Muutoksia

perjantai joulukuu 14 2018

Rakastan uusia vuosia. Uusia alkuja ja sitä loputtomien mahdollisuuksien tunnetta. Vaikka joka päivä voi aloittaa uuden, paremman elämän, vuodenvaihteissa on jotain omanlaista taikaa. Omassa elämässäni on tapahtunut paljon, ensin fyysisen terveyden saralla, sitten ehkä enemmän henkisellä puolella. Kuinka paljon voi sairastelu muuttaa ihmisen mieltä ja ajatuksia? Paljon. Oli pakko pysähtyä, järjestellä asioita ja arvoja, laittaa elämää uusiksi ja miettiä, miten pitää se zen yllä. Oli pakko ahdistua, stressata itsensä loppuun, pelätä pahinta ja väsyä. Kaikella on aina tarkoitus, itsekin ymmärrän tämän tarkoituksen varmasti vielä ennemmin tai myöhemmin. Aina ei ole siltä tuntunut, mutta nyt on hyvä olo. Koska mä paranen. Enhän ole ollut edes vakavasti sairas, mutta toisinaan paniikin ja ahdistuksen vallatessa mielen, sitä helposti ajatteli, että mitähän niiltä on nyt jäänyt huomaamatta, mikähän seuraavaksi tulee ja mitä jos tää on nyt jotain tosi vakavaa. Siinä ei voi kuin yrittää ymmärtää mieltä, joka ahdistuu. Että se en ole minä, se on mun mieli.

Blogi on jäänyt tietysti vähemmälle. Ensin halusin kirjoittaa ja kirjoittaa, sitten en ollenkaan. En kirjoita yhtään postausta siksi, koska on muka pakko. Kirjoitan siksi, koska haluan kertoa teille jotain, esitellä jotain ihanaa tai purkaa omia ajatuksiani. Jos ei ole sanottavaa, en väkisin väännä mitään. Koska olen syyskuusta asti keskittynyt täysillä omaan hyvinvointiini, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin, ne tulevat olemaan blogissa läsnä jatkossa paljon enemmän. Sanoinkin jo aiemmin, että tammikuu on tietysti hyvinvointikuu ja se varmasti näkyy täällä. En kuitenkaan halua, että se hyvä olo jää vain tammikuuhun. Haluan, että se on koko vuoden kantava teema, ehkä koko loppuelämän.

Olen suunnitellut aloittavani ravitsemustieteen opinnot avoimen yliopiston puolella. Mua kiinnostaa myös kovasti psykologia, liikunta- ja terveystiede sekä aina sydäntäni lähellä ollut lääketiede, mutta jotenkin tällä hetkellä tuo ravitsemustiede tuntuu siltä, että siitä voisi ainakin aloittaa. Mulla on kuitenkin ihan loistava työ ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa sijoittanut tosi mielenkiintoisiin kohteisiin, joten kyse on enemmänkin vain omasta halusta kehittää itseäni ja tietämystäni. Tottakai se näkyy sitten täällä blogissakin. Muutokset sopivat vuoden alkuun, joten näillä ajatuksilla mennään ainakin nyt uutta vuotta kohti. En todellakaan ota mitään stressiä mistään, tehdään mitä ehditään, silloin kun ehditään. Stressaantunut ei usein edes huomaa sitä rauhallisuutta ympärillään, vaikka sitä kuitenkin lähes kaikilla on. Nyt mäkin olen sen löytänyt ja samalla saanut paljon uusia ideoita. Uskon, että tuleva vuosi tuo paljon positiivisia muutoksia, nyt on aika mennä eteenpäin monessakin asiassa ♥ Nyt hyvää yötä, huomenna juhlitaan ihan kunnolla!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Uusi elämä

maanantai joulukuu 10 2018

Stressi ja uupumus kolkuttelevat kokoajan nurkan takana. Tiedän ajautuvani helposti taas siihen oravanpyörään, jossa vain teen, teen ja teen asioita, kaikkea vähän puolella teholla enkä ole mihinkään tyytyväinen. Tämän kanssa olen taistellut koko syksyn ja nyt talven tultua koen olevani kuin uusi ihminen.   Kuten taisin jo aiemmin kirjoittaakin, tunnen saaneeni aivan uuden elämän. Elämänmuutoksen on oltava pysyvä, sillä stressi ja uupumus sairastuttavat minut muuten taas, fyysisestikin. Sairasteluni on näkynyt täällä blogissakin, josta keksinkin, että miksei se voisi näkyä täällä myös hyvällä tavalla. Jos minä selvisin siitä, selviää varmasti moni muukin. Siksi haluan kaiken tämän ihanan jouluhössötyksen jälkeen vuoden vaihteessa jakaa teille mahdollisimman paljon hyvää oloa ja sitä oikeaa hyvinvointia. Sitä ei ole veren maku suussa tehty viisijakoinen saliohjelma eikä yksikään kuukauden superdieetti ”näkyvin tuloksin”. Kyllähän nekin tavallaan toimivat, tulokset eivät tosin ole pitkäkestoisia ja lopulta pitkällä aikavälillä ne romahduttavat mielen ja kehon, ellei satu olemaan pohjakunnoltaan aktiiviurheilija.

Voin tällä hetkellä niin hyvin, että haluan koko sydämestäni jakaa tätä oloa myös muille. Lopulta kun elämänmuutoksissa on kyse pienistä teoista, mutta isoista muutoksista asenteessa. Se ei missään nimessä ole vaikeaa, eikä esimerkiksi liikuntasuorituksetkaan tunnu raskaalta, kun tavoitteena on nimenomaan voida hyvin, ei vetää kroppaa rasvattomaksi ja kasvattaa hauista. Sekin tosin tapahtuu yleensä siinä samassa. En halua kenellekään sitä samaa ahdistusta väliin jääneestä saliviikosta tai yllättävästä menosta, joka sotkee ne pakkomielteiset rutiinit. Itsestään voi huolehtia lempeästi ja samalla saavuttaa sen oman huippukunnon. Meni yli 29 vuotta oivaltaa, että lopulta se zen onkin helposti löydettävissä.

Oma hyvinvointifilosofiani on kohdella itseään lempeästi, ymmärtää ailahtelevaa mieltä, liikkua paljon mutta järkevästi, syödä mahdollisimman puhtaasti ja tehdä tämä kaikki tinkimättä terveellisyydestä ja järjestelmällisyydestä. Ollakseen zen, ei tarvitse olla boheemi, jos se ei tunnu hyvältä. Järjestys ja hyvä olo voivat kulkea käsi kädessä ilman, että elämä on suorittamista. Haaveiletko sinäkin elämänmuutoksesta? Haluaisin kuulla teiltä, millaiset hyvinvointijutut kiinnostavat? Haluatko kenties ymmärtää itseäsi ja mieltäsi paremmin, aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, saada motivaatiota tai kenties uuden treeniohjelman? Toteutan mielelläni vuoden alusta teidän toiveiden mukaisia postauksia hyvään oloon liittyen ja keksin ehkä aiheeseen liittyen jotain muutakin. Mikä sun hyvinvoinnissa tällä hetkellä on pielessä ja miten voisit sitä muuttaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Miksen tajunnut olevani ihan loppu?

tiistai joulukuu 04 2018

Kirjoitin alkusyksystä jonkinlaisen tekstin loppuunpalamisesta. Tunsin olevani jo silloin ihan lopussa, eikä ihme. Jo vuosia olen ollut kroonisesti stressaantunut. Olen selittänyt kaiken pikkulapsiarjella ja usein vähätellyt itseäni. Kuinka pienistä asioista koen valtavaa stressiä, kun toiset pyörittävät ihan mukisematta neljän lapsen perhettä tai tekevät vuosikausia useampaa työtä epäsäännöllisillä työajoilla. Syyllistin itseäni kiittämättömyydestä ja laiskuudesta, samalla kun yhä useampana päivänä itkin, etten vain jaksa enää sitä tavallista arkea.

Kesällä uupumus nosti päätään toden teolla, kun keittiöremontti lähestyi ja kotoa piti olla pois lähes kuukausi. Pakkaaminen tuntui ylitsepääsemättömältä ja stressasin hulluna miten selviämme veneessä kokonaisen kuukauden lapsen ja koirien kanssa. Yllättäen kesälomareissu menikin hyvin kivuttomasti ja kiitos helteiden, nautin heinäkuussa enemmän elämästä kuin vuosiin. Fyysisesti olo oli usein huono ja sairastin monta pientä flunssaa. Monet kyselivätkin, miten olen jatkuvasti kipeä, enkä tajunnut sitä edes itse. Enhän mä ole koskaan kipeä.

Elämä levisi jotenkin käsiin elokuussa, kun arki alkoi. Fyysinen kuntoni oli aivan pohjamudissa, kiitos raudanpuutteen, jota en edes tajunnut. Koska mieleni on niin valtavan vahva, sain tsempattua itseni hirveään treenirytmiin. Saatoin helposti tehdä viikossa 4-5 salitreeniä ja siihen päälle vielä joogat, uinnit ja juoksulenkit. Mieli voi todella huonosti ja ahdistuin jokaikisestä menosta kodin ulkopuolelle. Venekausi jatkui ja joka ikinen veneelle lähtö, asia jota olen aina rakastanut yli kaiken, tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta ja stressaavalta. Sanomattakin on selvää, että tämä on näkynyt kaikissa ihmissuhteissani, perhesuhteissani ja se on heijastunut kaikkeen, mitä teen. Luulin olevani fyysisesti todella hyvässä kunnossa, minähän liikuin ja elin ihan yliterveellisesti. Jokin kuitenkin mielessäni sanoi, ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa. Varasin ajan laboratoriokokeisiin, josta löytyi ensimmäisenä vakava raudanpuute.

Käynti lääkärillä paljasti myös vakavan ylirasitustilan. Se päivä oli paranemisessani ihan käänteentekevä, sillä ulkopuolinen ihminen, alansa asiantuntija, sanoi minulle suoraan, että olen pahasti ylirasittunut. Että en voi enää koskaan jatkaa näin, jos haluan pitää itseni kunnossa. Se oli suunnaton helpotus, sillä ilman noita sanoja olisin edelleen vähätellyt oloani, korjannut fyysisiä oireita loputtomiin ja pitänyt itseäni vaan vähän laiskana ja kiittämättömänä. Tämä tuntuu hullulta, mutta sitä se oli. Olen ollut hyvin itsekriittinen tässäkin asiassa.

Paraneminen on ollut varsinaista ylä- ja alamäkeä. Kun rautainfuusion jälkeen sain vielä sen hammastulehduksen ja ruokamyrkytyksen, tuntui etten parane koskaan. Toisaalta taas hyvät päivät ovat olleet todella hyviä ja kun vihdoin pääsin siitä hammassärystä, olen ollut päivittäin yhtä hymyä. Olen tietysti muuttanut elämäntapojani paljon ja pyrkinyt tekemään arjestani kaikin tavoin mahdollisimman helppoa ja stressitöntä. Kuitenkin siitä hetkestä lähtien, kun lääkäri totesi minun olevan rasittunut, asenteeni on ollut aivan erilainen. Jotenkin sain siitä sellaista itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa, joka oli kateissa jossain. Aloin priorisoida omaa jaksamistani (sitä henkistä) aivan eri tavalla ja nyt jälkeenpäin katsottuna tuntuu aivan typerältä, että stressasin siitä jos en päässytkään viidesti (!!) viikossa salille. Kaikesta tuli niin helposti pakkoa ja suorittamista, jopa niistä asioista joita rakastan, kuten urheilua, töitä ja perheen kanssa liikkumista. Nyt olen päässyt sen yli ja olo on ennen kaikkea hämmentynyt.

En koskaan ajatellut itse uupuvani. Siksi haluaisin huutaa näistä asioista ääneen, loppuunpalaminen ei katso ihmistä eikä elämäntilannetta, mutta kiireinen arki + suorittajaluonne on yhdistelmä, joka kokee sitä helpoiten. Se, miten koemme stressin, on yksilöllistä. Toinen sietää sitä paremmin kuin toinen, mutta emme voi vähätellä kenenkään kokemaa stressiä. Toki yleensä sitä vähättelee eniten stressaaja itse, joten jos ystäväsi tai perheenjäsenesi huomauttelevat vähän liian huimasta tahdista, kannattaa pysähtyä miettimään. Kukaan meistä ei jaksa kohtuutonta kuormaa. Minultakin piti pettää ensin fyysinen terveys, että tajusin pysähtyä ja muuttaa asioita. Omat varoitusmerkkini olivat onneksi vielä pieniä, toisilla se kiire pysähtyy lopullisesti vakavampien sairauksien seurauksena.

Oletteko käyneet läpi jotain samankaltaista? Kerro mulle kaikki ♥

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria