Se viimeinen

lauantai lokakuu 21 2017

Inhoan viimeisiä. Niitä yhdistävät se tietty haikeus ja samalla tunne siitä, että on ollut jotain kivaa. Viimeisiä seuraa hetkeksi tyhjä olo, se sama joka tulee silloin, kun sulkee vanhan kotioven viimeistä kertaa ja katsoo vielä perään, se oli siinä. Tänään oli meidän venekauden viimeinen päivä. Vaikka ensi vuonna on uusi kausi, tämä oli yhden päätös. Voisin kuvitella, että muiden veneilijöiden lisäksi myös mökkiläiset tietävät sen tunteen, tänne tullaan vasta ensi keväänä.

Merellä olen aina ikään kuin kotona. Sama meri, joka liittää yhteen lapsuusmuistoni ja jokaikisen arkiaamuni maiseman, on yhtä aikaa niin pelottava, kiehtova ja silti niin tuttu. Jokainen auringonsilta, jokainen myrskytuuli ja jokainen laituriin sidottu köysi muistuttavat mua aina myös rakkaasta isästä. En edes pidä näistä postauksen kuvista, mutta koska näytän niissä ihan veljeltäni, joka puolestaan näyttää ihan isältämme, päätin kuitenkin julkaista ne. Vi ses när vågorna vaknar.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kaukana Helsingistä..

torstai heinäkuu 27 2017

Ihan tavallinen kesätorstai. Meille ihan ainutlaatuinen. Ajettiin eilen illalla veneellä kaikkien suunnitelmien vastaisesti Nauvoon, jossa odottivat ystävät ja mieletön keli. Senkin puolesta melko spesiaalia, mutta erityisesti siksi että tämä taitaa olla ensimmäinen lomapäivä ikinä jonka mieheni viettää Suomessa. Ennennäkemätön helle tänä kesänä, veneet Nauvon vierassatamassa, skumppaa, mansikoita ja rakkaat ystävät ja perhe. Loppuviikko kuluu Turun saaristossa, meikkipussi unohtui kotiin mut who cares. 

Ensi viikolla töihin ja loppuviikosta takaisin Hankoon. Saaristoelämä on niin jees. Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on? ❤️

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian