Millainen on hyvä äiti?

Ystäväpiiriini on syntynyt viime aikoina paljon lapsia. Sen myötä myös äitejä. On mukavaa huomata kuinka omanlaisia äitejä me kaikki olemmekaan. Olemmehan ihmisinäkin erilaisia. On hullua ajatella, että äitiys olisi kaikkien kohdalla samanlaista. Sen suhteen olin ennen lapsen saamista kovin kapeakatseinen.

Mutta kuka sitten on hyvä äiti? Uskonnon jälkeen äitiys on aihe, joka jakaa varmasti eniten mielipiteitä ja herättää ajatuksia. Oli niitä omia lapsia tai ei. Suomessa on ainakin vallalla käsitys, että hyvä äiti on jotenkin todella omistautunut. Lapsi on äidille tottakai maailman tärkein asia, jos ei ole niin siinä kohtaa voidaan alkaa puhua siitä huonosta äidistä. Mutta on suorastaan järjetöntä, että meillä on vallalla ajattelutapa, jossa hyvä äiti on juuri se täysin lapselleen omistautunut äiti.

Omasta mielestäni hyvä äiti asettaa lapsensa hyvinvoinnin aina etusijalle ja hänen maailmansa tärkein olento on se oma lapsi. Hyvä äiti antaisi henkensä lapsensa puolesta. Hän viettää aikaa lapsensa kanssa mielellään, ja nauttii siitä. Hyvä äiti ei kuitenkaan uhraudu eikä omistaudu liikaa. Hyvä äiti tietää, että maailmassa on muutakin. Hyvä äiti myös ymmärtää, että ne muut asiat ja niistä huolehtiminen tukevat hänen ja lapsenkin hyvinvointia. Jos lasta kasvattaa yhdessä kumppanin kanssa, tulisi hänet muistaa huomioida yhtä lailla kuin ennenkin. En halua yleistää, mutta aivan liian moni äiti tuntuu unohtaneen puolisonsa lasten saamisen jälkeen. Ei, ei, ei.

Keskustelimme eilen töissä aiheesta ja totesimme, että on valitettavaa joutua sanomaan ääneen, että tavallaan ymmärrämme esimerkiksi puolisoaan pettäviä pienten lasten isiä. Vaikken ilmiötä tietenkään millään lailla hyväksy. äiti voi muuttua hormonien vaikutuksesta aivan toisenlaiseksi ihmiseksi ja vaikka isän tehtävä on ymmärtää, jossain menee se raja. On helppo elää vauvan kanssa omassa äitikuplassa, mutta isä on se sama mies kuin ennenkin.

Vaikka sitä kuinka toistetaan, hyvän äidin elämässä tulisi olla muutakin. Että jaksaisi olla se hyvä äiti. Ja mahdollisimman hyvä puoliso. Onhan se lapsenkin hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä, että vanhempien suhde on onnellinen. Rakkauden ja rakastamisen mallin lapsi saa kuitenkin vanhemmiltaan.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
, ,
13 Comments
  • Miisukka
    Posted at 13:22h, 16 kesäkuun Vastaa

    Loistava kirjoitus :) Tulevana äitinä ajattelen samalla tavalla. Se omistautuminenkin täytyy olla rajattua. Siinähän hukkaa itsensäkin täysin jos vain ja ainoastaan omistautuu lapselle/lapsille, saati sitten parisuhteen. 

  • mirvaannamaria
    Posted at 13:34h, 16 kesäkuun Vastaa

    Hei kiva kuulla että sulla on samankaltaisia ajatuksia :) Tämäkin on asia, joka kannattaisi muistaa just jo raskausaikana. Ja pyytää vaikka miestä huomauttamaan sitten jos maailma alkaa olla liian rajoittunut vain vauvan ympärille. Ei sitä itse välttämättä edes tajua niiden äitihormonien keskellä!

  • Miisukka
    Posted at 13:43h, 16 kesäkuun Vastaa

    Hyvä pointti. Jäin itseasiassa miettimään tota, että kun nyt julistan tällaista niin sitten kuitenkin itse uppoudun siihen vauva-arkeen liikaa. Ehkäpä tosiaan vinkkaan miehelle asiasta :)

  • mirvaannamaria
    Posted at 14:24h, 16 kesäkuun Vastaa

    Näitä varoittavia esimerkkejä on PALJON! Tässäkin asiassa pieni ennakointi pelastaisi monelta kriisiltä :) 

  • KissanMinttu
    Posted at 14:55h, 16 kesäkuun Vastaa

    Tämä Suomeen rantautunut amerikkalainen uhrautuva äiti  -ihanne on kyllä mun mielestä jossain määrin johtaunut siihen, että kamalan moni linnoittautuu ”olen huono äiti” -lausahduksen taakse voidakseen omistautua myös itselleen. Oli mun mielestä ihanaa sitä kovasta arvostettua ja arvosteltua -kirjaa lukiessa, kuinka kirjan äidit julistivat ”olen äiti, mutta olen myös nainen, jolla on naisen tarpeet, en ole täydellinen äiti, mutta olen ihan hyvä äiti”. Sellaista asennetta haluaisi pullottaa ja jakaa synnärillä.

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:51h, 19 kesäkuun Vastaa

    Mä en oo edelleenkään lukenut sitä kirjaa! Mutta just noin sen pitäis mennäkin :) 

  • Taru Mari
    Posted at 19:01h, 16 kesäkuun Vastaa

    Mä oon välillä myös miettinyt hyvän äidin määritelmää. Mielestäni sitä on todella vaikea määrittää; mielestäni on aika riskiä määritellä joku hyväksi tai huonoksi jossain niinkin herkässä ja tärkeässä asiassa kuin vanhemmuus. :)

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:53h, 19 kesäkuun Vastaa

    Totta, hyvin sanottu :) Ja nimenomaan, niihin pitää panostaa ja paljon! Ja jos niin sattuu kaikesta huolimatta käymään, että parisuhde ei kestä, tulisi lapsen hyvinvointi asettaa etusijalle. On nimittäin paljon parempi olla kahden erillisen rakastavan aikuisen kanssa kuin yhden riitelevän perheen. 

  • Vierailija
    Posted at 14:36h, 18 kesäkuun Vastaa

    Vanhempien parisuhde on lapsen koti, ja sieltä hän saa mallin miten toista kohdellaan, huomioidaan, sovitaan riidat jne. Eli todellakin samaa mieltä.

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:54h, 19 kesäkuun Vastaa

    Aivan! <3

  • Neuvolantäti^^
    Posted at 09:47h, 19 kesäkuun Vastaa

    Aivan niin. Vanhemmiltaan. Syyllistäminen tai sormella osoittelu toisia perheitä ja heidän kasvatusmallejaan tai parisuhdettaan kohtaan ei kuitenkaan ole avaintekiä lasten/vanhempien hyvinvoinnille ja sen lisäämiselle.

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:59h, 19 kesäkuun Vastaa

    Kuten sanoin, vanhempia ja puolisoita on yhtä monta erilaista kuin meitä ihmisiäkin. Kenenkään toimintatapaa ei missään nimessä tule arvostella. Mutta on todella lapsen etu, että vanhempien suhde toimii ja he ovat onnellisia tahoillaan. Olivat sitten yhdessä tai eivät :)

  • Neuvolantäti^^
    Posted at 10:17h, 19 kesäkuun Vastaa

    Niin..silti jotenkin mieleeni tulee ensimmäisenä lukiessani samantyyppisiä ajatuksia kuin Lilyn Hyvä Äiti- blogikirjoittaja trkstissään ”Antaa kaikkien äitien kukkia”.

Post A Comment