16 heinäkuun 2018 Miten oppia sietämään epävarmuutta?

Tiedättekö sen tunteen? Haluaisit tietää mitä lomallasi tapahtuu, suunnitella ja elää sen mukaisesti, mitä milloinkin on tiedossa. Valmistautua rauhassa lähtöihin, turhia kiirehtimättä ja olla vain, koska tiedät mitä milloinkin tapahtuu.

Aiemmin olin huoleton, päivä kerrallaan elämänreppu selässä reissaava nuori aikuinen, joka osti kun teki mieli ostaa, meni kun teki mieli mennä, aloitti yhden jos toisenkin koulun vaikka hetken mielijohteesta, rakastui yhdessä illassa ja muutti muutaman kuukauden välein. ”It’s not the years in your life that count, it’s the life in your years” luki vaaleanpunaisella tekstillä mun jääkaapin ovessa. Edelleen haluan olla vähän vilkas, vähän vapaa, spontaani ja mieluummin katsoa kuin katua, mutta jotain on muuttunut.

Minä, joka aiemmin kammosin järjestelmällisiä kontrollifriikkejä, olen itse sellainen. Yhtäkkiä elämäni onkin hyvää vain silloin, kun sen langat ovat tiukasti käsissäni eikä silloin, kun olen heittänyt solmuun menneen kerän odottamaan jotain vähän fiksumpaa ja maltillisempaa purkajaa. Tasainen arki rutiineineen on parasta mitä tiedän ja ahdistun eniten kiireestä, sotkusta ja epätietoisuudesta. Olen ihminen, jonka täytyy tietää missä olen viikon päästä siihen ja siihen kellonaikaan. Ja samalla kun ajattelen kaikkia niitä elämäni hulluimpia ja hauskimpia asioita, ne ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet ihan ex tempore. Hullua, mutta luulen sen osittain johtuvan myös elämäntilanteestani. Hektinen lapsiarki leviää käsiin hetkessä, jos heittäytyy liian suurpiirteiseksi. Tiedän, että minun pitäisi oppia sietämään epävarmuutta, mutta miten ihmeessä? Epämukavuusalueelta poistumisen toteutan lähinnä treenatessa, en arjessa, joka luo perustan koko hyvinvoinnilleni.

2,5 viikon venereissulle lähtö sekä remontin valmistelu edellyttivät tietenkin valtavan määrän valmistelua ja etukäteissuunnittelua. Kesäkuu meni suorittaen ja kun loma vihdoin alkoi, tuntui kaikki lähinnä kaoottiselta. Vaikka olinkin periaatteessa varautunut kaikkeen, en ollut varautunut siihen, että lomaa pitäisi oikeasti elää päivä kerrallaan. Kun vastaus kysymykseen ”mitä me tehdään huomenna” on ”en tiedä”, voi se olla jollekin unelmien täyttymys. Minusta se tuntui painajaiselta. Vaikka emme edes purjehdi, veneily, varsinkin ulkosaaristossa, sekä pitkien matkojen siirtymiset eivät olekaan sellaisia, että päätetään vain viikkoa aiemmin, että ens keskiviikkona sit lähdetään Kökarista Maarianhaminaan aamupalan jälkeen. Säätä täytyy seurata vähän väliä, tuulet ja aallot muuttavat suuntaansa hyvinkin nopeasti. Satamat ovat heinäkuussa täynnä, joten varasuunnitelman voi joutua keksimään rannassa jos ei ole saanut etukäteen varattua paikkaa juuri sieltä, mihin tänään on menossa. Epävarmuus on läsnä jokaisessa hetkessä, ruokaa laittaessa voi ollakin, että grilli ei just nyt tänään toimi. Apteekki oli kiinni sähkökatkon takia, yhtenä aamuna sitä vain nukkui puoli yhteentoista vaikkei koskaan ole niin tehnyt.

En olisi uskonut sopeutuvani tähän niin nopeasti. Tälläkään hetkellä en tiedä, mitä teemme loppuviikosta. Mennään sinne, missä on hyvät säät, pikkuhiljaa kotia kohti. Tänään ajettiin Maarianhaminasta Naantaliin, reissun ainoa kohde, jossa oli ikään kuin pakko käydä – koska Muumimaailma. Helle vie viimeisenkin stressin epävarmuudesta, lähinnä se sumentaa päätä niin, etten todellakaan tiedä mikä viikonpäivä tänään on. Kuulemma maanantai. Tätä ei tajua, ennen kuin pakkaa perheensä lähes 20 päiväksi veneeseen ja antaa sokkona jonkun toisen tehdä omassa kodissaan remonttia. Tekee hyvää ja uskon, että syksyllä arki on taas vähän vähemmän suorittamista. Siedättekö te epävarmuutta ja jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia? Vai ovatko rutiinit ja aikataulut hyvän elämän edellytys?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria