On hämmentävän hiljaista. Epätodellista, kuin ympärillä olisi jotain painavaa, maadoittavaa.

Heti ensimmäisenä päivänä oli päästävä hiihtämään. Siitäkin huolimatta, että lämpömittarin sininen oli pudonnut -26,5 asteeseen. Toppakerrosten alla suksin eteenpäin kyläläisen itse tekemiä latuja. Puhelin sammui samantien, mutta ne kenelle tiedolla oli jotain merkitystä, tiesivät kyllä missä olin. Vähäinen kaamosajan auringonpilkahdus laski nopeasti lumisten puiden taakse, kun etenin jääkylmällä ladulla. Ei saa pysähtyä, tai tulee liian kylmä.

Onneksi paikalliset hiihtävät täällä niin paljon, heidän ansiostaan 15 kilometrin matkalla on valot. Turistit eivät juuri näille laduille eksy, itsekin löysin ne muutama vuosi sitten vähän vahingossa.

Vesi jäätyi pulloon, ladun yli hyppivät metsän asukkaat. Lumivalkoiset, pupu, lumikko sekä hauskaa ääntä pitävät riekot. Tuntuu niin taianomaiselta, että metsän eläinten kadotessa takaisin hankeen, en voi olla ihmettelemättä ääneen. Olivatko ne tuossa, ihan oikeasti?

 

Kun katson harvaan pystytettyjen latuvalojen loisteessa taivaalle, huomaan ilman kimaltavan. Kuin hengittäisin tähtipölyä keskellä korvia huumaavaa hiljaisuutta.

Tällaista rauhaa ei ole missään muualla.

 

 

Lapin taiasta voisi kirjoittaa loputtomiin. Ennen kaikki oli toisin. Lappiin tultiin ryminällä viikoksi. Laukkuun pakattiin diskoon sopivia vaatteita, laskut päättyivät Tuikkuun ja Vinkkariin, kaupastakaan ei päässyt ulos ilman kaljaa. After skin venyessä aamuun saattoi seuraavan päivän valoisa aika mennä sängyssä. Illat olivat yhtä pizzaperjantaita tai tacotiistaita.

Enkä sano, että tämä on huono tapa elää Lappia. Se on vain erilainen kuin omani.

 

Mökillä aika pysähtyy. Kuin taikaiskusta kiire jää etelään jo laskutelineiden noustessa ylös. Kirpeän pakkaspäivän hyvänä puolena on pastellisävyissä näyttäytyvä taivas. Aamulla istun takkatulen ääressä odottamassa valoisaa hetkeä. Vielä se kestää noin neljä tuntia, kohta ei enää sitäkään. Vaikka jalat ovat hieman raskaat eilisestä lenkistä, innostus hiihdosta vie silti ladulle. Maailman puhtaimman ilman (tutkitusti, kyllä) hengittäminen tekee ihmeitä. Syntyy tilaa luovuudelle. Sille ominaisuudelle, jota on meissä kaikissa, mutta joka (tutkitusti, kyllä) katoaa stressin ja kiireen alle.

Tulee tilaa uudelle. Mielenrauhaa metri metriltä. 

 

 

Kaikki suurimmat oivallukseni, tärkeimmät ajatukseni ja ideani olen saanut Lapissa. Uskon, että kuka tahansa voi löytää täältä rauhaa ja inspiraatiota.

Olin nimittäin joskus juuri se turhamainen kaupunkilainen suorittaja. Kun sitten juon posket punaisina nokipannukahvia laavulla, en tunnista tuosta kuvailusta itseäni ollenkaan. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi haluan vuosi toisensa jälkeen päättää ja aloittaa uuden vuoden Lapissa. Olisin voinut lähteä Dubaihin katsomaan parvekkeelta, kuinka maailman korkeimmasta rakennuksesta ammutaan maailman isoimpia ilotulitusraketteja.

Halusin jäädä hiihtämään. Rauhoittua pohjoisen karussa luonnossa, pysähtyä ja hiljentyä. Levätä vuoden kiireet pois, ladata akkuja uuteen. Hengittää jokaisen soluni täyteen Lapin taikaa.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

”It’s beginning to taste a lot like Christmas..”

 

 

Ensimmäisen adventin myötä sain vihdoin itselleni joulumieltä. Ensimmäiset pakkaset tuntuivat kirpeänsuloisilta iholla, yhä useampaan ikkunaan, pihaan ja parvekkeelle syttyivät viikonloppuna jouluiset valot. Aivan pian siirrytään vuoden viimeiseen kuukauteen ja joulun odotus on virallisesti alkanut. Oma joulumieleni syntyy koristeista, valoista, joulun tuoksuista ja pienten lahjojen paketoinnista, mutta ennen kaikkea joulun mausta. Rakastan perinteisiä jouluruokia, mutta minulla ne kuuluvat vain joulun pyhäpäiville ja satunnaisille joululounaille. Rakastan muuten joululounaita, niitä saisi olla paljon useammin.

 

Kotona keittiössä valmistuvat kuitenkin hieman kevyemmät jouluherkut ja olen kehitellyt viime vuosien aikana kasan luottoreseptejä sokerittomista, maidottomista, gluteenittomista ja vegaanisista jouluisista tarjottavista. Keräsin aiemmin julkaisemiani reseptejä tähän yhteen postaukseen. Helppoja, terveellisiä ja hyvin yksinkertaisia ohjeita, näillä onnistuu ihan jokainen.

 

 

Vaihtoehto riisipuurolle tässä kirjoituksessa, vaikka riisipuuroa ei kyllä voita mikään! Mutta ei sitäkään ihan joka päivä syö. Tämä jouluinen versio kaurapuurosta on terveellinen ja tekee hyvää vatsallesi – ja sitä kautta luonnollisesti koko keholle. Terveellisen, puhtaan ruoan vaikutus mieleen ja aivojen toimintaan on jo tieteellisesti moneen kertaan todistettu.

 

 

Helppo taatelikakku, erikoismaininta – taatelikakku ei nimittäin yleensä ole helppo. Teen tämän usein hyvissä ajoin ennen joulua pakastimeen ja sulatan sen sitten joulupöytään. Rakastan tuota kuorrutusta, suosittelenkin tekemään siitä tupla-annoksen.

 

 

Juustokakkua mainiosti imitoiva terveellisempi joulukakku oli helppo valmistaa ja se sisältää kaikkea ihanaa, jota kehosi varmasti rakastaa. Täyteläisen pähkinäisen kakun raikastavat pakastetut karpalot.

 

 

Alkoholiton jouludrinkki on raikas vaihtoehto glögille. Ensimmäisellä kerralla kokeillessani sitä olin vähän epäileväinen – soodaa, omenaa, mausteita ja hunajaa? Kannatti kuitenkin kokeilla, lasi tyhjeni hetkessä. Kevyt ja todella fresh juomavaihto silloin, kun glögi alkaa jo kyllästyttää.

 

 

Näitä pähkinä-suklaapalloja aka snickerspalloja meillä on jouluisin aina tarjolla, säilyvät näppärästi pakastimessa ja sulatat ne ennen glögivieraiden tuloa. Näitä joutuu tehdä aina uudestaan ja uudestaan, sillä ne maistuvat meille ilman vieraitakin vähän liian hyvin.

 

 

Klassikkoreseptini, panna cotta, on tässä ohjeessa maidoton, mutta samassa reseptissä on myös perinteinen kermaversio. Se on todella helppo valmistaa etukäteen jääkaappiin. Tätä reseptiä on kehuttu paljon!

 

 

Lopuksi vielä kaunein joululeivonnaiseni, eli karpalokakku josta saa syötävän suloisen koristelemalla kakun pinnan joulumaaksi piparkakuilla ja rosmariinikuusilla. Sen ohjeesta olen julkaissut vain kesäisen mustikkaversion, joten tässä lopuksi jouluinen karpalokakku ilman maitoa, sokeria, gluteenia ja eläinperäisiä tuotteita.

 

JOULUINEN KARPALOKAKKU

 

Pohja

1 dl pähkinöitä (esimerkiksi pekaanipähkinät tai saksanpähkinät käyvät hyvin)

1,5 dl manteleita

100 g kuivattuja taateleita

Ripaus merisuolaa

Pullataikinan ystävä lisää myös hippusellisen kardemummaa

Täyte

5 dl liotettuja vaaleita cashewpähkinöitä (n. 30 min liotus riittää)

1 sitruunan mehu

1 dl sulanutta kookosöljyä

2 rkl kookoskermaa

loraus vaniljauutetta

6 rkl luomuvaahterasiirappia tai luomuhunajaa

1 dl kauramaitoa

1,5 dl karpaloita (pakasteesta)

Murskaa pohjan ainekset tehosekoittimella ja taputtele tasaiseksi massaksi leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 18 cm). Sekoita täytteen ainesosat karpaloita lukuunottamatta ja halutessasi käytä siitä 1/3 ensimmäiseen kerrokseen, josta tulee tällöin valkoinen. Sekoita marjat sitten loppuosaan täytettä ja saat kaksivärisen kakun. Jos haluat yksivärisen kakun, sekoita kaikki täytteen ainesosat ja levitä koko massa pohjan päälle. Varo, ettei täytteen koostumuksesta tule liian löysää. Pakasta kakkua 2-3 tuntia, tai vaikka yön yli. Anna kakun sulaa huoneenlämmössä tai hitaammin jääkaapissa. Koristele kun kakku on sulanut ja tarjoa heti. Raakakakku säilyy jääkaapissa vielä muutaman päivän – jos sitä sattuu jäämään jäljelle.

 

Tunnelmallista joulun odotusta, ja aina vähän taikaa ♥


 

Aamulla sähköpostiini kilahti erään alusvaatebrändin mainosviesti ”It’s BLACK FRIDAY!”. Ai tänään se nyt vihdoin on? Ensimmäiset mustan viikon tarjousmeilit tulivat jo viime viikon alkupuolella ja voin vannoa, ettei sähköpostini ole koskaan ollut näin täynnä mainoksia kuin se nyt on.

Black Fridayn ideahan on alunperin ihan kiva, superalennuksia juuri siinä joulumyynnin kynnyksellä, kun muutenkin pitäisi ostaa yhtä sun toista. Ajatella, alle puoleen hintaan joululahjat ja vielä ajoissa. Joulukuussa saa juoda vain glögiä ja ottaa iisisti.

Uskon, että näin ajattelivat amerikkalaiset kun he 60 vuotta sitten aloittivat mustat perjantait.

 

Black Friday tunnetaan nykyään joidenkin keskuudessa myös älä osta mitään -päivänä. Kapinoinnin tarkoituksena on tietysti vastustaa ylikulutusta ja sitä kannatan tietysti itsekin. Valtava määrä tavaraa vain ahdistaa. Lopulta ei tunnukaan enää miltään.

Ja se ahdistaa taas.

 

 

Siinä missä äänekkäästi huudetaan, että tänään en osta yhtään mitään ja kritisoidaan alennuskampanjoihin lähtijöitä, olisi ihanaa kun kaikki muistaisivat, että joillekin musta perjantai voi olla ainoa mahdollisuus saada se talvitakki tai uusi sohva tai se alusvaatesetti – koska se on kerrankin vähän edullisempi. Joku perhe saa tänä vuonna joululahjoja koska nyt leluja on mahdollista ostaa puoleen hintaan.

Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että joku ostaa sitä turhaa paskaa vaikkei todellakaan sitä tarvitse, mutta uskon Black Fridayn olevan joka vuosi meille kaikille mahdollisuus. Jos ei alehintaisiin ostoksiin, niin ainakin oman kulutuksen tarkasteluun.

 

Enkä nyt ala jeesustella, olen ostanut paljon sitä turhaa paskaa ja sittemmin hankkiutunut siitä eroon ja pyrin ostamaan nykyään pelkkää viisasta ei-paskaa, mutta silti tilasin hyvästä alesta jotain mitä ilmankin olisin voinut elää, mutta joka tekee kuitenkin elämästä vähän mukavampaa. Otan sen pois kategoriasta turhaa paskaa, sillä joskus tietyt pienet ostokset tuovat kuitenkin hyvää mieltä. Varsinkin jos ne ovat järkeviä ostoksia.

Toisaalta mietin myös näin vuoden suurimpana alennusmyyntipäivänä, ovatko esimerkiksi tietyt meikit tai kosmetiikkatuotteet lopussa (kaikki meikkaajat tietävät, että niillä on tapana loppua aina samaan aikaan..) sillä nyt niitä olisi järkevämpää ostaa kerralla kuin ensi kuussa kun ne eivät todellakaan ole alennuksessa ja silloin niitä viimeistään on ihan pakko ostaa.

 

Ihan pakko ei kuitenkaan ole lähettää viittäsataa sähköpostia Black Weekin tarjouksista kahta viikkoa ennen the Black Fridayta. Kuka enää tänään mitään ostaa, kun parhaat on viety päältä jo viime viikon maanantaina ja varsinaisesta alennuspäivästä jää vain paha maku? Stockan Hullaritkin pilattiin sillä, että ne kestävät nykyään ainakin viikon ja verkosta voi vielä ostaa varmaan seuraavallakin.

 

Loppuun vielä yksi ilmainen Black Friday vinkki – nimittäin kokeilepa shoppailla omalla vaatekaapilla. Kaiva esiin niitä vaatteita, mitä et oo käyttänyt pitkään aikaan. Vedä päälle vaikka väkisin. Jos tuntuu ihanalta ja uudelta, tadaa! Säästit hirveästi rahaa ja taas on uutta päällepantavaa. Jos taas sinulle tunkkaiselta ja vanhalta, nappaa kuva vaatteesta päälläsi, klikkaa johonkin lukuisista vaatteiden kierrätyssovelluksista (itse käytän Zadaata ja pidän siitä) ja pistä vanha hyvä kiertämään. Joku voi Black Friday -shoppailla sen kaapistasi ja maailma on taas vähän parempi paikka.

 

Seuraa vielä kysymys: Ostitko jotain Black Friday aleista?! Mä ostin, Lykolla (mainoslinkki!) oli nimittäin superaleissa kaikki mun loppuvat kosmetiikkatuotteet!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT (alennuksessa) TÄÄLTÄ