Mikä teitä vaivaa?

sunnuntai marraskuu 19 2017

Kuluneen viikon aikana olen kohdannut ihmisten käytöstavoissa kaksi aivan ääripäätä. Tähän vaikuttaa tietty myös kulttuuriero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, mutta en voi kuin ihmetellä suomalaisten yleisesti ottaen töykeää asennetta. Mikä teitä vaivaa? Maanantaina kipaisin töiden jälkeen postiin ja jätin autoni Kasarmitorin väliaikaispaikoitukselle, siihen missä kaikki postin asiakkaat pitävät autoaan. Nappasin paketin kyytiin ja olin lähdössä pois torilta kun huomasin autoni takana seisovan miehen lähestyvän autoni ovea. Avasin oven sillä hän näytti siltä, että hänellä olisi jotain asiaa. Sen sijaan, että mies olisi esimerkiksi kysynyt vaikka neuvoa kuten ensin kuvittelin, hän repi autoni oven kunnolla auki, tarrasi mua takista kiinni ja alkoi huutaa, kuinka minä ja muut autoilijat pysäköimme jalkakäytävällä.  Noin kuusi-seitsemänkymppiseltä näyttävä siististi pukeutunut selväpäinen herrasmies raivosi, kuinka autoni on jalkakäytävällä, haukkui mut niin rajuin sanakääntein etten tähän viitsi edes niitä kirjoittaa ja kehotti lähtemään pois ja olla palaamatta koskaan takaisin. Samana iltana 3-vuotias poikani halusi itse avata oven kun palasimme koirien kanssa kävelyltä. Oven ehti avata kuitenkin ensin nainen, joka koppavasti tiuskaisi lapselle, joka surullisena sanoi että olisi itse halunnut avata oven, että ”avaa ihan vapaasti joskus myöhemmin, mulla on nyt kiire”.

Tavallaan ymmärrän, miestä häiritsi syystä tai toisesta se, että pysäköin ns. jalkakäytävälle. Naisella oli kiire eikä aikaa odottaa, että pieni lapsi avaisi oven ennen häntä. Molempia ehkä ärsytti jokin, oli huono päivä, pimeää ja sateista sekä kaamosmasennus. Se ei kuitenkaan oikeuta olemaan ilkeä. Kyllä muakin kiukuttaa moni asia ihan päivittäin enkä aina jaksa olla sosiaalinen saati pidä small talkista. Mutta vaikka oma päiväni olisi kuinka huono, en koskaan ole tyly (varsinkaan) tuntemattomille ihmisille. Aina on aikaa edes pieneen hymyyn, ystävälliseen äänensävyyn ja ainakin siihen sanaan anteeksi.

En tiedä onko se itsekkyyttä, silkkaa ilkeyttä vai ajattelemattomuutta, aivan sama. Uskon karmaan ja siihen, että sydämeltään pahat ihmiset saavat kyllä palkkansa. Sitä ennen omaa käytöstään kannattaa ainakin yrittää muuttaa. Amerikkalaisista voisi hyvin ottaa mallia, he jaksavat hymyillä ja olla äärimmäisen kohteliaita jatkuvasti. Kun hyvät käytöstavat ovat iskostuneet meihin jo lapsuudessa, ymmärrämme miten tärkeää niitä on siirtää eteenpäin myös omille lapsillemme. Kannattaa myös miettiä, mikä aiheuttaa huonoa käytöstä ja töykeyttä. Jos se on henkinen tai fyysinen paha olo, tee asialle jotain. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, hyvinvoinnistasi ja ennen kaikkea käytöksestäsi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Ihan loppu

torstai marraskuu 16 2017

Marraskuulla on maine vuoden ankeimpana kuukautena, ihan syystäkin. Luulin jo välttäneeni tänä vuonna pimeysmasennuksen, mutta kuten joka ikinen marraskuu, se iski taas ihan varoittamatta. Kuluneen parin viikon aikana negatiivisia tunteita on ollut oikeastaan enemmän kuin niitä positiivisia. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat tavanomaista suuremmilta ja kun tähän lisätään vielä viimeaikojen huonot uutiset, mieli on ollut aika lailla allapäin. Viime vuonna jaksoin sentään innostua lukemattomista pikkujouluista, tänä vuonna niitäkin taitaa olla vain yhdet. Sitä seuraa sivusta kun toiset pukeutuvat paljetteihin, keittelevät glögiä ja nauttivat juhlakaudesta. Oma elämä on lähinnä edestakaisin juoksemista kodin, toimiston, päiväkodin, salin ja ruokakaupan välillä. Glittereistä ei tietoakaan.

Kun vihdoin sanoin ääneen tästä väsymyksestäni, sain vastaukseksi lähinnä voivottelua. Vaikka on reissattu sinne ja tänne viime kuukausina, niin silti muka väsyttää ja stressaa. Voi kyllä. Viimeiset reissut ovat olleet lähinnä väsyttäviä ja silloin, kun Micael ei ole ollut mukana, olen ikävöinyt häntä jatkuvasti ja odottanut vain kotiinpaluuta. Kotona taas en ole liiemmin viettänyt hetkeäkään ilman supervilkasta lasta. Koska en vaan yksinkertaisesti voi jäädä sohvalle makaamaan ja fiilistelemään kynttilänvaloa ja jotain suosikkisarjaa (oikeasti en edes muista milloin olen katsonut viimeksi jotain muuta kun piirrettyjä samaan aikaan siivoten), päivät  ovat aamusta iltaan hyvin hektisiä. Mihinkään väliin ei vain mahdu sellaista kunnon nollausta ja kun lapsi ei nuku enää edes päiväunia ja itse käyn nukkumaan oikeastaan heti lapseni nukahdettua, päivistä puuttuu se tarvitsemani hiljaisuus. Kävelylenkit koirien kanssa ovat tällä hetkellä ehkä parasta, mitä tiedän. Rakastan juoksemista ja ajatusten nollausta lenkin aikana, mutta koska marraskuu, sää on niin surkea ettei lenkille todellakaan tee mieli lähteä. Sateella voi kyllä juosta, mutta koska asun aivan merenrannalla eikä keskustan kapeilla kaduilla liikennevaloissa juokseminen todellakaan kiinnosta, sää rajoittaa paljon rakasta harrastusta. Mun mieli todella tarvitsee hiljaisuutta. Kun sitä oli Lapissa muutaman päivän ajan saatavilla, oli niin paljon tekemistä ja sinkoilemista joka suuntaan mökkiä laittaessa, että reissu tuntui stressaavan entisestään. Stressinsietokyky alkaa olla tosiaan minimissä. Lisäksi unohtelen asioita jatkuvasti, päivät menevät ihan sumussa jatkuvasti suorittaen ja oireilen stressistä ja väsymyksestä jo fyysisestikin. Atooppinen ihottuma on ärtynyt huomattavasti sekä vatsa on taas pitkän hyvän vaiheen jälkeen superherkkä.

Mutta tiedättekö mitä? Juuri lukemasi valitusvirsi saattaa kuulostaa todella negatiiviselta, mutta sen kirjoittaminen kevensi mieltäni huomattavasti. Kirjoittaminen ja asioista puhuminen on aina itselleni parasta mahdollista terapiaa. Onneksi vuosien kokemuksella tiedän, että joka vuosi tämä sama ilmiö toistuu tähän pimeimpään aikaan, mutta joka vuosi se myös pikkuhiljaa siitä helpottaa. Nyt kun pimeysmasennukseni yllätti minut vain niin äkillisesti kaiken kiireen keskellä, se tuntui jotenkin poikkeukselliselta. Aiheuttaako marraskuu teille samoja fiiliksiä? Koska asenne vaikuttaa aivan valtavasti, päätin että tästä lähtien teen kaikkeni että tämäkin marraskuu olisi lopulta ihana kuukausi. Alan fiilistellä joulua, ostan vihdoin sitä glögiä ja jätän joskus vaikka treenitkin väliin jos ei oikein huvita. Tapaan enemmän  ihmisiä, joiden kanssa saan nauraa sydämeni kyllyydestä ja jotka saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi, vaikka en sillä hetkellä suorittaisikaan elämääni ihan niillä kympin arvosanoilla. Täytyy myös muistaa keskittyä niihin oikeisiin asioihin ja jättää turhat hommat taka-alalle. Ennen mulla oli aina pyykkikasoja ympäriinsä, nykyään ei ikinä, mutta olin ehkä tyytyväisempi siinä pienessä kaaoksessani. Mun selviytymisopas marraskuulle onkin, keskity vain tärkeimpiin, vietä aikaa ihmisten kanssa jotka saavat sinut nauramaan ja jos mahdollista, osta lentolippu aurinkoon. Juuri tähän aikaan sitä kaipaa enemmän kuin koskaan.

Jos joku vielä oikeasti kyseenalaistaa mun stressitason, on hyvin tervetullut edes viideksi minuutiksi saappaisiini. Muista, ettet voi koskaan tietää mitä kaiken pinnan alla on.

Istun tällä hetkellä lentokentän loungessa glögimuki toisessa kädessä. Hyppään kohta koneeseen ilman sen suurempia matkasuunnitelmia tai lomastressiä. Lasi viiniä, peitto korviin ja herätys Miamin lämmöstä ei kuulosta nyt yhtään hassummalta. Aurinko ja hetken aikatauluttomuus ovat nyt ihan yhtä tervetulleita kuin ne olivat myös silloin, kun tein vuoden ympäri 6-päiväistä työviikkoa. Miami on myös siitä kiva kohde, ettei tarvitse stressata edes säätä samalla tavalla kuin varsinaiselle rantalomalle lähtiessä. Paistaa jos paistaa, siellä on tekemistä sateellakin. En oikeasti edes muista, milloin olisi ollut näin ihanaa siirtyä lentokoneeseen.. Valoa ja energiaa teidän kaikkien marraskuuhun ♥

PS. Seuraa mun IG Storyn puolella reissukuulumisia! @mirvannamaria

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Suosikkipaikkojani Lapissa – Husky Park

maanantai marraskuu 06 2017

Niin Leville, Ylläkselle kuin niiden lähialueillekin matkustaville voin lämpimästi suositella Levin Husky Parkia. Huskytarhoja taitaa tuolla Levi-Ylläs alueella olla useampiakin, mutta erityisesti tämä huskypuisto on tehnyt minuun ja ihan koko perheeseemme suuren vaikutuksen lämpimällä vastaanotolla, kattavalla esittelyllä ja kaikenkaikkiaan upealla toiminnallaan. Huskykoiriin, koirasusiin ja poroihin pääsee tutustumaan päivittäin ja puistosta löytyvät myös turkistarhalta pelastetut Suomessa äärimmäisen uhanalainen naali sekä kettu. Syksyn uusina asukkaina pääsimme tapaamaan myös supikoiria ennen heidän talvehtimistaan. Tarhalla koulutetaan myös elokuvaeläimiä, huskyja ja koirasusia. Puistossa oli lisäksi tällä hetkellä lähes kaksikymmentä huskypentua, voiko suloisempaa näkyä ollakaan? Oli unohtumatonta kuulla huskyjen ulvonta kun valjakkoretkeä alettiin valmistella. Enemmän kuin mitään muuta, husky rakastaa juosta ja vetää valjakkoa perässään.

Huskypuistoon pääsee opastetulle tutustumiskierrokselle ihastelemaan näitä arktisia eläimiä ja halutessaan voi osallistua myös valjakkoretkelle. Olimme viime talvena ystävien kanssa huskyajelulla ja suunnittelimme tulevalle talvelle vielä pidempää retkeä. Valjakkoretki ja huskypuistoon tutustuminen ovat ehdottomasti kokemuksia, joihin kannattaa sijoittaa. Muistat ne aina ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian