Somehuijausta ja varsin ”ihana” alku TAAS tällekin lomalle

sunnuntai kesäkuu 17 2018

Terkkuja Espanjasta! Syön juuri myöhäistä aamiaista, tai oikeastaan jo päivän toista aamiasta, sillä olen ensimmäisen syönyt jo seitsemältä herättyäni. Tässä herkkuja notkuvan pöydän ääressä itsepuristettu appelsiinimehu vieressäni tulin miettineeksi vähän tätä somehuijausta. Jokainen sosiaalisen median kanssa töitä tekevä sitä varmasti tietyllä tavalla aina tekeekin, varsinkin jos siihen luokitellaan nämä pyykkikasojen piilottamiset ja aiemmin järjestetyissä olosuhteissa kuvatut kuvat. Mutta voisin veikata, että aika moni ihan oikeasti myös suoranaisesti valehtelee omassa sosiaalisen median kanavissaan.

Ja se on oikeasti aika typerää. Täydellistä elämää, täydellistä ulkonäköä ja täydellistä lomaa kun ei olekaan. Mäkin aamulla katselin Räikkösten täydellisiä instastoryja superkauniista Toscanasta ja mietin, että aivan varmasti sinnekin on mahtunut kiukuttelua, huonoa ruokaa ja riehuvia lapsia. Eivätkä ne bloggaajien postikorttimaisemareissutkaan varmasti ole yhtä tasaista rusketusta ja jääkylmää rosèèta. Turhaan luodaan paineita seuraajille, että vitsi, tonne mun on nyt päästävä täydelliseen lomaparatiisiin, kun totuus koko paikasta voi olla aivan toinen ja kuvien takana voi olla ihan paska loma. Muun muassa pöllitty puhelin, menetetty turvallisuuden tunne ja huonoa ruokaa, kuten mulla Dominikaanisessa.

Ei ole kyllä tämäkään reissu alkanut ihan kiiltokuvamaailman tyyliin. Meistä joku on tyypillisesti AINA lomalla jollain tavalla kipeä. Viime vuonna 12 päivän juhannusreissulla olin 10 päivää aivan helvetillisessä silmätulehduksessa ja käytännössä yötäpäivää aurinkolasit päässä, eikä nukkumisestakaan tullut oikeastaan mitään. Nyt kun sanoin eilen ääneen, että onpa kuulkaa kiva kun on molemmat silmät käytössä, en olisi arvannut, mitä ilta tuokaan vielä tullessaan. Kahdeksan aikaan oltiin Micaelin kanssa ruokakaupassa. Hän oli valitellut vähän väsymystä ja vatsakipua ja halusi kiivetä kerrankin ostoskärryyn heti kauppaan astuessa. Kengät lapsi heitti tietenkin kärryn pohjalle ja siihen päälle me kerättiin koko kärryn täydeltä tavaraa yli tunnin kestävällä ruokakauppareissulla. Ja juuri ennen kassalle menoa.. Oksennus. Toinen. Kolmas. Koko vatsa tyhjäksi mun maximekon, Cult Gaian laukun (eli myös sen sisuksen) ja Hermes’n nahkasandaalien päälle. Piti silleen muutama sekunti miettiä että mitäs nyt tehdään.

Lapsi kärrystä, parkkihallin vessaan ilman kenkiä, omat kengät täynnä oksennusta. Nopeat pesut molemmille pienen pienessä lavuaarissa, oksennuksella kuorrutetuissa vaatteissa takaisin kassalle, 12 kauppakassia kärryyn ja takaisin parkkihalliin, sieltä himaan roudaamaan ne ensin autosta alaovelle, siitä hissiin, siitä kotiin, matkalla muutama oksennus lisää. Loppuilta menikin siinä, ettei edes vesi pysynyt sisällä. Kun vihdoin sain lapsen nukkumaan, pesin pyykit ja siivosin kämpän ja menin vihdoin väsyneenä nukkumaan, sekunti ennen sänkyyn astumistani niin muka sikeästi nukkuva lapsi oksensikin siihen. Päivän vanhaan sänkyyn.

Tämän idyllisen aamiaiskuvan takana on vähän huonosti nukuttu yö, krapulainen mies ja onneksi nyt vatsataudin selättänyt lapsi, joka söi aamiaiseksi varmaan painonsa verran ruokaa. Ei muuta kun kirja käteen ja altaalle odottelemaan saanko itsekin oksennustaudin. Että kuvankaunista sunnuntaita vaan sinnekin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Perinteinen juhannusreissu

perjantai kesäkuu 15 2018

Toukokuu tuntui kestävän hyvällä tavalla pitkään. Tuli mentyä ja tehtyä niin paljon enemmän kuin aiempina vuosina alkukesästä, kiitos toki helteiden. Kesäkuu taas on mennyt lähinnä tulevaa remonttia tuskaillessa, mutta onneksi asiat tuntuvat nyt vihdoin järjestyneen sen osalta ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsen lopulta itsekin taas fiilistelemään tätä kesää. Kirjoittelenkin remppa-ahdistuksestani vaikkapa huomenna. Koska päivät ovat olleet niin täynnä ajateltavaa, stressattavaa ja järjesteltävää, tämä kesäkuun 15. yllätti nyt ihan täysin. Meidän pitäisi lähteä juhannusreissuun tänään illalla ja nyt tuntuu, etten olekaan millään tavalla valmistautunut tähän lähtöön, haha.

Laskeskelin juuri, että tämä on viides vuosi, kun vietämme juhannusta käytännössä samalla porukalla samassa paikassa. Meidän Espanjan juhannuksesta ystävien kesken on tullut aivan ihana perinne, joskin se vaatii aina aikamoista säätöä kaikkien kesälomien, koirien hoitojen ja muun suhteen. Senkin takia olen entistäkin iloisempi, kun meillä on mahdollisuus lähteä ihanalla porukalla viettämään taatusti lämmintä juhannusta meidän Espanjan kotiin. Oikeasti, kiitos rakas äiti, että mahdollistit tämän taas kerran. Tänä vuonna saamme vielä uusiakin vieraita, kun maailman paras yläkerran naapuri tulee mukaan. Instan story varmasti päivittyy ihan taukoamatta, joten hyppää mukaan meidän reissukuulumisiin sen puolella!

Tänä vuonna on myös suunnitelmissa ainakin auringon, hyvän ruoan ja juoman lisäksi  treeniä. En osaa olla enää lomallakaan ilman liikuntaa ja onneksi ystäväni ovat kovin sporttista porukkaa (no, osa ainakin), joten saamme varmasti kuvattua myös esimerkiksi ulkotreenejä. Onni on ystävät, jotka jakavat samanlaisen elämäntyylin ja hullun huumorintajun. Vielä vähän töitä, koirat äidille ja suunta kohti Aurinkorannikkoa!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pitkästä aikaa, Espanjan kotiin!

tiistai toukokuu 08 2018

Viime kerrasta on jopa seitsemän kuukautta! Hurjaa, menipä talvi lopulta äkkiä. Vastahan me istuttiin Anna-Kaisan kanssa taksissa matkalla kentälle kesken lokakuun vesisadekauden. Meidän Espanjan kodissa oli vuokralainen koko talvikauden ajan ja vihdoin päästään sinne taas itse. Mä en itse erityisemmin pidä Espanjan talvesta, mutta tää kevät ja syksy on ihan parasta aikaa Aurinkorannikolla. Me käydään nyt ihan vain pikavisiitillä ja tullaan jo alkuviikosta takaisin. Ostettiin Espanjaan uusi auto, joten sen osalta on siellä asioita hoidettavana, samoin pankkijuttuja ja muita kämpän hoitoon liittyviä velvollisuuksia. Oon silti aivan innoissani vaikka sään puolesta olisi nyt ihanaa olla Suomessakin. Tultiin hetki sitten lentokentälle (kuva on jostain viime vuodelta haha, samat vaatteet päällä tälläkin hetkellä) ja vitsi, mä odotan oikein sitä rentoa oleilua vain omassa rauhassa, ilman kiirettä. Se rauhallisuus ja kiireettömys inspiroi kirjoittamaan ja kuvaamaankin ihan eri tavalla. Jokaisen pitäisi päästä aina silloin tällöin pienelle aurinkobreikille duunista kuin duunista. Nyt vähän dinneriä napaan ennen koneeseen menoa, palaillaan huomenna lämmöstä! Pus ja aurinkoa tähän viikkoon ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria