Ihan kohta..

lauantai huhtikuu 14 2018

Venekausi, äääk! Kun Lapin mökin ovi suljettiin vikaa kertaa tältä kaudelta, aloin odottaa kesää ihan hulluna. Ja yhtäkkiä kevätkelitkin yllättivät meidät. Tänä vuonna olen ihan erityisen innoissani tulevasta kesästä, sillä meillä on vene. Olihan vene toki jo viime kesänä, mutta koska sopiva yksilö tuli vastaan vasta kesäkuun lopussa ja saimme sen käyttöön heinäkuussa, ei koko kaudesta päässyt samalla tavalla nauttimaan kuin nyt. Nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät eivät ainakaan yhtään lievennä sitä innostusta. Nyt venettä on huollettu ja vähän sisustettukin talven aikana, joten kausi voi alkaa koska tahansa. Niin ja onhan veneellä vihdoin nimikin, hah!

Venekausi on siis ihan kulman takana, ehkä jo vapuksi saamme veneen veteen. Eilen puhuimme illallisella Turun saariston satamista ja mietin siinä sitten, että miten sitä osaa taas tehdä solmuja saati navigoida talven jälkeen? Mutta sehän on vähän kuin hiihtäminen ja laskettelu, kun sen taas kesätauon jälkeen aloittaa, tulee jostain selkärangasta. Aallokkoon en totu ikinä, en pidä siitä yhtään. Meri on elementtinä muutenkin niin ihmeellinen. Tavallaan pelottavakin, mutta samalla niin kiehtova ja tuttu. Veneily on elämäntapa, toisille se sopii, toiset ahdistuvat jos joutuvat viikonkin kuunnella laineiden liplatusta hytissä. Sitä ei muuten ole ikävä – kaikesta romantisoinnista huolimatta se on ärsyttävä ääni, joka ei anna nukkua. Tulevana kesänä vietämmekin todennäköisesti paljon aikaa veneellä sillä välin, kun remontti kotona valmistuu. Huh. Hyvällä asenteella pääsee varmaan aika pitkälle?

Tästä tuli vähän tällaista jaarittelua. Kävin päivällä kävelyllä tuossa Kaivarin rannassa ja tuuli oli kyllä vielä todella kylmä. Skattan venepaikatkin ovat vielä jäässä, mutta keväthän tulee aina ihan yks kaks. Toivottavasti vihdoin kesäkin. Mahtaako teidän lukijoiden joukossa olla veneilijöitä? Olisi kiva kuulla teidän suosikkisatamista, venereissuista ja fiiliksistä ylipäätään.. ♥


Se viimeinen

lauantai lokakuu 21 2017

Inhoan viimeisiä. Niitä yhdistävät se tietty haikeus ja samalla tunne siitä, että on ollut jotain kivaa. Viimeisiä seuraa hetkeksi tyhjä olo, se sama joka tulee silloin, kun sulkee vanhan kotioven viimeistä kertaa ja katsoo vielä perään, se oli siinä. Tänään oli meidän venekauden viimeinen päivä. Vaikka ensi vuonna on uusi kausi, tämä oli yhden päätös. Voisin kuvitella, että muiden veneilijöiden lisäksi myös mökkiläiset tietävät sen tunteen, tänne tullaan vasta ensi keväänä.

Merellä olen aina ikään kuin kotona. Sama meri, joka liittää yhteen lapsuusmuistoni ja jokaikisen arkiaamuni maiseman, on yhtä aikaa niin pelottava, kiehtova ja silti niin tuttu. Jokainen auringonsilta, jokainen myrskytuuli ja jokainen laituriin sidottu köysi muistuttavat mua aina myös rakkaasta isästä. En edes pidä näistä postauksen kuvista, mutta koska näytän niissä ihan veljeltäni, joka puolestaan näyttää ihan isältämme, päätin kuitenkin julkaista ne. Vi ses när vågorna vaknar.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


#YACHTLIFE Mitä se oikeasti on?

tiistai elokuu 01 2017

#yachtlife on vilahdellut Instagramin (@mirvannamaria) puolella viimeaikoina hyvinkin usein. Veneet herättävät ihmisissä muuten yllättävän paljon keskustelua, ihastelua ja kateutta. Oli sitten kyse miehistä tai naisista. Kyseisen hashtagin takaa löytyy kuitenkin paljon muuta, kuin pelkkää ruskettunutta ihoa ja sunbedillä nautittua samppanjaa. Nimittäin..

Kyseessä on yksi kalleimmista mahdollisista harrastuksista. Veneen ostosumma itsessään on lopulta aika pieni kuluerä todella korkeisiin käyttökustannuksiin nähden. Tiedän useita veneitä, jotka seisovat lopulta satamassa, sillä ajaminen on niin tolkuttoman kallista.

Pitkistä kynsistä ei venereissun jälkeen ole tietoakaan. Tuulisella säällä köysiä kiristäessä ja kaasuliedellä ruokaa laittaessa rakoista ja palovammoista sen sijaan on.

Aina on joku rikki. Vian ei tarvitse olla iso, mutta yleensä aina löytyy jotain pientä fiksattavaa, vaihdettavaa tai muuten vain päivitettävää.

Vaikka moottorivene ei ole niin säiden armoilla kuin purjevene, kaikkialle mennessä sää ja erityisesti tuulet on otettava huomioon. Ei ole aina itsestäänselvyys lähteä torstaina viideltä venereissulle jos suunta on vähänkin pidemmälle kuin lähirannikolle. Tuuli avomerellä on aivan erilaista kuin kotipihassa.

Varsinkin kahdestaan veneily isommalla veneellä on rantautuessa varsinainen urheilusuoritus. Tuttuun satamaan ajaa hyvällä säällä jopa yksin, mutta jos paikka ei ole etukäteen tiedossa, on edessä varsinainen treeni kun solmii useamman lepuuttajan, kiinnittää köydet sekä mahdolliset muut kiinnitykset ja samalla hyppii puolelta toiselle tätä kaikkea tehdessä. Todennäköisesti laituripaikka vaihtuu juuri viime hetkellä ja teet saman pian uudestaan.

Niin ne solmut ja köysien kiinnitykset on tosiaan aika hyvä osata.

Joka ikinen kerta kun köydet irtoavat laiturista, on ikkunoiden oltava kiinni ja irtotavaroiden pakattuna kaappeihin, jotka on tietty muistettava lukita. Tämä kostautuu hyvin pian jos sen unohtaa. Rauhalliset lähdöt ja rantautumiset skumppalasi kädessä musiikkia kuunnellen.. Not.

Veneen kannella on turha kuvitellakaan ottavansa aurinkoa matkavauhdissa. Takana sunbedilläkin tarkenee vain poikkeuksellisen hyvällä säällä, niillä jotka ovat Suomessa harvinaisia.

Dorka shortsi&t-paitarusketus on siis taattu.

Veneellä ei vaan mennä paikasta A paikkaan B. Sitä ennen on todennäköisesti suunniteltava ja piirrettävä reitti ainakin pidemmille matkoille ja opeteltava tietenkin vesillä liikkumisen säännöt ja merimerkit. Eikö ole hullua, että teoriassa kuka tahansa 16-vuotias saa ajaa venettä?

Rantautuessa vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tapaus mekko: Liian tiukka helma johtaa mitä todennäköisemmin putoamiseen veneen ja laiturin väliin, liian lyhyt helma taas paljastaa hetkessä alushousuvalinnan kun kyykistyt kannella, (jota tapahtuu rantautumisen aikana hyvin monta kertaa). Kevyt ja hulmuava helma sen sijaan nousee tuulessa ylös samantien.

Nm. Mekonhelma silmillä pudotin köyden veteen ja koko Itämerenportin ohikulkeva lautta näki mun vaaleanlilat stringit..

Silti, maailman paras tapa viettää kesää. 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian