Älä laihduta – vai pitäiskö kuitenkin?

Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää (International No Diet Day), jota on maailmalla vietetty jo vuodesta 1992. Suomessa sitä tukee Syömishäiriöliitto ja sen jäsenyhdistykset. Joku nyt ehkä mielessään kivittää mut, mutta.. Tarkoitukseni on kuitenkin hyvä ♥ Mulle tulee tästä päivästä vähän sellainen olo, että sen kaunis ajatus on mennyt lähinnä siihen, että ihmiset toisensa jälkeen vain avautuvat omista syömishäiriöistään ja tuovat niitä esiin. Niin no, sehän juuri on päivän tarkoitus. Tuoda syömishäiriöitä esiin ja korostaa, ettei ole tarvetta laihduttaa. Valtaosalla ikäisistäni naisista tuntuu olevan edes jonkinasteista syömishäiriötaustaa, mikä on ihan järkyttävää ja on tietysti hyvä että sitä tuodaan esiin. Mitä enemmän tietoisuus lisääntyy, sitä enemmän lisääntyvät myös hoitokeinot, avun saaminen helpottuu ja voidaan myös paneutua syihin, mikä aiheuttaa syömishäiriöitä ja vääristynyttä kehonkuvaa. Tähän asti hyvä. Kuitenkin siitä alkaa se, missä kehopositiivisuus menee ainakin mun mielestä vähän pieleen. Korostetaan että on ok olla minkä kokoinen tahansa ja syödä mitä tahansa. Ulkonäöllisesti kyllä, siitä en ole koskaan ollut eri mieltä. Mulle on aivan sama painaako ihminen 150 vai 50 kiloa, hän voi silti olla maailman paras ja siistein tyyppi. Mutta terveydellisesti ei vain ole ok olla siellä lähempänä sitä sataaviittäkymppiä kuin sitä viittäkymppiä.

Syömishäiriö on sairaus, mutta kuinka paljon sairauksia ylipaino aiheuttaa? Paljon, ja ylipainoisten suomalaisten määrä on jatkuvassa kasvussa. Mua itseäni ahdistaa nähdä ylipainoisia lapsia, heidät on syötetty siihen, he eivät ole itse sitä valinneet. Ylipainoinen lapsi on todennäköisemmin myös aikuisena ylipainoinen kuin normaalipainoinen. Paitsi huonot ruokailutottumukset, myös tapa liikkua tai pikemminkin olla liikkumatta, siirtyy aikuisuuteen. Normaalipainoa on paljon helpompi ylläpitää, kuin laihduttaa ylipainoisesta normaalipainoiseksi. Lapset rakastavat liikuntaa esimerkiksi leikkien muodossa. Mä en itse äitinä voisi elää itseni kanssa, jos en veisi lastani säännöllisesti liikkumaan niin sisälle kuin uloskin. Olen kuullut muun muassa perusteluja, ettei vain ole varaa harrastaa. Liikunta itsessään ei vaadi kuitenkaan yhtään ylimääräistä euroa, se vaatii vain sen nokan laittamisen ulos ja sohvalta nousemisen. Jokainen lapsi on sen arvoinen.

No, takaisin aikuisiin ja aikuisten laihduttamiseen. Nuo postauksen kuvat, tai no kollaasi, on itseasiassa otettu viime vuonna loppukesästä. Grilliruoan ja juhlajuomien täyteisen kesän jälkeen ajattelin ihan hetken aikaa, että nyt alan kyllä laihduttaa. Ehkä päivän mietin syömisiäni tarkemmin, kunnes tajusin olevani aivan väärillä raiteilla ja menneisyyden haamut kolkuttelivat olalla. Olen entisessä elämässäni viettänyt monet kerrat pää vessanpöntössä tahallani oksentaen joka ikisen ”ei-sallitun” ruoanmurun ulos. Olen kituuttanut jos jonkinlaisilla dieeteillä, vetänyt kahden tunnin korkeasykkeistä treeniä pelkällä aamulla syödyllä riisikakulla. Olen suhtautunut niin pakonomaisesti liikuntaan, että olen viettänyt krapulapäivätkin bodypumpissa, jos viikon treenimäärä ei ollut sunnuntaina vielä täyttynyt. Kiljunut riemusta vaa’an näyttäessä alle viittäkymppiä, kun elämäni huippukunnossa ollessani olen painanut kuitenkin kymmenen kiloa enemmän. Näin itseni lihavana silloinkin, kun minusta on otettu kuvia joissa näytän nyt omaan silmääni sairaalloisen laihalta ja nautin kun ystävät ja perheenjäsenet kauhistelivat hoikkia jalkojani ja seitinohuita käsivarsia. Sellaisen ihmisen tulee viettää Älä laihduta -päivää joka päivä.

Ylipainoisen sen sijaan ei. Varmasti on heitä, jotka ovat onnellisia ylimääräistenkin kilojen kanssa ja se on hienoa. Elämässä on tärkeintä olla onnellinen. Kuitenkin, vain noin joka neljäs ylipainoinen on terve.  Muillakin ylipainoisilla on suuri riski sairastua erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin. Siksi laihduttaminen on aika viisasta. Ylipainoa ja lihavuutta ajatellaan jotenkin hassusti vain ulkonäköasioiden kannalta, eikö haitallisista terveysvaikutuksista muka oikeasti tiedetä vai halutaanko niiltä vain sulkea silmät? Jo 4-vuotias poikanikin tietää, että ei kannata olla lihava, sillä silloin tulee helpommin ”pahasti kipeäksi eikä jaksa liikkua”.

Ongelma on siinä, että laihduttaminen ymmärretään väärin. Sen puolesta voisinkin huutaa vaikka joka ikinen päivä, että nyt on se älä laihduta -päivä! Unohtakaa nyt vihdoin ne dieetit ja poppaskonstit, ne eivät auta. Tai auttavat mutta tulokset eivät kestä. Kaikkihan tämän tietävät, mutta miksi ne kolmen viikon superdieetit edelleen houkuttavat? Kerran kun tekee kunnolla, ei enää ikinä tarvitse. Laihduttaminen on lopulta vain pysyvien elämäntapojen omaksumista ja niiden noudattamista. Tietysti poikkeuksiakin saa tehdä, kun perusjutut ovat kunnossa mutta niiden varaan ei kannata nojata uusia elämäntapoja aloittaessa. Kaikkeen pitäisikin suhtautua terveys, hyvä olo ja pysyvyys edellä. Silti, älä laihduta – vai mitä oot mieltä?

 

Vanha postaukseni painosta ja sen pakonomaisesta tarkkailusta:

Kun painosta tuli ongelma

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


4 Comments
  • Avatar
    Hämillään
    Posted at 07:03h, 08 toukokuun Vastaa

    ”Kerran kun tekee kunnolla, ei ikinä enää tarvitse.” Oletan, että et iste ole ikinä ollut ylipainoinen, joten tämä argumentti on mun mielestä kummallinen. Tiede ei ole osoittanut, että edes ruokavaliota ”terveellisemmäksi” muuttamalla painonpudotus mielessä olisi mahdollista pudottaa painoa _pitkällä_ tähtäimella. 95%:lle paino tulee takaisin 1-5 vuodessa ja 1/3-2/3:lle vieläblisäkiloina. Kuvitteletko todella: että ylipainoiset ihmiset _eivät nykypäivän dieettikulttuurissa eläessään_ ole yrittäneet muuttaa niitä elämän tapoja!? Onko oikein, että ylipainoiset on tuomittu koko loppuelämänsä yrittämään pudottaa painoa, koska ympärillä olevat ihmiset ovat läskifobisia. Vaikka totuus on, että kukaan meistä ei valitse sitä minkä näköinen tai kokoinen on. Painoon vaikuttaa niin monet asiat: hormonit, geenit, ympäristö, stressi jne. Ja tietoinen laihduttaminen tuo mukana enemmän negatiivisia asioita, kuin postitiivisia (siis sen lisäksi, että se ei toimi pitkällä aikavälillä). Esimerkiksi hidastunut aineenvaihdunta, suurempi riski syömishäiriöille, kohonnut riski masennukseen, hormonitoiminan häiriintyminen (esim kuukautiskierto häiriintyy), lisääntyneet mielihalut runsassokerisia ja rusnsassrasvaisia ruokia kohtaan, pakkomielteinen suhtautuminen ruokaa, lihasmassan pieneneminen, nälkä- ja kylläisyysviestien häiriintyminen (jos dieettikulttuuri ei ole vielä tarpeeksi sekoittanut näitä) sekä lisääntynyt riski lihomiselle. Myös esim sokeriaddiktioon liittyvissä tutkimuksissa, joita on tehty, niin ”riippuvuus”tulos on saatu ensin _rajoittamalla_ sokerin saantia. (En keksinyt ehkä tarpeeksi kuvaavaa käännöstä sanalle restriction).
    Nii ja vielä, jos olisi joku keino, jolla valtaosa ylipainoisista (yli sen 5%) onnistuisi pysyvästi pudottamaan painoa, niin miksi edes on olemass ylipainoisia? Ja käsite ”ylipainoinen” on myös vähän omituinen, kun miettii, mitä varten BMI alunperin kehiteltiin.
    Vielä loppuun muutamia instagramtilejä, joilta löytyy paljon tukea ja tietoa aiheeseen liittyen: @trustyourbodyproject @kristamurias @ownitbabe @herkkutrikoissa (suomenkielinen) @ulabozek @fuckitdiet. Suosittelen postauksen kirjoittajalle erityisesti ”weight stigma” ja ”fatfobia” osioita henkilöiden instagramstoryissa.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 13:04h, 08 toukokuun Vastaa

      Mun mielestä tossa argumentissa ei ole mitään kummallista. Sen on aivan turhaan liian moni nyt ymmärtänyt väärin. Kun kerran laihduttaa oikein eli muuttaa elämäntapoja pysyvästi, siten että voi elää koko loppuelämänsä niin (sopiva määrä liikuntaa, ei liian raskasta ja ruokavalio jota pystyy noudattaa joka ikinen päivä vaikka seuraavat 100 vuotta joka sallii myös ne poikkeuksetkin) saa aikaan tuloksia. Hitaasti, mutta lopullisesti. Sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran. Jos luet ajatuksella tuon postaukseni, ymmärrät ehkä mitä haen tuolla laihduttamisella takaa. En kannata yhtäkään laihdutusKUURIA, en yhtään dieettiä enkä mitään sellaista, jonka on tarkoitus päättyä. Päinvastoin, haluan jakaa tietoisuutta terveydestä, pysyvistä elämäntapamuutoksista ja niiden hyödyllisyydestä. Millä tavalla terveellisiin elämäntapoihin pysyvästi siirtyminen lisää aineenvaihdunnan häiriöitä, syömishäiriön riskiä, masennusta, hormonitoiminnan häiriöitä tai mielihaluja epäterveellisiä herkkuja kohtaan? Ei millään tavalla. Laihduttaminen laihdutuskuureilla ja pikadieeteillä kyllä, mutta tässä ei ole kyse siitä kuten hyvin selvästi kirjoitin. Laihdutuskuureilla pudotettu paino kyllä tulee takaisin valtaosalle kuten kirjoititkin, mutta eihän se ollutkaan se pointti. Nimenomaan korostin kuinka se on vääränlaista laihduttamista. Tiedän aika monta ylipainoista, jotka eivät todellakaan ole yrittäneet pudottaa sitä painoa. Tai osa on, mutta he eivät ole jaksaneet ottaa selvää tarpeeksi, mikä olisi se paras tapa = motivaatio painonpudotukseen ei ole ollut vielä tarpeeksi suuri.

      Mä en ole millään lailla läskifobinen ja mun lähipiiriin on aina kuulunut ylipainoisia ihmisiä. Haluan vain heille hyvää oloa ja toivon heille mahdollisimman pitkää ikää ja tervettä loppuelämää. Sen takia olisi tärkeää kiinnittää niihin elämäntapoihin huomiota.

  • Avatar
    Jatkan vielä
    Posted at 00:08h, 09 toukokuun Vastaa

    En puhunut pikakuureista, sillä kaikki tietävät, että ne eivät toimi. On osoitettu, että perus ”lisää kasviksia & hedelmiä, lisää liikuntaa, vähemmän sitä ja tätä” tuottavat hyvin harvoin pysyvää (yli 5 vuotta) tulosta. Puhuin yleisestä dieettimentaliteetista, joka vääristää ruokasuhdetta ja johon kuuluu erilaisia syömiskäyttäytymiseen liittyviä haitallisia ajatusmalleja esim:
    -pitää syödän vähemmän ->et voi vaikuttaa kehon biologisiin nälkäsignaaleihin, aiheuttaa vain turhaa stressiä -> hormonitoiminta, elämänlaatu
    -”vain viikonloppuisin herkkuja”
    -yksi pala kakkua
    -ruuan kompensoiminen liikunnalla
    -etsitään ”terveellisempiä” valintoja kaikelle mahdolliselle.
    Ja kyllä juuri sen takia, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta, eikä tieteellistä näyttöä tämän ”oikean laihduttamisen, jonka tarvitsee tehdä vain kerran” puolesta, pidän argumenttiasi (johon edellisessä kommentissa tartuin) täysin kummallisena. Kaikki saavat tehdä omalla elämällään ja kehollaan mitä haluavat, vaan sitä, että laihduttaminen esitetään ratkaisuna jollekkin muulle, vaikka ei ole mitään takeita sen onnistumisesta. Terveelliseen elämäntapaan siirtyminen tuo mukanaan luettelemiani negatiivisia vaikutuksia, jos tietoisena taivoitteena on laihdutus ja kaikki keskittyy siihen. Tulin surulliseksti tuosta ”motivaatio painonpudotukselle ja eivät ole jaksaneet yrittää”. Arvostan sitä, että halutaan jakaa vinkkejä hyvinvoinnista, mutta voisiko sen tehdä lyttäämättä muita alas ja olemalla tukematta dieettikulttuuria (ei edelleenkään käsitä pelkästään mehudieettejä, vaan hyvin yleiseen vääristyneeseen ruokasuhteeseen liittyvät ajatusmallit, erityisesti englanniksi löytyy kattavia selityksiä sanalle). Ja anteeksi, tarkoitus ei ollut nimitellä läskifoobiseksi, mutta kun tämä on oikeasti iso ongelma nykyaikana, eivätkä ihmiset välttämättä ymmärrä, mitä se merkitsee. Kuitenkin tuon ”4-vuotias poikanikin tietää…” -kohdan ajattelumalli kuuluu tähän. (EnKerran näe postausta ällä hetkellä niin en muista sanasta sanaan) #thinpriviledge :en tutustumista suosittelisin erityisesti. Whitney Catalano käsittelee aihetta ajatuksia herättävästi. Ja lähteitä vielä:

    https://thefuckitdiet.com/show-me-the-science/
    https://thefuckitdiet.com/as-if-being-fat-is-the-worst-thing/
    https://www.is.fi/laihdutus/art-2000005618483.html
    https://syomishairioliitto.fi/artikkelit/ulla-karkkaisen-vaitostyo-arvosta-kehoasi-syo-saannollisesti-ala-laihduta

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 09:28h, 09 toukokuun Vastaa

      Mä ymmärrän sun pointit, mutta niissä on edelleen kyse nimenomaan kunnon laihduttamisesta. Painonpudotuksessa ei esimerkiksi koskaan saisi tuntea nälkää, silloin tehdään jo väärin. Kuinka moni painoa (pysyvästi) pudottanut on todennut kärsineensä siitä? Päinvastoin he kaikki sanovat sen olleen elämän parhaimpia päätöksiä ja tekoja. En todellakaan tue minkäänlaista dieettikulttuuria en nyt, enkä koskaan. Siinä oot ymmärtänyt mut ja tekstini aivan väärin. Tuen terveellisiä, pysyviä muutoksia, liikunnan harrastamista ja puhdasta ruokaa – en nälkää, en salaattikuureja, en hiilarittomuutta tai mitään muutakaan vastaavaa. Tavoitteena on kuitenkin hyvä olo ja terveys. Siinä vaiheessa kun kaikki (veri)arvot ovat hyvät, olo on hyvä, jaksaa liikkua suositusten mukaan ja on hyvä olla, ei sillä koolla ja painolla ole mitään väliä. Ne vain valitettavan usein korreloivat huonon olon ja voinnin kanssa.

Post A Comment