keskellä.. Tämä ikävä kyllä näkyy paitsi Hätäkeskuksessa, myös (perhe)väkivaltatilastoissa. Joulu ei ole kaikille riemua täynnä oleva vuoden paras pyhä, toisille se voi olla painajaista. Näitäkin asioita kannattaa ennakoida, vaikka eihän se aina ole mahdollista. Puutu heti, huolestu mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, ja pidä huolta lapsista. Omista tai muiden omista. Kuulostaa nyt ehkä vähän turhankin diipiltä, mutta ehkä nyt on aika avata silmät jos joulusi on ollut sitä pelkkää pumpulia ja lunta. Muistaa nyt ainakin se kiitollisuus ♥ Millä tavoin sinä voisit auttaa tänä jouluna, vai autoitko jo?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Onnellisempi kuin missään muualla

lauantai joulukuu 08 2018

Mykistävä hiljaisuus. Maailman puhtain ilma täyttää keuhkot jokaisella hengenvedolla. Se jopa tuoksuu hyvältä ololta. Jo kauppareissun aikana ehtii huokailla moneen kertaan. Miten täällä voi olla näin kaunista? Näin puhdasta, näin rauhallista.

Luulin että onni on suurimmillaan saaristossa. Rakastan kyllä sitäkin ja meren rannalla kasvaneena sydämeni on ikuisesti rantakallioilla ja aalloissa. Aamukahvit veneellä, narisevat köydet ja meren tuoksu ovat asioita joita en vaihtaisi elämästäni pois, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen löytänyt itselleni vieläkin rauhoittavamman paikan. On uskomatonta mikä vaikutus ympäristöllä on hyvinvointiin. Lappi on ollut minulle aina rakas, nykyään vieläkin enemmän.

Kun olin kuukausi sitten hammasleikkauksessa, anestesialääkärin laittaessa nukutusainetta kanyyliin, minua kehotettiin ajattelemaan jotain oikein ihanaa. Hoitaja alkoi puhua valkoisista hiekkarannoista ja turkoosista vedestä, itse ajattelin vain hiihtämistä naavan ja lumen peittämien puiden ympäröimällä ladulla, ihan yksin. Mieli ei voi missään niin hyvin kuin täällä. Mieskin sanoi eilen kun tulimme mökille, että tällä paikalla on ihmeellisen rentouttava vaikutus. Vaikka liikunkin nykyään vain siksi, että  mieleni rauhoittuisi päivän kiemuroista ja saisin itselleni hyvän olon, on se vaan eri asia juosta Kaivarin rannassa ihmisten keskellä, kuin hiihtää yksin omassa rauhassa ja kuunnella omia ajatuksia. Eilen kauden ensimmäinen kymppi meni kuin itsestään. Mökille palasivat punaiset posket ja rauhoittunut mieli.

Olen aiemminkin sanonut, että eläkkeellä voisin viettää talveni Lapissa. Juuri nyt en kaipaa ollenkaan aurinkoon. Otan kaiken irti takkatulesta, neljävuotiaan riemusta laskettelurinteessä ja aamuisesta hiihdosta ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kuka järjestää sinun joulusi?

keskiviikko joulukuu 05 2018

Työpaikan lahjat on jaettu, muistithan kiittää – kuten pomosi kiitti sinua ojentaessaan viinipullon? Ehkä mutisit kollegoillesi samasta punaviinistä kuin joka vuosi ja vaihdoitte pari ilkeää sanaa piheistä esimiehistä. Et ehkä osaa arvostaa lapsesi sukulaisilta ja kummeilta saamia lahjoja samalla tavalla kuin omiasi ja anoppilaan jouluaterialle mennessä päällimmäisenä mielessä on kiukuttelu puolisolle, miksi me taas tultiin sun vanhemmille? Älä pode huonoa omaatuntoa, näin on varmasti ainakin jonain jouluna tapahtunut suurimmalle osalle meistä.

Joulun tärkeimmät asiat ovat yleensä läheiset, sen koko perheen saaminen kerrankin koolle, sekä se kuuluisa jouluruoka ja elämykset. Voin tunnustaa ihan rehellisesti, että noin 25 ensimmäistä vuotta elämästäni en osannut lainkaan arvostaa näitä asioita, sillä perheen kesken vietetyt ruoantäyteiset joulut olivat minulle täysin itsestäänselvyyksiä. Toisaalta siinä on jotain jopa ihanan naiivia, vanhempani ovat aina järjestäneet meille ihanat joulut ja taivaallisen joulupöydän, itsehän ei ole tarvinnut kuin ilmaantua paikalle.

Kun minusta tuli äiti, joulun merkitys tietysti muuttui, mutta niin muuttui myös paljon muutakin. Kun olemme alkaneet viettää joulua meidän kotona (tai mökillä), olen vasta nyt viime vuosina tajunnut, mitä kaikkea se vaatii. Paljon muuta, kuin vain ilmaantumista paikalle. Joulu täytyy ihan oikeasti järjestää ja kukaan ei kehtaa valittaa ääneen, että joulukiireet olisivat jotenkin kuormittavia.

Aloitetaanko niistä läheisistä? Koko perhe on todella vaikeaa saada kokoon. Kaikki haluaisivat varmasti viettää joulua oman perheensä kanssa. Koska suku saattaa asua ympäri Suomea (tai maailmaa), voi olla toisinaan aika hankalaa sopia että missä sitä nyt ollaankaan aattona, joulupäivänä ja tapanina. Jo pelkästään se, että saa läheiset koolle ja mieleisen porukan kasaan aattoiltana, on aikamoinen kiitollisuuden aihe jouluyöhön nukahtaessa. Sitä paitsi ihan jo se ympäri Suomea(kin) reissaaminen maksaa, joten on tietysti vähän itsekästä olettaa, että kyllä se suku tulee aina siihen samaan paikkaan.

Jouluruoista ja niiden valmistuksesta voisin kirjoittaa vaikka koko kuukauden. Usein perheessä on vuodesta toiseen ne samat tyypit, jotka ottavat vastuun ruoasta. Tiedän, että toiset tykkäävät passata, mutta oletko ajatellut, että voisit katsoa mitä tapahtuisi jos kerrankin auttaisit? Jouluhan toimisi täydellisesti nyyttäriperiaatteella, jolloin jokainen toisi jotain. Sen oman jälkkäribravuurin, vanhalla klassikkoreseptillä tehdyn sinapin, kenties itse suolaamansa kinkun tai suosikkikalan? Mielestäni vähintä, mitä voi sukulaisille mennessään tehdä, on kysyä hyvissä ajoin, voisiko jotenkin osallistua jouluvalmisteluihin. Jouluruoka on paitsi törkeän kallista, myös törkeän työlästä valmistaa. Nykyään kun jokainen on enemmän tai vähemmän stressaantunut ja kaiken lisäksi niitä joulun järjestäjiä ovat yleensä nimenomaan ne suorittajaluonteet, olisi erityisen tärkeää tehdä joulusta nimenomaan aikaa rentoutumiselle ja akkujen lataamiselle. Ei kysellä, että olisko sitä käsinpoimittua siianmätiä vielä vähän lisää kun se loppui? Siitä vuosikertaviinistä puhumattakaan, jota säästeltiin juuri joulupöytään. Kiukuttelut huonosta suklaakonvehtilajitelmasta kannattaa myös unohtaa, varsinkin siinä vaiheessa jos et ole maksanut joulustasi senttiäkään.

Jouluksi varataan usein juuri sitä parasta, siitä otetaan aivan turhaa stressiä ja sille asetetaan liian korkeita odotuksia. Ehkä tänä jouluna voit keskittyä olemaan pitkästä aikaa oikein kunnolla kiitollinen. Pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja toivoa seuraavasta vieläkin parempaa. Muista tänä jouluna kiittää jokaisesta ruoasta (ja suklaasta ja viinistä), sekä ennen kaikkea seurasta. Ei se anoppilakaan varmaan ole hullumpi paikka ja kaikissa meissä on kuitenkin omat vikamme. Kiitollisuus siitä, että saamme jouluruoat pöytään ja perheen koolle, on monilta unohtunut. Mutta sellainen ihmismieli on, se välillä unohtelee ja välillä muistuttelee sitten kantapään kautta. Ehkä nyt muistat sen jo etukäteen ja teet vaikka valmiiksi pakastimeen kylään vietävät joululaatikot tai sen sinapin ♥ Kuka järjestää sinun joulusi?

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria