Miten lapseni oppi uimaan 3-vuotiaana?

Tätä olen kyllä kysynyt itseltänikin, en meinannut nimittäin uskoa silmiäni kun kolmevuotias ui viime kesänä ilman kellukkeita. Kun kerroin lapsen oppineen uimaan, ihmiset nyökyttelivät, että niin uimaan kellukkeilla. Ei, vaan ilman. Niin ku ihan oikeasti uimaan. Syy, miksi halusin kirjoittaa tästä on ihan puhtaasti se, että kun lapseni oppi uimaan, oivalsin itse miksi. Ei siihen tarvita mitään luontaista superlahjakkuutta tai vanhempien uintiuraa. Lapsi täytyy vain viedä uimaan. Ja usein. Olemme toki matkustaneet paljon, jolloin lapsi on päässyt uimaan lämpimiin vesiin monena päivänä peräkkäin. Tämä on varmasti edesauttanut nuorena uimaan oppimista, mutta olemme kyllä käyneet kotona ollessammekin hyvin usein uimahalleissa. On tärkeää, että lapsi tottuu veteen eikä pelkää sitä. Vanhempi siirtää helposti pelkonsa lapseen. Itse esimerkiksi kammoan yli kaiken pimeissä merivesissä uimista, sillä olen lapsena lukenut lehdistä niin paljon uutisia haukien hyökkäyksistä. Olen kuitenkin ollut tarkka siitä, etten kerro näistä lapselle enkä varsinkaan näytä omaa pelkoani. Ja kuinka rohkeasti kolmevuotias hyppäsi kesällä veneestä suoraan syvään meriveteen, äidin vain ihaillessa vieressä.

Uiminen on hauskaa ajanvietettä sadepäivinä, eli syksylle ja talvelle mitä mainiointa tekemistä koko perheelle. Lasten hukkumistilastot ovat niin kamalaa katsottavaa, että uimataito on ehdottomasti yksi tärkeimmistä taidoista, joka lapselle tulisi opettaa jo varhain. Olemme kesällä niin paljon veneellä ja lomailemme paljon kohteissa, joissa on uima-altaita. Meillä on myös kotona ulkoporeallas, joten veteen putoamista on saanut vahtia äärimmäisen tarkkana jatkuvasti. Lapsi tottuu kuitenkin veteen nopeasti, jos häntä vain viedään sinne. Mieleiset leikit, mukavat apuvälineet (esimerkiksi kellukkeet, uimarengas, kelluntaliivi..), hauskuus ja vanhemman esimerkki nopeuttavat oppimista. Micaelille käänteentekevä juttu oli snorklaaminen. Hän tutki vedenalaista maailmaa laseilla ja snorkkelilla niin uimahallissa lasten matalassa altaassa kuin kotona porealtaassakin. Kun päästin lapsen syvään altaaseen, hän vain lähti itsekseen uimaan. Uiminen on lapselle yllättävän luonnollista eikä tekniikkaa tarvinnut edes liiemmin opetella kun vesi oli tullut tutuksi. Nyt pikkuinen jaksaa uida jo 20 metrin altaan mitan ja on aivan innoissaan lähdössä joka viikko Allas Sea Pooliin tai halliin. Ja äidillä on yksi suuri huoli vähemmän ♥ Menkää ihmeessä pientenkin lasten kanssa totuttelemaan veteen, uimataito pelastaa henkiä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tags:
,
2 Comments
  • Avatar
    Hakkarainen
    Posted at 15:11h, 17 lokakuun Vastaa

    Uimataidon merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Monet lapset oppivat uimaan todella myöhään, sillä ”ei me asuta järven lähellä” tai ”ei meillä käydä uimassa”. Suomi on tuhansien järvien maa – koskaan ei voi tiedää, milloin sitä uimataitoa tarvitaan. Oma uimiseni oli vielä alakoulussakin pärskivää koirauintia, vaikka olin käynyt uimakoulut ja elänyt kesät järvessä. Jostain syystä se liikekieli ei vain meinannut upota kaaliin. Nyt vanhempana ja raajani paremmin hallitsevana uiminen kuuluu liikuntamuodoista suosikkeihini ja kuntouima-altaita on tullut koluttua.

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 11:11h, 19 lokakuun Vastaa

      No niinpä, monet vanhemmat eivät vain itse tykkää uida niin lastenkin uiminen jää vähemmälle. En kyllä itsekään ennen tykännyt, nykyään uinti on onneksi mulle tosi rakas laji :) Ihana kuulla että sun kehonhallinta on kehittynyt aikuisiällä, monilta kun kuulee just päinvastaisia kokemuksia :D

Post A Comment