Ajatus treenitauosta tuntuu aina alkuun katastrofilta. Kun viime syksynä jouduin pitämään kuukausien tauon kunnon hikitreenistä ja juoksemisesta, se alkoi todellakin näkyä kropassa. Kehonkoostumus muuttui, kun rasvaprosentti luonnollisesti nousee ja lihasten osuus pienenee. Tämä tapahtuu yllättävän äkkiä. Näkyi se toki kunnossakin. Painohan multa vain putosi ja housut tuntuivat kokoa liian suurilta. Kävelin päivittäin sekä joogasin paljon. Olin niin kipeä, etten osannut edes kuvitella silloin liikkuvani kunnolla. Tuo aika opetti kuitenkin paljon treenitauosta vaikka luulin tietäväni siitä jo entuudestaan. On tärkeää kuunnella kehoa. Mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin tunnistaa oikean väsymyksen ja sitten sen väsymyksen, joka tulee joko liiallisesta rasituksesta ja huonosta palautumisesta tai sitten sen, joka tulee yksinkertaisesti tauosta – hyviä äkkiä muuttuu laiskaksi jo parinkin liikkumattoman päivän jälkeen. Kun saa motivaation taas kohdalleen, voi tauko treenistä jopa parantaa suorituksia.

Tähän väliin täytyy muuten sanoa näistä kuvista, mietin hetken viitsinkö julkaista näitä kun otettiin niitä ihan ex tempore aamulenkillä ja oon näissä harjaamattomalla superlikaisella tukalla ilman meikin hiventäkään, mutta muistin onneksi miten ihanaa palautetta oon saanut esimerkiksi Instagram storyissa kun olen näyttänyt siltä, että olen oikeasti lenkillä enkä lähdössä täydessä tällingissä baariin hiustenpidennysten ja huulipunan kanssa. Liikunta ja meikit eivät sovi yhteen, toki tukan nyt voisi ehkä harjata mutta onpahan aitoa fiilistä suoraan lenkkipoluilta.

Nyt keväällä olen joutunut pitämään kaksi erillistä viikon taukoa kaikesta liikkumisesta. Ensin oli oikein vuosisadan flunssa ja kun siitä paranin ja pääsin taas liikunnan makuun, alkoivat takavuosien tutut poskiontelontulehduksen oireet vaivata. Kerrankin osasin hoitaa itseäni oikein ja vältyin antibiooteilta. Ihana tunne kun pystyy kävellä ilman poskipäiden särkyä ja solmia kengännauhat niin, ettei pää tunnu räjähtävän kumartuessa. Vaikeinta treenitauossa on aina alku sekä loppu. Pitäisi malttaa ajoissa jäädä kotiin, silloin voi jopa säästyä pahimmalta. Toisaalta taas liian ajoissa aloitettu liikunta on ihan jo sydänlihastulehduksenkin riski, mutta myös hidastaa täydellistä paranemista. Ennen menin aina pari-kolme päivää flunssasta salille, flunssat kestivätkin sitten sen pari viikkoa ja puolikuntoisuus vieläkin pidempään. Kunnon lepo kysyy vähän hermoja, mutta se kannattaa. Nenän tukkoisuus ei kuitenkaan ole selkeä indikaattori sille, pystyykö treenata. Mulla ainakin tukkoisuus jatkuu yleensä aika pitkään jo sen jälkeen, kun olo on muuten jo ihan entisellään. Silloin kannattaa kuulostella oloa kevyellä aloituksella. Tiedetään, tiedetään -fiilis? Kunhan nyt muistuttelin, sillä kaipaan sitä itsekin usein.

Nyt kun olen malttanut pitää kunnon taukoja ja hoitaa itseni kuntoon, treenisuoritukseni ovat jopa parantuneet. Liian aikainen aloitus puolikuntoisena näkyy ja tuntuu, nimittäin tehoissa. Ei jaksa nostaa, ei jaksa juosta. Huonon lenkin jälkeen kynnys lähteä seuraavalle kasvaa.. Noidankehä on pian valmis. Sen sijaan mieti miltä tuntuu, kun tauon jälkeen palaat täysissä voimissa lenkille tai salille nostamaan painoja. Mä koin keskiviikkona sellaisen fiiliksen ja se oli niiiin ihanaa. Treeni kulki hyvin, hiki lensi ja urheilukello kertoi sykkeiden olevan kuitenkin ihan maltilliset. Viikon tauko oli ollut juuri sopiva. Se kuulostaa pitkältä pelkäksi flunssatauoksi, mutta usein se pelkkä nuhakin sen vaatii. Kuumeetonkin flunssa on keholle jopa suurempi rasitus kuin itse treeni. Myös tällä hetkellä monia vaivaavat rajut allergiaoireet estävät helposti liikkumisen. Silloin ei auta kuin antaa keholle lepoa, et ole laiska etkä yhtään sen huonompi liikkuja kuin se 7 kertaa viikossa treenaava kaveri. Silloin olet itseasiassa paljon fiksumpi ja hyvinvointitietoisempi.

 

Kun on oikein motivoitunut liikuntaan, tauko treenistä tuntuu pahalta. Olen itsekin nuhaisena yrittänyt väkisin joogata ja uida edes mummouintia pää pinnalla. Rauhallinen kävely raikkaassa ulkoilmassa on kuitenkin ainut, mitä kannattaa edes kokeilla. Kantapään kautta opin sen itse, joten ehkä joku muu voi tästä viisastua. Kaikki motivaatiolauseet treenaamisesta kannattaa unohtaa silloin, kun on oikeasti kipeä. Kuitenkin tauon jälkeen sitä helposti laiskistuu, joten kun ensimmäinen (kevyt) treenikerta on takana, kannattaa alkaa taas motivoida itseään säännöllisyyteen. Mulle siihen riittää nykyään kerta tai pari kunnon hikitreeniä sillä saan siitä niin hyvän olon ja muistan taas miksi haluan liikkua. Olen kaikessa vähän sellainen, että totun vallitseviin olosuhteisiin helposti ja mukavuusalueelta poistuminen on sitten hankalampaa. Mutta kun sen tekee kerran, kaksi, muistaa taas miksi aloitti. Sama vaikka juhlittujen viikonloppujen kanssa. Pari viikonloppua putkeen jos bailaa kavereiden kanssa, se kolmas selvä ja liikunnantäyteinen viikonloppu tuntuukin yhtäkkiä tylsältä. Kun rytmiin pääsee taas kiinni, ei huvitakaan suunnitella viikon päästä illanistujaisia. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Voisi kuvitella että nämä ovat vain kolmekymppisen ongelmia, mutta ei – rypyt alkavat näkyä jo parikymppisenä, ikävä kyllä. Muistan kuinka joskus nuorempana jopa pidin auringonoton aiheuttamista pienistä juonteista silmäkulmissa ja nenänvarressa. Siis mitä helv…ttiä? Nyt olen lähinnä ryppykammoinen ja vaikka en mitään ikäkriisiä podekaan, en ainakaan halua näyttää yhtään vanhemmalta kuin mitä oikeasti olen. Hoidan ihoani nykyään todella tunnollisesti ja olen huomannut ilokseni, että jo syntyvistä juonteistakin voi päästä eroon. Itse vannon mikroneulauksen nimeen, se on yksi ainoista hoidoista jolla olen saanut todella hyviä tuloksia aikaan ihon tekstuurissa ja juonteiden häivyttämisessä. Ihoni näyttää oikeasti nuoremmalta kuin vaikka viisi vuotta sitten. Jos olisin kuitenkin tiennyt, että ennaltaehkäisy on niin paljon helpompaa ja edullisempaa kuin ryppyjen häivytysyritykset, olisin säästynyt monelta tuote- ja hoitokokeilulta. Toisaalta en ole edes halunnut myöntää sitä itselleni, sillä olen aina rakastanut aurinkoa ja tummaakin tummempaa rusketusta. Nimittäin paras keino välttää rypyt on aurinkosuojavoiteen käyttö.

Mitään perus Nivean vartaloversiota ei kasvojen herkälle, ohuelle ja helposti tukkeutuvalle iholle kannata kuitenkaan laittaa. Kasvoille tarkoitettuja aurinkovoiteita on paljon. Suosin vartalon aurinkovoiteissa yleensä luonnonkosmetiikan fysiologisia aurinkovoiteita, sillä keinotekoiset uv-filtterit imeytyvät kehoon ja jäävät sinne (!!), mutta tästä ja turvallisesta auringonotosta kirjoitan pian oman postauksen. Ei tarvitse pelätä että se olisi silkkaa varjossa istuskelua ja pellavavaatteita, ei todellakaan. Sen kunnon pavunruskean brunan voi hankkia luonnollisesti – ja ennen kaikkea turvallisesti. Nyt keskitytään kuitenkin kasvojen ihon suojaamiseen, sillä aurinko on varmasti eniten ihoa vanhentava yksittäinen tekijä. Iho kyllä saa osansa myös tupakoinnista ja muutenkin huonoista elintavoista, mutta aurinko taitaa olla nimenomaan vanhentajana se ykkönen.

On silkkaa hulluutta, että laitamme valtavat määrät rahaa ryppyvoiteisiin ja seerumeihin – saati sitten esimerkiksi botoxiin ja täyteainehoitoihin – kun samalla otamme aurinkoa kasvoille ilman kunnon aurinkosuojaa. Kasvoilla kannattaa käyttää vähintään suojakerrointa 30, mielellään 50. Nykyään on myytävänä jopa 100-suojakertoimella varustettuja voiteita. Rypyt ilmestyvät jo yhdessä kesässä, oikeasti niitä voi nähdä jopa parin päivän kunnon auringonoton jälkeen. Koska auringonotto alkaa olla ajankohtaista, kannattaa kasvojen aurinkosuoja hankkia viimeistään nyt. Vaikka suojakerroin 50 hidastaisi kasvojen ruskettumista aluksi, se ei estä sitä kokonaan ja rusketus on lopulta pitkäkestoisempi. Iho näyttää terveemmältä ja sileämmältä. Aurinkolasien käyttö on myös enemmän kuin suotavaa, linssit suojaavat paitsi herkkää silmänympärysihoa auringonsäteiden haittavaikutuksilta, ne myös ehkäisevät siristelyä, joka yhdessä auringonoton kanssa on takuuvarma silmäkulmien harakanvarpaiden aiheuttaja.

En voi enää ymmärtää miten ennen jätin ihan surutta kasvot suojaamatta, sillä ajattelin aurinkovoiteiden tukkivan ihoa. Siksi kannattaa valitakin tarkkaan tuotteet joita käyttää ja jokapäiväisessä arkikäytössä suojavoiteen voi sekoittaa päivävoiteen joukkoon, jolloin se levittyykin kevyemmin kasvoille. Vältä öljyisiä koostumuksia aurinkosuojissa ja vältyt samalla myös kasvojen kiiltelyltä auringossa. Mun luottotuotteita kasvoille ovat Chanelin spf 50 aurinkosuoja jota sekoitan juurikin päivävoiteeseen, ComfortZonen Sun Soul spf 30 sekä SkinRegimenin spf 30. Kasvojen aurinkosuojausta tulisi tehdä läpi kesän, vartalossa saa olla sitten vähän rennompi kun keho on tuottanut omaa suojaväriä.. Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt ihanaa viikonlopun jatkoa!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Ja niin on suonissa taas 500 mg Ferinjectia (eli rautaa) lisää, josko se muakin jo ärsyttävä sana, ferritiini, lähtisi sieltä nousuun. Tai lähtihän se, mutta laski turhan alas sillä yksi rautainfuusio ei mun kohdalla riittänyt. Oon tosi onnellinen että mulla on niin hyvä lääkäri, joka oikeasti hoitaa ja pitää huolta ettei se viime syksyn painajainen hirveine oireineen enää palaisi. Tässä kirjoitin ajatuksiani joita raudanpuute yleensäkin nykyään mussa herättää ja kuinka luulin jo olevani terve, mutta en sitten ihan täysin ollutkaan. Onneksi tiedän nyt, että kun saan varastot kunnolla täyteen, niiden oikeasti pitäisi pysyä, sillä raudanpuutteet syyt on löydetty ja hoidettu. Mun ongelmahan on se, etten voi syödä rautaa suun kautta ollenkaan, joten siksi olen käynyt näissä tiputuksissa.

Tänään mulle annettiin tosiaan toinen rautainfuusio ja nyt pakkailenkin pitkästä aikaa matkalaukkua. Toukokuu onkin pitkästä aikaa oikein reissukuu ja illalla lennän melkein kahdeksan kuukauden (!!) breikin jälkeen Espanjan kotiin. Ei vitsi, ihan hullu tunne kun muistan kuin eilisen miten lähdin syyskuun lopussa sieltä Suomeen toiveikkaana juuri varattu lääkäriaika mielessäni, että nyt saisin apua kaikkiin kummallisiin oireisiini. Tuolla reissulla lähti melkein taju ruokakaupassa, en saanut henkeä edes autosta rangelle kävellessä ja kotimatkan yölennolla rytmihäiriöt ja närästys kiusasivat niin paljon, etten saanut edes nukuttua. Olin paitsi pahasti raudanpuutteinen, kärsin kaiken sen lisäksi vakavasta ylirasitustilasta. On ollut kyllä aikamoiset kahdeksan kuukautta, mutta nyt on ihana palata paljon paremmassa kunnossa takaisin. Kesän kynnyksellä, äitienpäiväksi aurinkoon ♥

Fiiliksiä ensimmäisen infuusioni jälkeen voit lukea tästä postauksesta..

Tiputuksessa

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian