Matkustamisen eettisyydestä

maanantai helmikuu 19 2018

Saan aina aika ajoin kritiikkiä lentomatkustamisesta ja sen epäekologisuudesta. Samoin minua on kritisoitu moneen kertaan myös silloin, kun olen kirjoittanut pitäväni Dubaista. Arabiemiraatteihin matkustaminen kun tuntuu monen mielestä olevan se maailman epäeettisin teko. Varsinkin bloggaajien Dubain matkat ovat aina aika ajoin tapetilla ja kommenttikentät täyttyvät kärkkäillä kannanotoilla. Monien mielestä juuri Dubaita pitäisi boikotoida maan surkeiden ihmisoikeuksien takia. Niin että lentämällä Dubaihin – maapallo tuhoutuu ja ihmisoikeusriisto kukoistaa.

Tottakai jokaisella pienelläkin teolla on merkitys. Ja onhan se typerää ajatella, että en minä nyt yksittäisenä pienenä ihmisenä voi mitään tehdä. Koska kaikki voivat. Jokainen eettinen teko on jo jotain, ja pienistä puroista syntyy se suuri virta. Mutta mitä kaikkea on mielekästä tehdä ja mitä jättää tekemättä? Itse näen asian niin, että vaikka lentomatkustaminen onkin kovin epäeettistä, on silti äärimmäisen tärkeää matkustaa. Jo pelkästään reissu tänne Dominikaaniseen on taas avannut silmiäni vähän enemmän ja tuonut perspektiiviä omaan elämään. Arvostusta ja kiitollisuutta. Lapseni on päässyt näkemään erilaista kulttuuria, erilaisia ihmisiä ja elämäntyyliä. Se on suurta rikkautta ja pääomaa tulevaisuutta varten. Mutta se vaatii lentomatkustamista.

Ja tämä case Dubai. Siirtotyöläiset ovat tottakai hyvin surullisessa asemassa tuossa maassa. He ovat lähteneet sinne vapaaehtoisesti, mutta totuus on ollutkin jotain muuta kuin on luvattu. Kuitenkin valtaosa heistä elättää työllään muualla asuvan perheensä, sillä Arabiemiraatit ovat tarjonneet heille mahdollisuuden siihen. Sitä mahdollisuutta ei heidän kotimaassaan ole lainkaan. Dubai ei ole edes pahimmasta päästä. Samaan aikaan kun Dubaita kärkkäästi boikotoidaan, matkustetaan esimerkiksi Thaimaahan, jossa prostituutio ja lapsityövoima kukoistaa. Joku saattaa kirjoittaa piikittelevää kommenttia lentomatkustamisen epäekologisuudesta juuri niissä pienten lasten valmistamissa halpisvaatteissa ja syödä samalla lihaa, jonka takia eläin on joutunut kärsimään.

Ei meistä kukaan ole täydellinen. Aina voisi tehdä jotain vähän eettisemmin. Mutta se täydellisyys ei olekaan tärkeintä. Vaikka siihen kuinka pyrkisi, ei siihen koskaan pääse. Tärkeintä on, että tekee edes jotain. Omia valintojaan ja arvojaan kannattaa punnita etenkin matkustaessa. Jo pelkästään täällä ne pienetkin teot merkitsevät. Ei bambusta valmistettu pestävä pilli tai palasaippua pahvipakkauksessa pelasta maapalloa eikä edes kompensoi lentomatkustamista, mutta se muuttaa maailmaa. Pieni askel kerrallaan. En tule koskaan luopumaan matkustamisesta ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teillä herää matkailun eettisyydestä? Ajatteletteko sitä, kun varaatte lentoja?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Vähän erilaisia uniongelmia

lauantai helmikuu 17 2018

Kuinka moni vanhempi tuskailee menetettyjen yöunien kanssa? Moni. En ole koskaan halunnut tuoda oikein esille sitä, että minua on siunattu todella hyvin nukkuvalla lapsella, sillä siitä on tuntunut saavan vain pahoja katseita osakseen. Niin, enhän minä tiedä siitä oikeasta hc-äitiydestä mitään kun olen saanut nukkua yöni rauhassa jo siitä lähtien, kun lapsi taisi olla viikon ikäinen ja veteli 7-8 tunnin unia öisin. En nauttinut siitä silloin, pelkäsin kokoajan että kyllä se seuraava yö on nyt se yö, kun se maailmankuulu koliikki alkaa. Oli meillä ne 13 tunnin yöunien vaiheetkin, silloin mietin, että lapsessa on varmaan jotain vikaa kun se nukkuu noin paljon. On ollut vaiheita, kun lapsi nukahtaa sänkyynsä heti, kun hänet sinne on kantanut. Vaiheita, jolloin lapsi nukahtaa sitten itsekseen, kunhan äiti vain poistuu salamannopeasti huoneesta. Ja vaiheita, jolloin lapsi ei nukahda ja istun tuntitolkulla sängyn laidalla.

Vaiheita tulee, ja niitä menee. Ennen inhosin sanaa vaihe, nykyään se on vaan, vaihe. En tiedä, missä vaiheessa ihmisestä tulee joko ilta- tai aamuvirkku? Älkää sanoko, että kolmevuotiaana. Olen kuullut NIIN PALJON niitä kertomuksia siitä, kuinka lapset heräävät kuudelta. Kuinka äitiä vielä väsyttäisi, mutta lapsi kinuaa aamupalaa ja juuri televisiosta alkaneita piirrettyjä. Kuinka vanhemmat oikein odottavat teini-ikää, jolloin lapset nukkuisivat vähintään kymmeneen. Mulla on vain yksi kysymys, miten te teette sen? En tunne käsitettä oma aika nukkumaanmenon jälkeen. Tiedän kyllä oikein hyvin oman ajan ennen kuin muut heräävät. Arkisin sekin on täynnä stressiä siitä, miten kiukkuisena pieni riiviö sieltä sängystä tänään nouseekaan.

Lapseni taitaa olla hyvinkin vahvasti iltaihminen. Illalla ei väsytä ollenkaan ja kaikki on mielenkiintoisempaa kuin nukkumaanmeno. Aamulla vastaavasti uni maistuu vaikka kuinka. Enkä todellakaan yritä nukuttaa häntä kahdeksalta, yleensä hän vaipuu uneen siinä kymmenen-yhdentoista maissa, jolloin olisin itse mielelläni viettänyt unten mailla jo lähemmäs tunnin. Nukahdan usein Micaelin sänkyyn, vain siksi, koska olen niin tolkuttoman väsynyt ja haluaisin vain nukkua, mutta lapsella olisi aivan muuta puuhaa. Kun hän nukahtaa, nukkuu hän sikeästi kuin tukki. Saattaa joskus käydä yöllä itsekseen vessassa, mutta jatkaa unta samantien. Toisinaan kömpii yöllä viereen, toisinaan nukkuu heräämättä aamuun.

Ja aamulla sitä vasta nukuttaakin. Lapsi tarvitsee tietenkin paljon unta, joten luonnollisesti hän nukkuu aamulla pitkään ja nappaa sillä kiinni illoista menetetyn unen. Lapsellehan se ei ole millään lailla menetys – ilta on aivan mahtavaa aikaa käyttää kaikennäköisiin aktiviteetteihin ja riekkumiseen. Siinä vaiheessa, kun itse haaveilen jo hampaidenpesusta ja olen tehnyt jo valmistelut seuraavaa aamua varten, on ihan hurjan kiva aloittaa esimerkiksi piirtäminen tai kaivaa esiin muovailuvahat. Minusta ei todellakaan ole nukuttajaksi ja istumaan tuntikausia sängyn vierellä. Kun lapsi menee sänkyyn väsyneenä ja toteaa itse haluavansa nukkua, hän nukahtaa hetkessä ja nukkuu paremmin. Miksi käyttäisin illastani yli tunnin siihen, että tappelen hänen kanssaan nukkumaanmenosta jos lasta ei selvästikään kiinnosta ja uni ei tule?

Aamut ovatkin aina kaaosta. Vaikka itse herään aikaisin, lapsi jatkaisi unia varmasti ainakin yhdeksään, jos saisi. Joudun herättelemään hänet väkisin ja siitäkös kiukuttelu vasta alkaakin. Väsyneelle ei maistu aamupala eikä puistoonkaan ole yhtään kiva lähteä. Illalla hän varmaan pukisikin itse sitä varten. Voi kuinka toivoisin, että hän tulisi minutkin herättelemään siinä kuudelta, että kun on nälkä ja piirrettyjäkin olis kiva katsoa. Ei, niin ei. Jos teillä on kokemusta vastaavasta tai tiedätte, mikä voisi auttaa, tarvitsisin nyt kovasti vertaistukea.

Tai en nyt, vasta viikon kuluttua. Nyt nautin tästä aikaeron tuomasta unirytmistä. Lapsi on aivan sikeässä unessa yleensä jo yhdeksältä, nukahtaa vaikka ravintolan pöytään. Ja ennen auringonnousua kysyy, ”hei mamma, voiko aamupalalle jo mennä?” Riittäisiköhän syyksi muuttaa Miamiin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Viiden tähden erot

perjantai helmikuu 16 2018

Millainen mielikuva sinulla on viiden tähden hotellista? Mietin pitkään, miksi maailmassa on olemassa se yksi seitsemän tähden hotelli ja löytyy Abu Dhabista yksi kuudenkin tähden majoitus. Että eikö sen viiden tähden pidä olla nimenomaan se täydellisin vaihtoehto? Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän ymmärrän niitä Burj Al Arabin seitsemää tähteä. Varmaan olen tottunut liian hyvään, mutta voin todeta, että siinä luksuksessakin on paljon eroja. Viiden tähden hotelli ei ole aina viiden tähden hotelli.

On hassua, että aivan erilaisilla hotelleilla voi olla se viisi tähteä. Usein myös sama hinta, mutta todellisuudessa eroja on valtavasti. On paikkoja, joissa tunnen itseni hyvin vaatimattomaksi ja on paikkoja, jotka eivät ole mielestäni todellakaan viiden tähden arvoisia ja joissa haluan pitää merkkikamppeeni visusti kaapissa. Palvelueroista nyt puhumattakan. Viiden tähden hotellissa olen joutunut itse kantamaan laukkuni huoneeseen, mutta olen myös saanut väistellä siivoojaa, joka käy kolmesti päivässä pöyhimässä sohvatyynyt 300 neliön sviitissä. Viiden tähden hotellissa minulle on kerrottu, ettei huoneeseen voi tilata ruokaa ja toisaalla olen saanut aamuyölläkin sipulittoman pasta carbonaran ja kookosveden krapulan välttämiseksi. On 15 vaihtoehdon pillow menu, on kanalalta haiseva litteä höyhentyyny.

Seitsemän tähden hotellissa on oma palvelija, joka  järjestää alkoholia silloinkin, kun koko maassa on sen myyminen kielletty. Palvelija, joka pitää hiuksistasi kiinni, kun oksennat kullattuun vessanpönttöön koska olit juuri saanut alakerran akvaarioravintolasta seitsemän tähden ruokamyrkytyksen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian