Aina positiivinen? Vitut.

Sain ajatuksen tähän postaukseen äidiltäni. Hän on ihminen, kenelle edelleenkin 27-vuotiaana kiukuttelen kaikkein eniten. äiti on tavallaan kuitenkin aina se kaikkein läheisin, joten ikävän usein puran ärsyyntymiseni häneen aina tilaisuuden tullen. äiti sanoikin kerran, että minä, muka niin positiivinen, en välttämättä olekaan se niin kovin positiivinen. äiti, oot todella rakas etkä välttämättä edes tarkoittanut asiaa niin, mutta olet nyt väärässä ♥

Positiivinen on sanana jopa jotenkin ärsyttävä, voin kuvitella miten usein se näkyy esimerkiksi tiettyjen alojen työhakemuksissa. Silti voisin kuvailla itseäni ihan milloin tahansa sanalla positiivinen. Koska mä olen. Olen aina ollut hyvin optimistinen ja ajatellut asioiden järjestyvän kyllä, ennemmin tai myöhemmin. Pyrin aina löytämään kaikesta jotain hyvää ja ainoastaan elämässäni vastaan tulleet pettymykset ovat vieneet minua hieman pessimistisyyden suuntaan. Onhan se niinkin, että kun sitä kurjuutta kohtaa tarpeeksi, on aika hemmetin vaikea pysyä positiivisena. Ajattelutapani on kuitenkin lähtökohtaisesti hyvin optimistinen ja jaksan ihmeen hyvin pysyä useinkin positiivisena.

Pidän monet negatiiviset asiat bloginkin ulkopuolella. Tämä on itselleni sellainen hyvän fiiliksen blogi, paikka jossa negatiivisuuden voi hetkeksi unohtaa. Vaikka pyrin niin täällä kuin normaalielämässäni jatkuvaan positiivisuuteen, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti iloinen tai hyvällä tuulella. Ihan mieletöntä jos joku on, mutta en pysty siihen varmasti edes yhtä kokonaista vuorokautta. Olen myös sellainen, että jos jokin asia ärsyttää minua, mainitsen siitä HETI. Jos olo on millään lailla huono, sanon sen ääneen. Se helpottaa omaa fiilistäni, tosin se ei välttämättä aina välity muille. Ainakin koen olevani sen suhteen kovin aito.

Tätä päivää on kulunut vasta muutama tunti, mutta olen ehtinyt jo kirota elämän pikkulapsen ja kahden koiran äitinä moneen kertaan, purrut hammasta etten kiroilisi ehkä jo 20. kertaa aamun aikana lapseni kuullen ja olen myös synkistellyt muutenkin muutamaa ikävämpää juttua. Ja silti mä oon positiivinen. Jaksan kokoajan uskoa, että päivästä tulee kuitenkin kiva. Odotan innolla loppuviikkoa ja fiilistelen muutenkin tulevia juttuja. Halasin onnellisena pientä dagikseen jäävää poikaani ja rapsuttelin hymyssä suin koirille heipat lähtiessäni töihin.

Positiivisinkaan tyyppi ei ole aina positiivinen. Voisin kuvitella, että toiset saattavat ottaa jopa paineita tästä jos ovat tulleet huomatuksi positiivisena persoonana. Tunteensa näyttävä ihminen on aina kaunis. Niin aito, ja häntä voi tavallaan olla jopa helpompi lähestyä, pienistä kiukunpuuskista huolimatta. Oletteko te positiivisia optimisteja vai negatiivisia pessimistejä? Jos olette oivaltaneet, mitkä seikat vaikuttavat siihen kumpaan porukkaan kuuluu, olisi mielenkiintoista kuulla. Kasvatus, luonteenpiirteet, elämän ylä-, ja alamäet?

Nyt kuitenkin oikein positiivista päivää teille kaikille, snapchatin puolella olen tänään snäppäillyt ahkerasti ihan tavallisesta arkipäivästäni. Kurkkaa sieltä vähän näiden blogikulissien taakse, mitä arkeeni oikein sisältyy. Teen pian blogiinkin taas ”Päivä kanssani” -postauksen. Snäpistä löydät minut nimimerkillä mirvaannamarian. Haleja!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
6 Comments
  • CougarWoman
    Posted at 14:04h, 10 elokuun Vastaa

    Mä olen vissiin semmoinen. :D Olen nykyään lähes aina liikkeellä sillä asenteella, että kyllä ne hommat lutviutuu, ja jos ei, niin ei siihen yleensä kuole. Ei ole mitään hyötyä valittaa asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa (ja aika moniin kyllä voi, jos haluaa!), ja on ihan turhaa spekuloida, sillä se spekulointikaan ei vaikuta asioitten kulkuun. Yritän myös aina löytää kaikesta sen positiivisen puolen, ja minussa on myös ripaus fatalistia: ellei se onnistu, ei sen ollutkaan tarkoitus onnistua. En vain kertakaikkiaan enää viitsi stressata joutavista.  

  • mirvaannamaria
    Posted at 10:06h, 11 elokuun Vastaa

    Kuulostipa tutulta! Mulla on just tuolta menneisyydestä jäänyt se asenne, että nyt on kaikki oikeasti niin hyvin että kaikki turha kiukuttelu on ihan turhaa. Ja kaikesta ikävästä huolimatta se usko siihen, että asiat vaan järjestyvät on ihmeen vahva. 

  • Suvi K.
    Posted at 14:08h, 10 elokuun Vastaa

    24 tuntia vuorokaudessa hymynaamaisena pysyminen on yhtä kuin tunteiden tukahduttaminen, mistä ei tunnetusti seuraa mitääm hyvää. Ihmiselämään kuuluu se, että välillä kiukuttaa, surettaa, huolettaa ja suututtaa, ja eikä pakkopositiivisuus ole yhtään sen rakentavampi tapa käsitellä asiaa kuin vastoinkäymisistä lamaantuminen.

  • Glow And Edge by Krista
    Posted at 17:06h, 10 elokuun Vastaa

    Positiivisuus on hieno piirre ihmisessä, jos se on aitoa. En kestä hymypyllyssä teeskentelijöitä yhtään! Minä saatan joskus olla liiankin kiukkunen, mutta tykkään myös sanoa heti asiat, jotka ärsyttävät. Jos se tekee minusta ei niin positiivisen niin ei mahda mitään. Kuitenkin olen huomannut viime vuosien aikana tapahtuneidin isojen kriisien kohdalla, että vaikka vatvon ja itken niitä niin aina uskon, että asiat kuitenkin järjestyvät.

  • Taru Mari
    Posted at 20:41h, 10 elokuun Vastaa

    Mä ymmärrän hyvin tän tekstin pointin. Olen itsekin pohtinut paljon tätä asiaa. Itsekin olen sellainen ihminen, että päästän pahat fiilikset aika helposti ulos, mutta sitten usein jo se pelkästään helpottaa jonka jälkeen taas on hyvällä tuulella. :)

  • Janinaaa
    Posted at 00:21h, 11 elokuun Vastaa

    Positiivinen olen minäkin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että minulla olisi hymy päällä 24/7. Vaikka maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ja omakin elämä potkii joskus päähän, tähän mennessä se ei ole vienyt positiivisuuttani pois. Ja onneksi niin. Uskon, että itselläni on helpompi olla, juuri positiivisen asenteen takia. (En toki tiedä onko näin.) En kauan muista yksittäisiä pieniä harmituksen aiheuttaneita asioita.
    Mutta koska kuitenkin myös tiedostan kaiken paskan tässä maailmassa, olenkin aina sanonut että olen positiivinen realisti. Oman kokemukseni mukaan positiivisuuteen/negatiivisuuten vaikuttaa kaikki nuo mainitsemasi asiat, mutta ehkä eniten se oma synnynnäinen persoona.

Post A Comment