Auttakaa mua nyt tykkäämään tästä syksystä..

En tiedä miksi, vaikka kuinka yritän ajatella niitä kynttilöitä, viltin alla makailua, iltateetä, punaviiniä, paksuja neuleita ja vaikka niitä oman pihan omenoista tehtyjä herkkujälkkäreitä, en saa itseäni edelleenkään ihan aidosti pitämään syksystä. Katsokaas, kun..

Kynttilöitä on aika turha yrittääkään polttaa kun kotona on kaksivuotias lapsi. Kun lapsi menee nukkumaan, saatan sytyttää korkeintaan yhden tuoksukynttilän, joka unohtuu sitten tunneiksi palamaan ja kuudenkymmenen euron tuoksuva kynttiläni on pian haihtunut savuna ilmaan. Saan tietysti jälleen kerran yhden kivan lasipurkin lisää huulipunilleni. Ei nyt liiemmin lämmitä mieltä.

Viltin alla makailu on toteutunut viimeisen vuoden sisällä muistaakseni kahdesti. Molemmilla kerroilla ihan yksin, keskellä päivää. Kuumeessa. Yritä siinä ajatellakin jotain romanttista kun koitat saada varpaita piiloon kylmältä ilmalta eikä vilttiä tunnu riittävän niillekään. Saati jonkun toisen varpaille. Seuraa sinne nyt on ihan turha yrittää saada muutenkin. Koska kiire, koska kuuma, koska aina jotain muuta..

Iltetee ehtii oikeastaan aina jäähtyä tai se värjää hampaat. Viimeistään kupillisen loputtua on järkyttävä pissahätä ja todennäköisesti huomaat vielä juoneesi kofeiinipitoista teetä, joka valvottaa vähintään kahteen.

Punaviiniä tulee juotua lähinnä viikonloppuisin. Silloinkin niin paljon, ettet lopulta edes muista juoneesi. Jos muistat, ei tee hetkeen mieli juoda yhtään enempää.

Paksut neuleet ovat ajatuksena ihan jees, mutta jos et satsaa useiden satojen eurojen laadukkaaseen kashmirneuleeseen, ennen ensimmäistä pesua nukkaantuva tai kutittava neule lähinnä vain vituttaa.

Ne omenajälkkärit jäävät yleensä tekemättä ja muistat ne pakastimessa olleet omenat vasta sitten, kun tyhjennät sitä pakastinta sitten ensi kesänä mansikoita varten. Niitä, jotka unohdit ostaa tänä kesänä.

älkää käsittäkö väärin, en mä nyt oikeasti ole näin negatiivinen. Kunhan nyt puran vähän kehnoa päivääni. Yllättäen suurin osa mun elämäni parhaimmista jutuista on tapahtunut jostain kumman syystä juuri syksyllä.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
3 Comments
  • KissanMinttu
    Posted at 07:02h, 31 elokuun Vastaa

    Mä niin ymmärrän sua tässä asiassa. Syksy on mun inhokkivuodenaika, ja juurikin samankaltaisista syistä jää perinteiset syksyfiilistelyt tekemättä (vaikka meillä kynttilänpolttoa estää lähinnä kissat). Ainoa lääke, jonka voin tarjota on: Rakastu johonkin kirjasarjaan, joka on niin pitkä, että sen lukemiseen menee koko syksy. Kirjan lukeminen hillityssä syksyvalaistuksessa tai kesän viimeisen auringonpaisteen valossa on ainoa järkevä tekeminen, mitä syksylle voi suunnitella.

  • mirvaannamaria
    Posted at 11:34h, 31 elokuun Vastaa

    Olispa joskus aikaa lukea.. Haha, aina sitä jostain löytyy kun tekee. Mulle realistisempaa tosin on yksi kirja sen kokonaisen sarjan sijaan. Aloitin just Marianne Stolbowin Vanhempieni kaltaisen, ehkä jouluun mennessä se on luettu.. Kirjat kuuluu kyllä syksyyn, oot oikeassa! 

  • Mia K.
    Posted at 19:52h, 31 elokuun Vastaa

    Heiii.. ;) ihana lukea ihan ns inhimillisiä ihmisen ajatuksia! Sitäpaitsi, mä luin rivien välistä kyllä isosti huumoria ˜†˜†˜†

Post A Comment