Siis nyt ollaan aivan sarjassamme hihhulijuttuja, mutta mä olenkin sellainen hullu noitamuija. Lupasin viime perjantaina kirjoittaa teille energioiden puhdistuksesta salvian avulla ja tässä se nyt on. Olen lapsesta asti ajatellut, että mulla on yliluonnollisia kykyjä tai ainakin kykyjä ymmärtää ja nähdä yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä. En jaksa uskoa, että maailma ja elämä on vain tässä mitä näemme, enkä ole millään lailla rationaalinen ajattelija. En edes muista mistä alunperin kuulin salvian polttamisesta (jos mun ystävät muistaa niin kertokaa), mutta olen puhunut siitä jo ainakin pari vuotta. Salvian polttaminen on tehokas keino poistaa negatiivista energiaa esimerkiksi kodista tai muusta paikasta, johon sitä on kertynyt. Elämästä nyt ihan yleensäkin.

MITEN SE TOIMII?

Kuivattua salviaa voi polttaa esimerkiksi kulhossa tai salviaa saa myös valmiina, ns. kimppuina tai suitsukkeina. Mulle konkreettisinta on polttaa salviaa kulhossa ja kulkea sitten savuavan kulhon kanssa ympäri asuntoa. Samaan aikaan ikkunat on pidettävä auki, jotta huono energiaa pääsee poistumaan. Salvian savua voi levittää ilmaan esimerkiksi sulalla, mutta ainakin mun salvianlehdet savusivat sen verran hyvin että puhdistukseen riitti nyt pelkkä kiertely savuava kulho käsissä ympäri kotia. Salviapuhdistuksen jälkeen kotiin kannattaa laittaa kristallisuolaa eri puolille esimerkiksi pieniin kulhoihin, jotka keräävät sitten loputkin huonosta energiasta. Monet suosivat nurkkia, itse laitoin suolakipot keskeisille paikoille, jossa energia liikkuu muutenkin. Salvialla voi puhdistaa niin ihmisiä kuin kotiakin ja energiapuhdistuksen voi tehdä esimerkiksi pari kertaa vuodessa, jos sille tuntuu olevan tarvetta.

 

Kuulostanko ihan hullulta noitamuijalta? Mä oon! Olen pienestä asti uskonut fengshuin oppeihin, luin äidin kirjan aiheesta varmaan ennen kuin olin edes koulussa (jos joku takertuu tähän niin opin tosiaan lukemaan 5-vuotiaana) ja huomannut miten esimerkiksi väärässä paikassa oleva tavara tai huonekalu voi estää energian kulkemisen ja vaikuttaa koko päivän kulkuun. Mulle on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita, olen nähnyt ”haamuja” ja henkiä sekä saanut merkkejä jostain tuonpuoleisesta. Uskokaa tai älkää. Mutta palataan tähän salvian polttamiseen. Kun ensimmäisen kerran tein kotona salviapuhdistuksen, sen jälkeen moni asia elämässäni muuttui. Ensin ajattelin, että jopa negatiiviseen suuntaan. Tätä on sanonut moni tuttavanikin, joka on tehnyt salviapuhdistuksen. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että kaikki nuo negatiivisetkin muutokset johtuivat vain siitä, että elämä oli muuttamassa suuntaa ja paljon parempia asioita tuli tilalle. Aina sitä ei ymmärrä itse, mikä tuo lopulta hyvää energiaa ja mikä huonoa. Ehkä tällaiset yliluonnolliset hihhulijutut auttavat meitä menemään oikeaan suuntaan ja avaamaan silmät uudelle. Näitä taitoja voi myös harjoitella. Aloita vaikka sillä, että kuulostelet omaa fiilistä missä on hyvä olla. Siellä on todennäköisesti myös hyvä energia. Sama toisinpäin. Vältä huonoa, tee muutoksia, suosi hyvää ja vahvista sitä.

Joku ehkä pitää mua nyt ihan idioottina, mutta.. En jaksa uskoa, että tuhansia vuosia sitten keksitty yrttisavun puhdistava vaikutus olisi ihan tuulesta temmattua, varsinkin kun niin monella on siitä positiivisia kokemuksia. Ja aina kannattaa kokeilla! Nyky-yhteiskunta on liian rationaalinen, mä oon selvästi elänyt joskus kiinalaisen lääketieteen kulta-aikana tai ollut entisessä elämässäni vähintään sukua shamaanille. Kiinnostaisiko teitä lukea muista yliluonnollisista kokemuksista ja asioista, joihin uskon? Ja kaikki muut hullut noitamuijat ja -äijät siellä, kertokaa teidän hihhulitavoista ja muista tällaisista?! Pelkkää hyvää energiaa tähän maanantaihin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Muistan kuinka menin kerran ihan surkealla mielellä salille. Valitin pimeysmasennustani ja ahdistunutta mieltä pukuhuoneessa, kun sain kuulla kannustavat sanat. Just täällä se lähtee. Niinhän se lähti. Olen selvittänyt lukemattomat kerrat karkailevia ajatuksiani salilla, hiihtänyt ahdistusta karkuun, joogannut levottoman olon pois ja juossut eroon stressistä. Aivan täydellisen zen olen ollut uinnin ja avannon jälkeen. Saatan juosta vaikka kuinka myöhään lenkkiä jos päivä on ollut vähän rankka.

Mielenterveysongelmista kärsiville suositellaan liikuntaa. On totta, että vaikeasti masentuneen on vaikea kuvitella ensimmäisenä lähtevänsä juoksemaan, eikä se kai ole se tarkoituskaan. Liikuntaa kannattaa harrastaa nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona ja pahimpina hetkinä niin kuin se itselle tuntuu parhaalta. Edelleen, pääasia että liikkuu. Kirjoitin loppuviikolle vielä postauksen vähän tätä aihetta sivuten, eli miksi siitä liikunnasta kuitenkin tingitään, vaikka siitä tulee nimenomaan hyvä olo. Kuka on joskus katunut sitä, että lähti liikkeelle?

Muistan itse nuo lämpimät sanat salin pukuhuoneesta edelleen. Ne kannustivat tekemään treenin täysillä loppuun asti. Siksi haluan itsekin jakaa tuota hyvää oloa ja muistutella liikkumisen ilosta sekä miksi sitä tehdään. Mulla on ollut taas tänäänkin aamusta asti tosi levoton olo, ihan hyvällä tavalla kuitenkin. Gerbiilin keskittymiskyky, niin kuin vanha rakas ystävä mulle tapasi sanoa. Mikään ei rauhoita mieltä yhtä hyvin kuin treeni. Keskityn salilla aina aivan täysin siihen mitä teen, en kuule enkä nää oikeastaan mitään ympärilläni, paitsi musiikit korvilla. Viimeistään suihkussa tai saunan lauteilla ajatukset ovat taas koossa ja kotiin usein vie mukanaan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota jatkaa säännöllisesti eteenpäin. Liikunnalla on uskomaton vaikutus ja ainakin nykyisessä elämäntilanteessani se on itselleni parasta mahdollista terapiaa. Ja terapiaa mä muuten suosittelen missä muodossa tahansa ihan jokaiselle.

Mulle se on tällä hetkellä treeniä. Sillä se lähtee.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mä mietin pitkään miten lähestyisin tätä aihetta. Aihetta, jota samalla rakastan, mutta joka samalla on muodostunut itselleni jopa ahdistavaksi asiaksi. En nyt lähde jeesustelemaan sillä, että ahdistuisin matkustamisesta sen huonojen ympäristövaikutusten takia. Enemmän mua ahdistaa ihmisten kertakäyttövaatekulttuuri ja ne päivittäiset huonot valinnat. Matkustaminen on nykyään mahdollista melkein kaikille, sillä se on paljon aiempaa edullisempaa ja muutenkin helpompaa. Matkustaminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja tähän on varmasti syynsä myös sosiaalisella medialla. Matkakuvat, ai että.. Ne lapsuuden kuva-albumeiden kohokohdat. Jos en pitäisi niin paljon kuvaamisesta, kuvien käsittelystä ja siitä kun siihen kerrankin on aikaa, tekisin varmasti seuraavan reissuni ilman kameraa. Instagram on täynnä toinen toistaan upeampia (ja lopulta täysin samanlaisia) matkatilejä ja välillä ihmettelen, matkustavatko ihmiset niiden takana näihin paikkoihin vain niiden kuvien takia. Siis aivan varmasti matkustavat, mutta kai siellä on poikkeuksiakin joukossa. Somessa matkustaminen ei ole enää kivaa ja rentouttavaa, kun tavoitteena on vain ottaa täydellisiä kuvia. Voi niitä raukkoja jotka lähtevät kuvien perässä etsimään samoja kohteita ja pettyvät väenpaljouteen, roskaisuuteen ja huonoon säähän. Aurinko on helppo photoshopata saastepilvienkin keskelle. Paras loma on kuitenkin luultavasti loma ilman kameraa ja jatkuvaa sosiaalisen median päivittämistä, eikö?

 

Tämä ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka on saanut mut vähän kyllästymään matkustamiseen. Jatkuva lentäminen, aikaero, pakkaaminen ja purkaminen väsyttävät kehoa ja mieltä, eivätkä rikkinäiset kuukaudet sovi rutiineja rakastavalle tyypille, joka ei muutenkaan ehdi tehdä arkena kaikkea mitä haluaisi. Viimeaikoina mulle on tullut kodista ja Suomesta ylipäätään paljon enemmän luksusfiilis kuin ylellisistä hotelleista ja palmujen reunustamista rannoista. Itseasiassa suunnittelin alunperin viettäväni syntymäpäiviäni Malediiveilla, mutta lopulta en vain jaksanut enää edes innostua ajatuksesta. Iski ajatus, että en missään nimessä halua käyttää rahaa matkaan, josta en voi aivan 110% innostua. Voihan tuollaisen reissun toteuttaa sitten, kun on sellainen olo. Sen sijaan innostun tällä hetkellä paljon enemmän monesta muusta jutusta, jotka liittyvät arkisiin asioihin ja omaan kotikaupunkiin. Rakastan kyllä matkustamista, aurinkoa ja maailman näkemistä, mutta tällä hetkellä enemmän ihan tavallista elämää. On kivaa tilata ruokakasseja, kun tietää ettei ole lähdössä mihinkään ja on koko viikko aikaa tehdä treenejä. Rutiinit ovat mulle tärkeitä ja aina kotiinpaluun jälkeen tuntuu, että joutuu aloittamaan alusta. Se on yllättävän turhauttavaa.

 

Toisaalta mietin taas, että nyt jos koskaan on matkustettava ja hyödynnettävä sitä, että pääsee reissaamaan myös kalliiden loma-aikojen ulkopuolella. 2,5 vuoden päästä Micael menee kouluun ja silloin reissaaminen rajoittuu suurimmaksi osaksi vain juuri niihin loma-aikoihin. Meillä ei myöskään ole ollut oikein mahdollisuutta lomailla Suomessa Lappia lukuunottamatta, sillä työt ovat kokoajan läsnä. En muista, että olisimme koskaan viettäneet lapseni ja lapseni isän kanssa kolmistaan yhtä kokonaista viikonloppuakaan kotona täysin ilman töitä. Mutta nyt on vain tällainen vaihe, ettei jatkuva maailmalla juokseminen kiinnosta, vaikka onkin parit lennot varattuna. Lyhyitä reissuja lähelle kuitenkin. Toiset kuitenkin matkustavat työkseen ja toiset huvikseen useamman kerran kuussa. Itselleni sellainen ei kuitenkaan sovi, vaikka aluksi ajattelinkin että matkustaminen on parasta mitä tiedän. Sitä romantisoidaan kuitenkin liikaa. Sitäpaitsi matkalle lähtemisen fiilis on paljon parempi, kun on ollut vähän pidempään kotona. Niistä ilmastovaikutuksista nyt puhumattakaan, pakkohan niitäkin on jokaisen ajatella.

 

Onko matkustusöverit teille tuttu ilmiö vai onko suoranaista hulluutta skipata Malediivit ja moni muu unelmakohde sen takia, että haluaa vain keskittyä enemmän arkeen?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian