Pieni tilannepäivitys

Hejssan te siellä ruudun takana! Mulle tuli sellainen olo, että täytyy kirjoittaa pieni tilannekatsaus tänne blogiin, se ja mun Instagram kun ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle tässä viime aikoina. Eli siis kaikki te, jotka olette toivoneet tiettyjä postauksia – ne ovat kyllä tulossa mutta aikaisintaan joululomalla. Ensin sairastelin, sitten reissasin ja sitten tulivatkin jo joulukiireet. Toisissa töissäni loppuvuosi on yhtä hullunmyllyä, joten haluan hoitaa kaiken kunnolla loppuun asti, jäädä sitten hyvillä mielin joululomalle ja keskittyä tähän blogityöhön. Olen keräillyt voimia, vuosi on ollut yksi rankimmista, vaikka siihen paljon ihanaa sisältyikin. Kuluneesta vuodesta on itseasiassa vähän ristiriitainen olo. Toisaalta haluan, että se päättyy pian ja alkaa uusi, paljon parempi, mun vuosi.

Rakastan blogiani ja bloggaamista työnä, en tosin ajattele kumpaakaan työtäni työnä vaan pidän niitä aidosti mukavana tekemisenä, mutta on asioita jotka menevät ajoittain näidenkin edelle. Nyt joulukuussa olen yhä useampana iltana pelannut lautapelejä, hoitanut joulun perinteisiä kiireitä, valmistellut ja viettänyt juhlia. Niitä asioita, jotka vähän unohdin kun paahdoin täysillä liian monta rautaa tulessa. Mutta sellainen olen toki perusluonteeltani. Jatkuvasti tekemässä jotain ja vähän sättimässä laiskoja. Mutta ei se tehokkuus ihmisestä yhtään sen parempaa tee. Kaksi vuotta sitten mulle sanottiin Firstbeat-analyysin yhteydessä (sykettä 3 vrkn ajan mittaava hyvinvointianalyysi), että jos et hidasta tuota tahtia, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Juu, juu, otan iisisti. En ottanut, seinä tuli ja siihen jäin hetkeksi ihmettelemään. Suurin ongelmani on ollut suorittaminen. Jos en muka näytä ihmisten mielestä siltä, että teen 24/7 töitä (samalla kun yritän hoitaa kotia, pientä poikaa, kahta koiraa ja parisuhdetta) ja treenaa joka päivä, olen jotenkin laiska ja huono ihminen. No, tästä olen onneksi päässyt yli. Mulla oli myös yksi toinen henkisen puolen ongelma tässä käsillä, mutta kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Kaikki on hyvin ♥

Joulukiireet iskevät joka ikinen vuosi. Varsinkin kun joulua ei vietä kotona, tulee aina pieni lähtöstressi. Pakkaamiset, lahjahankinnat, ystävien ja sukulaisten tapaamiset.. Niin sitä vaan tilattiin taas tälläkin viikolla pikatoimituksella joululahjoja kotiin. Enkä välttynyt Stockan jäätäviltä jouluruuhkilta, sieltä mä vaan raahasin puuttuvia tavaroita mökille kaksin käsin, selkä hikeä valuen.. Miksei sitä ikinä opi? Toisaalta, ehkä tässä on just se mun jouluperinne. Pikku paniikki, kiire ja se hikoilu. Mun jouluostokset meinasivat saada tänään suorastaan koomisiakin käänteitä.. Tänä vuonna keksin jotenkin tosi ihania lahjoja läheisille, niistä tuli niin hyvä mieli. Hullaannuin jotenkin ihan täysin lahjojen antamisesta ja ostin vain lisää ja lisää. Siis mehän käytännössä taas sovittiin ettei mitään, mutta kun ajattelen miten ihania kaikki perheenjäseneni ovat minua kohtaan olleet, haluan kiittää heitä myös näin vaikka suhteeni materiaan onkin kääntynyt vähän päälaelleen. Silti sitä kuitenkin AINA tarvitsee, ihan jokainen meistä.

Lumi tuli Helsinkiin ja olen nauttinut siitä ihan täysillä. Kuin lapset tuolla pulkkamäessä. Äitinä oleminen on ollut viimeaikoina taas maailman ihanin juttu, sillä lapsen riemu joulun alla, saati lumileikeissä, on jotain ainutlaatuista. Se tarttuu. Micael oli tänään ensimmäistä kertaa kaverin luona kylässä (siis ilman mua) päiväkodin jälkeen, mihin se vauva jäi?! Kotiin oli ihana hakea onnellinen leikkijä, joka taukoamatta höpötti kuinka hauskaa oli ollut. Kaikesta loppuvuoden vaikeuksista huolimatta olen ollut tänään jotenkin tosi onnellinen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


2 Comments
  • Avatar
    Miits
    Posted at 07:35h, 20 joulukuun Vastaa

    Kiitos pukille lahjasta ja ihanaa kun ehdit käymään <3

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 10:30h, 20 joulukuun Vastaa

      ;) <3

Post A Comment