Kroppa kesäkuntoon + arvonta!

tiistai huhtikuu 17 2018

Kesä ja bikinikelit lähestyvät ja vaikka kaikenlainen vartalopositiivisuus onkin nyt trendikästä, haluan ainakin itse panostaa ulkonäkööni paljon enemmän kesäaikana. Keskustelinkin juuri tästä aiheesta yhden miespuolisen ystäväni kanssa ja hän naureskeli, kuinka naiset ovat kesällä aivan erilaisia kuin talvella. Sheivataan sääriä, ollaan päivettyneitä ja käytetään paljon värikkäämpiä vaatteita.. Mutta onhan se helppoa talvella piiloutua leggareihin, jättikokoisiin neuleisiin, talvisaappaisiin, kaulahuiviin ja pipoon. Mulla ainakin on talvella viikosta toiseen samanlaisia vaatteita enkä jaksa kiinnostua pukeutumisesta kylmällä säällä, kun mukavuus menee tyylin edelle. Keväällä ja kesällä taas vaihtoehtoja on niin paljon enemmän ja vastaavasti ihoakin on paljon enemmän esillä. Toisaalta, ainakin oma sosiaalinen elämäni on aivan erilaista kesällä kuin talvella, jolloin en halua ede poistua kotoa mihinkään. Jatkoin yhteistyötä Offerillan kanssa ja pääsin taas hyödyntämään heidän loistavia tarjouksiaan, kroppa kesäkuntoon-projektissa.. Itselleni kesäkunto tarkoittaa lähinnä juuri ihon ja vartalonhoitoa. Pelkkä kotihoito ei valitettavasti aina riitä, joten on lähdettävä etsimään ammattilaisten tekemiä hoitoja.. Ja hei, onhan se nyt ihan mieletöntä hemmottelua antaa toisen ihmisen lakata edes kynnet, kestävästä geelilakkauksesta nyt puhumattakaan!

Jos et vielä tiedä mikä Offerilla on, niin kerron lyhyesti. Se on sivusto, jonka kautta voit ostaa todella hyvällä alennuksella lahjakortin johonkin palveluun. Alennukset ovat noin 50-90% välillä, eli huomattavista säästöistä on kyse. Ideana on tietysti se, että asiakas pääsee kokeilemaan palvelua edullisesti ja voi tällöin löytää esimerkiksi uuden suosikkikampaajan, kosmetologin tai vaikka hammaslääkärin. Offerillan valikoimissa on niin autonpesulahjakortteja kuin ravintolaillallisiakin.

Omat suosikkini ovat kuitenkin pääkaupunkiseudulla sijaitsevat kauneudenhoito- ja hyvinvointipalvelut. Tsekkaa esimerkiksi kalliit laitehoidot, joihin pääsee Offerillan kautta nyt todella edullisesti. Itse olen käynyt muun muassa kasvojen timanttihionnassa (suosikkikasvohoitoni ikinä), hieronnoissa, lpg-hoidossa ja mitähän vielä.. Nämä kaikki olen saanut superedullisilla hinnoilla, samalla kun joku toinen on maksanut normaalihinnan samasta palvelusta varatessaan sen suoraan palvelua tarjoavalta yritykseltä. Joten kannattaa tsekata Offerillan tarjonta, kun olet varaamassa aikaa esimerkiksi uudelle kosmetologille tai sille kampaajalle.

Kropan kesäkunnon kannalta sopivia palveluja ovat tietysti sokerointi, hampaiden puhdistus, kasvohoidot ja hiuskäsittelyt. Hiustenpidennyksiin ja ripsipidennyksiin löytyi ainakin monta hyvää tarjousta pääkaupunkiseudulta, joten jos asut kauempana, kenties Helsinki-visiittiisi voisi kuulua vähän hemmottelua ja kauneudenhoitoa? Mun pitäisi ainakin sokeroida sääret, käydä akupunktiossa ja jatkaa yksi laitehoitosarja loppuun.. Näistä säännöllisistä käsittelyistä, kuten hiustenvärjäyksestä, kynsihuollosta ja kasvohoidoista nyt puhumattakaan. Välillä tuntuu, että aikamoista aikataulutusta tämä itsestään huolehtiminen on, mutta se on kyllä kaiken vaivan arvoista. Hyvä olo ja huoliteltu ulkonäkö ovat ainakin itselleni asioita, joista en halua tinkiä. Hyvillä diileillä voi onneksi ainakin säästää monia kymmeniä euroja.

Lopuksi vielä lupaamani lukijakilpailu, eli  kaikkien postausta kommentoineiden kesken arvotaan 70 euron arvoinen Offerillan lahjakortin, jonka voit käyttää valitsemiisi palveluihin. Käykää siis ihmeessä tilaamassa Offerillan uutiskirje ja kommentoi alle, mihin palveluun sinä käyttäisit lahjakorttisi. Osallistumisaikaa on aina 24.4. asti eli viikko postauksen julkaisupäivästä. Nyt saat lisäksi kaikista Offerillan kautta ostetuista palveluista nyt vielä 10% alennuksen koodilla: mirvaannamarian10

Ps. Flamingo Span aikuisten ”wellness”-puoli on aivan ihana, joten yllätä vaikka ystäväsi tai puolisosi ostamalla lahjakortti sinne ;)

Yhteistyössä:

Offerilla &

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Millaista elämää haluat oikeasti elää?

maanantai huhtikuu 16 2018

Tää on mun suosikkiaihe, josta voisin puhua vaikka tunteja kyllästymättä ja toistamatta itseäni. Ai miksi? Koska olen itse elänyt elämää, joka ei ollut sellaista josta ihan oikeasti pidin ja jota alitajuisesti halusin elää, tiedän millaista se on. Kun sitten muutin omassa elämässäni asioita jotka toivat minulle vain negatiivista energiaa ja huonoa fiilistä ja aloin sen myötä päästä oikeaan suuntaan, valehtelematta itkin onnesta. Harva se päivä. Muutuin lyhyessä ajassa aivan eri ihmiseksi ja sen myötä muuttui koko elämänlaatuni. Ja mikä tässä on hulluinta, kaikki oli kokoajan kiinni minusta itsestäni ja omista valinnoistani. Ainahan tulee vastaan asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta onneksi pääsääntöisesti elämämme kulkua ohjaavat omat valintamme. Se, miten paljon annat ympäristön vaikuttaa niihin, on itseasiassa myös oma valintasi. Kuulostaa jopa vähän tylyltä, eikö? Helposti sysäämme vastuuta vääristä valinnoista ja vääriin tilanteisiin ajautumisesta jollekin muulle.

Niin minäkin tein. Olin parisuhteessa, joka toi elämääni paljon negatiivisuutta. En ollut tyytyväinen oikeastaan mihinkään ja mielessäni haaveilin kokoajan jostain muusta. En silloin tiennyt edes mistä, joka ikinen ilta toivoin vain, että olisin vielä jonain päivänä niin onnellinen, etten uskoisi sitä itsekään. Silloinen työni oli todella stressaavaa ja raskasta. Vaikka tavallaan pidin siitä kovastikin, sain niiltä ajoilta paljon hyviä ystäviä ja työyhteisö oli vertaansa vailla, voin huonosti ja olin stressaantunut. En silloin edes tajunnut, että kyse oli työn luonteesta ja kellontarkasta vuorotyöstä. Toisaalta töissä oli jopa parempi olla kuin kotona ja siksi halusinkin tehdä aina mielelläni viikonloppuja ja iltavuoroja.

En voinut kuitenkaan niin huonosti, että olisin esimerkiksi palanut loppuun tai esimerkiksi oikeasti kärsinyt todella huonosta kohtelusta kotona. Olin vain tyytymätön, enkä elänyt sellaista elämää kuin halusin. Periaatteessahan asiat olivat ihan hyvin. Mulla oli vakituinen työ, omistusasunto Espoossa ja rahallisesti pärjäsin ihan hyvin. Sain säästettyä rahaa, olin terve, treenasin paljon, näin kavereita ja matkustelin. Kuulostaa kivalta, mutta sitä se ei ollut. Mulla ei vain ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä ja muuttaa asioita. Eikä oikeastaan tietoisuuttakaan, sillä jotenkin syytin aina kaikkia muita omasta tilanteestani. Olin muka jämähtänyt paikoilleni, mutta eihän kukaan muu tee omalle elämälleni yhtään mitään, paitsi minä itse.

Mutta sitten jotain tapahtui. Kyllästyin ihan lopullisesti. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi (en oikeasti tajunnut ettei vuorotyö sovi mulle, mutta tuo on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä vaikken niitä töitä teekään enää) ja jatkoin samalla vanhassa duunipaikassani. Pidin työstäni entistäkin enemmän kun se oli minulle enää se ns. kakkosjuttu, eikä enää lainkaan niin stressaavaa kuin aiemmin. Koulu alkoi ja koko elämäni muuttui. Olin korviani myöten täyttä huonoa parisuhdetta ja jostain ihmeestä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteä. Muistan vieläkin, kuinka vittuilin pukeutumistyylistäni määräävälle ex-miehelleni, että laitan nyt tästä tällaiset huorasaappaat jalkaan ja lähden tyttöjen kanssa baariin. Lähdin, palasin seuraavana iltapäivänä ja suhde oli siinä. Ex-mies osti asunnon itselleen ja vuokrasin pian maailman ihanimman kodin Ullanlinnasta.

Sen jälkeen olen elänyt sitä elämää, jota oikeasti haluan elää. Muutto puolet pienempään vuokra-asuntoon Jääkärinkadulle oli paras muuttoni koskaan. Sinä keväänä ja kesänä tuli ehkä juhlittua ”vähän” liikaa, mutta se kuului siihen elämäntilanteeseen. Tavallaan olin onnellinen erosta, mutta ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että olin vihdoin tajunnut, kuka vaikuttaa elämäni kulkuun. Se olen minä itse.

Myöhemmin elämä on tuonut eteen vähän yhtä sun toista. Välillä on ollut hankalaakin ja tulinhan myös tässä välissä äidiksikin vastoin kaikkia oletuksiani. Olen vaihtanut alaa juuri itselleni sopivaan päivätyöhön ja tehnyt tässä sivussa bloggaamisestakin itselleni ammatin. Vasta nyt tiedän, millaista on rakastaa omaa arkeaan ja olla onnellinen ihan vain kotonakin. Olen tavannut myös niin monta miestä, että tiedän todellakin mitä haluan ja millaisen ihmisen kanssa haluan aikaani viettää. Tiedän missä haluan asua ja olen myös niin itsekäs, etten muuta kenenkään toisen takia enää koskaan sellaiseen paikkaan, jossa en itse viihdy. Hyvä itsekkyys ja itsenäisyys ovat asioita, jotka tuovat elämääsi arvostusta. Niin itseltäsi kuin muiltakin. Kun on edes kerran elänyt huonossa suhteessa ja pääsee siitä omin avuin irti, on luultavasti koko loppuelämän aika itsenäinen. Mä ainakin olen, vaikka tietenkin kaipaan ja tarvitsen rinnalleni ihmisen, jonka kanssa saan jakaa elämääni. Mutta kenenkään läsnäolosta ei kukaan ole riippuvainen. Jos on, se on sairautta. No, se siitä. Elämänlaatu koostuu pienistä asioista ja väärät valinnat, kuten asuinpaikka alueelta joka ei tunnu omalta, mutta ”on siihen elämäntilanteeseen järkevä” voi vaikuttaa kaikkeen.

En ole miettinyt pitkään aikaan, että ”sit kun..” Sinunkaan ei tarvitse.

Valitse työsi tarkkaan. Oma ala ei olekaan ihan helppo juttu löytää eikä se aina ole sitä, mitä olit aiemmin kuvitellut. Jos mahdollista, kokeile uutta. Opiskelu kannattaa aina. Kolme ja puoli vuotta sairaanhoitajaopintoja eivät todellakaan menneet hukkaan vaikken alalla työskentelekään. Jos edes harkitset mielessäsi uusia tuulia työrintamalla, tee se. Ei aikaa ole loputtomiin. Pidä lähelläsi vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat hyvää mieltä ja positiivista energiaa ympärillesi. Välejä ei aina tarvitse lopullisesti katkaista ja esimerkiksi sukulaisista nyt ei pääse koskaan eroon, mutta aina voi ottaa etäisyyttä. Ja pistä se huono mies tai nainen kiertoon viimeistään nyt. Toisen roska, toisen aarre?

Kukaan muu ei tee mitään näitä asioita puolestasi. Jos et ole itsekään ymmärtänyt olevasi tyytymätön elämääsi, ei kukaan voi sinua patistaakaan tekemään muutoksia. Mä kannustan sua kysymään itseltäsi nyt, elätkö nyt sellaista elämää, kuin haluaisit elää? Jos et, kerro mulle mitä sä muuttaisit. Mä tiedän, että sä pystyt siihen. Pystyinhän mäkin.

Kuvat: Mikaela ♥


Hupsista s**tana.. Miten helposti saikutat?

torstai huhtikuu 12 2018

Aaaarrgh että ärsyttää! Eilen olin tosi hyvällä fiiliksellä koko päivän, tein hyvän treenin ja menin hakemaan Micaelia päiväkodista. Kävelimme yhdessä kotiin päin ja kun vilkas pikku riiviö siinä riehui, nappasin haalarista kiinni pikku karkulaista ja samassa lapsi heittäytyi maahan, mun sormi jäi kuitenkin haalariin kiinni ja lopputulos on tässä. Oikeasti en nykyään valita mistään pienestä, mutta yöllä valvoin tunnin kipeän sormen (!!) takia. Milloin olin käsi pakastimessa, ikkunalaudalla ja kylmän veden alla. Päivällä oli pakko suostua lähtemään lääkäriin ja palasin röntgenistä sitten vähän epäselvän diagnoosin kanssa, mutta jotain nyt oli jokatapauksessa rikki ja kädessä tällainen överi-iso paketti. Vähintään viikon, tai kunnes sormi taas toimii ja on kivuton. Är-syt-tää. Mä teen niin paljon koneella töitä, että kirjoittaminen on nyt tosi hidasta, kaikki tekeminen vähän kömpelöä ja rajoittaahan tää nyt treenaamistakin. Kiva, kiva. Onneksi osaan itse sitoa näitä paketteja, täytyy fiksata tähän vähän kätevämpi systeemi kunhan kotiin ja apteekkiin pääsee. Onneksi hiusmurtumat ja muut ”luun sirujen irtoamiset” paranevat lastahoidolla nopeasti ja käytössä olleesta kalkkilisästä ei varmasti ole ollut haittaa paranemisen edistämisessä. Valitan nyt todella pienestä, mutta sain tästä pikkuviastani myös hyvän postausaiheen. Nimittäin sairasloma.

Lääkäri kysyi ensimmäisenä, kuinka pitkään tarvitsen sairaslomaa. Joka kerta sama juttu. En muista milloin olisin ollut viimeksi sairaslomalla. Toki tämänhetkinen työni on sellaista, ettei sitä oikein saikullakaan pääse ”pakoon”, koska voin kotonakin tehdä töitä. Enkä osaisikaan olla pois. Onneksi olen saanut olla terve, olen siitä hyvin kiitollinen ihan joka päivä. Blogityöt eivät tietenkään tunne sairaslomaa. Sovitut yhteistyöt on hoidettava tai rahaa ei tule. Ei paljon sairastella. Saikuttaminen on Suomessa noussut jo ihan ongelmaksi asti, koska sairaslomaa saa niin helposti ja siltä ajalta saa palkkaa. En ole oikein keksinyt miten saikuttamista voisi vähentää, hyviä ideoita? 

Aiemmissa työpaikoissani olin usein todella väsynyt. Vuorotyö ei vain sovi itselleni ja stressasin töissä ihan turhista asioista. Silloin jäin myös helpommin sairaslomalle, mutta aina siihenkin oli selvä syy. Migreenikohtaukseen pyysin kuitenkin vain päivän sairasloman, enkä sitä tarjottua kolmea päivää. Kerran makasin viikon kotona murtuneiden sormien takia ja sairastin samalla saikulla keuhkokuumeenkin. Olin aina tosi tunnollinen sairaslomalainen, enkä hakenut sitä turhaan. Silloin osasin kuitenkin ottaa saikusta tavallaan kaiken irti ja oikeasti lepäsin ja latasin samalla akkujani. Toisaalta silloinen työni on ollut sellaista, että se jäi aina työpaikalle, kun lähdin itse kotiin. Millaisia saikuttajia te olette ja mitä ajattelette niistä, jotka surutta valehtelevat vatsataudista terveyskeskuspäivystyksessä parin lomapäivän toivossa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria