Paras tapa viettää alkusyksyn ilta?

torstai elokuu 30 2018

Jos minulta kysytään, niin merellä. Tätä valoa on enää niin vähän aikaa, että haluaisin käyttää kaiken ylimääräisen vapaa-ajan ulkona siitä nauttien. Vaikka arki kiireineen tuntuu ajavan ohitse, kyllä se odottaa vielä muutaman illan. Varmasti viimeistään lokakuussa kyllästyn kotona olemiseenkin. Lähdettiin eilen illalla ihan ex tempore syömään Pihlajasaareen. Sama kai se missä sitä ruokaa tekee. Napattiin ruoat kotoa mukaan ja ajettiin Skattalta Pihlikseen. Potkittiin vähän jalkapalloa, katseltiin auringonlaskua ja lähdettiin takaisin kotiin. Paluumatkalla alkoi olla jo pimeää ja mietin, miten paljon pelkään jostain syystä pimeää vettä, vaikka merellä olenkin kasvanut. Pahin painajaiseni olisikin jonkinlainen luolasukeltaminen, hyh. Onneksi ei tarvinnut sukellella, eikä uidakaan pimeässä. Jalkapallo karkasin pieneltä pelaajalta, mutta ystävällinen veneilijäsetä toi sen takaisin. Vähän haikeana muistelin vielä helteisiä saarissa vietettyjä kesäiltoja, mutta onneksi on nimenomaan muistot. Kohta saa fiilistellä jo joulua ja sen jälkeen voi alkaa jo odottaa uutta kesää..

Menkää ihmiset merelle, vielä kun voitte. Pääkaupunkiseudulla ainakin on paljon saaria, joihin pääsee vielä vähän aikaa yhteysaluksillakin. Ei niitä reissuja tarvitse aina sen kummemmin valmistella, eilenkin kävin vain nopeasti salin jälkeen suihkussa, heitin trikoot ja hupparin ylle. Meikittömän naaman kaveriksi sopivat erinomaisesti mamman kutomat villasukat. Päivän kruunasi vielä puhelu rakkaalle isoäidille, joka hänkin nautiskeli alkusyksyn illasta meren rannalla. Soittakaa tekin, vielä kun voitte ♥ PS. Kuvat minusta on ottanut maanantaina 4 vuotta täyttänyt Micael, ihanaa saada pikku apulainen yksinäiseen blogityöhön.


Vene-elämän kääntöpuoli ja päivän ajatus

lauantai elokuu 25 2018

”Ihan ensi kautta ajatellen ja vaikka teille kaikille, jotka vietätte tänään venetsialaisia muulla kuin omalla veneellä..

Olisko joskus mahdollista sanoa edes kiitos? Olisko mahdollista tuoda omat juomat? Jotain syötävääkin ehkä, kun monille tuntuu toi ilmainen ruoka kuitenkin maistuvan. Ootko koskaan ajatellut, että joku siivoaa sun jälkiä joka ikinen päivä ja toisen vene ei oo mikään yleinen bajamaja? Jos sanotaan, että paperit roskiin, eiks se tarkoita että roskiin? Ootko koskaan ajatellut, kuka niitä vessoja availee tai ylipäätään pesee joka ikisen juhlitun illan jälkeen? Tai ajattelitko, että veneillä saatetaan tehdä joskus muutakin kuin juhlia, joten käyttäydy sen mukaisesti, että se on toisille kuin koti, ei mikään open bar.

Siinä vaiheessa jos mä tippuisin mereen tai satuttaisin itseni niin että saisin vertavuotavan haavan, en kyllä kuivais itseäni kenenkään untuvapeittoon. Huonoon säähän kannattaa Suomen kesässä myös varautua, ettei tarvitse aikuisen ihmisen varastaa toisten kaapista vaatteita ja kenkiä.

Hyvät teot maksaa itsensä takaisin. Mä oon tottunut maksamaan kyydistä, auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa sekä tuon lähes poikkeuksetta aina omat juomat kun johonkin lähden.

Toivottavasti tekin.”

Kirjoitin tänään tämän henkilökohtaiselle Facebook-tililleni ja ystäväni sanoi, että kirjoita toi sama blogiin, niin hyvä muistutus se on. Se on tosiaan sitä luksukselta näyttävän vene-elämän kääntöpuolta, jota suurin osa ihmisistä ei vaan ikävä kyllä ymmärrä. Mutta samoja ajatuksia voi soveltaa muuhunkin elämään. Ihan jo ystävän luona kyläilyyn tai kavereiden illanistujaisiin. Mä uskon, että hyvät tyypit muistetaan aina ❤️ Ihanaa viikonlopun jatkoa ja hyvää yötä Långvikista, me tultiin tänne veneellä rentoutumaan, sporttaamaan ja voimaan kaikin puolin hyvin, kaukana kaupungin hälinästä ja niistä venetsialaisista.