Olisinpa tiennyt tämän 10 vuotta sitten..

maanantai helmikuu 05 2018

Micael itki eilen autossa, kuinka hän haluaa olla jo viisivuotias. Mistä lie moinen ajatus oli tullutkaan pikkuisen päähän? Yritin siinä selittää, että nauttisi nyt kun on vielä kolme. ”En halua, mä haluan olla viisi!” Kerroin, kuinka halusin aina olla 28-vuotias. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että sitten kun olen kaksikymmentäkahdeksan, on se varmasti hyvä ikä. Ei enää liian nuori, mutta ei vielä ihan vanhakaan. Ajattelin myös paljon muuta 28-vuotiaan elämästä, mutta jätin aika paljon ajattelematta. 29-vuotissyntymäpäiväni lähestyy ja kun olen kohta vuoden päivät ollut siinä kymmenen vuotta sitten haaveilemassani iässä, en voi kuin todeta, että olisinpa tiennyt.

Olisinpa tiennyt, että 28-vuotiaanakin voi olla jo ryppyjä. Iho oli niin paljon kauniimpi silloin kymmenen vuotta sitten. Kuulas, pehmeä ja nuori. Nyt sen eteen täytyy jo nähdä vähän vaivaa.

..että hyvinvointi ja terveys ei olekaan enää itsestäänselvyys. On ulkoiltava, liikuttava ja harrastettava hyötyliikuntaa. Etenkin kun näin aikuisena tulee istuttua paljon enemmän kuin silloin nuorena. Huonot elämäntavat alkavat ihan oikeasti näkyä.

..että krapulat voivat kestää useamman päivän. Kymmenen vuotta sitten sitä helposti saattoi lähteä salille sunnuntai-iltana, nykyään se ei tunnu onnistuvan edes maanantaina.

..että väärään mieheen on mahdollista rakastua. Sitä sokeasti kuvitteli, että rakkaus on jotenkin helppoa ja yksiselitteistä. Mutta eihän se mene niin. On mahdollista hylätä se sillä hetkellä aivan täydellinen mies vain sen takia, että hän on vain väärä mies.

..että niitä (muka) täydellisiä rakkaustarinoita on muistoissa nyt useampia. Ehkä vähän liiankin monta. Eivätkä ne ole enää ollenkaan täydellisiä.

..että ainut, ketä todella tarvitsee miellyttää, olet sinä itse. Mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei tunnu oikealta.

..että itsensä voi yllättää vielä melkein kolmekymppisenäkin. Älä koskaan sano ei koskaan.

..että tosiystäviä voi löytää vielä 25 ikävuoden jälkeenkin.

..että lapsista voi todellakin oppia pitämään ja perheen kesken vietetyt viikonloput voittavat kuitenkin lopulta ne baari-illat. Vaikka kuinka luulin olevani eri mieltä, koko arvomaailmani on muuttunut lapsen myötä. Ja niin paljon paremmaksi. Lapseton ei tule ymmärtämään sitä koskaan, mutta kaikkien ei silti tarvitse olla vanhempia. Lapsettomat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä.

..että aamuihmiseksi voi todellakin kääntyä, vaikka olisikin aiemmin kukkunut ylhäällä vielä hyvinkin myöhään ja kironnut kuudelta soivan kellon alimpaan helvettiin.

..että töissäkin voi olla ihan oikeasti kivaa ja maanantai voi olla vielä joskus viikon paras päivä.

..että mä oon vuonna 2018 se äiti, joka pesee vesivärejä seinästä, käy päivittäin leikkipuistossa, tietää lasten ulkovaatteista varmaan kaiken ja lukee taas kirjoja.

..että onnellisuus muuttaa muotoaan. Olen niin paljon onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Elämä tuntuu alkaneen vasta nyt.

Mikä on teidän mielestä hyvä ikä ja missä iässä olette olleet onnellisimmillanne?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Unohda vaaka – NYT

sunnuntai helmikuu 04 2018

Pedatessani sänkyä tänä aamuna, potkaisin jalkani vahingossa sängyn alla lojuvaan vaakaan. ”Kato, vaaka! Long time no see!” totesin ihan ääneen. Ihan uteliaisuudesta ajattelin astua tuolle entiselle ystävälleni, toisinaan myös viholliselleni, ja tsekata mitä mä nykyään painan. Okei, kävin tänään myös toistamiseen vaa’alla äidillä, todetakseni vain miten suuria eroja eri merkkien välillä on. Vaa’an lukema ei yllättänyt minua lainkaan, sillä tiedän mikä vaikutus treenillä on painoon. Olen liikkunut parin viime kuukauden aikana enemmän kuin koskaan ennen ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Painan kuitenkin 7 kiloa enemmän kuin painoin kuukausi synnytyksen jälkeen. Silloin, kun olin vuoden treenaamatta kovaa ja sitä edeltävän vuoden taisin juoda alkoholia lähes joka ikisellä viikolla.

Jos olisin pahimpina vaa’antuijotteluvuosina nähnyt tuon lukeman minkä tänä aamuna, olisin varmasti aloittanut paaston ja mielialani olisi ollut pohjamudissa niin kauan, kunnes kiloja olisi lähtenyt reilusti. Hyvinvoinnin kustannuksella.

Vaakaa tarvitsevat oikeasti ylipainoiset. Silti sen suurimmat käyttäjät tuntuvat olevan nuoria naisia. Minäkin olin vaa’an orja todella monta vuotta. Se tuttu tarina. Kun paino oli se, mitä halusin, oli hyvä päivä. Kun ei, tunsin itseni lihavaksi. Naureskelin mielessäni kaikille niille valehtelijoille, jotka kertoivat lehtien sivuilla ja blogeissa jättäneensä vaa’an kokonaan. Niin varmaan, he olivat vain päässeet ihannepainoonsa. Muistan edelleen sen voitonriemun, kun painoin yhtenä päivänä vihdoin ensimmäistä kertaa alle 50 kiloa. Oikeesti miettikää mä oon tehnyt siitä facebook-päivityksen, ei luoja. Sairasta.

Mutta sitähän se olikin. Kun aloin vihdoin olla sinut itseni ja kroppani kanssa niihin aikoihin kun sain elämäni muutenkin järjestykseen, vaaka jäi sinne sängyn alle. Aika ajoin potkaisen sen varpaani siihen ja totean, että turha kapistus. Kuuntele omaa oloa, älä katso vaatekokoa tai vaakaa. Mulla on vaatteita aina XS/34:sta sinne ällään ja ne kaikki istuvat mulle hyvin. Jokainen kroppa on erilainen. Ylipaino on terveysriski, mutta niin on myös sairas painontarkkailukin. Vaa’an sijaan kannattaa katsoa kehon koostumusta, se kertoo miten oikeasti voit, ja ennen kaikkea sitä omaa hyvää oloa. En kannusta ketään jäämään sohvalle, sillä liikkumisesta tulee vaan niin paljon parempi fiilis. Mutta unohda se vaaka.

Kuvat: Bettina Lampsringe

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Helppo ja terveellinen arkiruoka – mustajuurikeitto

lauantai helmikuu 03 2018

Mustajuurikeitto näyttää vaatimattomalta. Lapsuusmuistojen kouluruokalan kasvissosekeitto on edelleen mielikuvissani samanväristä, mausta ei tarvitse edes puhua, sillä sitä ei ollut. Olin kuullut mustajuurikeitosta paljon hyvää, joten pakkohan se oli itsekin kokeilla. Ja onneksi kokeilin. Kuoriessani ensimmäisiä mustajuuria, en uskonut reseptin olevan helppo. Kuoriminen olikin ainut vaihe, joka tuntui työläältä, mutta ei ollut mitään verrattuna esimerkiksi perunan kuorimiseen. Valmis keitto näytti edelleen vaatimattomalta, mutta on yksi ainoista omatekemistäni ruoista, joista saa ihan oikeasti veden kielelle. Kun maistoin keittoa ensimmäisen kerran, totesin vain ”siis teinkö mä tän?” Niin hyvää se oli. Valmistusaika on noin 45 minuuttia ja kun siihen sisältyy keiton kiehuminen, se on todella helppo ja terveellinen arkiruoka. Keitto on täysin vegaaninen ja maidoton.

Mustajuurikeitto

800 g (luomu)mustajuuria

sitruuna

salottisipuli (valinnainen, toimii myös ilman)

oliiviöljyä

kasvisliemikuutio + 7 dl vettä tai 7 dl valmista kasvislientä

suolaa & pippuria

rosmariinia (kuivattu tai tuore, molemmat käyvät)

2 dl kaurakermaa

Täytä iso kulho vedellä ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu. Säästä toinen puolikas sitruunasta. Kuori ja pilko mustajuuret ja laita ne sitruunaveteen. Sitruuna estää mustajuuria tummumasta. Kuullota kattilan pohjalla salottisipuli ja mustajuuret oliiviöljyssä. Älä kuitenkaan ruskista liikaa, vain kevyesti väriä pintaan. Lisää joukkoon myös rosmariinia oman maun mukaan. Jos käytät tuoretta rosmariinia, pilko pieniksi esimerkiksi saksilla. Kun mustajuuret ja sipuli ovat saaneet kevyesti väriä kuullotuksesta, lisää vihannesliemi tai kasvisliemikuutio sekä vesi. Keitä noin 20-25 minuuttia, kunnes mustajuuret ovat pehmeitä. Sekoita sauvasekoittimella keitto tasaiseksi. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla, pippurilla sekä sitruunamehulla. Tarjoile keitto lämpimän kauraleivän kanssa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian