Loppu

maanantai elokuu 06 2018

Eilen päättyneeseen viikonloppuun päättyi monta muutakin asiaa. Tämä tähänastisen elämäni paras kesä ei toivottavasti kuitenkaan ihan vielä, mutta kesän venejuhlat ja juhlat oikeastaan muutenkin. Remontti (voi kyllä, kyllä, kyllä!) valmistui ja kaaoksen alta alkaa paljastua taas arki. Kahvin tuoksu ennen töitä, mitätänäänsyötäisiin -ongelmat, viikottaiset siivoukset ja yleensä aina väärään aikaan loppuva koiranruoka. Keittiön pöydällä odottava läppäri, aina liian likaiset ikkunat ja kalenteriin laitetut juoksulenkit. Säiden puolesta kesä jatkuu, mutta se huoleton aikatauluttomuus alkaa loppua. Mä alan itsekin kyllä olla aika loppu, vaikka haluaisinkin kesän vain jatkuvan. Yritän kynsin hampain pitää kiinni jokaisesta lämpimästä päivästä ja aina kun mahdollista, lähteä merelle.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mielelläni toisen päiväkodin kuukauden kesäloman tähän. Vielä yhden venereissun ja heräisin oikein mielelläni ulkosaaristosta aamiaiselle syömään pannukakkuja. Viikonloppuna otin kunnon irtioton vielä tästä arjesta. En edes muista olisinko koskaan pitänyt kolmen päivän breikkiä bloggaamisesta, mutta nyt oli sen aika. Mieli tosin on kokoajan kirjoittamisessa kiinni. Ajettiin kahdestaan veneellä Hankoon torstaina, yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Syötiin rapuja, juotiin viiniä, juhlittiin aamuun asti ystävien kanssa Poker Runissa (oltiin myös yöllä duunissa kebabkojussa :D)  ja kun lauantai-iltana lähdin myöhään kotiin autolla, olin aika hiljaista daamia. Sunnuntaina vietettiin äidin syntymäpäiviä, ja olin oikein onnellinen että skippasin viimeisen Hanko-iltani. Mun kesän juhlat on juhlittu, Flow nyt on vielä tulevana viikonloppuna mutta luulen, että laitan lipun myyntiin tai vaihtoehtoisesti otan tosi iisisti ja tulen ajoissa kotiin. Ei vaan huvita, paljon mieluummin käytän päiväni näistä keleistä nauttimiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiini. Siitä on tingitty nyt vähän turhan paljon ja se tuntuu heti. Päällimmäisenä on kuitenkin kokoajan mielessä kiitollisuus tästä kesästä. Näistä säistä, valmistuneesta remontista ja siitä, että on mahdollisuus olla veneellä. Tehdä sitä, mitä rakastaan, ja niiden kanssa, ketä rakastaa. Huomenna kirjoitan teille mun tavoista puhdistaa kehoa luonnollisesti kaikista ”myrkyistä” ja kesäturvotuksesta. Kun tuntee olon kevyeksi, jaksaa taas palata treeninkin pariin. Kirjoitin myös loppuviikolle postauksen raskauden aikaisesta liikkumisesta sekä treenin aloittelusta synnytyksen jälkeen. Tasan neljä vuotta sitten oli kolme viikkoa aikaa synnytykseen ja joka ikinen elokuu nuo asiat palaavat kirkkaana mieleen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kuvittelin tämän päivän niin erilaiseksi

tiistai heinäkuu 31 2018

Neljä ja puoli viikkoa sitten poikani aloitti päiväkodin kesäloman. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein lähdin tuona perjantaisena iltapäivänä hänen kanssaan kotiin. Miten me selvitään 4,5 viikkoa keskenämme, kun edessä on neljä viikkoa kestävä remontti, lähes 3 viikon venereissu ja kotonakin pitäisi olla hetken aikaa kaiken kaaoksen keskellä? Vaikka heinäkuu on aina ollut suosikkikesäkuukauteni, tänä vuonna se tuntui ajatuksissa vain raskaalta. Mietin, miksi juuri tälle ajalle piti ottaa toi he*lvetin remppa ja että olisihan sitä voinut olla vähän lyhyemmänkin pätkän saaristossa. Ensimmäisinä kesälomapäivinä purettiin keittiötä, pakattiin venereissulle ja stressattiin niin paljon, että kroppa oireili fyysisesti kellon ympäri. Juuri se aika, kun olisi voinut nauttia rauhassa lämpimistä kesäpäivistä kotona – miksi sen pitää olla yhtä kaaosta, sotkua ja tavaroiden edestakaisin roudaamista?

Kuvittelin olevani heinäkuun viimeisenä päivänä jotenkin erityisen iloinen. Remontti olisi valmis, Micael aloittaisi taas päiväkodin, arkeni pääsisi normaaliin rytmiinsä ja olisin sen ansiosta hyvin tasapainoinen ja mieleni varsin zen. Eilen illalla, melkein punaisen kuun valaistessa enää pimeää keskikesän yötaivasta, mietin kuinka erilaiseksi kuvittelinkaan tämän päivän. Remontti ei ole vielä valmis, en ahdistu lainkaan tavaroiden roudaamisesta edestakaisin veneen ja kodin välillä, pujottelin sujuvasti remppatavaroiden välissä keskellä pimeintä yötäkin ja mieleni on aivan muualla kuin tavallisessa arjessa. Kuvittelin että olisin jo nyt valmis vähitellen syksyn tuloon, mutta ehkä sitten elokuun lopussa.. Tämä kesä on ollut tähänasti paras kesä ikinä. Toukokuun helteistä lähtien olen voinut paremmin kuin ikinä. Silloin olen maannut koko päivän tyttökavereiden kanssa aurinkotuolissa skumppalasi kädessä, uinut ulkona matkoja, joita en koskaan osannut kuvitellakaan uivani, treenannut toukokuusta asti ulkona enkä kertaakaan käynyt salilla. Kesäkuussa olen matkustanut parhaimpien ystävieni kanssa, viettänyt kokonaisen lauantain cheerleaderpuku päällä Hernesaaressa, grillannut saarissa ja tehnyt valtavasti töitä ”varastoon”. Ja silti kaikista ennakkoluuloistani huolimatta heinäkuu on ollut taas kerran paras kesäkuukausi ikinä. Siitä kirjoittamiseen menisi ehkä toinen kuukausi ja siihen kuuluu jopa asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Vaikka edelleen odotankin säännöllisen arjen alkamista, en todellakaan ole valmis luopumaan tästä kesästä.

Luulen, että aika moni muu suomalainen allekirjoittaa myös tämän. Kun on kärsinyt kolme kylmää kesää ja jatkanut käytännössä keväästä suoraan sateiseen syksyyn, ei halua päästää enää kunnon kesästä irti. Emme voi tietää millainen seuraava kesä on, mutta voimme nauttia vielä tästä onneksi ainakin elokuun verran. Pitää kiinni jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vähän höllätä sitä asennetta, joka pakottaa suorittamaan ja noudattamaan rutiineja kesälläkin, poiketa pikkuisen normaalista, valvoa ja nauraa niin että vatsaan sattuu. Ehkä siinä sivussa remonttikin valmistuu, päiväkoti alkaa taas ja illat pikkuhiljaa pimenevät. Niin että on sitten valmis sanomaan kesälle kiitos ja syksylle hei.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Kotona, niin tyhjä olo

sunnuntai heinäkuu 22 2018

Äsken me tultiin kotiin. Tosiaan sen muutama sata solmua, parikymmentä rantautumista, tuhansia litroja dieseliä, kymmeniä sinilevälauttoja ja helteisiä päiviä öitä myöhemmin me tultiin takaisin kotiin. Aika meni niin nopeasti, että vielä olisi mennyt helposti viikko jos toinenkin merellä. Silti tuntuu, että on ikuisuus kun viimeksi olin täällä. Kolme viikkoa sitten pakkasin tavaroita ja mietin, että voi kuinka onnellisena sitä tuleekaan sitten joskus reissulta kotiin.

Ensimmäinen fiilis oli, että voi ju*alauta meillä on hieno uusi lattia. Siis en olisi osannut kuvitella hulluimmissa haavemaailmoissanikaan että siitä tulee noin upea (kurkkaa mun insta storysta kuva!) ja että joku on oikeasti tehnyt aivan viimeisen päälle työnsä meidän kodissamme meidän poissaollessamme, jopa etuajassa. Teen lattiasta myöhemmin oman postauksensa, se ansaitsisi niitä vaikka kuinka monta. Lattian ihastelun jälkeen tuli kuitenkin olo, että voisin vain napata nämä kassit mukaan ja lähteä takaisin veneelle. Vein Micaelin tyynyn sänkyyn ja siihen oli tarttunut meidän veneen tuoksu. Tyhjä olo valtasi mielen ja mietin vain, että mitä ihmettä ihmiset tekevät heinäkuussa Helsingissä? Ajattelin vain rauhassa juotuja aamukahveja veneessä. Saunasta avautuvaa merimaisemaa, köysien narinaa ja lämmintä tuulta. Teen muutaman päivän töitä ja sitten lähdetään taas. Oli kiva kantaa tavaroita kotiin, kun tiesi että suurin osa vielä jää. Ensi viikkoa, ja sitä seuraavaa varten. Kirjoitin joskus, että aamuihmiset ovat varmasti vähän onnellisempia kuin muut. Mutta sitten ovat veneilevät aamuihmiset.. ♥ Tämä kesäloma on tähän asti ollut kesälomistani ehdottomasti paras. Jatkukoon se sellaisena. Miten teidän lomat ovat menneet? Tykkääkö joku kesästadista vai haluatteko tekin äkkiä pois kaupungista?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria