Ihan hiljaa narisevat köydet. Ei liian kovaa ääntä, silloin on solmittu yleensä väärin, opetti iskä. Suojaisat poukamat, kaiteella kuivuvat pyyhkeet. Saunakassi, jaloissa vuosien myötä pehmenneet purkkarit ja se aamukahvi hiljaisuudessa, josta voi kaupungissa vain unelmoida. Aika on pysähtynyt saaristossa. Meriveden hiomat sileät rantakalliot, auringon haalistamat ex-punaiset poijut. Tää vaan on parasta Suomessa.

 

 

En ole oikein koskaan ollut mikään kotimaan matkailija. Viimeisten vuosien aikana ajatukseni ovat kuitenkin sen(kin) osalta muuttuneet. Suomen matkailua ei enää brändätä pelkäksi landeksi, järvimaisemaksi tai Keski-Suomen kaupungeiksi, joiden tarkka sijainti ei ole mua kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Luonto on ainutlaatuinen valttikortti, jota on nyt onneksi alettu hyödyntää. Sillä eihän tällaista ole missään. Saariston lisäksi Lapin lumo on toinen, joka huumaa minut joka talvi. Jos onnellisuutta voisi kuvata, kuvassa olisivat lumen peittämät puut ja hiihtolatu tai punaiset venevajat, harmaantuneet laiturit ja kelopuun nokassa kirkuva lokki.

 

 

Ihminen kuuluu luontoon. Henkeen ja vereen kaupunkilainenkin rakastaa tätä. Saaristossa tuntuu, kuin olisi kotona. Vain alle tunnin matkan päässä kotoa voin käydä yhdeltätoista illalla alasti meressä uimassa, koirat saavat juosta vapaana rantakallioilla ja aaltojen lisäksi ainoaa ääntä pitävät vain linnut. Täällä ei kaipaa musiikkia, ei asfalttiteitä, ei meikkipussia. Hyvinvointini kulmakiviin kuuluu ehdottomasti luonnossa vietetty aika. Olin kaikki lapsuuden kesät aina saaristossa, ja tänne mä kuulun edelleen.

 

 

Jos voit vielä yhden asian lisätä kesän bucket listallesi.. Mene saareen.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Juuri nyt olen niin kovin onnellinen koska.. 

 

..Venekausi on ihan kunnolla alkanut. Jo nyt, en kestä!

..Harvoin sitä tulee huhtikuussa otettua bikineissä aurinkoa ja sanottua, että tässähän on jopa vähän kuuma..

..Olen äiti. Jotenkin ihan erityisesti juuri nyt. Pääsiäisen erossaolon jälkeen olen aivan superonnellinen siitä, että me ollaan tässä – mun lapsi ja minä.

..Mun maailman paras veli asuu vihdoin tässä ihan lähellä. Tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta kun lähellä on ihminen, jonka kanssa olen viettänyt ehkä eniten aikaa elämästäni?

..Mulla on niin paljon töitä, etten ehdi edes tehdä kaikkea. Rakastan töitä ja sitä, että on haasteita ja tekemistä. Olen ollut koko tämän vuoden ihan erityisen luovalla tuulella ja halunnut mennä eteenpäin.

..Huomaan jo nyt ihan omin silmin konkreettisia muutoksia mun hampaiden asennoissa, kiitos Invisalign!!

..Olen ratkaissut asukriisit niin vappunaamiaisiin kuin Monacon formulakisoihinkin. NYT JO!

..Saan kuunnella kotona jo niin ison pojan juttuja. Musta ei ole oikein ymmärtämään sitä vauvojen ja taaperoiden kieltä, tykkään taas ihan hirveästi keskustella ja jutella näiden vähän isompien pienten lasten kanssa. Ja herranjestas kohta se oppii jo lukemaan.

..Voin vihdoin sanoa pitäväni itsestäni parasta mahdollista huolta. Oli sitten terveys tai vaikka ulkonäkö tai se henkinen puoli – sanoin tänään Hannullekin, että vihdoin tiedän miten oikeasti voin eikä tarvitse arvailla. Miksi se on ollut ennen niin vaikeaa? Ehkä sitä pelkäsi – verikokeita, hammaslääkäreitä, kosmetologin tuomiota, kampaajan tai pt:n kauhistelua ja niiden omien ajatusten ja tunteiden kohtaamista.

 

Siinä tuli kymmenen hyvää tältä päivältä, tässä ohimennen eräitä kamppiskuvia käsitellessä myöhään lauantai-iltana.. Oli niin ihana päivä veneellä mun perheen kanssa, etten ehkä kestä sitäkään. Listatkaa kiitollisuuden ja onnellisuuden aiheita ihan säännöllisesti ylös, ne muuttavat elämää ♥ Grateful heart is a magnet for miracles. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kuva on peräisin jostain Googlen kuvahaun syövereistä monen mutkan kautta varsin hämärän oloisesta myynti-ilmoituksesta, mutta veikkaisin että alunperin se on Janni Delerin tai Jon Olssonin julkaisema. Mutta hauska yhteensattuma, meillä on nimittäin nyt samanlaiset veneet. Uusi ”kesäkotini” on siis aivan samanlainen kuin tässä ylläolevassa kuvassakin. Olen tiennyt tästä jo pitkään, mutta koska kauppa on vihdoin valmis, veneessä meidän tavarat ja ulkona talvisin mahdollinen sää, oli aika fiilistellä tätä asiaa täällä – ei se kesä nyt niin kaukana ole.

Päivitettiin siis vene isommaksi, tai itsellänihän nyt ei ollut asian kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Omasta mielestäni ehkä vähän turhankin iso valinta Suomen vesille, mutta katsotaan nyt tämä kesä, millaisella käytöllä vene tulee olemaan. Ihan hyvin me mahduttiin edelliseenkin, mutta lasiset takaovet, isot hytit, pyykinpesukone (!!) ja astianpesukone tuovat valtavasti lisämukavuutta. Koska kuitenkin rakastan talvea, ei mulla ole vielä mikään kiire veneelle. On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Kesä 2019 tulee olemaan upee!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria