Miesflunssa

torstai lokakuu 04 2018

Olen periaatteessa tällä hetkellä sairas – mulla on raudanpuute joka aiheuttaa hyvin moninaisia oireita ja heikentää jokapäiväistä suorituskykyäni huomattavasti. Samaan aikaan kärsin ylirasitustilasta, joka ei ihan parin viikon pakkolevolla parane. Käyn normaalisti töissä, yritän kuitenkin tietoisesti hidastaa tahtia. Kun sairastun flunssaan, en jää sairauslomalle. En töistä, en varsinkaan äitiydestä tai kotitöistä. Kun sairastun flunssaan heinäkuun helteillä Ahvenanmaalla, roikun kuumeisena kannella pää alaspäin sitomassa köysiä yhä uudelleen ja uudelleen, laiturista toiseen. Koska eihän nyt flunssan takia olla yhtä yötä pidempään satamassa, sanoo mies. Mies, jonka mielestä on ihan normaalia hiihtää talvilomalla lenkki vaparia nenäsumutteen voimin ja jonka mielestä ”pikku nuha” lähtee huikalla viskiä, taas mennään. Mutta kun se mies saa itse flunssan..

Kohta lähtee varmaan taju. Nyt on saatava teetä sänkyyn. Hetken päästä Finrexiniä. Lapseni antaa kyllä syödä, mutta miesflunssa vaatii särkylääkettä kesken illallisen. Sänkyyn, mielellään jonkun kuuman juoman ja kurkkupastillien kanssa. Puoli neljältä yöllä on ihan ok herättää ja kysyä voisinko tehdä vaikka jonkun taikajuoman inkivääristä ja omenaviinietikasta, jos vaikka sitä missä oli kurkumaa? Lapsen iltasadun aikaan kaivaudutaan vielä syvemmälle peiton alle, koska eihän sitä nyt voi puhua kun on tää flunssa. Kohta lähtee varmaan taas taju. Kuoleman kielissä.

Miesflunssassa voi kuitenkin lähteä äijien (ryyppy)reissulle Espanjaan.

(Postauksen kuva on muuten omasta pikku nuhastani, kun olin viettänyt koko yön valveilla korkeassa kuumeessa Bangkokissa ja melkein itkin paluulennolla pahaa oloani. ”Ei mun korvissa vaan tunnu missään” kuului käytävän toiselta puolelta.)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria