Parin päivän pakkolepo

keskiviikko maaliskuu 28 2018

Lauantaiaamuna lähdin aikaisin salille. Kunnon yläkropan hikitreeni ennen uintia. Siinä hyppyjen ja punnerrusten välissä tunsin alaselässä vihlaisun. Unohdin koko jutun, jatkoin treenin loppuun ja kävin päivällä vielä uimassa. Alaselkä muistutteli toispuoleisesti olemassaolostaan pitkin päivää. Illalla vähän kipeämpi, sunnuntaina vihlonta lihaksessa tuntui vähän jatkuvasti. Kävin illalla ihan kevyesti treenaamassa ja lihaskipu oli ihan siedettävissä. Treenin jälkeen ei. Kävelin käytännössä yhdellä jalalla autoon ja koko illan tunsin itseni kipeäksi, samalla jopa vähän flunssaiseksi.

Luojan kiitos, selvisin vähällä. Sunnuntai-maanantain välisen yön nukuin huonosti kivun kanssa, mutta lääkityksellä ja ennen kaikkea sillä kuuluisalla levolla se meni hyvin nopeasti ohi. Miksi kirjoitan tästä? Olen elänyt ihmeellisessä urheiluhulluuden kuplassani, jossa olen tullut melkein hulluksi, jos en ole päässyt päivittäin liikkumaan. Nyt, kun jouduin vähän pakostakin pysähtymään, parin päivän totaalitauko liikunnasta tekikin hyvää. Olin maanantai-iltana ihan ihmeissäni, kun jouduin oikein keksimään tekemistä – ei tarvinnut treenata eikä siivota. Vaikka olo oli kokoajan vähän kipeä, tiesin että nyt on tärkeää levätä enkä edes harmitellut menetettyjä liikuntatunteja. Samalla, kun olo parani, osasin arvostaa terveyttä ja mahdollisuuttani liikkua kokoajan enemmän. Eikä siihen tarvittu kuin naurettavan pieni muistutus.

Lepo teki niin hyvää. Lensimme tänään aamupäivällä Lappiin ja vastoin aiempia tapojani, en sännännyt ensimmäisenä ladulle ja rinteeseen talviurheiluhuumassani. Oli ihanaa rauhassa laittaa tavarat paikoilleen, käydä kaupassa ja syödä porukalla ravintolassa. Äsken kaivoin kuitenkin sukset varastosta ja kävin jängällä ilta-auringossa hiihtämässä reilut kymmenen kilsaa perinteistä. Rauhallisesti ja sitä omaa kroppaa kuunnellen. Hymyilin itsekseni ja hengittelin tätä maailman puhtainta ilmaa keuhkojen täydeltä. Lappi tekee onnelliseksi ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Liikuin ja liikuin, mutta en saanut suuria tuloksia – miksi?

maanantai maaliskuu 26 2018

Olen liikkunut oikeastaan koko aikuisikäni, mutta urheillut loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Kuinka paljon olenkaan tuhlannut aikaani salilla, mutta en ole saanut mitään sen kummempia tuloksia? Kuluttanut lenkkareita kilometritolkulla, mutta juossut silti vuodesta toiseen samoja lenkkejä täysin samaa vauhtia. Ylläpidin toki kuntoani ja hyvinvointiani, mutta samalla niin ulkonäkö kuin kuntokin junnasivat paikallaan. Tiesin sen kyllä, mutta en jaksanut oikein uhrata ajatustani sille, liikunko oikein.

Kaikki liikunta on toki hurjan tärkeää, mutta itselläni kiinnostus treeniin ja hyvinvointiin alkoi hiipua, kun vuosien jälkeen mitään sen kummempaa kehitystä ei tapahtunut. Toisaalta, olinko liikkunut tavoitteellisesti? En. En tarkoita, että jokaisella pitäisi olla maratontavoite tai tietty määrä punnerruksia. Ei missään nimessä. Kuitenkin esimerkiksi sali- tai juoksuohjelma kannattaa valita sellaiseksi, että se vie kokoajan parempiin suorituksiin eli viikko viikolta treeni on aina vähän rankempaa. Lopussa huomaatkin, että juoksulenkit ovat pidentyneet ja toistomäärät lisääntyneet. Samalla muutoksia tapahtuu aivan varmasti myös ulkonäössä paljon enemmän kuin ennen.

Omat virheeni olivat yksinkertaisia, joita sattuu varmasti enemmän ja vähemmän liikkuville. Kun pikkulapsiarjen pyörittäminen on jo itsessään ihan tarpeeksi raskasta, ei liikunnalle meinaa löytyä aikaa. Kun löytyy, sitä vain nopeasti treenaa ja jatkaa siitä seuraaviin kiireisiin ajattelematta asiaa sen kummemmin. ”Kyllähän mä kävin salilla, kyllähän mä kävin lenkillä..” Mutta sillä, mitä sen treenin aikana tekee, on todella suuri merkitys. Ensinnäkin pysyin aivan liian pitkään oman mukavuusalueeni sisäpuolella. Treeni oli kyllä kivaa ja sain lihaksetkin kipeiksi (koska pidin helposti viikon, parin taukoja) joten ajattelin tietenkin, että se tehosi. Koska päiväaktiivisuuteni oli aivan huippuluokkaa (toisinaan saman viikon aikana pyöräilin työmatkoja, hoidin lasta kotona, kävelin päivittäin 5-10 kilometrin vaunulenkkejä sekä tietty treenasin silloisella tavallani), olin kyllä todella laiha. Kehonkoostumuksenikin on ollut aina suhteellisen hyvä, mutta jotenkin en vain itse ollut tyytyväinen. Viikonlopun juhliminen katkaisi hyvän treeniputken, sairastelin paljon enkä saanut sitä huumaavaa endorfiinin tunnetta liikunnasta. Tämä söi tietenkin myös motivaatiotani. Minulla ei ollut tavoitteita, vaan kuvittelin jotenkin automaattisesti että kyllähän ne tulokset sieltä tulevat itsestään, kunhan vain liikun. Näistä syistä mitään suurta muutosta ei tapahtunut.

Kunnes jotain tapahtui. Liikunnasta tuli elämäntapa ja se alkoi muuttua pikemminkin urheiluksi. Aloin kiinnittää huomiota yksittäisen treenin tehokkuuteen ja nyt olen alkanut panostaa myös juoksuun. Juoksin ennen aivan liian kovaa ja liian samanlaisia lenkkejä. Kunhan tiet kuivuvat, kirjoitan tänne juoksuohjelmasta ja sen laatimisesta oman lähtötason mukaan. Tuloksia huomaa jo parissa viikossa ja se jos joku palkitsee. Tässä liikuntainnostuksessani olen myös kokenut sellaista endorfiinihuumaa, että haluan treenata nykyään joka päivä. Tällä hetkellä en ole yhtään kiinnostunut juoksemaan baareissa vaan haluan käyttää kaiken mahdollisen vapaa-aikani liikkumiseen ja kehonhuoltoon sekä näihin perehtymiseen. En edelleenkään ole missään täydellisessä kunnossa, kehitettävää nyt tosin löytyy loputtomiin jos sellaisen asenteen ottaa. Kroppani koostumus on kuitenkin muuttunut melko paljonkin, mutta suurin muutos on kyllä pään sisällä. Kunpa vain pysyisi terveenä eikä tulisi sen suurempia vammoja.. Tästä lisää varmaan huomenna, tällä hetkellä kun on pienen pakkolevon paikka.

Liikutko sinä oikein ja oletko kokenut jotain tällaisia oivalluksia treenaamisen suhteen? Pysyttekö mieluummin sillä omalla mukavuusalueella vai haastatteko itsenne hikoilemaan ihan kunnolla? Mistä tulikin mieleeni, on hassua kun jotkut ihmiset sanovat, etteivät hikoile ikinä treenatessaan. Hien saa pintaan jopa parinkymmenen asteen pakkasilla, joten miksei salillakin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Urheiluvaatteet – näitä käytän itse

lauantai maaliskuu 24 2018

Energistä viikonloppua ihanat! Halusin vinkata teille yhteistyökumppanini Elloksen urheiluvaatetarjouksesta, joka on voimassa vielä maanantaihin 26.3. asti. Samalla kun tarkastelin valikoimaa, tajusin, että siellä on paljon juuri niitä vaatteita, joita itse käytän urheillessani. Keräsinkin tähän siis juuri niitä kestosuosikkeja, joita käytän itse. Urheiluvaatteet ovat iso osa suoritusta ja tottahan on, että kivat vaatteet myös motivoivat liikkumaan. Nämä vaatteet ja tarvikkeet on ainakin todettu hyviksi, joten voit huoletta tilailla niitä myös itsellesi. Tänään olen käyttänyt näistä jo noita Röhnischin shape-trikoita aamulla salilla, Speedon laseja ja uimapukua uimahallissa sekä Casallin joogamattoa venytellessä treenin jälkeen. Lämmin suositukseni siis seuraavista, kannattaa hyödyntää 25% alennus vaatteista maanantaihin mennessä..

Röhnischin juoksupaita on päälläni lenkeillä niin keväällä kuin talvellakin. Toisinaan se kulkee myös salikassissani, jolloin puen sen hikitreenin jälkeen, ettei kroppa jäähdy liian äkkiä kun venyttelen.  // Röhnischin Shape Tightsit ovat yhdet parhaimmista trikoista, joita olen pitänyt. Ne muokkaavat jaloista vähän ”timmimmät” ja niissä on kevyt kompressio-ominaisuus. Hämmästyt, kun laitat ne jalkaan. Istuvat täydelliset kropalle kuin kropalle. // Under Armourin treeni- ja löhövaatteet ovat pitkäaikaisia lemppareitani. Keltaista toppia olen käyttänyt jo vuosia, samoin pinkkiä hupparia. Näissä pysyy väri eivätkä ne nukkaannu tai muutenkaan kulahda. // Hotjoogassa on oltava iso pyyhe. En tykkää käyttää tavallista pyyhettä, sillä tuntuu jotenkin tyhmältä laittaa se lattialle. Koska minulla on Casallin joogamatto, tämä pyyhe on siihen juuri oikean kokoinen. Niin joogapyyhkeelle kuin Casallin joogamatollekin suuri suositus, olen omistanut nämä varmaan viisi vuotta ja edelleen ovat päivittäisessä käytössä. // Uikkaristani on kyselty toisinaan kun se on vilahtanut Instagramin puolella. Tämä Speedon värikäs uikkari löytyy useammassakin eri kuosissa Ellokselta, se on istuva ja todella laadukas. Se päällä on heti vähän nopeampi altaassa ;) // Omistan neljät uimalasit (kyllä, olen aina muka hukannut ja unohtanut niitä kotiin), mutta ei ole Speedojen voittaneita. Näissä on tarpeeksi isot linssit, jotta näen kunnolla altaassa, eivätkä ripset ota kiinni linssiin. Ei kiristä, purista eikä ahdista. Parhaimmat! // Casallin vaaleanpunainen jumppapallo toimii niin lasten leikeissä kuin vatsalihastreenissä. Ja sopii sisustukseen. // Juoksutakki, jossa on huppu on ehdoton jos juoksee rannalla. Koska asumme aivan merenrannassa, kaikki suosikkijuoksureittini kulkevat aivan rantaviivaa pitkin. Täällä tuulee aina. // Pehmeät joogatrikoot sopivat rauhalliseen aamujoogaan kotona tai raskaammallekin hot-tunnille. Sense of Karman trikoot eivät edes tunnu päällä!

*sis. mainoslinkkejä / Ellos

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian