Mun piti eilen kirjoitella ihan kevyttä sisältöä blogiin. Tekstin raakile ja kuvat olivat valmiina, puuttui vain hetki aikaa istua alas. Ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään, kuulin niin pysäyttäviä uutisia etten vain voinut sanoa saati kirjoittaa mitään kevyttä. Tämä ikävä asia ei koskettanut omaa perhettäni, mutta tuttavan kyllä. Nuoren, perheellisen ihmisen vakava sairaskohtaus muistutti heti elämän ja ajan rajallisuudesta, yllätyksellisyydestä ja siitä, kuinka me eletään vain tässä ja nyt. Olen itse menettänyt perheenjäseniä hyvin äkillisesti ja yllättäen. Ehkä juuri siksi olen tehnyt aina mieluummin vähän liikaa, kuin liian vähän.

 

 

Universumi muistuttaa meitä ajoittain tästä elämän rajallisuudesta. Siksi haluan ainakin omilla elämäntavoillani vaikuttaa siihen, että saan nauttia tästä mahdollisimman pitkään. Koskaan ei kuitenkaan tiedä milloin kaikki päättyy, joten sen takia on syytä myös elääkin kuin viimeistä päivää. Ehkä yksi viisaimmista puhkikulutetuista elämänohjeista. En koskaan haluaisi käydä ennustajalla tai nähdä elämääni vuoden saati kymmenen vuoden kuluttua. Nyt on hyvä. Elämä on täynnä asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, kuinka niihin suhtaudumme. Multa on viety niin paljon, että tiedän mistä puhun. Isän kuolema muutti viimeistään kaiken. Sen jälkeen jätin silloisen elämäni kokonaan taakse ja aloin tehdä niitä asioita, joita oikeasti halusin. Sen jälkeen elin yhä enemmän ja enemmän itselleni enkä muiden haaveiden mukaan. Kirjoitan tästä siksi, että ehkä joku muu tajuaisi sen ilman sen suurempia menetyksiä. Välillä kateus nostaa muuten omalla kohdallanikin päätään, etenkin kun kuulen ihmisistä jotka eivät ole koskaan menettäneet ketään. Mummokateudesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta ehkä eniten kadehdin kuitenkin heitä, jotka eivät tiedä mitä se helvetillinen rikki repivä suru on. Vaikka olenkin tällä hetkellä kovin tyytyväinen elämääni, kaikki paha on jättänyt jälkensä.

 

Kuullessani tällaisia eilisen kaltaisia pysäyttäviä uutisia en voi kuin ihmetellä elämän epäreiluutta. Mutta ehkä juuri se tekee tästä niin maagista. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja kenelle tapahtuu. Siksi haluaisinkin, että jokainen voisi ajatella kuten itse ajattelen omasta elämästäni nyt. Olen saanut tehdä oikeastaan kaiken, mitä olen halunnut. Ainahan voisi saada enemmän, mutta se on loputon suo. Jos tämä jäisi viimeiseksi päiväkseni, ainakin olen tehnyt juuri niitä asioita, joita olen halunnut. Olen tehnyt oikein, olen tehnyt väärin. Olen vain halunnut olla onnellinen.

 

 

 

 

Mä itse ajattelen, että elämällä on vain yksi tarkoitus, olla onnellinen. Ja siitä me ollaan jokainen itse vastuussa.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Maustetyttöjen biisi ei voisi olla ajankohtaisempi. Sen sanoma yhdistettynä Vihreiden tavoitteisiin parantaa mielenterveyspalvelujen saatavuutta voisi kertoa, että ongelma on tiedostettu ja siihen haetaan nyt oikeasti ratkaisuja. Avun saaminen on vaikeaa, mutta niin on myös sen hakeminenkin. Jo pelkkä ongelman tunnistaminen saati sen tunnustaminen edes itselleen on vaikeaa.

 

 

Mitä yritin huutaa. Niin moni kertoo hakeneensa apua, niin moni kertoo jääneensä ilman apua. Mikä siinä on, ettei toisten hätää kuulla ja tunnisteta? Tuttavani kertoi terapiassa hyvin synkistä itsetuhoisista ajatuksistaan moneen kertaan. Hoitoon – tässä tapauksessa osastolle – pääsyä sai silti odottaa. Lopulta niin kauan, että hän, fyysisesti terve, työssäkäyvä ja päihdeongelmaton ihminen päätti elämänsä itse ennen sitä. Somaattisella puolella tuntuu olevan arpapeliä, osuuko kohdalle hyvä lääkäri vai ei. Silloin voi olla kuitenkin voimia vielä etsiä uusi hoitotaho. Psyykkisesti sairaalla ei sitä yleensä ole. Kun kerta toisensa jälkeen käännytetään ja suljetaan ovi selän takana, ongelmien alamäki on usein kovin jyrkkä.

 

 

Mulle tarjottiin lääkkeitä ilman muuta. On tietysti useita psyykkisiä sairauksia, jotka vaativat lääkehoitoa eivätkä psykosomaattiseen oireiluun tarkoitetut lääkkeet ole missään nimessä turhia. On kuitenkin fakta, että niitä määrätään liikaa ja usein aivan väärin perustein. Moni on saanut masennusdiagnoosinkin turhaan ja syö tälläkin hetkellä mielialalääkkeitä esimerkiksi juuri sen surullisenkuuluisan raudanpuutteen (linkki) takia. Myös hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa valtavia mielialavaihteluita, jopa masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Nämä väärät diagnoosit ja niihin käytetty aika ovat pois heiltä, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja äkkiä. Liikunnalla ei korvata lääkehoitoa, mutta aina jonkun se voi nostaa sieltä pimeydestä ajoissa aloitettuna niin, ettei lääkehoitoa tarvitse aloittaa.

 

Mun ainut toive kuten muillakin on onnistua, jos vain tietäisin ees mikä määränpääni on. Mielenterveyspotilaita yhdistää usein päämäärättömyys, kadonnut elämänhalu ja luovuttaminen. Jos avun piiriin ei heti pääse, heittää helposti hanskat tiskiin. Somaattisia sairauksia on niin paljon helpompi ymmärtää kun mieli on terve. Moni mielenterveyspotilas kärsii myös esimerkiksi (lapsuuden) traumoista tai omaa taustan, jossa ei ole saanut kunnioitusta eikä olla oma itsensä. Mielen ongelmista kärsivä tarvitsee ymmärrettävästi terapiaa ja lääkkeitä, mutta myös kannustusta ja tukea.

 

 

Näistä asioista ei kai koskaan voi keskustella liikaa? Vaikka kesäloman voisi kuvitella olevan rentouttavinta mahdollista aikaa, se voi olla toisille yhtä helvettiä. Mielen oikkuilut on helppo hukuttaa arjen kiireisiin ja jokapäiväiseen hälinään. Kun lomalla joutuu kohtaamaan itsensä eikä pääsekään pakenemaan töihin, ongelmat saattavat kärjistyä ja tuntua yhtäkkiä paljon suuremmilta kuin aiemmin. Moni masennus alkaa silloin, kun sille on aikaa. Todellisuudessa se on kytenyt pinnan alla pitkään. Jos kesä ahdistaa ja heinäkuussa vain harmittaa, kannattaa kesälomasta uhrata itsetutkiskelulle aikaa. Millaisia kokemuksia teillä on psyykkisen avun tarpeesta tai sen saamisesta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Säännöllinen kuorinta eri tavoin. Yksi parhaimmista asioista joita olen iholleni tehnyt, on ollut kuorinta. Kerran viikossa ei ainakaan omaan paksuun nahkaani riitä, joten kuorin sitä eri tavoin lähes päivittäin. Mekaaninen raekuorinta, kevyt kemiallinen kuorinta, foreo, musliiniliinat ja froteepyyhkeet, kaikkia vähän vuorotellen. Iho tuntuu ja näyttää aina raikkaalta eikä tukkeudu ollenkaan niin helposti.

Kasvojen rullaus Tämän opin Espanjassa. Rullailen kasvoja ruusukvartsilla (kyllä, Sephorasta löytyy ruusukvartsirullia), saman asian ajaa myös esimerkiksi jadesta valmistettu quasha-kampa. Tämä hoito poistaa nesteturvotusta, kiihdyttää kasvojen verenkiertoa joka taas tuo tervettä väriä iholle. Aamuisin ihan ykkösjuttu seerumin levityksen jälkeen. PS. Kurkkaa täältä parhaimmat seerumit!

 

 

Ripsipidennykset pois Ennen kauneusvinkkini numero 1 oli ripsipidennykset, mutta enää en osaisi kuvitellakaan käyttäväni niitä. Välillä ihailen ystävien kauniita räpsyripsiä, mutta kun muistan ärsyttävät huoltovälit ja hankalan meikinpoiston, arvostan vieläkin enemmän luonnollista lookia ja kevyitä ripsiä. Pidän kasvoistani niin paljon enemmän nyt ilman ripsiä ja ilman niitä omat kasvonpiirteet tulevat paljon paremmin esiin. Panostan sen sijaan hyvään ripsentaivuttimeen ja maailman parhaimpaan ripsiväriin (Better Than Sex!)

Hiusdonitsit Vähän sotkuisempaankin tukkaan syntyy helppo ja huoleton arkikampaus isolla hiusdonitsilla. Donitsi ei katko eikä sotke tukkaa ja iso scrunchie näyttää siltä, kuin se kuuluisi asuun. Suihkutan ei-niin-hyvänä hiuspäivänä tukkaan hyväntuoksuista kuivashampoota ja haron sen sormin niskaan donitsinutturalle. Ehkä vielä iso pinni koristeeksi – maailman helpoin kampaus on valmis.

 

 

Aurinkosuoja Kasvojen nuorekkuuden salaisuus numero 1. En käyttänyt aiemmin lainkaan aurinkosuojaa kasvoille, nyt en voisi elää päivääkään ilman. Ryppyjen ehkäisystä ja kasvojen ihon suojaamisesta oma postauksensa täällä.

Kasvohieronta Stressaajana jännitän paljon myös kasvojen lihaksia. Se tuo mukanaan juonteita, joten olen yrittänyt rentouttaa lihaksia hieronnalla. Ystäväni antoi minulle kasvojen hieronta -kirjan, jossa on ollut aivan älyttömän hyviä vinkkejä ja tekniikoita. Moni lihas on rentoutunut hieronnan avulla. Kireät kasvolihakset vaikuttavat paitsi vanhentavasti, mutta ne tekevät myös yleisilmeestä jopa ilkeän.

 

 

Kuivashampoo Hyvä kuivashampoo on pelastanut monta päivää. Sillä voi jatkaa pesuväliä päivällä tai parilla, mutta se mahdollistaa myös upean pohjan kiharalle tai rennolle arkinutturalle. Batiste, Balmain ja Kevin Murphy ovat ykkösten ykkösiä.

Kynnet Huolitellut kynnet vaikuttavat koko yleisilmeeseen. Jos omat kynteni olisivat vahvemmat ja lakka pysyisi niissä pidempään kuin 12 tuntia, pitäisin mielelläni omat luonnolliset kynnet ja lakkaisin niitä itse. Koska omistan kuitenkin paperinohuet ja lohkeilevat versiot, huollan kerran kuussa akryylikynsiäni.

 

 

Säännölliset kasvohoidot Kosmetologilla tai esteettisiin toimenpiteisiin erikoistuneella sairaanhoitajalla tehdyt säännölliset kasvohoidot ovat hehkuvan ja nuorekkaan ihon perusta. Mikroneulaukset, happohoidot, ihonpuhdistukset ja hemmotteluhoidot. Kaikkia sekaisin ja vuorotellen, kunhan noin kerran kuussa tekee jotain. Kesäaikana ihoon ei kannata tehdä kovin vahvoja hoitoja, sillä riskinä ovat pigmenttiläiskät.

Päivetys Tämä on ehkä makuasia, mutta omasta mielestäni kevyt päivetys kaunistaa ihoa. En ole enää liian syvän rusketuksen fani, mutta tykkään ympäri vuoden pitää yllä edes pientä sävyä iholla. Talviaikaan vannon Vita Liberatan itseruskettavien nimeen, kesällä luotan aurinkoon ja kunnon aurinkosuojaan. Rusketuksen kanssa kannattaa olla kuitenkin varovainen, sillä liiallinen aurinko vanhentaa ja tekee jotenkin suttuisen näköiseksi.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian