Näillä kuvaan

lauantai elokuu 11 2018

Minulta on niin usein kysytty millä kameralla kuvaan, joten ajattelin kirjoittaa tänään toivepostauksen omasta kuvauskalustostani. Kuvaan siis kaikki blogikuvani hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta järjestelmäkameralla. Omistan kaksi järkkäriä, jotka ovat hyvin erilaisia. Voisinkin suositella jokaiselle ison järkkärin omistajalle myös pienempää minijärkkäriä, jos haluaa taltioida arjen hetkiä ja reissumuistoja silloin, kun kuvaukset eivät ole välttämättä etukäteen suunniteltuja. Suurimman osan blogikuvistani kuvaan Nikon D750:llä. Kamera, jota en kyllä ihan äkkiä vaihtaisi mihinkään. Kannan sitä mukana myös matkoilla, sillä usein reissuissa on aikaa kuvata ajan kanssa ja muutenkin tulee kuvailtua paljon enemmän. Täysikennoinen Nikon objektiiveineen on kuitenkin hyvin raskas kantaa, joten usein käsilaukussani kulkee pieni, mutta hyvin tehokas Olympus PEN E-PL8. Pidän molemmista kameroista hyvin paljon enkä tiedä miten osaisin olla enää ilman toista. Tosin tähän väliin täytyy sanoa, että KAIKKI tämän kesän kuvani on kuvattu Olympuksella, sillä Nikon on ollut huollossa enkä vain muistanut hakea sitä omilta reissukiireiltäni. Olen kuitenkin kaivannut sen kuvausjälkeä, mitä tietysti tuon hintaiselta kameralta voi olettaakin. Olympus on kuitenkin ollut mitä parhain tuuraaja.

Nikonille mulle on kolme objektiivia, Nikkorin 50 mm perusobjektiivi ihan ”jokapäiväisiin kuviin”, 1.8 85 mm asukuvia ja henkilökuvausta varten (se on täydellinen, mutta haaveilen vielä jonain päivänä vaihdosta 1.4 malliin) sekä koska rakastan laajakulmaobjektiiveja mutta pidän varsinaista laajista kovin epäkäytännöllisenä, valitsin sen sijaan Sigman 24-35mm putken, joka on korvannut laajakulman täysin. Tätä settiä voin kyllä lämpimästi suositella. Nikonilla kuvaamisessa pidän erityisesti helppokäyttöisyydestä manuaaliasetuksillakin. Ainakin itselleni kamera on hyvin selkeä ja simppeli käyttää eikä tulisi mieleenkään käyttää enää automaattiasetuksia. Plussaa Nikonille upeasta kuvanlaadusta, helppokäyttöisyydestä, laadukkaista objektiiveista ja supernopeasti wifi-sovelluksesta. Miinusta isosta koosta ja painosta, kamera on todella raskas kantaa. Haluaisitteko lukea postauksen objektiivien eroista? Esimerkiksi esimerkkikuvat jokaisella eri objektiivilla?

Kevyempänä vaihtoehtona minulla on tosiaan tuo Olympus, jonka kanssa käytän joko 45 mm objektiivia asu- ja henkilökuviin (paras ja ehdoton ostos PENin kaveriksi) tai tuota pancake zoomilla varustettua 14-42mm vakkariputkea tai 25 mm objektiivia niihin ”jokapäiväisiin kuviin”. Kevyet ja edulliset objektiivit antavat paljon uusia ulottuvuuksia PENillä kuvaamiseen ja saat edullisesta kamerasta paljon irti niiden avulla. Olen kirjoittanut Olympuksesta kattavamman postauksen aiemmin tänä kesänä, joten jos olet kiinnostunut tästä kamerasta, lue tämä. Ei tule turhaan kirjoiteltua samoja asioita kahteen kertaan.

Kaikki kuvani kuvaan siis raakana, eli RAW-tiedostomuodossa, sillä se antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuvien jälkikäsittelyyn. Kuvat käsittelen Lightroomilla ja toisinaan Photoshopilla, jos siihen vain on aikaa. Rakastan kuvaamista mutta ennen kaikkea kuvankäsittelyä ja toivonkin, että jatkossa pystyisin tehdä sitä paljon enemmän. Mikä kamera on sun suosikki?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Elämänohjeita, joista olen hyvin kiitollinen

torstai elokuu 09 2018

Moni aloittaa tulevana syksynä uudet opinnot, joku ehkä uuden työn. Jokainen meistä aloittaa kuitenkin uuden vuodenajan ja syksy tuntuu suurimmasta osasta meitä aina uuden alulta. Toisaalta taas yhä edelleen valitettavan moni lapsi tai nuori aloittaa kouluvuoden kiusaamista peläten tai yksinäisyyttä kokien. On heitä, ketä ei koskaan kannusteta ja jotka valitaan joukkueisiin aina viimeisinä. Toivon koko sydämestäni, että kiusaaminen saadaan joskus kitkettyä, mutta tietyillä tavoilla sitä kohtaa varmasti aina joku, aina jossain elämänvaiheessa. Kiusaaja on idiootti, kiusasi hän koulussa tai netissä. Hän on epävarma, kateellinen, muuten vain epäkunnioittava tai huonon kasvatustyön tulos. Minulta ei heru minkäänlaista sympatiaa kiusaajille, vaikka usein vika onkin heidän vanhemmissaan, eikä itse kiusaajissa. Nyt menee vähän ohi varsinaisen postausaiheen, mutta näitä asioita tuli vain mieleen kun mietin näitä hienoja elämänohjeita, joita olen itse matkan varrella saanut. Ne kun sopivat myös niihin hetkiin, jolloin tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi ja muiden hylkäämäksi. Koska juuri silloin on kaikkein tärkeintä pitää kiinni siitä kunnianhimosta.

Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi ja sinä vaikutat siihen, miten asiat koet. Tämä tosin pätee ehkä myöhemmin elämässä, ei niinkään raadollisessa nuoruuden koulumaailmassa. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että suurimmilta osin me itse teemme elämästämme sitä, mitä se on. Kukaan ei tule hakemaan sinua ovelta ja sano, että hei nyt mennään ja ollaan onnellisia. Että tässä sulle hei sun unelmaduuni, ja ihan itsestään! Kas, matkan varrella odottaa vielä hyviä bileitä, roppakaupalla ystäviä ja unelmiesi kumppani. Mieti, mitä ihailemasi ihmiset tekevät päivittäin ja mitä he ovat tehneet unelmiensa eteen. Todennäköisesti heiltä löytyy valtava määrä kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja.. Pettymyksiä. Niiden yli kuitenkin pääsee ja niistä voi ja pitääkin aina oppia.

Huolehdi energisyydestäsi. Tämä on itselläni ratkaisu toimivaan arkeen. Väsyneenä olen kiukkuinen, nälkäisenä olen kiukkuinen, ilman liikuntaa olen väsynyt ja kiukkuinen, sairaana olen väsynyt ja kiukkuinen.. Pidä siis itsestäsi huolta. Liikkumalla saa valtavasti lisää energiaa ja jos tiedän, että minulla on esimerkiksi iso siivousprojekti kotona tai paljon töitä tehtävänä, teen ensin treenin. Siitä saan energiaa koko loppupäiväksi. Kun oloni on hyvä, olen luovempi ja ajatus kulkee paljon paremmin. Jaksan innostua uudesta, olla järjestelmällinen ja saan aikaan paljon enemmän. Yöunista ei koskaan tulisi tinkiä.

Aseta tavoitteesi korkealle On kovin tylsää sanoa, että jotkut unelmat tai haaveet voisivat olla liian korkealentoisia. She believed she could so she did it on ehkä joidenkin mielestä kulunut sanonta, mutta se pitää täysin täysin paikkansa. Jos pystyt kuvittelemaan unelmasi ja tavoitteesi toteutumisen, sinulla on myös mahdollisuus toteuttaa ne. Kun tavoitteet eivät ole tarpeeksi korkealla, menettää kunnianhimon ja intohimon itsensä toteuttamiseen.

Ole oman itsesi paras ystävä Pyri siis elämään aina siten, että voit olla ylpeä itsestäsi, seistä sanojesi ja tekojesi takana ja olla oman itsesi paras ystävä. Älä ole liian ankara, ymmärrä ja anna anteeksi myös virheet. Kaikki me mokaamme joskus, toiset eivät näytä sitä, mutta kaikki sitä tekevät. Ymmärrä käyttäytymistäsi ja koita selittää sitä itsellesi. Toisaalta ole myös sopivasti kriittinen, sietäisitkö vastaavia tekoja ja ajatuksia ystäviltäsi?  Arvosta itseäsi ja ole sopivasti itsekäs, sinun hyvinvointisi heijastuu myös kanssaihmistesi hyvinvointiin. Tee myös itsellesi asioita, joista nautit ja joista tulet hyvälle tuulelle.

Et tarvitse muiden tukea menestyäksesi Tämä on lopulta se pysäyttävin. Jos haluat jotain, voit saavuttaa sen ihan itse. Aiemmin surkuttelin usein sitä, kuinka minulla ei ole enää esimerkiksi isää, joka kannustaisi ja keneltä voisin kysyä neuvoja. Moni menestynyt ihminen on kokenut sen, kuinka lojaaleiksi kuvitellut ystävät kääntävät selkänsä silloin, kun menestyksen merkit alkavat näkyä. Toiset luovat kaiken tyhjästä, yksin, ilman kenenkään neuvoa tai apua. En väitä, etteikö tuki, rohkaisu ja kullanarvoiset neuvot saati laaja verkosto olisi tarpeen, mutta lopulta on kyse sinusta, sinun päätöksestäsi, tahdostasi ja asenteestasi. Ihmeitä tapahtuu muuten ihan joka päivä, joten tavoittele rohkeasti niitä korkealla olevia unelmiasi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kun kesäloma ei olekaan vuoden parasta aikaa

tiistai heinäkuu 03 2018

Millaisia ajatuksia teillä on tänä vuonna kesälomasta? Odotatko sitä kuin kuuta nousevaa ja tanssit voitontanssia lähtiessäsi työpaikalta lomalle jäädessäsi? Etkö malta odottaa viimeisen työpäivän päättymistä? Onko loma yhtä juhlaa ja töihinpaluu ahdistaa jo viimeistään puolivälissä? Tätä olivat kesälomani aiemmin. Oikeasti minulla oli kiva työpaikka, ihanat työkaverit ja kaikin päin hyvä yhteishenki, mutta työ uuvutti minua henkisesti, sillä lopulta en nauttinut siitä täydestä sydämestäni vaikka töissä yleensä kivaa olikin. Tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, sillä kuvittelin kaikkien ajattelevan työstä niin kuin minä. Se ei ole kuitenkin postauksen pointti. Kesäloma kun ei kaikille olekaan aina se vuoden kohokohta. Toisilla ei tänäkään kesänä ole lainkaan lomaa. Toisille kesäloma voi olla taas yhtä helvettiä.

Koko perheen kesäloma, not. Havahduin itse vasta lapsen saatuani siihen, että lapsillahan on hei myös loma. Sehän ei suinkaan ole silloin, kun vanhemmat lomailevat, vaan päiväkoti on kiinni joulunaikaan kaksi viikkoa, hiihtolomalla viikon ja heinäkuussa neljä viikkoa. Siis koko heinäkuun. Itse pystyn onneksi järjestämään työni siten, että tuo pakollinen lomakuukausi onnistuu ihan hyvin, mutta suurimmalla osalla tilanne ei olekaan tämä. Mitäs jos äiti lomailee toukokuussa, isä syyskuussa ja lapsi heinäkuussa? Miten ihmeessä hoito pitäisi järjestää? On toki päiväkoteja, joihin voi hakea paikkaa kesän ajaksi. Se olisi ainut vaihtoehto meillekin, jos en voisi olla heinäkuuta Micaelin kanssa. Se tuottaisi taas ylimääräistä stressiä, sopeutumisvaikeuksia ja mahdollisia käytösongelmia. Kaikille. Päiväkodin kesäloma kestää sentään vain kuukauden, saati sitten koululaisten kanssa, jotka eivät ole vielä tarpeeksi isoja pärjätäkseen yksin ja lomailevat kaksi ja puoli kuukautta.

Mieli ei aina lepääkään lomalla Päinvastoin, kun on tottunut arjen kiireisiin ja rutiineihin, loma voi olla jopa pieni shokki. Yhtäkkiä onkin aikaa ajatella tai oikeastaan kuunnella niitä omia ajatuksia. Se voi pelästyttää ja aiheuttaa jopa psyykkistä oireilua. Kun ei neljään viikkoon olekaan mitään, mihin paeta keskittymään ja sivuuttaa oman mielen murheet, ahdistus nousee helposti pintaan käsittelemättömien tunteiden myötä. Joskus negatiiviset ajatukset kesälomastakin voivat yllättää lomailijan. Ehkä loma ei tunnukaan niin hienolta, kun sitä töissä raataessa kuvitteli. Joku potee huonoa omaatuntoa, kun ei osaa nauttia kauan odotetusta lomasta ja toinen stressaa jo loman alussa töihinpaluuta. Itse ainakin huomaan uppotuvani arjen kiireisiin niin hyvin, että unohdan monet pienet mieltä vaivanneet jutut. Ne tulevat pintaan yleensä silloin, kun on vihdoin aikaa ajatella. Kohdata omat ajatukset ja kohdata se ärsytyksen kohde. Kesäloma ei välttämättä ole tervetullutta melankoliselle mielelle, mutta toisaalta se vähän pakottaakin pohtimaan niitä oman mielen solmukohtia. Tekemättömyys on toisinaan tervetullutta, mutta useimpia se kuitenkin lopulta vain ahdistaa.

Sama ilmiö näkyy myös toisinpäin, kesäloma voi olla niin täyteen tungettu kaikkea tekemistä, kyläilyjä ja reissuja, ettei mieli ehdi rentoutua. Kesäloma, sen suunnittelu ja toteutus, voivat tuoda lopulta paljon enemmän stressiä kuin mitä lomalla ehtii lievittää. Näitä asioita kannattaisikin suunnitella etukäteen, niin että kaikilla perheenjäsenillä on jo etukäteen käsitys siitä, miten paljon jaksaa ja haluaa tehdä tai nähdä.

Parisuhde kun voi joutua koetukselle Sanotaan, että monet pariskunnat riitelevät lomalla. Tämä on yleensä pätenyt pikemminkin ulkomaanmatkojen yhteydessä, mutta sitä tapahtuu varmasti myös ihan kotonakin vietetyllä kesälomalla. On ehkä erilaisia käsityksiä lomanvietosta, alkoholinkäytöstä tai ylipäätään kerrankin vain aikaa kohdata molempien ajatukset ja tunteet ilman, että ollaan kiinni töissä tai työpaikalla. Ja onhan se totta, että liian pitkään saman katon alla oleminen alkaa ärsyttää, jos ei ole mitään omaa aikaa. Oli lapsia tai ei. Voisi kuvitella, että lomalla on kerrankin aikaa olla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta. Tämä kuvitelma kuitenkin saattaa jo sekin saada aikaan ongelmia, kun todellisuudessa ympärivuorokautinen yhdessäolo saattaakin alkaa ärsyttää jo ensimmäisenä päivänä. Se on kuitenkin normaali osa normaalia parisuhdetta. Toisessa ei voi olla jatkuvasti kiinni. Vastaavasti taas sinkku saattaa ahdistua kesälomalla siitä, kun ei olekaan ketään, kenen kanssa reissata ja jakaa lomamuistoja.

Vai olenko aivan väärässä? Onko kesäloma sittenkin aina vuoden kohokohta, loistavaa parisuhde-, ja perheaikaa tai täydellistä rentoutumista? Oli miten oli, nautihan lomastasi ja muista, että huonotkin päivät kuuluvat elämään. Ilman niitä ei olisi niitä maailman parhaimpia päiviä ♥ Kaikkien negatiivistenkin tunteiden hyväksyminen ja niiden mahdollisen ilmaantuvuuden tiedostaminen on osa onnellisuutta ja tasapainoista elämää sekin. Että sellaisia ajatuksia heräsi juostessa sateen jälkeen..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria