25 x Mirva Anna-Maria

keskiviikko heinäkuu 25 2018

♥ Lempivärini on vaaleanpunainen, joka tuskin jää kenellekään meillä vieraileville epäselväksi.

♥ Olen kirjoittanut blogia kohta kolme vuotta (!!) ja siitä tuli ihan vahingossa mulle työ. Joku kysyi joskus, kadunko mitään kirjoittamaani tekstiä jos olisin tiennyt, kuinka paljon ihmisiä blogiani joskus lukeekaan. En ensimmäistäkään. Toki ajatusmaailmani on muuttunut kolmen vuoden aikana paljonkin, mutta kaikki postaukseni olen kirjoittanut suoraan sydämestäni, juuri niin kuin olen sillä hetkellä ajatellut.

♥ Inhoan sipulia ja valkosipulia, ne pilaavat ruoan kuin ruoan.

♥ Kasvoin pikkukaupungissa meren rannalla, siitä juontaa rakkauteni saaristoon, veneilyyn ja meren lähellä asumiseen. En ikinä haluaisi omalle lapselleni samanlaista kasvuympäristöä, vaan haluan ehdottomasti kasvattaa hänet kaupungissa, sivistyksen ja suvaitsevuuden keskellä.

♥ Juon veden aina jos mahdollista huoneenlämpöisenä, mutta kaikkien muiden juomien on oltava tosi kylmiä, mieluiten jäillä!

♥ Olen lasketellut niin kauan kuin muistan, en siis muista aikaa, jolloin en olisi osannut laskea.

♥ Maailmassa on vain yksi huulirasva, jota voin käyttää. Muut eivät toimi ollenkaan.

♥ Mulla on ihan supermummo, yli 93-vuotias isoäitini pelasi juuri jalkapalloa mun ja Micaelin kanssa.

♥ Kainalossa makaaminen ja halailu on maailman ihaninta tekemistä!

♥ Kiinnostuin vasta hiljattain taiteesta ja sain siitä varsinaisen pakkomielteen, selaan kotona aivan innoissani vanhoja huutokauppakatalogeja sekä taidekirjoja ja haluaisin opiskella taiteen historiaa enemmänkin.

♥ Mulla on todella lyhyt pinna, suutun ja ärsyynnyn helposti, mutta lepyn vähintään yhtä nopeasti.

♥ Rakastan katkarapuja, toast skagen on suurin herkkuni ja samalla maailman paras krapularuoka.

♥ En voi sietää ilkeilyä, mulla on siihen nykyään aivan täysi nollatoleranssi, kuten paskanpuhumiseen ja kaikenlaiseen perättömään juoruamiseen. Moni sanoo näin, mutta toimii aivan päinvastoin. Kiusaaminen ja nettikiusaaminen ovat asioita, jotka kertovat nykyihmisten todella rajoittuneesta, kapeakatseisesta sekä itsekkäästä ajattelutavasta sekä huonosta voinnista.

♥ En siedä lainkaan kiirettä ja stressi tekee musta vain kärttyisen ja huonontaa suoritustani. Paineen alla paremmin työskentely saa olla ihan jonkun muun juttu.

♥ Oon hypännyt benjin ja haluaisin tänä kesänä mennä Kaivariin hyppäämään taas.

♥ Valitsen usein mieluummin proseccon kuin samppanjan. Samppanjaa ostan lähinnä erityistilaisuuksiin vain siksi, että se on samppanjaa. Se prosecco maistuu nimittäin usein paremmalta. Meille on tullut monta väittelyä Alkon hyllyllä mun miehen kanssa, kun mielestäni samppanjan ostaminen sen maun vuoksi on turhaa.

♥ Pyrin järjestelemääni kaikki asiani ja ihmissuhteeni siten, että mulla on kokoajan tasaisen hyvä olla. Zen-mielentila.

♥ Oon todella usein lomalla kipeänä, arkisin en taas koskaan.

♥ Yritin oppia sietämään vähän epäjärjestystä ja sotkuista kotia, mutta en onnistunut. Totesin, että on parempi pitää kiinni siivousinnostuksesta ja puunata joka päivä, kuin väkisin elää sotkun keskellä ja ahdistua siitä.

♥ Olen todella hyvä pitämään salaisuuksia. Vastaavasti taas en voi sietää ihmisiä, jotka eivät pidä salaisuuksia. Mitä sinä siitä saat, jos kerrot toisen salaisuuden eteenpäin? Pahaa mieltä kaikille, etenkin itsellesi.

♥ Moni pitää mua todella yksinkertaisena ja oikeasti jopa ihan tyhmänä. En koskaan tuo älykkyyttä turhaan esille, vaan mieluummin yllätän ihmisiä sillä, että tiedän jotain mistä he puhuvat. En pidä ihmisten aliarvioimisesta esimerkiksi ulkonäön tai sosiaalisen median tilien perusteella.

♥ En myöskään ole mikään peukalo keskellä kämmentä-tyyppi, vaan multa hoituu ne aiemmin ”miestenkin hommiksi” kutsutut duunitkin.

♥ Täytän ensi talvena KOLMEKYMMENTÄ! Ei saakeli, tunnen itseni ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi.

♥ Mulla on ihan sairas huumorintaju.

♥ Olen introvertti ja olen mielelläni yksin. En kuitenkaan vaikuta siltä varmaan kenenkään mielestä, sillä olen kuitenkin varsin hyvä sosiaalisissa tilanteissa ja ihmisten kohtaamisessa. Kirjoittelenkin tästä introvertin elämästä oman postauksen pian..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Kotimatkalla.. Elämäni nopeimmat kaksi ja puoli viikkoa!

perjantai heinäkuu 20 2018

En voi uskoa, että olen ollut veneellä jo kaksi ja puoli viikkoa. Aivan kuin se olisi ollut eilen, kun pakkasin viimeisiä tavaroita kotona, juoksin vakkarilenkkiäni stressihormonitasot huipussaan ja mietin, että miten hitossa me selvitään – minä, mies, kohta 4-vuotias poika ja kaksi koiraa. Veneessä – lähes kolme viikkoa.

Asenteella pääsee toden totta pitkälle. Kun varautuu aivan kaikkeen, ennen kaikkea pahimpaan ja pyytää kauniisti etukäteen, että ei nyt sit ihan hirveästi viitsittäis tapella tänä aikana, mahtuu päivään aika monta hetkeä, jolloin miettii vain, että eihän tää nyt niin paha ollutkaan. Kotona valittaisin paljon enemmän niskakivusta, jonka takia pää ei käänny. Saati mustelmista, haavoista tai irronneista kynsistä. Kun vuosisadan flunssa iskee Ahvenanmaan ulkosaaristossa, naureskellen hörppää naapurin Fernet Brancasta huikan lääkkeeksi ja yrittää jättää flunssapöpöt keskiyöllä mereen saunan (jossa ei ole edes suihkua saati vesipataa) laiturissa ja siinä onnistumatta tuskailee aamuyön tunneille sängyssä tukkoisen olon takia, miettii vaan, että tää on varmasti tähänastisista kesistä paras.

Meillä on vihdoin lomaa ja vaikka työt ovat täälläkin osa jokaista päivää, tuntuu siltä kuin ihan sillä tavallisella kesälomalla. Pitkä matka kotiin, täysin erilainen elämäntapa ja kadonnut ajantaju olivat juuri sitä, mitä mä oikeasti tarvitsin. Kohta kymmenen vuoden takainen unelmani omalla veneellä reissaamisesta Ahvenanmaalle toteutui, mutta samalla toteutui jotain muutakin. Ihmeellinen rauha ja tasapaino ovat vallanneet mielen ja olen muutenkin ollut tänä kesänä onnellisempi kuin vuosiin. Ehkä lopulta onnellisempi kuin koskaan. Aurinko, helle, meri ja kiireettömyys kuulostavat tietenkin hyvältä, mutta veneilyn merkityksen tajuaa vasta, kun on tehnyt muutaman sata solmua ja maksanut yhden palkan verran satamamaksuja. Hemma bra men båten bäst ♥ Tänään me lähdettiin ajamaan Turun saaristosta Hankoon, joka on tavallaan meidän toinen kotisatama. Yhden yön stoppi siinä ja sunnuntaina Helsinkiin. Tuntuu aika hullulta avata kotiovi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Miten oppia sietämään epävarmuutta?

maanantai heinäkuu 16 2018

Tiedättekö sen tunteen? Haluaisit tietää mitä lomallasi tapahtuu, suunnitella ja elää sen mukaisesti, mitä milloinkin on tiedossa. Valmistautua rauhassa lähtöihin, turhia kiirehtimättä ja olla vain, koska tiedät mitä milloinkin tapahtuu.

Aiemmin olin huoleton, päivä kerrallaan elämänreppu selässä reissaava nuori aikuinen, joka osti kun teki mieli ostaa, meni kun teki mieli mennä, aloitti yhden jos toisenkin koulun vaikka hetken mielijohteesta, rakastui yhdessä illassa ja muutti muutaman kuukauden välein. ”It’s not the years in your life that count, it’s the life in your years” luki vaaleanpunaisella tekstillä mun jääkaapin ovessa. Edelleen haluan olla vähän vilkas, vähän vapaa, spontaani ja mieluummin katsoa kuin katua, mutta jotain on muuttunut.

Minä, joka aiemmin kammosin järjestelmällisiä kontrollifriikkejä, olen itse sellainen. Yhtäkkiä elämäni onkin hyvää vain silloin, kun sen langat ovat tiukasti käsissäni eikä silloin, kun olen heittänyt solmuun menneen kerän odottamaan jotain vähän fiksumpaa ja maltillisempaa purkajaa. Tasainen arki rutiineineen on parasta mitä tiedän ja ahdistun eniten kiireestä, sotkusta ja epätietoisuudesta. Olen ihminen, jonka täytyy tietää missä olen viikon päästä siihen ja siihen kellonaikaan. Ja samalla kun ajattelen kaikkia niitä elämäni hulluimpia ja hauskimpia asioita, ne ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet ihan ex tempore. Hullua, mutta luulen sen osittain johtuvan myös elämäntilanteestani. Hektinen lapsiarki leviää käsiin hetkessä, jos heittäytyy liian suurpiirteiseksi. Tiedän, että minun pitäisi oppia sietämään epävarmuutta, mutta miten ihmeessä? Epämukavuusalueelta poistumisen toteutan lähinnä treenatessa, en arjessa, joka luo perustan koko hyvinvoinnilleni.

2,5 viikon venereissulle lähtö sekä remontin valmistelu edellyttivät tietenkin valtavan määrän valmistelua ja etukäteissuunnittelua. Kesäkuu meni suorittaen ja kun loma vihdoin alkoi, tuntui kaikki lähinnä kaoottiselta. Vaikka olinkin periaatteessa varautunut kaikkeen, en ollut varautunut siihen, että lomaa pitäisi oikeasti elää päivä kerrallaan. Kun vastaus kysymykseen ”mitä me tehdään huomenna” on ”en tiedä”, voi se olla jollekin unelmien täyttymys. Minusta se tuntui painajaiselta. Vaikka emme edes purjehdi, veneily, varsinkin ulkosaaristossa, sekä pitkien matkojen siirtymiset eivät olekaan sellaisia, että päätetään vain viikkoa aiemmin, että ens keskiviikkona sit lähdetään Kökarista Maarianhaminaan aamupalan jälkeen. Säätä täytyy seurata vähän väliä, tuulet ja aallot muuttavat suuntaansa hyvinkin nopeasti. Satamat ovat heinäkuussa täynnä, joten varasuunnitelman voi joutua keksimään rannassa jos ei ole saanut etukäteen varattua paikkaa juuri sieltä, mihin tänään on menossa. Epävarmuus on läsnä jokaisessa hetkessä, ruokaa laittaessa voi ollakin, että grilli ei just nyt tänään toimi. Apteekki oli kiinni sähkökatkon takia, yhtenä aamuna sitä vain nukkui puoli yhteentoista vaikkei koskaan ole niin tehnyt.

En olisi uskonut sopeutuvani tähän niin nopeasti. Tälläkään hetkellä en tiedä, mitä teemme loppuviikosta. Mennään sinne, missä on hyvät säät, pikkuhiljaa kotia kohti. Tänään ajettiin Maarianhaminasta Naantaliin, reissun ainoa kohde, jossa oli ikään kuin pakko käydä – koska Muumimaailma. Helle vie viimeisenkin stressin epävarmuudesta, lähinnä se sumentaa päätä niin, etten todellakaan tiedä mikä viikonpäivä tänään on. Kuulemma maanantai. Tätä ei tajua, ennen kuin pakkaa perheensä lähes 20 päiväksi veneeseen ja antaa sokkona jonkun toisen tehdä omassa kodissaan remonttia. Tekee hyvää ja uskon, että syksyllä arki on taas vähän vähemmän suorittamista. Siedättekö te epävarmuutta ja jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia? Vai ovatko rutiinit ja aikataulut hyvän elämän edellytys?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria