Vene-elämän kääntöpuoli ja päivän ajatus

lauantai elokuu 25 2018

”Ihan ensi kautta ajatellen ja vaikka teille kaikille, jotka vietätte tänään venetsialaisia muulla kuin omalla veneellä..

Olisko joskus mahdollista sanoa edes kiitos? Olisko mahdollista tuoda omat juomat? Jotain syötävääkin ehkä, kun monille tuntuu toi ilmainen ruoka kuitenkin maistuvan. Ootko koskaan ajatellut, että joku siivoaa sun jälkiä joka ikinen päivä ja toisen vene ei oo mikään yleinen bajamaja? Jos sanotaan, että paperit roskiin, eiks se tarkoita että roskiin? Ootko koskaan ajatellut, kuka niitä vessoja availee tai ylipäätään pesee joka ikisen juhlitun illan jälkeen? Tai ajattelitko, että veneillä saatetaan tehdä joskus muutakin kuin juhlia, joten käyttäydy sen mukaisesti, että se on toisille kuin koti, ei mikään open bar.

Siinä vaiheessa jos mä tippuisin mereen tai satuttaisin itseni niin että saisin vertavuotavan haavan, en kyllä kuivais itseäni kenenkään untuvapeittoon. Huonoon säähän kannattaa Suomen kesässä myös varautua, ettei tarvitse aikuisen ihmisen varastaa toisten kaapista vaatteita ja kenkiä.

Hyvät teot maksaa itsensä takaisin. Mä oon tottunut maksamaan kyydistä, auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa sekä tuon lähes poikkeuksetta aina omat juomat kun johonkin lähden.

Toivottavasti tekin.”

Kirjoitin tänään tämän henkilökohtaiselle Facebook-tililleni ja ystäväni sanoi, että kirjoita toi sama blogiin, niin hyvä muistutus se on. Se on tosiaan sitä luksukselta näyttävän vene-elämän kääntöpuolta, jota suurin osa ihmisistä ei vaan ikävä kyllä ymmärrä. Mutta samoja ajatuksia voi soveltaa muuhunkin elämään. Ihan jo ystävän luona kyläilyyn tai kavereiden illanistujaisiin. Mä uskon, että hyvät tyypit muistetaan aina ❤️ Ihanaa viikonlopun jatkoa ja hyvää yötä Långvikista, me tultiin tänne veneellä rentoutumaan, sporttaamaan ja voimaan kaikin puolin hyvin, kaukana kaupungin hälinästä ja niistä venetsialaisista.


Loppu

maanantai elokuu 06 2018

Eilen päättyneeseen viikonloppuun päättyi monta muutakin asiaa. Tämä tähänastisen elämäni paras kesä ei toivottavasti kuitenkaan ihan vielä, mutta kesän venejuhlat ja juhlat oikeastaan muutenkin. Remontti (voi kyllä, kyllä, kyllä!) valmistui ja kaaoksen alta alkaa paljastua taas arki. Kahvin tuoksu ennen töitä, mitätänäänsyötäisiin -ongelmat, viikottaiset siivoukset ja yleensä aina väärään aikaan loppuva koiranruoka. Keittiön pöydällä odottava läppäri, aina liian likaiset ikkunat ja kalenteriin laitetut juoksulenkit. Säiden puolesta kesä jatkuu, mutta se huoleton aikatauluttomuus alkaa loppua. Mä alan itsekin kyllä olla aika loppu, vaikka haluaisinkin kesän vain jatkuvan. Yritän kynsin hampain pitää kiinni jokaisesta lämpimästä päivästä ja aina kun mahdollista, lähteä merelle.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mielelläni toisen päiväkodin kuukauden kesäloman tähän. Vielä yhden venereissun ja heräisin oikein mielelläni ulkosaaristosta aamiaiselle syömään pannukakkuja. Viikonloppuna otin kunnon irtioton vielä tästä arjesta. En edes muista olisinko koskaan pitänyt kolmen päivän breikkiä bloggaamisesta, mutta nyt oli sen aika. Mieli tosin on kokoajan kirjoittamisessa kiinni. Ajettiin kahdestaan veneellä Hankoon torstaina, yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Syötiin rapuja, juotiin viiniä, juhlittiin aamuun asti ystävien kanssa Poker Runissa (oltiin myös yöllä duunissa kebabkojussa :D)  ja kun lauantai-iltana lähdin myöhään kotiin autolla, olin aika hiljaista daamia. Sunnuntaina vietettiin äidin syntymäpäiviä, ja olin oikein onnellinen että skippasin viimeisen Hanko-iltani. Mun kesän juhlat on juhlittu, Flow nyt on vielä tulevana viikonloppuna mutta luulen, että laitan lipun myyntiin tai vaihtoehtoisesti otan tosi iisisti ja tulen ajoissa kotiin. Ei vaan huvita, paljon mieluummin käytän päiväni näistä keleistä nauttimiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiini. Siitä on tingitty nyt vähän turhan paljon ja se tuntuu heti. Päällimmäisenä on kuitenkin kokoajan mielessä kiitollisuus tästä kesästä. Näistä säistä, valmistuneesta remontista ja siitä, että on mahdollisuus olla veneellä. Tehdä sitä, mitä rakastaan, ja niiden kanssa, ketä rakastaa. Huomenna kirjoitan teille mun tavoista puhdistaa kehoa luonnollisesti kaikista ”myrkyistä” ja kesäturvotuksesta. Kun tuntee olon kevyeksi, jaksaa taas palata treeninkin pariin. Kirjoitin myös loppuviikolle postauksen raskauden aikaisesta liikkumisesta sekä treenin aloittelusta synnytyksen jälkeen. Tasan neljä vuotta sitten oli kolme viikkoa aikaa synnytykseen ja joka ikinen elokuu nuo asiat palaavat kirkkaana mieleen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria