Ärsyttävä Body Positive -ilmiö

keskiviikko helmikuu 21 2018

Body Positive eli suomalaisemmin vartalopositiivisuus nousi yhdeksi viime vuoden isoimmista trendeistä. Minäkin ajattelin aluksi, että voi kuinka ajatus ja iloitsin sen leviämisestä somessa ja muissa medioissa. Body Positive -ilmiö on kuitenkin alkanut vähitellen ärsyttää, sillä se on vedetty vähän överiksi ja se kaunis ajatus sen takana alkaakin jäädä sen varjopuolien piiloon. Body Positive -ilmiö tuntuu menneen niin yli, ettei se hyväksy enää laihduttamista. Laihduttaminen on kuitenkin monelle todella tärkeää. Se voi pelastaa hengen ja tuoda lisää elinvuosia. Laihduttaminen voi estää sairauksia ja ennen kaikkea se auttaa voimaan paremmin. Ei sitäkään pidä vetää överiksi, mutta ei myöskään liiallista vartalopositiivisuutta. Vaikka alkuperäinen sanoma onkin jotain muuta, kuin laihduttamisen kieltäminen, viesti on mennyt liiaksi siihen suuntaan. Body Positive -aikakaudella monet voivat potea huonoa omaatuntoa siitä, etteivät oikeasti pidä omasta vartalostaan sellaisena kuin se on, vaan haluavat olla vähän hoikempia tai päästä eroon raskauskiloista.

On vähän surullistakin, että sohvalla makaaminen olisi jotenkin trendikkäämpää kuin lenkkeily. Laiskottelusta ei tule hyvä olo, ei vaikka sitä tekisi muka hyvällä omallatunnolla. Tottakai aina silloin tällöin tarvitsee lepoa jos arki on hyvin aktiivista, mutta liika on liikaa. Ylipaino on aina terveysriski, sitä ei muuta mikään vartalopositiivisuus. Kenenkään ei tarvitse olla mikään fitnessmalli, mutta itse haluan kannustaa ihan kaikkia laihduttamaan, jos he sitä tarvitsevat. Kuitenkin vain normaalipainoon asti. Ei liian pieni rasvaprosentti näytä hyvältä eikä kenenkään tarvitse kituuttaa syömällä salaattia ja sitä kuivaa kanaa. Body Positive-aikakaudella tuntuu, että kaikkea terveellistä katsotaankin yhtäkkiä kieroon. Siinä ei ole mitään järkeä. Kun joku haluaa laihduttaa – esimerkiksi vain terveydellisistä, ei ulkonäöllisistä syistä – hän voi potea siitä huonoa omaatuntoa katsellessaan Chrissy Teigenin somekanavia. Vaikka Chrissy aloittikin kampanjan nimenomaan sen kannalta, että jokainen vartalo on kaunis, ilmiö on viety liiallisuuksiin ja sen alkuperäinen tarkoitus on unohdettu.

Jokainen vartalo on tietysti kaunis ja kauneus on edelleen katsojan silmissä. Jos pidät kropastasi vähän pehmeämpänä, se on silloin juuri sinulle täydellinen. Toinen tykkää miinusmerkkiä lähentelevästä rasvaprosentista ja hyvä niin. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka kannustan ihmisiä laihduttamaan ja liikkumaan. En missään nimessä siksi, että jotenkin katsoisin kieroon ylipainoisia. Vain siksi, että tiedän, miten hyvä olo liikunnasta, terveellisestä ruoasta ja sopivan hoikasta olemuksesta tulee. Sitä energiaa on mahdotonta saada laiskotellen ja syömällä huonoa ruokaa. Joten edelleen, jos haluat laihtua, sinä pystyt siihen ja hoikemman kropan tavoittelussa ei ole mitään hävettävää, edes vartalopositiivisuuden kannattajilla. Laihtuminen ja hyvä olo ovat saavutettavissa ilman dieettejä, ilman nälkää ja hirveitä rääkkitreenejä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Olin unohtanut levätä

tiistai helmikuu 20 2018

Alkuvuosi meni jopa aika hurjallakin treenitahdilla. Viikkoon mahtui poikkeukswtta 6-7 erilaista treeniä, mutta en kokenut olevani lainkaan väsynyt. Päinvastoin, hurjan energinen ja hyvinvoiva. Ajattelin lomallakin treenaavani ihan päivittäin, mutta kuumuus ja aikaerorasitus ovat hidastaneet tahtia. Salikerrat ovatkin jääneet kolmeen vai neljään. Samalla olen käynyt harva se päivä hieronnassa, nukkunut pitkiä yöunia ja levännyt rantatuolissa maaten. Olen tuskaillut viimeiset kuukaudet kropan kireyttä ja lihaskipuja, nyt ne ovat tiessään. En vain levännyt tarpeeksi.

Vaikka mieli olikin levännyt eikä edes liiemmin loman tarpeessa, kroppa kaipasi lepoa vaikken sitä itse tajunnutkaan. Täytyykin yrittää jatkossa panostaa vielä enemmän kehonhuoltoon ja vaikka yhden treenin sijaan vain venytellä. Ja muistaa ne rauhalliset lepopäivät. Sillä niillä on vaikutus treeniin. Levännyt keho tekee paljon paremmin töitä, se on voimakas ja sen myötä treeni kulkee paljon kevyemmin ja tehokkaammin. Tiedäthän varmasti itsekin eron kun treenipäiviä on kolme peräkkäin vs. se ensimmäinen pitkän tauon jälkeen. Mulle ainakin se eka kerta on aina kevyt, liiankin kevyt, eikä kroppa tunnista omia rajoja.

Ikävöin kovasti omaa salia, omaa joogamattoa ja omia arkirutiinejani ylipäätään. Viikonloppuna pääsen taas tuttuihin maisemiin liikkumaan enkä malttaisi odottaa keväistä Lappia ja hiihtolatuja. Viileässä ilmastossa energiaa on paljon enemmän.

Tällaisia lepoviikkoja ei kuitenkaan kannata pitää ennen kuin treenaamisesta on tullut oikeasti säännöllistä ja elämäntapa. Tauon jälkeen aloittaminen on silloin paljon vaikeampaa. Jos kroppa tuntuu kuitenkin jo alussa väsyneeltä, kannattaa tehdä jotain kevyempää. Vaihtaa juoksu kävelyyn, sali joogaan tai vaikka kevyeen ryhmäliikuntatuntiin. En lakkaa koskaan korostamasta sitä ihanuutta, mitä on kun liikunnasta saa elämäntavan. Keho kaipaa liikettä ja rasitusta ja kun se saa niitä säännöllisesti, se antaa takaisin hyvää oloa ja terveyttä. Lepo teki todella hyvää, mutta kaipaan kyllä kovasti taas niitä omia treenirutiineja – enää kaksi päivää täällä ennen kotimatkaa!


Minä ja alkoholi

torstai helmikuu 15 2018

Jos joku asia on etenkin viimeisen vuoden aikana elämässäni muuttunut, on se suhtautumiseni alkoholiin. En ole koskaan ollut se lasiin sylkijä ja huonosta viinapäästäni huolimatta olen aina ollut se, joka lähtee mielellään jatkoille ja on nauttinut täysin rinnoin vapaasta viikonlopusta, johon luonnollisesti on aina kuulunut alkoholi. Yhtä kesälomaa lukuunottamatta en ole koskaan juonut alkoholia viikolla, enkä yhtenäkään sunnuntaina. En ole käynyt yksillä varmaan sen jälkeen, kun olen täyttänyt 19 vuotta ja ensimmäisen täysi-ikäisvuoden huuma siiderin tai bissen ostamisesta laantui. Ylipäätään olen käyttänyt alkoholia moniin muihin ikäisiini verrattuna todella vähän, mutta silloin kun olen, olen tehnyt sen ihan kunnolla.

En ole, luojan kiitos, koskaan tehnyt mitään todella tyhmää humalassa, vaikka onkin asioita joita en halua todellakaan muistaa enää seuraavana päivänä. Oikeastaan poikkeuksetta olen humalassa hyvällä tuulella, en koskaan haasta riitaa enkä synkistele. Minulla on aina hauskaa ja siksi iltaa onkin kiva jatkaa usein ihan pikkutunneille, joskus jopa aamuun asti. Viime kesän jälkeen kuitenkin alkoholi alkoi jotenkin ällöttää ja ajatus juomisesta ahdistaa. Olin loppuvuodesta pitkiä aikoja selvinpäin ja vaikka kävin muutaman kerran juhlimassa, olin ajoissa kotona ja seuraavana päivänä vannoin, etten juo enää aikoihin. Ei vain huvittanut. Sama linja on jatkunut alkuvuodesta, tosin nyt huomaan aina välillä haikailevani tyttöjen illanviettoja.

Koska vuosia tulee jatkuvasti lisää, krapulatkin pahenevat. Ei vain yksinkertaisesti huvita enää tuhlata kahta päivää viikosta siihen huonossa olossa makaamiseen. Sunnuntait ja maanantait ovat ihania päiviä ja ne olisi kiva viettää virkeänä. Haluan herätä ajoissa ja pitää kiinni unirytmistäni. Tottakai lähden ulos silloin, kun siltä tuntuu, eikä tämä uusi asenteeni alkoholia kohtaan ole rajoittanut elämääni millään tavalla. Päinvastoin, voin paljon paremmin. On ollut muutenkin ihana huomata viimeaikoina, että raittius on kaikin puolin nouseva trendi – eikä sen tarvitse olla mitään ehdotonta.

Liian moniin tilanteisiin liittyy alkoholi. Viikonloput, juhlapyhät, kesä. Puhuttiinkin tässä hiljattain, että miksi esimerkiksi venereissuilla on aina muka juotava jotain? Onko se peräisin ajoilta, jolloin veneily oli vielä harvinaista herkkua ja kun sinne pääsi, oli avattava pullo jos toinenkin kuplivaa. Vai onko se vain kesä, jolloin auringossa on kiva ottaa siiderit tai kylmät valkkarit? Siitä lähtee helposti auki pullo, toinen ja loppujen lopuksi pyöräillään kotiin silloin, kun aamuaurinko on jo noussut. Esimerkit ovat ihan omasta elämästäni. Sama juttu Lapissa. Viimeisen vuoden ajan olen halunnut olla mahdollisimman paljon Lapissa juomatta ja keskittyä urheiluun. Jos lähden after skihin, tiedän etten seuraavana päivänä ole hiihtoladulla. Ja tällä hetkellä nautin paljon enemmän liikunnasta ja hyvästä olosta, kuin baarissa pyörimisestä samojen naamojen keskellä. Ehkä olen vain kyllästynyt.

Sitä paitsi, kun harvemmin käy, on yleensä aina hauskempaa. Ex tempore-illanvietot ovat edelleenkin niitä parhaimpia, enkä varmasti tule koskaan olemaan se, joka lähtee ensimmäisenä nukkumaan. En kuitenkaan halua enää kuluttaa naamaani jatkuvasti bileporukoissa. Arvostan nyt niin paljon enemmän muita asioita.

Miten paljon te juotte tai käytte ulkona?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian