15 heinäkuun 2018 Kyllä tätä odotettiinkin

Hellettä. Kun keväällä vielä luulin, etten varmaan enää koskaan käytä Suomessa shortseja palelematta, en olisi uskonut tuskailevani, että on jo vähän liiankin kuuma. Kun pakkasin venereissulle vaatteita, otin vain pari hellemekkoa, koska eihän niille kuitenkaan oo käyttöä. Tuntuu kuin olisi ulkomailla ja samalla muistaa ne lapsuuden kesät. Kun oli pakko avata kaikki ikkunat, ettei hikoilisi ihan jatkuvasti.

Yli 2,5 viikkoa veneessä menee äkkiä näillä keleillä. Olisin täällä varmasti ilman remonttiakin. Mä en haluaisi lähteä Ahvenanmaalta kyllä ollenkaan, mutta huomenna lähdetään ajelemaan takaisin Turun saaristoon. Säällä, jonka olemassaoloa Suomessa en muistanutkaan. On vähän absurdi ajatus että viikon päästä mennään jo kotiin. Keittiötä siellä ei vielä ole, mutta tavarat saa pikkuhiljaa laitettua paikoilleen ja näillä suunnitelmilla 2 viikon kuluttua on se keittiökin. Tämä kesä on ollut uskomaton. 2014 jäi mieleen superhelteistään, mutta jos tää tällaisena jatkuu, 2018 menee kyllä siitäkin ohi. Ei kai Suomessa voi oikeasti olla liian kuuma?!

Oon tässä 29 vuodessa oppinut, että helteillä pitää pukea pellavaa tai pelkät bikinit. Tätä kuvan  rantahuitulaa ei oo helteisiin tehty. Postauksessa ei ollut nyt oikein mitään päätä eikä häntää, tää helle on pehmentänyt mun aivot yhtä lailla kuin tää karsee flunssakin. Lomalla sairastaminen alkaa olla mulle jo iso vitsi. Ehkä huomenna järkevämmät jutut – ja keula kohti Naantalia. Eli voisi sanoa, että kotimatka alkaa ♥