Huh, olipahan aloitus uudelle kuukaudelle..

maanantai lokakuu 01 2018

Kun lauantaina kirjoitin siitä, kuinka elämäni on nyt muututtava paljon hitaampaan suuntaan – niin henkisesti kuin fyysisestikin – jouduin heti maanantaina koetukselle molemmilla osa-alueilla kun lokakuu alkoi aivan eri lailla kun arkiviikkoni normaalisti. Aamulla kahdeksalta olin jo eläinlääkäriasemalla, Frida ja Cara tutkimuspöydällä ja yritin vain rauhoitella itseäni. Jätin tytöt klinikalle päiväksi ja huolesta suunniltani kävelin takaisin kotiin ilman koiria. Fridalle tehtiin sterilisaatio ja putsattiin hampaat, Caralle vähän isompi hammasoperaatio, kun pienellä ressukalla on niin huonot hampaat. Vasta sen jälkeen voidaan tehdä sterilisaatio hänellekin. Periaatteessa ihan rutiinitoimenpiteitä, mutta itse stressaan aina eläinlääkärikäyntejä. Onneksi selvittiin tästä kaikki kunnialla, myös minä, ja kiitos siitä kuuluu aivan ihanalle eläinlääkärille ja klinikan henkilökunnalle. Eiran Omaeläinklinikka on aivan ihana ♥

No, siitä selvittyäni kiirehdin Micaelin päiväkodin puolivuosittain järjestettävään kasvatuskeskusteluun. Nämä ovat hurjan hyviä ja tärkeitä tapaamisia, vaikka kuulumisia vaihdetaankin aina viedessä ja hakiessa. Lapsen käytös voi olla niin erilaista kotona ja päiväkodissa, joten on hyvä olla kartalla missä mennään. Tapaaminen helpotti onneksi omaa stressiäni, kaikki on päiväkodissa hyvin.

Sain tehtyä myös paljon työjuttuja, mutta kokoajan pitäen mielessä sen hitauden ja hyvän fiiliksen. Tietoisesti kun keskittyy stressin lievittämiseen, sen minimoimiseen ja ennaltaehkäisyyn, selviää yllättävän hyvin. Lähdin kotoakin hyvällä omallatunnolla ja suljin kaaoksen oven taakse ilman sen kummempia tuskia. Toivottavasti tämä mielentila nyt jatkuu sitten tulevaisuudessakin..

Iltapäivällä olikin sitten vuorossa vähän toisenlaista stressiä. Aloitin tänään uudella salillani, BeAlive Health Clubilla. En voi kuin suositella BeAlivea ihan kaikille helsinkiläisille, mieletön hyvinvointikeidas. Kun aiemmin olen sännännyt suoraan salilta kotiin suihkuun, tuonne voi vaan jäädä saunomaan ja hengailemaan ihaniin tiloihin. No, koska tämän ylirasitustilani takia minulle tyypilliseen liikkumiseen tuli stoppi, aloitin tänään treenit pt:n kanssa. Kevyesti ja vähän matalammilla sykkeillä. Kyllä muuten tuntuu yksinkertaiset ja rauhallisetkin liikkeet kropassa, huh! Lihakset kiittää, mutta niin myös syke ja mieli. Liikunta tekee niin hyvää ja voin koko sydämestäni todeta nauttineeni tuosta treenihetkestä täysillä, liikkuminen tekee musta vaan oman itseni. Sain pitkästä aikaa väriä kasvoille ja valtavasti hyvää mieltä. Vastaavasti taas kuukausi sitten kun viimeistä kertaa kävin edellisellä salillani, voin todella huonosti. Tiedostin sen itsekin, mutta koska omaan niin valtavan itsekurin, en vain antanut itseni pysähtyä. Uusi sali onkin hyvä alku myös uudenlaiselle, terveelle, mutta tehokkaalle treenaamiselle.

Pidän uusista aluista, joten kuun ensimmäinen päivän osuessa maanantaille, on jotenkin erityisen hyvä fiilis. Tytöt pärjäsivät päivän eläinklinikalla hienosti ja iltapäivällä hain pikkuiset rakkaani kotiin toipumaan. Tämä viikko meneekin heitä parannellessa, toivottavasti kaikki menisi hyvin. Tästä tuli nyt vähän tällainen my day-tyyppinen päiväkirjapostaus, mutta välillä näitäkin. Näissä merkeissä alkoi siis mun lokakuu. Lokakuu on siitä kiva kuu, että saa laittaa ensimmäiset jouluvalot ja kaivaa talvitakit ja -kengät kaapista. Ostaa ehkä yhdet uudetkin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Mikä ihmeen osteopatia? Hoito, joka muutti asentoni.

perjantai syyskuu 28 2018

Viime keväänä kärsin huonosta ryhdistä. Selitin sen itselleni vain puhelimen jatkuvalla käytöllä ja kiristävillä lihaksilla. Toinen kummallinen vaivani oli kireä sisäreisi, joka haittasi usein niin joogaa, venyttelyä kuin ihan päivittäistä tekemistä vihoittelemalla aina silloin tällöin. Olin jo kertaalleen menossa näyttämään sitä liikuntavammoihin erikoistuneelle lääkärillekin, mutta jouduin perumaan ajan viime hetkellä. Sitten sain yhteydenoton Vitalitaksesta, Annelta. Hän pyysi minua kokeilemaan osteopatiaa. Anne on kolmannen vuoden osteopatiaopiskelija, pian valmis osteopaatti, ja huikean ammattitaitoinen jo nyt. Ennen kaikkea hän osaa kohdata asiakkaansa hyvin lämpimästi.

Tunnustan, etten oikeastaan tiennyt mitään osteopatiasta ennen tätä. Olin kyllä kuullut naprapaateista, osteopaateista ja kiropraktikoista. Mutta kuka tekee mitäkin? Tiesin monen vauvan saaneen apua moniin vaivoihin osteopatialla, tämän opin jo opiskeluaikoinani lasten sairaanhoidon kursseilla. Astelin Annen luokse siis aivan ummikkona, en tiennyt juuri lainkaan mistä on kyse. Aluksi Anne kartoitti terveydentilani, totesi omat ongelmakohtani ja tsekkasi ryhdin. Osteopatialla voidaan hoitaa niin laaja-alaisesti kehoa, että kokonaisvaltainen katsaus omaan hyvinvointiin on ennen hoidon aloittamista paikallaan. Anne kertoi, että moni hänen asiakkaistaan on ensimmäisellä kerralla ihmetellyt, kun hoito ei juurikaan ”tunnu missään” eli osteopaatti vain ikään kuin pitää käsiä paikoillaan kehon osien päällä.

Hoito alkoi jalkojen käsittelyllä. Jo ensi kosketuksesta lähtien tajusin, että kehossani tapahtuu jotain suurta. Anne piti vain käsiään nilkkojeni päällä ja sai koko kroppani rentoutumaan. Hän löysi kehostani ongelmakohtia, joiden olemassaolosta en tiennyt ollenkaan. Ajattelin aina toipuneeni esimerkiksi sektiosta hyvin, mutta neljän vuoden jälkeenkin haava-alue kiristeli ja vaikutti esimerkiksi lantioni asentoon. Ihmeellistä. Tunnin hoidon jälkeen kroppani oli paitsi rentoutunut, myös aivan eri asennossa. Menin ystäväni kanssa lounaalle ja kävelykin tuntui kummalliselta.

Noin viikon ajan hoidon jälkeen kärsin jonkin verran alaselkäkivuista, mutta Anne sanoi sen kuuluvan asiaan. Kroppa totuttelee uuteen asentoon. Kävin hoidossa kahdesti ja koko asentoni muuttui. Lantioni palasi sille kohdalle, missä se oli aiemmin ollut. Siis näen eron jopa silmällä, saati miltä se tuntuu. Oloni muuttui kokonaisvaltaisesti, ryhti parani kuin itsestään ja syynä siihen saattoi olla myös kiristävä sektioarpi. Olin rentoutuneempi kuin yhdenkään hieronnan jälkeen, keho tuntui ja näytti erilaiselta. Hämmästykseni oli niin suurta, että puhuin varmaan viikon läheisilleni osteopatian ihmeellisyydestä. Toisen hoitokerran jälkeen kroppa oli tasapainossa, mutta Anne suositteli käymään vaikka muutaman kerran vuodessa hoidossa, jotta tulosta voidaan ylläpitää. Osteopatia on siinä suhteessa myös edullista, sillä hoitokertoja ei tarvita kymmeniä, että tuloksia syntyy. Toki osa, esimerkiksi kroonistuneet vaivat, vaativat pitkäaikaista hoitamista. Nyt omasta hoidostani on jo pari-kolme kuukautta, mutta huomaan edelleen kuinka uintiasentoni on muuttunut lantion asennon myötä ja uinti tuntuu itseasiassa paljon helpommalta kuin ennen. Samoin juoksussa huomasin asennon muutoksen vaikutuksen juoksutekniikaan. Ihmeellistä!

Osteopatiasta voit lukea tarkemmin tämän linkin takaa. Vitalitaksen sivuilla on niin kattavasti kerrottu tästä hoitomuodosta, etten lähtenyt sitä itse mitenkään tiivistelemään. Koska se auttaa vaivaan kuin vaivaan ja sopii kaiken ikäisille vauvasta vanhuksiin, voin lämpimästi suositella teille jokaiselle visiittiä Annen luona Vitalitaksessa. Paitsi tehokas hoito, Anne itse on aivan ihana tyyppi, jota haluat vain halata hoitosi päätteeksi. Anne työskentelee Keravalla, mutta hänen luokseen pääsee nopeasti junalla. Lupaan, että kiität itseäsi hoitosi jälkeen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Viime viikon treenipäiväkirja

torstai elokuu 23 2018

Kirjoittelin joskus viime talven ja kevään aikana treenipäiväkirjaa tänne blogiin ja nyt ajattelin tehdä samoin. Myös itseäni varten, jos selailen näitä vaikka vuoden päästä, mutta myös teille. Ehkä joku saa tästä inspiraatiota omien treeniaikataulujen suunnitteluun tai muuten vain innostusta lähteä liikkeelle. Kun olen päässyt heinäkuun epäsäännöllisyyden jälkeen taas normaaliin treenirytmiin, on helpompi hahmottaa treenikertoja ja suunnitelmallisuutta, kun on kirjannut kaiken ylös. Pyrin päivittäin kävelemään mahdollisimman paljon, ihan jo kompensoidakseni istumatyön haittoja. Muutenkin päiväaktiivisuus ja liikkuminen ulkona saavat aikaan sopivasti väsyneen olon. Minusta on ihanaa mennä illalla sänkyyn niin väsyneenä, että tiedän nukahtavani saman tien. Se edellyttää kuitenkin ulkoilua ja säännöllistä rasitusta. Viime viikon treenipäiväkirja näyttääkin seuraavalta..

MAANANTAI

Salitreeni – jalat & vatsa

TIISTAI

Salitreeni – Yläkroppa

Kevyt uinti illalla, noin 45 min

KESKIVIIKKO

Lepopäivä, kävelyä

TORSTAI

Salitreeni – Vatsa & kädet

PERJANTAI

Tunti vapaauintia

LAUANTAI

Juoksulenkki 45 min

SUNNUNTAI

Salitreeni – Yläkroppa

Lisäksi joka päivälle ulkoilua lapsen ja koirien kanssa sekä siivousta ja muita kotitöitä. Hyötyliikunnan merkitystä ei pitäisi unohtaa koskaan, saati seisomatyön! Vuosia seisomatyötä tehneenä on ollut ihan shokki vaihtaa istumatyöhön, sillä päiväaktiivisuus laskee ihan hurjasti. Ei siis olekaan mikään ihme, että monilla nousee paino jopa yli kymmenen kiloa vuosien seisomatyön lopettamisen jälkeen. Muista siis päiväaktiivisuus ja kävele mahdollisimman paljon, vaikka tekisit työsi pääosin tietokoneen äärellä. Energiaa ja hyviä treenejä tällekin viikolle ♥