Lähtöjä ja kaipuuta

Katselin tänään lentokoneiden nousuja. Ne katosivat sinne, missä paistaa aina aurinko. Laskeutumisia. Räntäsateeseen, jäiselle kiitoradalle. Vaikka matkustaisin kuinka, niissä on aina jotain haikeaa. Jotain yllätyksellistä. Koskaan ei oikein tiedä, mitä on vastassa. Kotoa ei tarvitse olla pois kauaakaan, kun tuntuu oudolta palata. Lähteminenkään ei aina ole helppoa, mutta se on ollut aina sen arvoista. Tähän asti tuntui siltä, etten kaipaa edes pois täältä. Olen saanut vuoden aikana aivan tarpeeksi aurinkoa ja lentomaileja, joten on kiva olla pitkästä aikaa pidempi jakso ihan vain kotona.

Ja tänään se iski. Kaipuu. Kauas, aurinkoon. Halusin siihen lentokoneeseen, joka nousee sinne harmaiden pilvien päälle ja laskeutuu johonkin uuteen. On ollut kovin pimeä päivä. Monta syytä kaukokaipuuseen.

En tiedä, aistimmekohan samanlaisia fiiliksiä. Lapseni nimittäin ilmoitti heti herätessään; Micael lentokoneeseen. Koko Merikatu varmasti kuuli aamulla, kuinka Micael ei halua puistoon, hän haluaa lentokoneeseen. Päiväkodista palatessamme näytti ensimmäisenä kirjasta maailmankarttaa. Mennään tänne.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tags:
No Comments

Post A Comment