Mökillä

 

Minusta on hassua kun sanomme lähtevämme Lappiin, kaikki ajattelevat aina lomaa. Itse kun en sillä lailla miellä Lapissa olemista lomaksi, vaikka toki fyysisesti toimistolta olenkin pois. Yhtä lailla teen täälläkin töitä, kuten kotonakin, sillä en ole ihminen joka unohtaa työasiat toimistolle kun suljen sen oven perässäni. Lapsuudessani olimme usein isäni kanssa mökillä, josta he sitten lähtivät äitipuoleni kanssa aina kaupunkiin töihin ja me lapset jäimme päiväksi mökille. Olemme olleet jopa saaressa kahdestaan veljeni kanssa, toki silloin olimme jo vähän isompia.. Mutta niin pieniä kuitenkin. Ehkä sen takia en pidä mökillä olemista koskaan varsinaisena ”lomana”, mutta se on kuitenkin paikka rauhoittua ja itselleni ennen kaikkea paikka ja aika urheilla enemmän kuin kiireisessä arjessa kotona.

 

 

Eilen tulimme mökille. Ensimmäisenä muistin äidin hiihto-onnettomuuden ja leikkauksen. Joulun pitkät, pimeät päivät. Olo oli jopa kovin haikea, kun mökki oli tyhjä ja rakas perhe puuttui täältä. Täällä oli ihan eri näköistäkin joulun jälkeen. Mutta kuinka valoisaa onkaan nyt! Lapin rauha ottaa syleilyynsä jo lentokentällä. Mökkitiellä tuntuu vähän siltä, kuin lapsena sinne merenrantaan ajaessa. Onko mökeissä jotain outoa taikaa?

 

 

Lentämällä tänne on nopeammin perillä kuin ajamalla autolla Keski-Suomeen, missä monilla helsinkiläisillä on mökkejä. Ehkä joskus olisi mukavaa viettää arkea merenrantamökillä, vaikka ympärivuotisella sellaisella josta pääsisi vaikka aamulla töihin, mutta Lapista en toisaalta haluaisi luopua koskaan. En tiedä mitään niin rauhoittavaa paikkaa maailmassa kuin tämä. Tällä kertaa syynä mökkeilyymme on ihan vain hiihtoloma. Päiväkodit ovat ensi viikon kiinni joten kotona loskassa tarpomisen ja sisällä kököttämisen sijaan me ollaan onneksi nyt mökillä.

Syön aamiaisen ja lähden hiihtämään.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


No Comments

Post A Comment