VASTAUKSET KYSYMYSPOSTAUKSEEN

Te kysyitte, nyt mä vastasin. Ensinnäkin kiitos kovasti kysymyksistänne, niitä tulikin hurjan paljon siihen nähden, etten osannut olettaa läheskään tuollaista määrää. En jaotellut kysymyksiä ja vastauksia mitenkään, ne ovat ihan siinä järjestyksessä missä ovat tulleetkin. Kuten jo kysymyspostauksessani mainitsinkin, vastaan vain niihin jotka liittyvät itseeni tai blogiini. Esimerkiksi lapseni isän työasiat tai muut henkilökohtaiset asiat pidän edelleen poissa blogista. Syitä tähän kysyttiin, vastaus löytyykin tästä postauksesta.

Haluisitko/tykkäisitkö olla mallina? Minkälaiset kuvat ois sun juttu? Minkälaisista kuvista tykkäät yleisest?

En pidä itseäni ollenkaan kuvauksellisena enkä liiemmin viihdy kameran edessä. Tykkään siitä, että blogissa on omia kuviani sillä itsekin pidän blogeista joissa kirjoittajasta on säännöllisin väliajoin kuvia (jotenkin ehkä helpompi samaistua/ymmärtää, kuka sitä blogia oikein kirjoittaa?) ja tämän linjan haluan pitää omassanikin. En siis ikinä voisi kuvitella olevani malli, tämän epäkuvauksellisuuteni ja kroppanikaan puolesta. Yleisesti ottaen pidän huolitelluista kuvista, mutta myös aidot tilannekuvat ovat kivoja. Värikkäät, viimeistellyt ja sopivasti käsitellyt (tällä tarkoitan nyt värien säätöä jne, ei mitään kunnon photoshoppausta) kuvat ovat sitä mistä pidän.

Oon jo pitkään miettinyt, että mitä teet työksesi? Näkisin sut jossain sisustusliikkeessä, koska sun kotisi on vaan kuvista päätellen todella tyylikäs, mutta tuo varmaan on vain arvaus :)

Rakastan kyllä sisustamista ja kaunista kotia, mutta alalla en ole koskaan ollut. Tällä hetkellä teen ihan perus toimistotyötä maanantaista perjantaihin, toisinaan saatan vielä tehdä lisäksi keikkatöitä sairaanhoitajana jos siihen vain on aikaa ja mahdollisuus.

Kauanko olitte seurustelleet kun tulit raskaaksi? Miksi lapsi on blogissa esillä mutta mies on piilossa, piilotteletko sinä häntä vai toivoiko hän itse ettei näy eikä kuulu blogissa?

Oltiin seurusteltu semmoiset reilut kolme kuukautta muistaakseni, haha! Ei ihan se perinteinen perheen perustaminen mutta kaikki meni lopulta paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Meille oli oikea ratkaisu tehdä lapsi noin ajoissa. Kasvoimme siinä raskausaikana ihan ainutlaatuisella tavalla yhteen. Lapsi on blogissa, sillä hän on niin valtavan iso osa elämääni että tuntuisi oudolta pitää hänet kokonaan pois täältä. Vaikka mies on myös tietysti iso osa elämääni, hän ei ole täällä koskaan, sillä tämä on minun blogini, ei hänen, enkä halua esitellä täällä toisia aikuisia ihmisiä tai heidän elämäänsä. En ole koskaan edes kysynyt, mutta tuskin hän itsekään haluaisi kertoa itsestään blogipostauksissani. Ja jos haluaa, perustaa sitten ihan oman bloginsa. Tämä linjaus oli minulle jotenkin ihan itsestäänselvyys jo ennen blogin perustamista. Jokainen tyylillään, en millään lailla paheksu bloggaajia, jotka esittelevät koko perheensä ihan avoimesti.

Tuota lapsen saamista koskien, kun itsellä alkaa olla ajankohtaista lapsen hankinta. Niin miten toivuit tai koit sen sektion? Minä nimittän sen haluaisin itsekkin, enkä viitsi lukea netin keskustelupalstoilta vain niitä ikäviä juttuja tai kysyä kun vastaukset on taas sitä luokkaa että hohhoijaa :D

Suunniteltu sektio kokemuksena oli ihan 10+, lukuunottamatta muutamia komplikaatioita, mutta äärimmäisen synnytyspelkoisena se oli minulle ehdottomasti paras ratkaisu. Tätä puoltaa myös se, että sektiolleni oli todella jokin syvempi tarkoitus, lapseni olisi voinut kuolla jos sektiota ei olisi tehty juuri tuona päivänä. Se on iso leikkaus ja siihen nähden esimerkiksi kipulääkitys on aivan onnettoman pientä. Siis ihan käytännössä käsikauppalääkkeillä piti pärjätä. Niillä kuitenkin selvisi ihmeen hyvin! Kotona söin lääkkeitä vain muistaakseni 3-4 päivää. Pahinta oli sängystä nouseminen ja se, ettei kahteen viikkoon voinut nukkua kuin selällään. Kolme päivää sektiosta kävin jo vaunujen kanssa kaupassa. Mitä nopeammin nousee ylös, sitä nopeammin myös toipuu. Ensimmäisenä iltana kätilö talutti minut vessaan ja oksensin joka kerta kun nousin istumaankin. Mies kuitenkin käytännössä pakotti minut liikkeelle, mutta se kannatti. Kaksi päivää sektiosta kävelin jo ihan sujuvasti ja solmin kengännauhatkin kotiin lähtiessä itse. Henkiset traumat jäivät ainoastaan sen puudutuksen laittamisesta, kun anestesialääkärillä meni vähän pieleen. Lapseni joutui vuorokaudeksi valvontaosastolle tarkkailuun hengitysongelmien takia jotka todennäköisesti johtuivat osittain myös sektiosta, mutta tosiaan hän olisi voinut kuolla ilman sitä. Tulipa pitkä vastaus, tästä voisi joskus tehdä ihan oman postauksensa. Mutta lyhyesti vielä loppuun, kokemuksena itse sektio oli pahempi kuin ajattelin, mutta toipuminen taas paljon helpompaa.

Onko sulla sisaruksia? Haluaisitko enemmän lapsia? Missä päin haluaisit asua Helsingissä? Mitähän tulee vielä mieleen. Bloggaamisesta, käytätkö paljon aikaa blogille? Mitä tavoitteita sulla on blogin suhteen?

Mulla on mua vajaat kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. En halua enempää lapsia, tietenkään ei koskaan pidä sanoa ei koskaan mutta nyt tuntuu vahvasti siltä. Viihdyn täällä Eiran ja Ullanlinnan alueella ihan älyttömän hyvin, enkä osaisi nyt edes kuvitellakaan asuvani missään muualla. Aiemmin asuin tuossa puolen kilometrin päässä yksinäni ja onneksi ei sitten ollut pitkä matka muuttaa tähän kotiin. Blogille käytän aikaa todella vaihtelevasti, varmaan max. pari tuntia päivässä, joskus jos päätän pitää blogivapaapäivän niin käyn vain nopeasti lukemassa kommentit jos sitäkään. Tavoitteena blogin suhteen on tuottaa kokoajan laadukkaampaa sisältöä, oppia kuvaamisesta ja kirjoittamisesta aina vain lisää ja saada tästä itselle hyvää fiilistä.

Minne haluaisit matkustaa? Mikä on ollut sun suosikki kohde? Miten usein matkustelette ja miten se on töiden puolesta mahdollista?

Mulla ei ole oikein mitään ihan tiettyä, ehkä joku Bora Bora olisi sellainen bucket list -juttu. Afrikkaan ehdottomasti safarille vielä, ja Australiaan olisi kiva päästä vähän pidemmäksi aikaa. Voisin kiertää koko maapallon vielä joskus.. Suosikkini niistä, joissa olen käynyt on ollut ehdottomasti kaupunkirakkauteni New York. Dubaista pidän sen helppouden ja sään takia ja ehkä siksi, että sinne liittyy niin paljon hyviä muistoja. Yllättäjä oli Hong Kong, johon voisin hyvin kuvitella vielä joskus meneväni. Matkustellaan vaihtelevasti, joskus on saattanut kuukauden sisällä olla parikin reissua, ja toisinaan sitten taas kuukausia ihan vain kotona. Työt tulevat mukana, niistä ei oikein koskaan pääse ihan täysin irti.

Mä kysyisin että mistä kennelistä sun chihut on? Itselläni on ollut niitä nyt 15 vuotta, tällä hetkellä 3 narttua. Olen kasvattanut rotua omalla kennelnimellä. Rapsut haukuille! :)

Tytöt saivat rapsutuksensa ja tyytyväisinä suorastaan hymyilivät kiitokseksi, hih. Frida ja Cara ovat molemmat Helmiäisen Kennelistä :) Frida Helmiäisen Alice Cullen ja Cara Helmiäisen Cartier. Chihuahuat ovat ihan parhaita!

Milloin ja miksi päädyit hankkimaan silikonit? Missä ne laitettiin ja olitko tyytyväinen lopputulokseen, palveluun jne? Oletko ottanut esim. täyteaineita tai tehnyt muita kauneuskirurgisia operaatioita?

Päätin jo alle parikymppisenä että haluan kyllä joskus isommat tissit. Omia kun ei juuri ollut ja mitä enemmän liikuin ja treenasin, sitä vähemmän oli tietysti rasvakudosta. Mut leikattiin Suomessa Helsinki Clinic -nimisellä klinikalla ja olin kaikkeen aina palvelusta lopputulokseen ihan 100% tyytyväinen. En koskaan menisi leikkaukseen missään muualla kuin Suomessa. Täyteaineista olen ottanut ainoastaan hyaluronihappoa huuliin toisinaan, hyvin maltillisia määriä. Tämä alunperin siksi, että huuleni ovat epäsymmetriset, sillä ollessani 17-vuotias minua puri koira kasvoista. Vaikka plastiikkakirurgi tikkasi silloin huuleni, myöhemmin aikuisiällä niistä näki epäsymmetrisyyden aina. Todennäköisesti siksi, koska olin vielä silloin niin nuori kun tämä tapahtui. Myöhemmin sitten ihan silkkaa turhamaisuuttani olen täyttänyt huulia kun totuin niiden täyteläisimpään muotoon. Ja vaikka tätä ei kysytty, ihan kaikki ulkonäkööni liittyvät operaatiot olen maksanut ihan itse. Tästäkin olen kuullut jos jonkinlaista spekulaatiota.

Onko sulla ns. 5 vuoden suunnitelmaa? Mitä haaveita sulla on tulevaisuudelle?

Ei sitten mitään suunnitelmaa! Toivon, että tulevaisuudessa saan olla ylpeä ihanasta pojastani ja että saamme elää terveinä ja voida hyvin vielä monta vuotta. Mitään tiettyjä haaveita ei ole, haluan vain olla onnellinen ja tehdä asioita, joista nautin. Sanotaanko nyt vaikka että lisää koiria ja kesät veneessä Ahvenanmaalla!

Mitä paheita sulla on?

Hillitön makeanhimo aina silloin tällöin ja humalassa tupakointi.

Vaatteet, joita et ikinä pukisi päällesi?

Olen sanonut niin monesta vaatteesta, etten ikinä pukisi sitä ja myöhemmin se on nähty ylläni kuitenkin. Hmm, ehkä 3/4 mittaiset leggingsit ja niihin yhdistetty sellainen puoliksi pepun paljastava tunika. Never!

Mikä oli ensimmäinen merkkilaukkusi?

LV:n Neverfull monogram -kuosilla.

Minkälainen oppilas olit koulussa?

Ihmeen hyvä siihen nähden, etten oikein jaksanut aina keskittyä enkä oikein ikinä tehnyt läksyjä. Mulla on todella hyvä muisti, joten se on auttanut paljon koulujutuissa.

Ootko enemmän suunnittelija vai päivä kerrallaan -eläjä?

Molempia. Suunnittelen paljon sellaisia päivittäisiä juttuja ja aikataulutan menojani, mutta en taas osaisi kuvitella yhtään mitä teen esimerkiksi tulevana talvena. Eli sanotaanko että pidemmällä aikavälillä päivä kerrallaan -eläjä ja lyhyellä aikavälillä suunnittelija.

Tavallisin aamu- ja iltapalasi?

Aamupalaksi aina puuroa. Joko tuorepuuroa tai perus lämmin kaurapuuro chiasiemenillä ja kookosöljyllä. Tämä siis ihan missä päin maailmaa tahansa. Olen kuulkaa raahannut esimerkiksi Indonesiaan omat kaurahiutaleetkin mukaan! Ja kahvia, aina. Ilman sitä olen suorastaan pirullinen. Iltapalaksi sitten taas ihan mitä milloinkin. Esimerkiksi eilen söin kakkua.

Kuinka usein syöt herkkuja?

Varmaan joka päivä jotain pientä!

Kuinka usein käytät alkoholia ja paljonko kerralla?

Riippuu todella paljon ajankohdasta ja siitä, onko juhlia tai muita tapahtumia. Kesällä ehkä enemmän, samoin pikkujouluaikaan. Alkuvuodesta saattaa mennä helposti parikin kuukautta ihan kiltisti kotona. Määrää en osaa arvioida sitten ollenkaan. Yleensä liikaa, haha!

Mitkä ovat lempi alkoholijuomasi?

Teatterissa se on vodkasooda puristetulla limellä koska se kuulostaa fiinimmältä, mutta.. Kossuvissy menee ihan yhtä hyvin! Ja espanjalaiset viinit.

Pahin kokemus jonka oot kokenut?

Mun rakkaan isän äkillinen kuolema.

Paras ruokakauppa?

Arkisin käyn ehkä eniten Bulevardin S-marketissa joten sen puolesta se, että tiedän missä mikäkin on. Mutta ehdottomasti koko Suomen paras ruokakauppa on Ruoholahden Citymarket, ihan ansaitusti. Enkä ole ainut joka on tätä mieltä, se on ihan huippu!

Minkä laukun haluaisit seuraavaksi?

Tarvitsisin sellaisen duunilaukun, minne mahtuisi hyvin kaikki paperit, läppäri jne. Jonkun yksinkertaisen tyylikkään. Mulla ei ole mitään tiettyä malli/merkkihaavetta ollutkaan vähään aikaan. Joku rantakassi täytyy varmaan ostaa viikonlopuksi! Millä kameralla kuvaat? Olympus Pen E-PL7 ja siinä objektiivit 25 mm, 45mm 14-42 mm sekä laajakulma. Vaihdellen, riippuen kuvattavista jutuista! Miten hoidat ulkonäköäsi? Näytät aina snäpissäkin niin freshilta vaikket olisi kauheasti meikannutkaan :) Ai kauhee, mä oon siellä välillä juuri heränneenäkin ja muistutan lähinnä sitä Rölli-peikkoa! Syön hyvin, nukun hyvin, pesen nykyään meikit aina nukkumaan mennessä – paitsi juhlailtoina.. Kuorin säännöllisesti ihon, teen kasvonaamioita, kuivaharjaan vartalon ihon, käytän suolasaippuaa ja suosin paljon luonnonkosmetiikkaa. Värjään säännöllisesti hiuksia ja huollan ripsipidennyksiä, pyrin pitämään kynnet aina siististi viilattuna ja lakattuna, käyn kasvohoidoissa ja käytän laadukkaita kotihoitotuotteita. Mitähän vielä.. Pidän paljon meikittömiä päiviä! Ja tietysti liikun säännöllisesti ja ulkoilen paljon.

Mistä olet kotoisin? Olen käsittänyt että olet sairaanhoitaja, mitä pidät työstäsi? Missä työskentelet hoitajana? Mitä ammatteja pohdit ennen kouluttautumistasi ja missä muissa ammateissa voisit kuvitella työskenteleväsi?

Olen syntynyt Lahdessa, mutta asunut lapsuuteni/nuoruuteni Kaakkois-Suomessa (Hamina, Kotka) ennen kuin muutin pääkaupunkiseudulle. Olen kyllä opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta en juuri tällä hetkellä työskentele hoitoalalla muuta kuin satunnaisesti keikkailemalla. Lähdin opiskelemaan hoitoalaa oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, ala on kuitenkin kiinnostanut minua ihan aina. Minusta piti ensin tulla leikkaussalihoitaja, mutta vaihdoinkin suuntautumiseni ihan viime hetkillä sairaan lapsen hoitotyöhön. Ajattelin aina ennen, että haluan ehdottomasti työskennellä ihmisläheisessä työssä, sillä vuorovaikutustaidot ovat olleet aina vahvuuksiani. Nyt toimistotyössä nautin kuitenkin aivan täysillä siitä, ettei minun tarvitse tehdä minkäänlaista asiakaspalvelua ja voin ihan huoletta olla ilman meikkiä ja vaikka verkkareissa tietokoneen ääressä jos siltä tuntuu. Kauneus-, terveys-, ja hyvinvointiala on lähellä sydäntäni ja jos voisin tehdä mitä tahansa työtä mitä en ole aiemmin tehnyt, voisin helposti kuvitella itseni kätilöksi. Monesti aiemmin haaveilinkin kätilön ammatista. Kehnon työtilanteen takia se on kuitenkin ollut pitkään poissuljettu vaihtoehto. On ihanaa, että on paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Olen myös kovin yrittäjähenkinen, varmaankin siksi, että olen kasvanut yrittäjäperheessä.

Onko lapsesi päiväkodissa? Jos on, niin mitkä olisivat 5 must hankintaa (vaatetta, muuta tarviketta) lapsen aloittaessa päiväkodin.

On päiväkodissa. Hmm, ainakin kunnon kuravaatteet! Niihin kannattaa panostaa, sillä lapset ovat todellakin ulkona säällä kuin säällä. Eli kuravaatteiksi luokittelen saappaat, kurahousut, takin, sadehatun ja kurahanskat. Samoin tilava, mutta kevyt reppu, jota lapsen on helppo kantaa itse. Micael sai valita reppunsa ja valitsi Skiphopin pöllörepun, jossa on maailman kätevin ”häntä”systeemi, eli naru, josta lasta voi ”taluttaa”. Tuollaiselle omapäiselle villille ihan ehdoton. Mukavat tossut, helppoja ja kevyitä sisävaatteita sekä vielä talviulkoiluun villakerrasto. Siinä taisi tulla viisi? Viehättääkö miehesi ulkonäkö sinua? Tottakai, voisin kuvitella että aika hankalaa olisi jakaa elämänsä ihmisen kanssa jonka ulkonäkö ei viehätä. Ainakaan itse en siihen pystyisi.

Mitä miehesi on mieltä blogistasi? Lukeeko hän sitä? Onko hän kritisoinut/kehunut jotain blogiisi liittyvää? Hänen mielestään on hyvä, että saan tehdä asioita joista pidän. Lukee blogia silloin tällöin kun jaan postauksia esimerkiksi Facebookissa. Tuskin edes päivittäin. Eikä ole kritisoinut, päinvastoin.

Koetko ikinä ahdistavana sitä, että elintasosi on miehesi varassa? Olen ymmärtänyt, että teet pienipalkkaista työtä, correct me if I’m wrong.

En ollenkaan! Minulle riittää juuri se elintaso, jonka pystyn itse kattamaan omilla tuloillani. Kaikki sen ylimenevä on tosiaan vain ekstraa. Miehen tuloihin verrattuna teen kyllä pienipalkkaista työtä, mutta muuten ihan suomalaisten keskitulojen verran. Olen ihan hyvin pystynyt kustantamaan itse asumiseni tällä ihan samalla alueella ja olen päässyt matkustelemaankin, sekä ostanut myös niitä merkkilaukkuja ja vaatteita jo ennen mieheni tapaamista. En nyt tietenkään voisi asua tälläisessä asunnossa kuin nyt, ajaa tuollaista autoa, saati matkustella näin, mutta ei ajatus niistä luopumisesta ole lainkaan ahdistava. Tärkeimmät asiat elämässäni ovat aivan muuta kuin tämänkaltainen elintaso.

Koetko ikinä ristiriitaisena sitä, että painotat luomun tärkeyttä blogissasi, mutta silti olet esimerkiksi ottanut silikonit? Kadutko silikonejasi? Suunnitteletko uusia kauneusleikkauksia?

Luomun tärkeyttä painotan kyllä, mutta se liittyy kyllä ihan puhtaasti ruokaan! Kokisin kovin tekopyhänä, että painottaisin luonnonkauneuden merkitystä, mutta samalla tosiaan värjäisin hiuksiani, käyttäisin ripsipidennyksiä, meikkaisin synteettisellä kosmetiikalla saati sitten että olisin käynyt kauneusleikkauksessa. En kadu juuri yhtään mitään, mutta jos nyt olisin menossa leikkaukseen, jättäisin menemättä. Mutta se oli sitä aikaa, olin nuorempi ja itsetuntoni oli aivan eri luokkaa ja riippuvainen vääristä asioista. Toisaalta kauneusleikkaukset ja itsetunto eivät sulje toisiaan kuitenkaan pois. Mutta, en tiedä olisinko tätä mieltä jos en olisi koskaan ottanut implantteja. En voi siis sanoa katuvani, mutta tosiaan nyt jos pitäisi valita, en tekisi uudestaan. Enkä varmasti tule menemään enää koskaan mihinkään plastiikkakirurgiseen operaatioon silkkaa turhamaisuuttani. Eri asia jos sille oikeasti olisi tarvetta (onnettomuuden tms jälkeen).

Haluaisitko kouluttautua pidemmälle? Jos haluaisit, mikä ala kiinnostaisi?

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Toisinaan olen miettinyt, että voisin lähteä opiskelemaan esimerkiksi hoitotieteitä yliopistoon, mutta se varmasti jää täysin sille ajatuksen asteelle. Kauneus-, terveys-, ja hyvinvointiala ovat lähellä sitä, minkä parissa näkisin itseni tulevaisuudessa. Koulutuksella tai ilman.

Mistä laukusta unelmoit tällä hetkellä?

En mistään. Tai no, siitä uudesta työlaukusta ja rantakassista mutta kaikki joskus haaveilemani laukut olen hankkinut. En ole aikoihin unelmoinutkaan mistään materiasta samalla tavalla kuin ennen. Ehkä sitä on tullut vähän vanhemmaksi ja arvomaailma on muuttunut vähän järkevämpään suuntaan. Jos joku pitää sanoa niin sanotaan se Birkin.

Koetko, että blogisi tarjoaa lukijalle jotain sellaista, mitä muista blogeista ei olisi löydettävissä? Jos koet, mitä se mielestäsi on? Mihin suuntaan haluaisit blogiasi viedä?

Tottakai, sillä se on blogi elämästäni joka on ainutlaatuista, sillä kukaan muu ei elä samanlaista elämää kuin minä itse. Kaikki lifestyleblogit ovat tietenkin tällä tavalla uniikkeja. Sisällöllään samantyyppistä kuin muutkin vastaavat blogit, mutta vastaavaa persoonaa ei muualta löydy. Blogi pysyy varmasti tälläisenä aina kun sitä kirjoitan. Tietenkin pyrin aina vain laadukkaampaan sisältöön ja kuviin mahdollisuuksien mukaan.

Mistä haaveilet tulevaisuudessa?

Terveestä ja onnellisesta pitkästä elämästä läheisteni ympäröimänä. Rakkauden täyteisestä sellaisesta tietenkin!

Mitä olet opiskellut / miten päätynyt nykyiseen ammattiisi?

Olen ylioppilas+merkonomi (suoritin silloin aikanaan merkonomiopinnot lukion ohella koska halusin ystävieni kanssa samalle luokalle, syy kai sekin on, haha!) ja lukion jälkeen opiskelin puoli vuotta johdon assistenttityön koulutusohjelmassa ammattikorkeakoulussa, mutta turhauduin niin pahasti niillä kursseilla että jätin koko koulun kesken. Toteutin nuoruudenhaaveeni ja lähdin myöhemmin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Teen kuitenkin tällä hetkellä ihan tavallista toimistotyötä. Tämä siksi, että elämäntilanteeni ei ole todellakaan mikään helpoin mahdollinen sairaanhoitajan kolmivuorotyön kannalta. Viihdyn nykyisessä työssäni aivan erinomaisesti ja se sopii tämänhetkiseen tilanteeseeni paremmin kuin hyvin.

Minä vuonna olet syntynyt, eli minkä ikäinen olet?

Olen syntynyt maaliskuussa -89 eli olen 27-vuotias.

Millaisia ”elämänohjeita” antaisit 20-vuotiaalle itsellesi?

Usko unelmiiisi äläkä ikinä luovuta – yllätyt vielä. Paras on vasta edessä. älä koskaan sano ei koskaan. Maailma ei ole lainkaan niin mustavalkoinen kuin luulet. Päästä rohkeasti irti (tämä on ollut ehkä tärkein).

Niin, ja että äiti on aina oikeassa. Asioilla on tapana järjestyä.

Mua kiinnostaisi kysyä, mitä teet työksesi ja minkälaista koulutusta työ on vaatinut. Olisiko sulla jotain vinkkejä siihen miten menestyä työelämässä?

Työ-, ja koulutusasiaan vastasinkin jo ylempänä. Työelämässä menestymiseen.. Hmm, ainakin että luo ja käytä suhteita hyödyksi. Turhaan sitä yrittää räpiköidä työelämässä yksin ja yrittää selvitä ilman apua. Miksi niin monet tekevät niin? Verkostoituminen on nykyään monella alalla todella olennaista. Ole aina ystävällinen, mutta pidä puolesi äläkä anna kenenkään astua varpaillesi. Typeriä haaveita ei ole. Kun päätät tehdä jotain, anna ihan kaikkesi. Kysy aina apua, kun vähänkin siltä tuntuu. Tee omalta osaltasi tiimistä toimiva, sillä se on avain menestykseen. Oli siinä sitten jäseniä yksi tai tuhat. Jos tarkoitit taloudellista menestystä, niin vaikka tässä maassa on todella vaikeaa toimia yrittäjänä, on se usein kuitenkin nopeampi (ei kuitenkaan helpompi!) tie taloudelliseen menestykseen. Palkansaaja saa tehdä aika pitkän opiskelu-, ja työuran ennenkuin voidaan puhua rikkauksista.

Minkä koet olevan elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on elää. Siten, ettei tarvitse katua niitä tekemättömiä asioita. Olla onnellinen ja nauttia siitä elämästä kaikkine käänteineen. Oli se sitten minkä mittainen tahansa. Meidän on tarkoitus voida hyvin ja tehdä elämästä sellaista, että voimme sanoa rakastavamme sitä. Ei ole väliä elääkö elämänsä yksin vai ei, kunhan on itse tilanteeseensa tyytyväinen.

Miten olet kokenut äitiyden?

Ensin hirvittävänä shokkina, enkä ollenkaan omana juttunani. Mutta kun lapseni syntyi, on ollut todella luonnollista olla äiti. Omat haasteensa siinä on, mutta paljon, paljon enemmän niitä hyviä puolia. Olen kasvanut ihmisenä valtavasti ja oppinut todella paljon niin itsestäni kuin elämästä yleensä. Kaikki hyvät puolet tulivat ihan x 100, olen siitä kovin kiitollinen. On ollut elämäni suurin onni saada olla äiti.

Entä työn ja äitiyden yhteensovittamisen?

No ihan helv… vaikeaa! Hattua nostan jokaiselle työssäkäyvälle pienen lapsen äidille ja isälle. Omat pelastukseni ovat joustavat työajat ja lähellä sijaitseva maailman ihanin päiväkoti.

Pojallasi on tosi kaunis nimi. Jos saisit toisen lapsen niin minkä nimen antaisit hänelle? :)

Kiitos, Micael Alexander on mun mielestä myös maailman kaunein pojan nimi, hih. Jos saisin pojan, hänen etunimensä olisi todennäköisesti Daniel ja jos tytön niin Celine tai Sofie. Mutta en saa lisää lapsia, joten jos otan vielä kolmannen koiran, hän saa tyttönä nimen Sofi tuosta Sophiesta. Nimiä on ihana keksiä!

Miksi olet päätynyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Tai näin olen ainakin ymmärtänyt :) Oletko haaveillut lääkärin ammatista?

Se oli vain sellainen nuoruuden haave, jonka vähän ex tempore toteutin. Tykkäsin opinnoista ihan hurjasti ja tiedän olevani sairaanhoitajana oikeasti ihan hyvä. Olen toki haaveillut lääkärin ammatistakin hoitajana ollessa. Miksi en ole lähtenyt? Syynä on ehdottomasti se järjetön vastuu, jota kantaisin mukanani ihan kaikkialla vaikken olisi työvuorossa. Osittain myös raha. Vaikka palkkaa usein kuvitellaan suureksi, se ei siihen vastuuseen ihmishengistä ole mielestäni siltikään tarpeeksi hyvä, että se kannustaisi opiskelemaan niin monta vuotta tuohon ehkä jopa maailman vaativimpaan ammattiin. Toisaalta sama myös sairaanhoitajan työssä, vielä kertaa tuhat. Moni ulkopuolinen ei ymmärrä sitä sairaanhoitajan vastuuta ja työnkuvaa. On niin väärin, että toimistossa istuva insinööri saa paljon parempaa palkkaa kuin ihmishenkiä pelastavat hoitajat. Ja kyllä, hoitajatkin pelastavat henkiä, eivät vain ne lääkärit. Tämä siis ihan yleisenä huomiona aiheesta :)

Mikä on tämänhetkisen elämäsi paras hetki, jos lapsen saamista ei lasketa?

Hetki, kun olen tajunnut rakastuneeni ja että tunne ei ole ollenkaan yksipuolista. Rakkaus on paras asia mitä tällä maailmalla on meille antaa.

Mistä bongaat eniten ideoita pukeutumiseen ja mitkä ovat suosikkiliikkeitäsi?

Lehdistä, blogeista, vaateliikkeistä, Pinterestistä.. Suosikkiliikkeitäni ovat mm. Zara, Massimo Dutti, &Other Stories, Abercrombie&Fitch, Victoria’s Secret ja Bebe. Tulikohan niitä nyt vähän liikaa mainittua?

Kuinka monessa maassa olet vieraillut?

En olekaan ikinä laskenut, mutta nopealla laskutoimituksella hieman yli 20 maassa. Aika paljon tulee reissattua samoissa maissa siihen nähden miten paljon olen matkustellut, siihen voisi tehdä kyllä muutoksen.

Missä näet itsesi vaikkapa 40-kymppisenä?

Toivottavasti tosi kivana äitinä ihan mahtavalle 15-vuotiaalle pojalle. Ihanassa parisuhteessa ja kauniissa kodissa koirien kanssa. Työssä, jota rakastan ja jota voin tehdä täydellä intohimolla. Matkustelemassa maailmalla monen monta kivaa kokemusta rikkaampana. Viisaana aikuisena. Toivottavasti minulla olisi vielä silloin blogikin! Jotenkin näen itseni myös aurinkoisina kesäpäivinä kantamassa kylmää aperolspritzkannua terassille samalla kun vaihdan kuulumisia ystäväni kanssa.. Ja siellä Ahvenanmaalla siinä veneessä..

Mikä on suurin haaveesi tällä hetkellä?

Saada elää pitkä ja terve, onnellinen elämä läheisteni kanssa. Ja toivon tietysti pojalleni tätä samaa. Kliseistä, mutta niitä ne on. Ne tärkeimmät jutut elämässäni.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
18 Comments
  • Vierailija
    Posted at 13:09h, 01 syyskuun Vastaa

    Hmm. Jätin itse tuon silikoni ja luomu -kysymyksen, enkä kyllä viitannut mihinkään luonnonkauneuteen sillä :D Olet puhunut luomun puolesta paljon blogissasi ja sanoutunut irti ruoan sisältämistä lisäaineista, koodeista ym. Yhtä lailla kroppaasi laitetut silikonit ja huulentäytöt ovat kehon vierasaineita, ”lisäaineita”, jotka voivat kaikissa tapauksissa aiheuttaa komplikaatioita, allergisia reaktioita ja muita toimenpiteiden jälkeisiä ongelmia, jotka huonossa tapauksessa ovat hengenvaarallisia. Itse ainakin näen hyvin ristiriitaisena, että on valmis ottamaan riskin laittaa kehoonsa ylimääräistä ja sinne kuulumatonta ainetta kauneusleikkausten muodossa, mutta ruoan suhteen nämä lisäaineet tuntuvat niin uhkaavilta ja haitallisilta. Myös ripsienpidennykset ja kosmetiikan tietyt aineet lienevät keholle täysin tarpeettomia ja joissain tapauksissa haitallisia, mutta nekin ovat ilmeisesti täysin ok.

  • mirvaannamaria
    Posted at 13:16h, 01 syyskuun Vastaa

    Enkö mä nyt periaatteessa vastannutkin siihen juuri noin? :)  Eli siis kaikki luomun suosiminen kohdistuu tällä hetkellä itselläni siihen ravintoon. Mielestäni olisi typerää olla asiassa ehdoton, eli jos ihoni alla on jotain ei luomua, ei minun kannattaisi myöskään syödä silloin luomuruokaa – ei näin. 

  • Vierailija
    Posted at 17:54h, 02 syyskuun Vastaa

    No ei se nyt ihan :D Tämä kommentti kylläkin, kiitos! Äkkiseltään ajattelisi, että on helpompi olla käymättä komplikaatioriskaabeleissa ja kalliissa kauneusleikkauksissa laittamassa juttuja ihon alle kuin vältellä jokaikistä e-koodia, mutta valintamme toki kaikilla.

  • Jansson
    Posted at 16:33h, 01 syyskuun Vastaa

    Mulla pisti silmään, että sun mielestä on väärin, että insinööri tienaa enemmän kuin sairaanhoitaja. Minkä takia? Millä perusteella palkan tulisi mielestäsi määräytyä ja miten näkisit sen toimivan käytännössä?

  • mirvaannamaria
    Posted at 08:02h, 02 syyskuun Vastaa

    Todellakin on väärin. En missään nimessä vähättele insinöörin työtä (okei insinööri ehkä vähän huono esimerkki koska he voivat tehdä niin monenlaista duunia), heidän ansiostaan moni juttu toimii ja on tänäpäivänä mahdollista myös siinä sairaanhoitajankin työssä. Se sairaanhoitajan työ on niin fyysisesti kuin henkisesti todella paljon raskaampaa kuin toimistossa istuvan insinöörin. Sairaanhoitajan vastuu on aivan eri kuin insinöörin ja parhaimmillaan sairaanhoitaja pelastaa henkiä päivittäin. Hän, joka ei alalla ole, ei usein ymmärrä mitä työ vaatii. Toivoisin jokaisen hyvää palkkaa nauttivan insinöörin viettävän päivän vaikkapa lasten teho-osastolla. Sen jälkeen on aika lailla eri näkökulma aiheeseen. 

  • Insinööri_
    Posted at 08:15h, 02 syyskuun Vastaa

    Näin insinöörinä sanoisin sinulle aivan saman, eli hän joka ei alalla ole, ei usein ymmärrä mitä työ vaatii. Eli en lähtisi väittämään kenenkään työtä vähemmän vaativaksi kuin omaani, ellen olisi käytännössä sitä kokeillut. Veikkaanpa, että jos työn kokonaisrasitusta arvioidaan, niin eiköhän aika moni insinööri ole sen palkkansa ansainnut. Esimerkiksi jatkuvat reissutyöt, todella pitkät työpäivät (töitä tehdään silloin kun niitä on, eikä ennalta sovittujen työvuorojen mukaan, kuten sairaanhoitajat), vastuu jopa miljoonien eurojen urakoista ja niiden sujumisesta, erilaisen lainsäädännön, ohjelmistojen ja laitteiden hallinta ja näihin liittyvä jatkuva kouluttautuminen ja ulkomailla tarvittava kielitaito. Työ on todellakin erilaista kuin vaikkapa sairaanhoitajan ja se työn vaativuus tulee erilaisista asioista. Mutta elämä on valintoja, ja jokainen voi aivan itse valita, mihin ammattiin kouluttautuu, siksi on minusta vähän turha valittaa siitä, että on itse valinnut ammatin, jonka palkkataso on mitä on.

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:16h, 02 syyskuun Vastaa

    Siis ehdottomasti on ansainnut, en missään nimessä kiellä sitä. Sairaanhoitaja olisi vain ansainnut vähintään saman. Ne työpäivät vasta pitkiä ovatkin ja osa hoitajistakin tekee töitä silloin, kun niitä on. Olen insinöörin työtä seurannut sivusta paljonkin, toivottavasti sinäkin sairaanhoitajan. 

  • Jansson
    Posted at 08:45h, 02 syyskuun Vastaa

    Hmm, niin mä mietin kans tän suhteen sitä, että eihän palkka määräydy työn raskauden, vaativuuden tai merkityksellisyyden vaan kysynnän ja tarjonnan perusteella. Sun arvomaailmassa sairaanhoitajan työ voi olla paljon tärkeämpää tai merkityksellisempää kuin insinöörin työ, mutta noi on aina subjektiivisia näkemyksiä. Mä en tarkoittanut missään nimessä sitä, etteikö sairaanhoitajan työ olisi raskasta tai vastuullista, joten vastaustyyli ehkä vähän kummastutti. Minun mielestäni tuo oli vaan erikoinen ajatus, että palkkojen tulisi määräytyä tuolla perusteella.

  • mirvaannamaria
    Posted at 09:33h, 02 syyskuun Vastaa

    Edelleen sairaanhoitajan työn luonteen huomioonottaen palkan tulisi olla suurempi. Lähinnä nimenomaan juuri tuon vastuun takia. Moni ymmärtää väärin, että vain sillä lääkärillä on vastuu potilaan hoidosta. Mutta se on mun mielipide, olen myös vastaavasti sitä mieltä että kansanedustajien palkat ovat liian pienet ja tämä ei taas liity työn raskauteen tai vastuullisuuteen.

  • E*
    Posted at 12:30h, 02 syyskuun Vastaa

    Täytyy sanoa tähän sen verran että palkan todellakin pitäisi määräytyä myös työn raskauden ja vaativuuden perusteella. Tavallaan ärsyttää aina kinastelu siitä, kenen työ on tärkeämpää. Tietenkin jokainen näkee oman työnsä tärkeämpänä. Mun mielestä toisten työtä ei pitäisi väheksyä, enkä nyt tarkoita tätä teille vaan yleisesti.
    Sen sijaan enemmän itseäni henk.koht. v*tuttaa ihmisten täysin väärä käsitys sairaanhoitajan työstä eli miten ihmiset puhuvat palkkakeskusteluissa yms. ko. ammatista. Edelleen kuvitellaan, että sairaanhoitajat ovat lääkärin pikku assareita ja lähinnä vaihtavat laastareita ja mittaavat verenpainetta. Kokemuksesta voin sanoa, että työn vaativuus vaihtelee sen mukaan missä on töissä. Tein ennen täysin erilaista työtä sairaanhoitajana, kuin nykyään. Työni tänäpäivänä on noin satakertaa vaativampaa siinä mielessä, kuinka paljon ammattitaitoa ja tietämystä nykyinen työni vaatii. En väheksy sairaanhoitajan töitä missään muualla. Nykyinen työni on vain henkisesti ja fyysisesti todella paljon kuormittavampaa ja siitä tulisi saada kohtuullinen korvaus.
    Nykyään olen hoitamassa päivittäin sydäninfarkteja, liuotan keuhkoveritulppia, hoidan potilaita joilla on rytmihäiriö tai aivoinfarkti, tajuttomia potilaita, hengityskonepotilaita yms. Elvytämme usein. Ja ei, se ei ole lääkäri, kuka elvyttää tai antaa lääkkeet. Sinun täytyy itse tietää, miten esim. lääke annetaan oikein ja se täytyy antaa nopeasti. Se tuli järkytyksenä, kuinka paljon TÄYTYY OSATA, ymmärtää reagoida juuri oikeisiin asioihin, tarkkailla eri asioita, miksi täytyy tehdä tai seurata jotain tiettyä asiaa. Meillä lääkärit eivät ole siinä vieressä tarkkailemassa potilasta. Hoitajan täytyy itse tajuta, koska lääkäri täytyy kutsua paikalle. Teemme paljon priorisointia, kuka tai mikä on kiireellisin. Lisäksi meillä kiire on ihan todellista. Minulla voi olla 5 kriittisesti sairasta potilasta, koska potilasmäärät ovat huikeita. Kun ambulanssi tuo uuden potilaan, en voi vain todeta, että ”ei vielä, en ehdi”. Monen arvostelevan ja haukkuvan (siksi, että saamme haukkuja enemmän kuin tod.näk. mikään muu ammattiryhmä) ihmisen olisi hyvä tulla seuraamaan edes päiväksi työtämme. Edelleen, pätee varmaan moneen muuhunkin ammattiin.
    SIKSI lähinnä ärsyttää, kun ihmiset kommentoivat, että ”miksi sinun tulisi saada palkkaa enemmän kuin siivoojan tai kaupankassan?” tai ”maassamme on monta muutakin ammattiryhmää, jotka tienaavat vähemmän”. Kyllä, mutta olen opiskellut 4 vuotta (sh+th) korkeakoulussa, en amiksessa. Kyllä koulutuksestakin pitäisi maksaa. Kovinkaan monu muu alipalkattu ala ei vaadi korkeakoulututkintoa.
    Ihmiset, joiden hengen pelastamme, ovat lähinnä kiitollisia työstämme ja he ovat ainoa ryhmä, kuka sen ilmaisee. Ehkä se avaa silmät, kun joutuu sellaiseen tilanteeseen? Muuten työmme on todella, todella aliarvostettua (ja alipalkattua). Kuitenkin juuri se hengenpelastaminen on syy, miksi jatkan työssäni.

  • Vierailija
    Posted at 17:51h, 02 syyskuun Vastaa

    Öh, tuota. Lähtökohtaisestihan hoitsuksi voi opiskella ties missä perähikiän amk:ssa, joten tuo ”olen niin korkeakoulutettu” tuntuu vähän valjulta perustelulta. Myös esimerkiksi lastentarhaopettajat tienaavat aina ja ikuisesti urallaan hyvin pienen summan, vaikka korkeakoulututkinto täytyy olla. Myös luokanopettajan palkka on mielestäni liian pieni suhteessa työn vastuuseen, vaatimuksiin, tärkeyteen ja oikeasti korkeaan koulutukseen, eivät hoitsut ainut ala tässä ole.

  • Vierailija
    Posted at 18:03h, 02 syyskuun Vastaa

    Taidat sekoittaa lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnot nyt yhdeksi. Sairaanhoitajaksi opiskellaan AMK:ssa, lähihoitajaksi ammattikoulussa.

  • Vierailija
    Posted at 18:28h, 02 syyskuun Vastaa

    … kuten aiemmassa kommentissani ilmaisin :) Tarkoitukseni oli viitata siihen, kun moni amk-opiskelija kokee tutkintonsa täysin maisterintutkintoa vastaavaksi – mitä se ei todellakaan ole.

  • Vierailija
    Posted at 15:05h, 03 syyskuun Vastaa

    Onko vieläkin näin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään palkkojen muotoutumisesta :o

  • Mariaaana
    Posted at 06:45h, 05 syyskuun Vastaa

    Palkka määräytyy kyllä työn tuottavuuden mukaan. Sairaanhoitaja ei tuo rahaa, insinööri kyllä. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

  • Just me
    Posted at 15:04h, 02 syyskuun Vastaa

    Mä oon kyllä samoilla linjoilla, että sairaanhoitajien pitäisi saada enemmän palkkaa, koska työ on todella vaativaa… MUTTA mitä kansanedustajiin tulee, niin miksi heille pitäisi vielä enemmän maksaa? Nyt jo eduskunnassa nostetaan älyttömiä liksoja + muut edut siihen päälle. Lapsiperheiltä/työttömiltä leikataan jatkuvasti jotain mikä on väärin, omista palkoistaan voisivat mielestäni leikata, koska en ymmärrä mitä ne ihmiset siellä palkkansa mukaan tekevät.

  • mirvaannamaria
    Posted at 15:50h, 02 syyskuun Vastaa

    Siksi isommat palkat, että sinne hakeutuisi aivan erilaisia ihmisiä töihin kuin mitä siellä nyt on. He, joilla voisi olla oikeasti tietämystä siitä, mitä tämän maan surkealle tilanteelle pitäisi tehdä, eivät mene sinne, sillä saavat paremmat rahat muualta :( 

  • Vierailija
    Posted at 18:59h, 02 syyskuun Vastaa

    Tunnen insinöörejä ja sairaanhoitajia ja monia muitakin eri tehtävissä toimivia ja ei se, että ”insinööri istuu toimistossa”, tee työstä sen helpompaa tai vastuuttomampaa kuin sairaanhoitajan työ. Insinöörihän saattaa olla mukana suunnittelemassa sitä sairaalarakennusta ja siellä käytettäviä laitteita, tietojärjestelmiä ym joiden avulla hoitajat ja lääkärit niitä potilaita hoitavat…
    Julkisen sektorin heikko palkkaus johtuu siitä, että palkat maksetaan verorahoista ja jotta on mitä maksaa, pitää yksityisen sektorin tienata ensin rahaa, josta maksetaan veroja. Julkisen sektorin työntekijät maksavat toki veroja myös, mutta se ei ole ns. uutta rahaa. Alhainen palkka suhteessa työn raskauteen on myös mm. palomiehillä, mutta heistä harvemmin puhutaan.

Post A Comment