Hei oikein ihanaa ja energistä keskiviikkoa! Syyskuun viimeistä viikkoa viedään ja mua ei haittaa ainakaan yhtään ajan nopea kuluminen. Lokakuussa vihdoin ja viimein meidän remontti valmistuu ja elämä alkaa palata normaaliksi. Sitähän se ei ole ollut sitten viime talven, joten arjen tasaisuutta ja kotia osaa todella arvostaa. Vuosi 2020 heitti elämän kyllä ihan uusiksi. Samalla olen havahtunut siihen, että mulla on vapaa-aikaa kokoajan enemmän ja enemmän. Tähän suurin syy on tietenkin Miksun kasvaminen ja tietynlainen itsenäistyminen. Hän ei tarvitse jatkuvaa valvovaa silmää eikä haluakaan olla aina läsnä vaan mielellään touhuaa jo omia juttujaan itsekseen. Harrastukset vievät mennessään ja itse hyödynnän lapsen treeniajan liikkumalla silloin itsekin, jolloin aikaa säästyy sillä treenaisin ja lenkkeilisin joka tapauksessa Miksun treenien jälkeen. Ne pahimmat ruuhkavuodet täynnä pukemista ja jatkuvaa siivousta taitavatkin olla onnellisesti takana päin.

 

 

Samalla olen alkanut miettiä omia tulevaisuuden suunnitelmia. Olen niin tottunut tekemään koko ajan jotain ja olemaan jatkuvasti menossa ja liikkeessä. Olen onnekas, että saan tehdä päivätyötä ihanien ihmisten kanssa tulevaisuuden alalla, joka yllättää mielenkiintoisuudellaan ja käänteillään joka viikko. Mulla on kuitenkin ollut aina todella suuri halu ja intohimo auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Tiedättekö, saan ihan valtavasti itselleni siitä, kun joku kertoo täällä somessa innostuneensa vaikkapa salilla treenaamisesta tai juoksusta minun esimerkkini ansiosta. Se on jotain ihan maagista. Sairaanhoitajaopintojeni ja lyhyen sairaalatyöurani aikana sain tuntea auttamisen iloa konkreettisella tasolla paljonkin, loputtoman mielenkiintoisen ihmiskehon tietämyksen lisäksi se onkin suurin asia mitä tuosta työstä kaipaan. En tule ehkä koskaan jättämään päivätyötäni, mutta viime aikoina olen miettinyt mitä kaikkea voisin tässä sivussa tehdä, siis sellaista, joka tukisi näitä omia kiinnostuksen kohteitani ja jossa pääsisin auttamaan ihmisiä. Jotain hyvinvointiin liittyvää.

 

 

 

Olisi huippua tehdä töitä esimerkiksi ravintovalmentajana tai personal trainerina, saisin toteuttaa itseäni ja tehdä sitä, mistä kaikkein eniten nautin. Ihmisten auttamisesta, liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Nämä toki eivät vain yksinkertaisesti mahdu aikatauluihini, koska en kuitenkaan ole vaihtamassa päivätyötäni mihinkään. Olen selaillut lukuisia erilaisia hyvinvointivalmennuskoulutuksia läpi ja miettinyt, mikä voisi olla sellaista järkevää tekemistä. Toisaalta, pitäisikö nyt vain nauttia siitä että on enemmän aikaa eikä olla jatkuvasti menossa ja tekemässä johonkin? En vain oikein osaa, tai pikemminkin en halua vain olla. Enää kyse ei ole suorittamisesta, siitä olen päässyt onneksi eroon pitkän taistelun myötä, vaan siitä että nautin tekemisestä ja siitä, kun hommia ja tehtävää on sopivan paljon. Ehkä jo tämä näiden asioiden ääneen sanominen, tai pikemminkin julkisesti kirjoittaminen, auttaa omaa päätä ja ajatuksia selkenemään ja keksin, mitä merkityksellistä minä voisin vielä jatkossa tehdä. Olisi ihana kuulla myös teidän ajatuksia, mietittekö tekin tällaisia juttuja ja onko siellä muitakin, jotka voivat hyvin kun saavat paljon puuhaa ja pääsevät auttamaan muita? Miten olette ratkaisseet näitä dilemmoja? Ja jos joku näkee mut ihan ehdottomasti jossain tietyssä hommassa, kertokoon sen heti! :D

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Hei nyt ihan ensimmäisenä haluaisin kysyä teiltä, joilla mahdollisesti on jonkinlainen kuntosali kotona tai kuntoilutila/nurkkaus, miten se on toiminut ja ylipäätään, onko sille ollut käyttöä ja mitkä ovat must-jutut hankkia ja mitä juttuja ei niinkään tule käytettyä? Olen haaveillut omasta kotikuntosalista jo vuosia, oikeastaan siitä asti kun Miksu syntyi ja aloin treenata kotona hänen ollessaan vielä liian pieni hoitoon. Myöhemmin kyllästyin kotitreeneihin totaalisesti, toki meillä ei ollut hirveästi tilaakaan ja treenin tekeminen lelujen ja astioiden keskellä alkoi tuntua vähän väkisin vääntämiseltä. Päätin, että jos vielä joskus muutan johonkin siten, että saan yhden ylimääräisen huoneen, on se ehdottomasti kuntosali.

 

 

Kuntosali kotona on mahdollista toteuttaa pienemmälläkin budjetilla. Toki se vaatii silti sen ylimääräisen huoneen joka nyt ei ainakaan omaan henkilökohtaiseen asumisfilosofiaani ole aiemmin sopinut – olen nimittäin aina asunut mieluummin alueella jossa on ollut superkalliit neliöhinnat ja tinkinyt sen takia sitten mieluummin kodin koosta kuin sijainnista. Mutta, jos ylimääräinen huone sattuu olemaan, sen käyttötarkoitus kannattaa miettiä tarkkaan. Monilla on tuo huone vierashuoneena tai työhuoneena. Niillekin on toki paikkansa, mutta aktiivisesti treenaavalle – etenkin pienten lasten vanhemmille – kuntosali tai kuntoiluhuone voisi olla useammin käytössä kuin työhuone tai vierashuone. Toki iso kuntosali vaatii valtavasti tilaa, sillä laitteet ovat niin suuria. Mutta tangolla ja levypainoilla, kuminauhoilla, kahvakuulilla, käsipainoilla, jooga- ja jumppamatoilla sekä jumppapallolla pääsee jo todella pitkälle. Niille riittää pienempikin huone. Ennen kotikuntoiluvälineet olivat lähinnä ostos tv:stä tilattavia sängyn alle piilotettavia malleja, nyt oma pieni kuntosali kotona on suorastaan trendikäs. Uskaltaako joku ehdottaa man caven muuttamista pieneksi punttisaliksi?

 

 

 

Kun kävimme kesällä katsomassa tätä taloa, astuessani sisään tyhjään huoneeseen kiljahdin heti taloa esittelevälle myyjäpariskunnalle ”OMG! Gym!!” Näin silmissäni heti sen olevan sali. Ja sali siitä nyt tuleekin. Huone on suorakulmion muotoinen ja sen päätyihin onkin nyt asennettu peilit ja valaistus on vaihdettu uuteen. Tilaa on paljon, mutta sen ainoa ongelma on matala katto. Huone on alunperin suunniteltu varastohuoneeksi, jonka jälkeen talon myynyt arkkitehti suunnitteli sen elokuvahuoneeksi, mutta itse näin siinä heti sen kuntosalin. Loppuviikosta pääsemme suunnittelemaan Technogymin laitteiden maahantuojan kanssa salin varustusta, joten olisin kaivannut teiltä ideoita, mitä sinne oikeasti kannattaa laittaa? Matalahkon katon vuoksi en pääse ihan kaikkia haaveitani toteuttamaan, mutta täytyy vain soveltaa mahdollisimman paljon. Toivottavasti se on mahdollista. Koska pyöräilykausi on kokenut remontin takia ison takaiskun ja jäänyt aivan liian pitkälle tauolle, toivon että saisin pyörän talveksi salille traineriin ja voisin polkea sisällä. En tiedä mitä kaikkea saamme lopulta mahtumaan, mutta toivottavasti kokonaisuus on toimiva. Salijäsenyyttäni en missään nimessä aio irtisanoa, mutta kuntosali k0tona pelastaa ne kiireiset päivät, jolloin salille ei ehdi, mutta illalla kotona Miksun touhutessa omia juttujaan voin tehdä vielä treenin. Olisipa se jo valmis!

 

 

Inspiraatiokuvat: Technogym

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Yläkerta on kylpyhuoneiden viimeistelyä, walk-in-closetin kalusteiden kasausta ja verhoja vaille valmis – vihdoin! Koska itse olen niin innoissani siitä että vihdoin joku kohta näyttää edes valmiilta, halusin jakaa pienet sneak peek -kuvat. Kokonaisuus on valmis sitten joskus, onneksi on tullut remppailtua aiemminkin niin tietää että se loppuvaihe on onneksi aika nopea ja valmista tulee ihan hetkessä. Tuskallisen hitaat, näkymättömät työvaiheet ovat onneksi ohi ja enää on jäljellä lähinnä sitä kasaamista ja viimeistelyjä. Siivousta ja muuttokuorman purkamista odotellessa vaan. On muuten turhauttavaa kun ei itse voi tehdä mitään, mä kun viettäisin vaikka yömyöhään iltoja talolla kasaten kaappeja sun muuta. Luulen, ettei meidän kylppäreiden ja keittiön asentaja kuitenkaan ehkä tykkäisi jos menisin ”auttamaan”.

 

 

Kuluneen viikon aikana saimme uudet portaat ja kaiteet, ne on valmistettu tiikistä, jota pidetään muuten kuulemma maailman parhaana puulajina. Jaa-a, painavaa ja kuulemma teriä kuluttavaa ainakin. Meille se valittiin lähinnä värin takia, sillä se tulee sopimaan alakerran viinihuoneen hyllyihin sekä ulko-oviin, jotka on valmistettu samasta puusta. Tiikki ja sen ajan myötä muuttuva väri tuo mieleen veneiden kannet ja tykkään sen tunnusta jalan alla. ”Tiikipuu on kallist Viros, mut kannata laitta on se nii hieno” sanoi etelän aksentilla puhuva työmies. Ihana! Tosiaan, vaihdettiin myös vanhat ulko-ovet (pääovi sekä varasto) sekä niiden välinen seinäpanelointi. Tiikki vaalenee valon vaikutuksesta, joten nyt se on vielä vähän tumma mutta tykkään silti. Vanhat, koivun sävyiset Ikean lastulevyhyllyiltä näyttävät portaat saivat lähteä. Kaiteiden yläosa tehtiin myös tiikistä ja kokonaisuudesta tuli paljon parempi kuin kuvittelin, sopivasti ylellisen näköinen mutta kuitenkin lämmin.

 

 

Kipsityöt ovat melkein valmiita koko talossa ja voi että, voisin vain halata näiden tekijöitä joka kerta kun nähdään. Eniten meidän kodin ilmeeseen vaikuttava tekijä on kipsi ja voikin sanoa, että ne muuttivat koko talon ilmeen ja tyylin. Sain palan jugendtaloa kotiin ja juuri sitä fiilistä, jota unelmieni asunnossa olisi. Kaikki listat sekä katto- ja seinäkoristeet on tehty siis kipsistä. Kun kokonaisuus on valmis ja saan kunnon sisustuskuvat, teen kipsitöistä oman postauksen. Mutta katsokaa nyt – ruusuja ja leijonia, ai että! Just sopivan överi ja niin mun näköistä. Keskiviikkona asennettiin myös vihdoin meidän kokolattiamatot ja kun torstaina kiirehdin suoraan lentokentältä katsomaan taloa, olisi tehnyt mieli vain heittäytyä makaamaan lattialle. Se on ensisilmäyksellä täydellinen valinta ja uskon, että viileinä talviaamuina pidän siitä vieläkin enemmän.

 

 

Sähkötyöt ovat olleet iso osa remonttia, sillä niitä on tehty ihan valtavasti. Pistorasioita ja katkaisijoita on siirretty sinne tänne ja on vedetty sähköjä niin verhoille kuin kattolistojen led-valoillekin. Sivustaseuraajalle ehkä turhauttavinta ikinä katsoa kun mitään ei muka tapahdu, mutta samalla tehdään kuitenkin niitä kaikkein isoimpia asioita. Saatiin eilen muuttokuorma yläkertaan ja saan vihdoin omat tavarat käyttöön sekä oman tyynyn pään alle. Pikkuhiljaa ne löytävät paikkansa uusista kaapeista ja ehkä täällä kohta jo asutaan. Ensi viikolla saapuu keittiö (osissa tietysti haha) ja voi sitä onnen päivää kun kohta hanasta tulee vettä ja puuron saa keittää liedellä.. Lokakuusta tulee varmaan tähänastisen vuoden paras kuukausi ihan jo tällaisten juttujen takia. Remonttia en tee näin kyllä enää i-ki-nä.

 

 

 

PS. Perustan pian muuten ihan erillisen sisustustilin näille kotijutuille, joten jos remontointi ja sisustus aiheina kiinnostavat, pysyttele kuulolla. Jos talo ei ole sun juttusi, tulee sinne myös kaupunkikaksion remontointia – se saa aivan uuden ilmeen ja kokonaan uuden pohjaratkaisunkin. Sisustusjutuilla oma tarkoitukseni on inspiroida toteuttamaan omia unelmiaan ja haaveitaan, olivat ne sitten tyyliltään mitä tahansa. Nimittäin se mistä itse oikeasti pidät, ei koskaan mene pois muodista.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian