Mikä motivoi sinua tekemään töitä?

Kuka voi sanoa nauttivansa aina töihin lähtemisestä? En usko että kukaan, mutta olisi suotavaa että töissä olisi kuitenkin yleensä kivaa. Jokaisessa työpaikassa on hyvät ja huonot puolensa, eikä varmasti mikään duuni ole niin ihanaa, että siellä viettäisi kaiken vapaa-aikansa. Tavalla tai toisella inhottava työpaikka tai väärä ala ei varmasti motivoi työntekoon. Mikä sinua motivoi tekemään töitä?

Vastauksia nyt on varmasti yhtä paljon kuin vastaajiakin. Voisi kuvitella, että työstä saatu hyvä palkka eli raha motivoisi meitä eniten. Toisaalta kun ajatellaan, että olisi valittava kahden työn välillä, kumman valitsisit? Sen, jota teet täydestä sydämestäsi ja joka on intohimosi vai sen, mistä maksetaan paljon paremmin? Kun kysymyksen muotoilee noin, ei siihen olekaan enää niin vaikea vastata.

Toisaalta taas tehdystä työstä pitäisi saada sopiva korvaus. Monilla aloilla palkkataso on suuressa ristiriidassa työn vaativuuteen nähden. Erityisesti vaativasta ja raskaasta työstä tulisi saada kunnon korvaus, sillä tälläinen työ vaatii paljon enemmän sitä työmotivaatiota kuin ne vähän helpommat tehtävät. Tietysti sekin, miten koemme työn vaativuuden, riippuu yksilöstä.

Teemme töitä suurimman osan elämästämme. Yleensä sen vähintään kolmasosan päivästä. Työn on pakko olla kivaa, jotta jaksaa henkisesti arjen keskellä. Tälläisinä aikoina työpaikan valinta ja vaihtaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kävin tällä viikolla Kodin1 -tavaratalossa ja ajatukseni olivat myyjien puolella. Mikä ihme heitä motivoi olemaan niin ystävällisiä vielä viimeisinä aukiolopäivinäkin, kun suurin osa tietää jäävänsä pian ilman työpaikkaa? Tästä voisi ajatella, että ehkä myös se olemassaoleva työpaikka motivoi työntekoon. Kun se ei ole itsestäänselvää, osaa olla kiitollinen ja innostua siitäkin duunista, mikä ei välttämättä olisi aiemmin ollut se motivoivin paikka.

Minua itseäni on motivoinut työntekoon paikasta riippumatta ihanat työkaverit ja mukava työyhteisö. Olen aina pyrkinyt tekemään myös työtä, josta oikeasti nautin. Vaikka papereiden pyörittely ja koneen äärellä istuminen eivät välttämättä aina innostaisi, työssäni on paljon sellaista mikä innostaa ja miksi aamuisin sinne on mukava mennä. Tilanne ei ole aina ollut niin aiemmissa työpaikoissani. Periaatteessa mikään duunipaikkani ei ole ollut epämiellyttävä, mutta monet kerrat olen iltaisin tuskaillut seuraavan aamun herätystä. Vastaavasti taas sellaisessa työpaikassa en antanut läheskään täysillä itsestäni kaikkea, mitä olisin voinut. Ihminen joka viihtyy työssään, on motivoitunut ja haluaa pyrkiä parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen jatkuvasti. Tämänkaltainen työntekijä on työnantajallekin suoranainen aarre. Monessa paikassa johdon tulisi panostaa työntekijöiden viihtyvyyteen ja oikeanlaisen ilmapiirin luomiseen. Sillä ja hyvällä tiimillä on varmasti positiivinen vaikutus myös yrityksen kannattavuuteen.

Mikä sitten motivoi tekemään töitä yksin? Työ, joka on intohimo. Esimerkiksi minua motivoi kirjoittamaan blogia se, että rakastan kirjoittamista, kuvaamista ja kaikkea tätä vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa. Tekisin tätä, vaikken saisi tästä euroakaan. Kuten tuhannet muutkin. Kun tekee töitä vain itselleen, usein mieluummin jaksaa noustakin sieltä sängystä. Eikä odota sitä kuukauden kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Eräänä hellekesänä ollessani yrittäjänä minulle riitti hyvin vain viikon breikki. Silläkin välillä kävin aina toisinaan kääntymässä töissä. Yrittäjähenkisyys ei tietenkään ole kaikille välttämätön ominaisuus, mutta palkkatyössäkin voisi miettiä, että tätä juttua tekeekin itselleen, eikä sitä pomoa varten. Työstä voi motivoituakin aivan eri tavalla ja työn tekeminen on taatusti mielekkäämpää.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
13 Comments
  • Mia K.
    Posted at 22:16h, 11 elokuun Vastaa

    ˜† yrittäjyys on täälläkin verissä. En osaisi muuta :)

  • mirvaannamaria
    Posted at 23:25h, 11 elokuun Vastaa

    Eikä sitä ymmärrä kukaan ei-yrittäjähenkinen :) 

  • An
    Posted at 23:16h, 11 elokuun Vastaa

    Mun on jo tosi pitkään pitänyt kommentoida tänne mutta se on vaan jotenkin aina jäänyt tekemättä! Olen nimittäin löytänyt sun blogista tosi paljon inspiraatiota. Samaistun usein sun teksteihin ja musta on niin mahtavaa lukea rohkeiden ja määrätietoisten naisten ajatuksia elämästä (siltä ainakin vaikutat blogin perusteella).
    Mua motivoi työssä uteliaisuus, kehittyminen ja ajatus siitä että työstä on ehkä joskus jotain hyötyä jollekin. Viime aikoina oon kyllä ollut vähän epämotivoitunut työpaikalla, mikä luultavasti johtuu siitä että loma jäi tosi lyhyeksi. Mutta kiitoksia jälleen tästä motivoivasta bloggauksesta :)

  • mirvaannamaria
    Posted at 23:28h, 11 elokuun Vastaa

    Ihan mieletöntä kuulla, kiitos! <3 Määrätietoisuutta täältä kyllä löytyy, rohkeutta sitä kaipaisi toisinaan ehkä jopa vähän lisää.. 

  • An
    Posted at 10:03h, 12 elokuun Vastaa

    Rohkeus on toki aika suhteellista.. mun mielestä jo blogin kirjoittaminen on aika rohkeaa :D. Mutta toivottavasti löydät rohkeutta lisää aina tarvittaessa :)

  • CougarWoman
    Posted at 10:58h, 12 elokuun Vastaa

    Mä voin kyllä sanoa, että ellen nauttien, niin ainakin lähden töihin joka aamuMulla on ihan perus-toimistorottatyö ilman mitään intohimoja kivuta uralla ylemmäksi, nautin kun ei ole liikaa vastuuta ja kun sulkee työpäivän jälkeen oven perässään, ei yleensä hirveästi tule enää töitä ajateltua. 

  • mirvaannamaria
    Posted at 15:18h, 15 elokuun Vastaa

    Kuulostaa just niin ihanan tasapainoiselta ja siltä, että sä olet ihan oikeasti tyytyväinen. Ihana kuulla <3

  • Vierailija
    Posted at 14:26h, 12 elokuun Vastaa

    Minä tulin omassa työssäni pari vuotta siihen pisteeseen, että yhtään mikään siinä ei enää motivoinut minua. Ei työn sisältö, ei työkaverit eikä varsinkaan surkea palkka. Roikuin kuitenkin töissä, koska oli pakko. Ei sitä niin vain voi irtisanoutua, jos ei ole uutta työtä näköpiirissä. Totesin myös, etten tällä nykyisellä koulutuksellani saa kiinnostavampaa työtä. Päätin siis hakea yliopistoon opiskelemaan, ja onneksi pääsin!
    Nyt siis ”työni” on opiskelu. Ja se on aivan ihanaa. Saan opiskella asioita, joista olen erittäin kiinnostunut. Saan suunnitella itse aikatauluni. Tämä vapaus on yksi parhammista asioista tällä hetkellä. Raha on tietenkin nyt vielä tiukemmassa kuin töissä käydessä, mutta se ei juurikaan haittaa. Minulla on kuitenkin tarpeeksi, jotta saan katon pään päälle ja ruokaa vatsan täyteen. Nyt välillä päivät venyvät pitkiksi ja teen opiskelutehtäviä pitkälle yöhön, mutta sekään ei haittaa, koska nautin opiskelusta niin paljon. Työssäni pitkät päivät olivat todella raskaita, koska työ oli ihan pakkopullaa.
    Allekirjoitan ihan täysin mielipiteesi, että työn täytyy olla intohimo. Se on juuri näin! Jos tekee työtään ilolla, se antaa paljon.

  • mirvaannamaria
    Posted at 15:20h, 15 elokuun Vastaa

    Aivan! Ja mahtavaa, että uskalsit lähteä opiskelemaan. Uteliaisuudesta kysyn, mitä luet yliopistossa kun selvästi nautit siitä? :) 

  • Vierailija
    Posted at 14:27h, 12 elokuun Vastaa

    Rehellisesti sanottuna: Stressaavimpina aikoina en oikesti keksi montakaan syytä miksi teen tätä työtä. Kaikki töihin liittyvä ärsyttää ja seuraa minua vapaa-ajalle. Työpaikan (ja alan) vaihto käy silloin usein mielessä. Omasta mielestäni välitän vähän liikaakin, mulle on oikeesti väliä että meidän firmalla menee hyvin ja otan siitä oikeasti varmaan liikaa henkilökohtaisesti vastuuta.

  • mirvaannamaria
    Posted at 15:22h, 15 elokuun Vastaa

    Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja samalla aika tutulta. Mulla on moneen asiaan elämässä sellainen viha-rakkaussuhde. Tai elämä yleensäkin tuntuu siltä, että joko se on ihan mielettömän siistiä tai sitten ihan perseestä :D Ääripäät on ilmeisesti meidän molempien juttu! 

  • Työ
    Posted at 09:43h, 15 elokuun Vastaa

    Minulla tosiaan pitää tehdä ”töitä” sen eteen että viihdyn töissä…Olen yrittäjä, tulin yrittäjäksi yritykseen mieheni kautta ja aina tämän yrityksen omistaminen on ollut haavena. Nyt se on totta. Olen tehnyt töitä työpaikassa jossa aloin vihaamaan ihmisiä – otti päähän olla asiakkaiden paskakuppi ja olin iloton – otin loparit. Nyt töissä ei ole mitään muuta vikaa ”kuin” työyhteisö – joo ainut työkaverini on mieheni….kaipaan niin paljon välillä muita ihmisiä…Olen miettinyt paljon mitä työn pitäisi antaa minulle. Oikeasti yrittäjyyden ainut miinus minulle on ollut se, että vastaan kaikesta itse enkä voi sanoa että ”näin meidän on käsketty tehdä”.

  • mirvaannamaria
    Posted at 15:25h, 15 elokuun Vastaa

    Hihi, anteeks mut mua alkoi ihan naurattaa tuo ”ei ole muuta vikaa kuin työyhteisö – mies” :D Mä tulisin varmasti hulluksi jos työskentelisin mieheni kanssa kahdestaan! Heh. 

Post A Comment