Stressi, jota hoidin aivan väärin

tiistai heinäkuu 10 2018

Nuorempana sitä kohautti olkiaan kun joku puhui stressistä. Vaikka työtahti olikin joskus ihan älytön, yksityiselämän puolella sattui ja tapahtui, lisäksi oli koulua ja töitä samanaikaisesti.. Kaiken vain suoritti ihmeen hyvin arvosanoin ja ennen kaikkea stressaamatta. Syytän, tai kiitän, pikemminkin vain sitä nuoruuden huolettomuutta. Ikä on tuonut mukanaan stressin ja stressi järjestelmällisyyden. Ajattelin pitkään, että stressiä hoidetaan lähtemällä lomalle. Viemällä lapsi viikonlopuksi hoitoon ja juhlimalla ystävien kanssa valoisille tunneille asti. Kun tarpeeksi kauan turvautuu vääriin hoitokeinoihin tajuamatta sitä itse, stressi ja henkinen pahoinvointi kasvavat aika hurjiin mittasuhteisiin. Samaan aikaan mietin myös jatkuvasti sitä, kuinka minun tulisi lakata suorittamasta ja suhtautua rennommin esimerkiksi sotkuun ja kiireeseen.

Onneksi heräsin ajoissa. Kun loma tuntuu tuovan vain lisää stressiä, on parempi jäädä kotiin. Nykyään pyrin välttelemään lyhyitä reissuja sinne sun tänne ja liian pienin väliajoin. Jatkuva pakkaaminen, purkaminen ja pyykkääminen ei aina ole miniloman arvoista. Valvotusta ja juhlitusta viikonlopusta saa lisästressiä huonovointisuuden, väsymyksen ja univelan muodossa ja säännöllinen treenirytmi katkeaa. Säännöllisyys kun tuntuu olevan paras lääke omaan stressaamiseeni. Arki, säännöllinen työaika, päivittäinen liikunta ja ihan tavalliset toistuvat arkirutiinit sekä kunnon yöunet luovat itselleni pohjan hyvinvoinnille. Siistissä kodissa on harmoninen olo sekä puhtaassa ja hiljaisessa ympäristössä ajatukseni vain kulkevat paremmin. Jos sotku ahdistaa, se on parempi siivota pois kuin opetella elämään sen kanssa. Turhaan kituuttelin aivan liian kauan sen kanssa, että opettelisin sietämään pientä epäjärjestystä. Samalla pieneni myös stressi kodin pitämisestä puhtaana. Viime kevään jälkeen olen tuntenut itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin sekä samalla myös stressannut vähemmän.

Kesäkuussa remontti ja lähestyvä venereissu alkoi kuitenkin painaa mieltä. Kaikki se asioiden järjestäminen, normaalin arjen katkeaminen ja jatkuva epävarmuus esimerkiksi aikatauluista alkoi tuntua taas liiankin tutulta. Yöunet alkoivat kärsiä, aloin taas hereillä aamuisin leuat kipeänä hampaiden yhteen puremisesta ja iltaisin nukahdin rytmihäiriöiden saattelemana. Olin kärttyisempi kuin aikoihin ja ajatus rakastamastani kesälomasta veneellä alkoi vain ärsyttää. Kuitenkin sen sijaan, että olisin taas purkanut kiukkuni mieheen ja lapseen, osasin tällä kertaa toimia toisin. Pahimpina ärsytyksen hetkinä lähdin lenkille ja muistutin itseäni siitä, että tiedän mistä stressi, sen fyysiset oireet ja kiukkuinen mielialani johtuu. Se, ja kotona odottava säännöllinen arki ovat parhaimpia keinojani hoitaa stressiä.  Eivät lomat eivätkä railakkaat illanvietot. Fyysisiin oireisiin paras hoitokeino on ollut akupunktio. Millä te hoidatte stressiä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


30 minuutin ahdistuksenlievitys – toimii aina

keskiviikko heinäkuu 04 2018

Olen ollut aivan hullun stressaantunut ja ahdistunut remontista. Välillä soimannut itseäni kuinka valitan pienistä ja meidän remonttihan ei ole edes iso. Toiset rakentavat taloja, toiset entisöivät vanhoja. Monen vuoden projektit eivät ole mitään verrattuna parin-kolmen viikon keittiö- ja lattiaremppaan, mutta minkäs teet. Samaan aikaan on suunniteltava venereissua, siedettävä epävarmuutta siitä milloin mikäkin tapahtuu ja annettava ne langat käsistä jollekin ihan muulle. Remonttimiehille, sääjumalille, perheenjäsenille jotka auttavat kaiken kiireen (lue: lapsen kesäloman) keskellä siinä kaitsemisessa ja koirien kanssa. Iltaisin nukahdan rytmihäiriöiden saattelemana, aamulla herään olen purrut hampaita yhteen niin että leukaa särkee ja koko päivän on kaikin puolin levoton ja ahdistunut olo. Reagoin stressiin todella helposti fyysisesti, henkisestä alakulosta nyt puhumattakaan. Tavaroiden roudaaminen käy treenistä ja stressi kuluttaa niin paljon, että peilistä katsoo jotenkin riutunut olemus.

Siksi iltakymmeneltäkin kannattaa vetää lenkkarit jalkaan. Juoksin 30 minuuttia niin kovaa kuin ikinä jaksoin, ilman kelloa, ilman matkan mittausta, ja ilman yhtään ahdistusta. Unohdin koko remontin, väistelin hyökkäileviä hanhia, ja nautin olosta joka ikisellä askeleella. Lauloin itsekseni biisien mukana, hengitin sateen jälkeistä ilmaa keuhkojen täydeltä ja juoksin. Mikään, ei mikään, lievitä stressiä ja nimenomaan sitä ahdistusta niin hyvin kuin juokseminen. Sillä jaksoin läpi vittumaisen taaperovuoden ja sen jälkeen koukutuin siihen toivottavasti loppuelämäkseni. Palasin kotiin palauttavan kävelyn jälkeen iho kananlihalla. Endorfiinit virtasivat kropassa ihan hulluna, ja puuttuva keittiökin vain hymyilytti. Halpa harrastus, joka ei kysy edes kelloa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kun kesäloma ei olekaan vuoden parasta aikaa

tiistai heinäkuu 03 2018

Millaisia ajatuksia teillä on tänä vuonna kesälomasta? Odotatko sitä kuin kuuta nousevaa ja tanssit voitontanssia lähtiessäsi työpaikalta lomalle jäädessäsi? Etkö malta odottaa viimeisen työpäivän päättymistä? Onko loma yhtä juhlaa ja töihinpaluu ahdistaa jo viimeistään puolivälissä? Tätä olivat kesälomani aiemmin. Oikeasti minulla oli kiva työpaikka, ihanat työkaverit ja kaikin päin hyvä yhteishenki, mutta työ uuvutti minua henkisesti, sillä lopulta en nauttinut siitä täydestä sydämestäni vaikka töissä yleensä kivaa olikin. Tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, sillä kuvittelin kaikkien ajattelevan työstä niin kuin minä. Se ei ole kuitenkin postauksen pointti. Kesäloma kun ei kaikille olekaan aina se vuoden kohokohta. Toisilla ei tänäkään kesänä ole lainkaan lomaa. Toisille kesäloma voi olla taas yhtä helvettiä.

Koko perheen kesäloma, not. Havahduin itse vasta lapsen saatuani siihen, että lapsillahan on hei myös loma. Sehän ei suinkaan ole silloin, kun vanhemmat lomailevat, vaan päiväkoti on kiinni joulunaikaan kaksi viikkoa, hiihtolomalla viikon ja heinäkuussa neljä viikkoa. Siis koko heinäkuun. Itse pystyn onneksi järjestämään työni siten, että tuo pakollinen lomakuukausi onnistuu ihan hyvin, mutta suurimmalla osalla tilanne ei olekaan tämä. Mitäs jos äiti lomailee toukokuussa, isä syyskuussa ja lapsi heinäkuussa? Miten ihmeessä hoito pitäisi järjestää? On toki päiväkoteja, joihin voi hakea paikkaa kesän ajaksi. Se olisi ainut vaihtoehto meillekin, jos en voisi olla heinäkuuta Micaelin kanssa. Se tuottaisi taas ylimääräistä stressiä, sopeutumisvaikeuksia ja mahdollisia käytösongelmia. Kaikille. Päiväkodin kesäloma kestää sentään vain kuukauden, saati sitten koululaisten kanssa, jotka eivät ole vielä tarpeeksi isoja pärjätäkseen yksin ja lomailevat kaksi ja puoli kuukautta.

Mieli ei aina lepääkään lomalla Päinvastoin, kun on tottunut arjen kiireisiin ja rutiineihin, loma voi olla jopa pieni shokki. Yhtäkkiä onkin aikaa ajatella tai oikeastaan kuunnella niitä omia ajatuksia. Se voi pelästyttää ja aiheuttaa jopa psyykkistä oireilua. Kun ei neljään viikkoon olekaan mitään, mihin paeta keskittymään ja sivuuttaa oman mielen murheet, ahdistus nousee helposti pintaan käsittelemättömien tunteiden myötä. Joskus negatiiviset ajatukset kesälomastakin voivat yllättää lomailijan. Ehkä loma ei tunnukaan niin hienolta, kun sitä töissä raataessa kuvitteli. Joku potee huonoa omaatuntoa, kun ei osaa nauttia kauan odotetusta lomasta ja toinen stressaa jo loman alussa töihinpaluuta. Itse ainakin huomaan uppotuvani arjen kiireisiin niin hyvin, että unohdan monet pienet mieltä vaivanneet jutut. Ne tulevat pintaan yleensä silloin, kun on vihdoin aikaa ajatella. Kohdata omat ajatukset ja kohdata se ärsytyksen kohde. Kesäloma ei välttämättä ole tervetullutta melankoliselle mielelle, mutta toisaalta se vähän pakottaakin pohtimaan niitä oman mielen solmukohtia. Tekemättömyys on toisinaan tervetullutta, mutta useimpia se kuitenkin lopulta vain ahdistaa.

Sama ilmiö näkyy myös toisinpäin, kesäloma voi olla niin täyteen tungettu kaikkea tekemistä, kyläilyjä ja reissuja, ettei mieli ehdi rentoutua. Kesäloma, sen suunnittelu ja toteutus, voivat tuoda lopulta paljon enemmän stressiä kuin mitä lomalla ehtii lievittää. Näitä asioita kannattaisikin suunnitella etukäteen, niin että kaikilla perheenjäsenillä on jo etukäteen käsitys siitä, miten paljon jaksaa ja haluaa tehdä tai nähdä.

Parisuhde kun voi joutua koetukselle Sanotaan, että monet pariskunnat riitelevät lomalla. Tämä on yleensä pätenyt pikemminkin ulkomaanmatkojen yhteydessä, mutta sitä tapahtuu varmasti myös ihan kotonakin vietetyllä kesälomalla. On ehkä erilaisia käsityksiä lomanvietosta, alkoholinkäytöstä tai ylipäätään kerrankin vain aikaa kohdata molempien ajatukset ja tunteet ilman, että ollaan kiinni töissä tai työpaikalla. Ja onhan se totta, että liian pitkään saman katon alla oleminen alkaa ärsyttää, jos ei ole mitään omaa aikaa. Oli lapsia tai ei. Voisi kuvitella, että lomalla on kerrankin aikaa olla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta. Tämä kuvitelma kuitenkin saattaa jo sekin saada aikaan ongelmia, kun todellisuudessa ympärivuorokautinen yhdessäolo saattaakin alkaa ärsyttää jo ensimmäisenä päivänä. Se on kuitenkin normaali osa normaalia parisuhdetta. Toisessa ei voi olla jatkuvasti kiinni. Vastaavasti taas sinkku saattaa ahdistua kesälomalla siitä, kun ei olekaan ketään, kenen kanssa reissata ja jakaa lomamuistoja.

Vai olenko aivan väärässä? Onko kesäloma sittenkin aina vuoden kohokohta, loistavaa parisuhde-, ja perheaikaa tai täydellistä rentoutumista? Oli miten oli, nautihan lomastasi ja muista, että huonotkin päivät kuuluvat elämään. Ilman niitä ei olisi niitä maailman parhaimpia päiviä ♥ Kaikkien negatiivistenkin tunteiden hyväksyminen ja niiden mahdollisen ilmaantuvuuden tiedostaminen on osa onnellisuutta ja tasapainoista elämää sekin. Että sellaisia ajatuksia heräsi juostessa sateen jälkeen..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria