Miten tärkeä on kesäloma?

perjantai kesäkuu 30 2017

”Lomalomaloma” tulee tänään vastaan Facebookissa useita kertoja. Työpaikkojen kahvihuoneet täyttyvät lomapullan tuoksusta ja kevyistä askeleista. Muutama tunti ja kesäloma on vihdoin alkanut. Sitä on todennäköisesti suunniteltu jo pitkään, lomatoiveiden läpimenemistä stressattu jo viime kesästä lähtien ja sääennusteita klikkailtu enemmän kuin alkuvuodesta yhteensä. Kesäloma on monelle suomalaiselle vuoden kohokohta. Maailmalla lomia työpaikoilta ei todellakaan ole samalla tavalla, joten jos lomasi tuntuu ansaitulta, se on myös ainutlaatuinen lomapalkkoineen kaikkineen.

Moni aloittaa tosiaan kesälomansa tänään. Heinäkuu taitaa edelleen olla yksi suosituimmista lomakuukausista ja itselleni se on ainakin vähän pakollinenkin lomakuukausi lapseni päiväkodin ollessa suljettuna koko kuukauden. Unohdan vähän väliä loman alkamisen ja suunnittelen jo ensi viikkoa. Koska työtilanteeni on niin ihana ja joustava, että se mahdollistaa matkustelun muulloinkin kuin lomalla, en ole edes tehnyt mitään lomasuunnitelmia. Tämäkin on ihan tavallinen perjantai siinä missä muutkin ja tulen varmasti toimistolle lomalla useita kertoja. Jos jossain elämäni osa-alueilla, niin tässä koen olevani todella etuoikeutettu. En edes koe tarvitsevani lomaa töistä ja tekisin töitä enemmänkin jos se vain olisi kaiken muun ajankäytön puolesta mahdollista. Minusta on kiva tulla töihin joka arkiaamu.

Aina ei ole ollut näin. Muistan edelleen ne aivan liian aikaiset aamut, työmatkat ja jatkuvan kiireen. Kellon tuijottamisen lounaalla ja kahvin hörppimisen tulikuumana, koska oli pakko palata takaisin töihin tauolta. Väsymyksen, stressin ja äärimmäisen aikataulutetun elämän. Toisille se ehkä sopiikin ja silloin luulin, että itsekin sopisin työvuorojen täyteiseen elämään. Työ oli silloin sitä, mitä tehtiin työpaikalla ja kaikki se jäi päivän päättyessä sinne. Loma oli totaalista aivojen nollausta ja odotin sitä aina todella paljon. Hyvä kesäloma oli täynnä tekemistä, aurinkoa, juhlia ja rusketusta. Lomaltapaluu kummitteli mielessä koko viimeisen lomaviikon ja töihinpaluuta edeltävä sunnuntai oli suorastaan piinaava. Sill0in työmotivaatio oli aivan eri luokkaa kuin nyt. Olen kuitenkin ollut onnekas, sillä minulla on ollut aina äärimmäisen ihana työyhteisö ja todella hyvät työkaverit. Työni kautta olen tutustunut moniin nykyään parhaimpiin ystäviini. Jos joku entinen työkaverini lukee tätä nyt, tiedät että olet tehnyt työskentelystäni silloin joskus todella kivaa. Työ on monille kuitenkin se välttämätön paha, jota tehdään vain siitä saadun palkan takia. Siinä mennään pahasti metsään, sillä työ on valtavan iso osa elämäämme.

Kesäloma on mielestäni todella ansaittu etu. Ilman sitä jatkuva puurtaminen voi tuntua todella raskaalta eikä työasioista pääse irti välttämättä ollenkaan missään vaiheessa vuotta. On kuitenkin surullista, että kesäloma on tosiaan monille se vuoden kohokohta ja seuraavaa lomaa aletaan odottaa jo ennen edellisen päättymistä. Kehottaisinkin miettimään, miten työnteosta saisi niin mielekästä ettei kesäloman merkitys olisi liian suuri. Pientä breikkiä tarvitsee aina, mutta neljän viikon palkallisen kesäloman heinäkuussa ei pitäisi olla mikään ehto onnellisuudelle ja hyvälle kesälle.

Miten tärkeä kesäloma sinulle on? Odotatko sitä koko vuoden vai pärjäisitkö vähemmälläkin?

PS. Kaikille kesälomansa aloittaneille aivan ihanaa ja rentouttavaa lomaa ja heille, jotka eivät tänä kesänä (enää) lomaile, älkää stressatko. Onneksi on töitä ja kesästä saa ihan mahtavan vapaailtoina ja viikonloppuina!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Huoleton elämä – näin sinäkin saavutat sen

keskiviikko toukokuu 31 2017

Olen aina halunnut olla aikuinen. Lapsena, huolettomana nuorena ja nuorena aikuisenakin. En koskaan ajattele, että olisipa sitä vielä lapsi – kuinka elämä olisikaan helppoa. Tavallaan se olisi, mutta kaikki ne kasvun vuodet olisivat kuitenkin edessäpäin. Ihmettelen usein heitä, jotka haikailevat huolettoman elämän ja erityisesti sen nuoruuden perään. Tuntuu että nykyään on yhä enemmän heitä, ketkä eivät koskaan halua kasvaa aikuisiksi. Mikä aikuisuudessa on muka niin tylsää? Ja miksi huoleton elämä on muka vain nuoria varten?

Olen miettinyt, onko minulta jäänyt mahdollisesti joku maailman paras elämänvaihe elämättä vai mistä johtuu, etten todellakaan haikaile huolettomien nuoruusvuosien perään? Oikeastaan koskaan elämässäni ei ole ollut tilannetta, että olisin voinut lähteä vaikka aivan ex tempore viikoksi purjehtimaan, viettää koko kesän ulkomailla tai juhlia aamuun asti arkenakin. Tilaisuuksia olisi ollut kyllä useinkin, mutta olen niistä kieltäytynyt. Olen tehnyt nuoresta asti töitä, paljon myös viikonloppuisin. Minulla on ollut koiria aina, kun olen asunut yksin. Olen aina säästänyt rahaa ja miettinyt ostoksia ja matkoja kuitenkin melko fiksusti. Tästä huolimatta, elämäni ei ole todellakaan tylsää. Oikeastaan ihan päinvastoin.

Elämä nuorena ja nuorena aikuisena on kuitenkin lopulta melko stressaavaa. Pitäisi tehdä fiksuja päätöksiä omasta tulevaisuudesta, tehdä töitä ja opiskella. Maksaa itse laskut ja kantaa vastuu omista tekemisistään. Vaikka voisitkin valvoa aamuun asti ja juhlia joka ikisenä kesälomapäivänä, huoleton elämä ei ole sitä. Muistan kyllä muutamat arkiaamut, jolloin olen käynyt nukkumaan vasta auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Silloinkin minulla on ollut pitkä kesäloma, jonka olen ansainnut tekemällä töitä ympäri vuoden.

Huoleton elämä löytyy lopulta, kun ottaa vastuun teoistaan, katsoo hieman seuraavaa päivää pidemmälle ja luo tasapainoa arkeen. Viikonloppupainotteinen elämä on hauskaa hetken aikaa, mutta huolettomuutta se ei ikävä kyllä tuo kuin hetkeksi. Takaraivossa on aina se maanantai, tilin saldo tai vähintään tunne, koska tämä loppuu. Säännöllinen työ, kotona vietetty aika tai edes pieni lapsi ei tee elämästä tylsää. Ne eivät estä pitämästä hauskaa. Sekin on hyvä muistaa, sillä joskus tuntuu ettei äitinä voi tehdä puoliksikaan niin paljon asioita kuin lapsettomat ystävät. Olen itsekin esimerkki siitä, että pystyy. Nyt kun vihdoin olen aikuinen, osaan myös nauttia kaikesta aivan eri tavalla kuin nuorena. Elämässä on tietynlaista pysyvyyttä ja se jos joku on todella huoletonta, kun monen vuoden kokemuksella tiedän pärjääväni ihan itse.

Sinä nuori aikuinen, joka luet tätä ja tuskailet viettäväsi koko kesän töissä – olet onnekas. Sinulla on töitä ja jos jatkat samassa paikassa, ensi kesänä pitkä kesäloma. Huoleton, hauska ja maailman paras kesä ei vaadi lomaa tai jatkuvaa juhlimista. Kaikkein huolettomin on kesä, jonka päättymistä ei tarvitse pelätä etukäteen. Aina tulee uusia ja väliin mahtuu kolme muutakin vuodenaikaa täynnä erilaista ohjelmaa, mutta kuitenkin sitä toimivaa arkea ja rutiineja. Sitä on huoleton elämä, aikuisenakin.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Miksi kirjoitan blogia?

torstai toukokuu 04 2017

Olen kirjoitellut blogia vähän yli puolitoista vuotta. Välillä mietin, kuinka paljon käytän tähän aikaani. Se on toisaalta paljon aikaa päivistäni, mutta toisaalta tiedän että käyttäisin tähän kuluttamani ajan myös muutenkin tietokoneen tai puhelimen äärellä. Kirjoittamiseen ja kuvien käsittelyyn käyttämäni aika on suoraan pois muusta someajasta ja hyvä niin. Uskon sen olevan paljon kehittävämpää itselleni. Joku aina joskus kysyy, miksi kirjoitan blogia?

Blogin kirjoittamisesta on tullut ihan tapa. Se on osa käytännössä jokaista päivääni ja vaikka joskus huonoina päivinä ajattelenkin, että olisi vain helpompaa lopettaa koko homma, en osaisi tehdä niin. Joskus aiemmin tuijotin kävijälukuja ja toimin paljon niiden mukaan. Se on kuitenkin melkoisen stressaavaa. Siinä missä ennen kävin useita kertoja Google Analyticsia läpi, saattaa mennä viikkojakin, ettei tuijota noita lukuja. Ja juuri se on tehnyt tästä hommasta mielekästä. Kun kirjoitan juuri sitä, mitä itse haluan, blogin sisältökin pysyy juuri minun näköisenä. Tietynlaiset postaukset kiinnostavat aina enemmän, mutta jos tuntuu etten halua jotain sellaisista aiheista juuri sillä hetkellä jakaa täällä, en sitä myöskään tee. Tottakai blogin tekeminen olisi paljon suunnitellumpaa ja käyttäisin enemmän aikaa kaikkeen sen ympärillä, jos se olisi ainoa tulonlähteeni. Tämä on hyvä muistaa kun kritisoi blogeja tai bloggaajien tuloja. Toiset tekevät sitä kymmeniä tunteja viikossa, toiset tunnin-kaksi. Lopputulos ei voi missään nimessä olla vertailukelpoinen.

En kirjoita hyvinvointijuttuja siksi, että saisin blogille lukijoita laihdutusvinkkejä tai onnellisuutta etsivien ihmisten joukosta. En kirjoita klikkiotsikoita sisältäviä provosoivia äitijuttuja siksi, että ne tuovat uusia kävijöitä ja herättävät keskustelua. Jos mua ärsyttää joku äitiyteen liittyvä asia, saatan joskus kirjoittaa siitä vähän kärkkäämmän mielipidepostauksen. Hyvinvointijuttuja kirjoitan siksi, että haluan jakaa kaiken sen tiedon, mitä olen itse matkan varrella hankkinut. Hyvinvoinnin pitäisi kuulua meille jokaiselle ja huomaan usein, että monilta puuttuu tietoutta vaikka intoa oman olon kohentamiseen olisikin. Samoin blogi on paras mahdollinen paikka omalle pienelle päiväkirjalle ja esimerkiksi reissukuville. Tätä kautta palaan myös itse moniin muistoihin ja fiiliksiin, jotka muuten olisivat unohtuneet täysin.

Kuvaaminen ja kuvankäsittely on puuhaa, josta nautin nykyään suunnattoman paljon. Haluan kehittää itseäni siinä jatkuvasti, oppia ja käyttää siihen jatkossa enemmän aikaa. Kuvattavana en itse ole oikein koskaan tykännyt olla, se ei ole kyllä muuttunut mihinkään. Omia kuviani täällä kuitenkin on ehdottomasti eniten, sillä haluan kirjoittaa blogia omilla kasvoillani. Kirjoittaminen on lisäksi itselleni aivan loistavaa terapiaa. Olen kirjoittanut luonnoksiin postauksia parisuhteesta ja suhteesta itseeni, kipeistä muistoista ja myös niistä onnen hetkistä. Vaikka tiedän, etten tule koskaan julkaisemaan niitä ja poistankin valmiit tekstit usein hyvin pian, saan sentään mahdollisuuden kirjoittaa. En tulisi koskaan tehneeksi sitä ilman blogia.

Toiset tekevät tätä elääkseen, toiset sivutyökseen. Blogin kirjoittamisesta on oikein saada korvaus, jos sen eteen näkee paljon vaivaa. Kuitenkin lähtökohtaisesti tässä hommassa kannattaa muistaa se intohimo aihetta kohtaan. Sillä se näkyy. Väkisin väännetyt blogitekstit ja lukijoita kalastelevat klikkiotsikot eivät palvele omaa hyvinvointia eivätkä lukijoita. Rahan ja tienaamisen takia ei kannata kirjoittaa koskaan. Palkkaa saa todella paljon helpommallakin, ihan toisenlaisesta työstä. Jos bloggaamisesi on mennyt siihen pisteeseen että ainut tavoitteesi on jatkuvasti suuremmat lukijamäärät ja sitä myötä saatu rahallinen korvaus, pysähdy miettimään missä on vika. Luonnostele vaikka paperille lista aiheista, joista oikeasti haluat kirjoittaa ja joista sinulla itselläsi riittää aidosti paljon sanottavaa.

Parasta bloggaamisessa olette te lukijat. Kiitos, että te olette täällä. Teidän kommenttinne, palautteenne, osallistumisenne keskusteluun. Vaikka pidän kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja kuvien käsittelystä, en tekisi tätä jos blogissa ei olisi mitään kommentointimahdollisuutta. Lilyn aikoina negatiivista kommentointia oli todella paljon johtuen portaalin hyvin keskustelevasta ilmapiiristä. On sitä nytkin, mutta keskustelu on usein paljon asiallisempaa. Kaikenlaista palautetta saa ja pitää antaa, mutta joskus se negatiivisen palautteen määrä suorastaan huvitti. Toki se sai minut myös puolustelemaan mielipiteitäni paljon enemmän. Tämä ympäristö tekee sen, että voin rauhassa keskittyä blogini tekemiseen juuri sellaisena kuin itse haluan sen olevan. Blogipostaukset eivät ole pelkkiä kannanottoja, vaan tämä on minulle paikka jossa kehitän itseäni ja jaan omia hyödyllisiä oivalluksiani teille. Moni asia jää joskus sanomatta sillä pidän niitä niin itsestäänselvyytenä, mutta yritän muistaa, että kaikkien kohdalla se ei aina olekaan niin.

Tulevaisuudessa uskon kirjoittavani blogia niin pitkään kun se on mahdollista. Elämäntilanteesta riippuen blogiin käytetty aika vaihtelee, mutta en usko että haluan luopua tästä koskaan. Jos jotakuta vielä kiinnostaa lukea näitä juttujani, sehän on vain itselleni todella iso plussa. Otan tosiaan aina vastaan mielelläni myös ehdotuksia, toiveita, kritiikkiä.. Mitä vain. Tulevaisuudessa olisi kiva tehdä myös videoita jos aika riittäisi editoimisen opetteluun. Olen pohtinut tätä ideaa jo jonkin aikaa, erityisesti arkipäiväisempiä kuulumisia olisi niin paljon helpompi jakaa videon muodossa. Mitä sanotte, kiinnostaisiko?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian