Ei minunkaan pitänyt laittaa lapseni kuvia nettiin

Kaksi vuotta sitten laskin päiviä lapseni syntymään. Siihen oli silloin alle viikko. Olin aivan ehdoton siinä, etten missään nimessä laittaisi lapseni kuvia nettiin. Facebookissa nyt pitäisi varmaan jakaa tieto lapsen syntymästä, mutta ajattelin laittavani siihen kuvan söpöistä pienistä varpaista tai peiton alta pilkistävästä piposta.

No, vuorokausi syntymän jälkeen sain pidellä lastani ensimmäistä kertaa kunnolla sylissä. Räps, selfie! Hei, se avasi silmät – räps, uusi selfie! Klik, facebookiin! Siinä yhdellä kädellä näppärästi ekat kuvat nettiin, kun toisella syötin sylissäni olevaa vastasyntynyttä valvontaosaston nojatuolissa.

Sanna Ukkolan kirjoitus on puhuttanut tänään blogeissa ja somessa muutenkin. Aihe on pinnalla lähes säännöllisin väliajoin. Se jakaa kahtia. Tai no, toiset laittavat nettiin lastensa kuvia, joissa kasvot on peitetty. Ylläoleva esimerkkini kertoi, mihin minä kuulun. Minä, joka olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että lapseni kuvat päätyvät nettiin vasta, kun hän niitä itse sinne saa laittaa.

Mutta kun se pieni syntyi.. Hän oli tuhat kertaa suloisempi kuin olin koskaan osannut kuvitellakaan. Olin niin äärimmäisen ylpeä omasta lapsestani, että halusin jakaa sen vaikka sitten koko maailmalle. Täytyyhän maailmassa vauvakuvia olla. Ehkä olen itsekäs, kun ajattelen osaavani valita lapsestani sellaisia kuvia, jotka ovat hänen mielestäänkin ihan ok sitten myöhemmin. En jaa joka hemmetin hetkestä kuvia, ja kuvat ovat pääosin muita kuin kasvokuvia. Hyvällä maulla valittuja, vaikka itse sanonkin. Minun kantani on se, että näytän lastani toisinaan facebookissa, instassa, snäpissä ja täällä blogissakin. Fakta kun on, että ikävä kyllä kuka tahansa voi koska tahansa kuvata ketä tahansa ja halutessaan saa kuvat kyllä mihin vain. Facebookissa suurin osa päivityksistäni on yksityisiä, lapseni kuvat taitavat olla kaikki, mutta fakta on myös se, että yksikään asetus ei suojaa siltä, etteivätkö kuvat voisi silti päätyä vääriin käsiin.

Ymmärrän tätä toistakin näkökulmaa erittäin hyvin. Lapsen parastahan siinä ajatellaan. Minna kirjoitti todella asiallisen ja fiksun tekstin toiselta kannalta, kuin mitä itse olen nyt edustanut. Ja kyllä Sanna Ukkolan tekstissäkin oli paljon hyviä pointteja. En periaatteessa ole mistään varsinaisesti eri mieltä, ymmärrän tämän kortin kääntöpuolen todella hyvin. Moni lapseton on ottanut kantaa tähän keskusteluun ja ollut vahvasti lasten kuvien näyttämistä vastaan. Niinhän minäkin olin. Maailma ei ollutkaan sitten vain niin mustavalkoinen. Toivon, että lapseni ymmärtää sitten vähän isompana, että olen jakanut kaikki hänen kuvansa, olivat ne sitten maailman suloisimmista vihreistä silmistä tai tästä käkkärästä takatukasta, vain siksi, että olen hänestä aivan tavattoman ylpeä ja voisin esitellä suloisen lapseni koko maailmalle. äidin rakas.

Ja vaikken omaani sellaiseksi luokittelekaan, mitä olisivat perhe-, ja mammablogit ilman lasten kuvia? Jos lapsi häpeäisi myöhemmin jotain kuvaansa, hän häpeäisi varmasti myös sellaista, jossa hänen kasvonsa eivät näy. Kaameita muumisukkahousuja, hölmöä asentoa tai kokovartalohaalaria. Yritän kasvattaa hänet siihen, että yhtään kuvaa ei tarvitsisi koskaan hävetä. Ja että lapseni voi kertoa hänen olevan niin rakastettu, että niitä kuvia on haluttu jakaa. Hänen tarinansa alkaa siitä, ja hän voi jatkaa sitä sitten itse..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
8 Comments
  • KissanMinttu
    Posted at 07:59h, 23 elokuun Vastaa

    Hyviä pointteja, ja vaikka itse edustankin ”en näytä lapseni naamaa”-kantaa, olen toisaalta samaa mieltä kanssasi; Mitä olisivat vauvablogit ilman vauvoja. Ehkä hiukan tekopyhää minun kannaltani. Vaikka poikasi kasvot silloin tällöin näkyvätkin blogissasi, suojelet silti mielestäni hyvin hänen anonymiteettiään. Mun asenteeni on ehkä selitettävissä sillä, että olen itse tosi tarkka, millaisia kuvia annan itsestäni julkaista, ja oletan lähtökohtaisesti, ettei lapsenikaan halua itsestään julkaistavan kuvia, joita hän ei ole itse ensin ”tarkistanut”. Tää on varmaan jossain määrin myös kasvatuskysymys; Jos lapsi tottuu alusta asti, että äiti julkaisee itsestään paljon kuvia, lapsi varmaan hyväksyy helpommin myös itsestään otetut kuvat. Mun olisi tosi vaikea selittää myöhemmin bebelle, miksi sallin itsestäni vain edustavia kuvia, mutta hänestä saisi näyttää kaikkea hassua ja mahdollisesti noloakin.

  • mirvaannamaria
    Posted at 08:51h, 23 elokuun Vastaa

    Tuo on muuten ihan varmasti totta, että se miten suhtaudumme omien kuviemme julkaisuun heijastuu siihen, mitä ajattelemme tästä lasten kuvien julkaisemisesta :) Mä yritän kyllä myös aina tarkkaan miettiä jokaisen kuvan kohdalla, onko se ns hyvän maun mukainen. Ja luulen, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä vähemmän hän on myös täällä. Kauhulla odotan sitä aikaa kun hän saa omat sometilinsä, apua tuollaisista mä oon taas tosi tarkka, että mitä siellä sitten jaetaan :D

  • Taru Mari
    Posted at 09:26h, 23 elokuun Vastaa

    Olen itsekin miettinyt tätä paljon ja kirjoittanutkin tekstin

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:54h, 23 elokuun Vastaa

    Vaikea aihe, todellakin :) Mä oon taas miettinyt, että missä vaiheessa sitten lapsi on kykenevä päättämään, millaisia kuvia itsestään haluaa nettiin laittaa, eli ymmärtää kauaskantoisemmin seuraukset jne.. No, toisaalta ei moni aikuinenkaan sitä ymmärrä edelleenkään. 

  • Pamsu
    Posted at 10:00h, 23 elokuun Vastaa

    On niin hyvä, että tästä puhutaan! Samalla tulee vahvistettua ja selkeytettyä omassa päässään sitä politiikkaa, mitä sitten seuraavalle polvelle jakaa.

  • mirvaannamaria
    Posted at 10:06h, 23 elokuun Vastaa

    Hyviä pointteja! Ihanaa että olet ottanut lapsesi mukaan kuvien julkaisuun ja kertonut miksi/miten/mihin… Ei mikään itsestäänselvyys, hieman kulmakarvoja kohotellen olen katsellut kun facebook-kaveri on jakanut jo lähemmäs kymmenenvuotiaan lapsensa naku-uintikuvia. 

  • Juliaihminen
    Posted at 12:24h, 23 elokuun Vastaa

    Toi mitä sanoit, että tämä asia ei ole niin mustavalkoinen, on ihan naulan kantaan. Ennen lapsen saamista mäkin ajattelin just, että pitää suojella yksityisyyttä henkeen ja vereen jne. Mutta sitten kun lapsi on niin iso osa elämää, ja itse on tottunut viettämään omaa elämäänsä aika lailla somessa, niin väkisinkin tekee mieli laittaa jotain kuvia ja huomioita. En todellakaan sano, että se on lapselle jotenkin parasta, mutta en kyllä oikein näe, että se niin mega haitallistakaan olisi. Juttu ei ole mustavalkoinen, eikä ehkä niin kuoleman vakavakaan, vaikka siitä sellaisena vähän puhutaan.

  • MinnaM
    Posted at 15:11h, 23 elokuun Vastaa

    Hei ja kiitos blogini linkkaamisesta, kiinnostavaa keskustelua täälläkin kiinnostavasta aiheesta. 

Post A Comment