Arjessa unohtuneet ystävät

 

Nuorena olin aina se, joka ei koskaan osannut olla yksin. Aina oli kaveri kylässä tai aina olin kaverilla kylässä. Jaksoin tylsääkin työtä mahtavien kollegoiden ansiosta, koulusta tuntui jäävän käteen ensisijaisesti ystäviä. Vasta äitiys muutti minua ja aloin viettää mielelläni aikaani myös yksin. Mulla ei silloin ollut äitikavereita, vaan ystäväni ovat saaneet lapsia myöhemmin. Perhe vie luonnollisesti valtaosan ajastani, joten ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika ovat jääneet tällaisessa elämäntilanteessa vähemmälle.

 

Tänä vuonna olen taas pitkästä aikaa panostanut ystävyyssuhteisiini tavallista enemmän, toisaalta siihen alkaa olla jo hieman eri lailla mahdollisuuksia kun Micael on jo isompi. Silti tässä iässä kaikki tuntuvat olevan kiireisiä ja pikaisiakin tapaamisia tuntuu olevan hankalaa mahduttaa kaikkien kalenteriin. Sain juuri viettää pitkän viikonlopun aikuisten kesken, keskittyä vain itseeni ja ystäviini, nauraa niin paljon etten ikinä ja unohtaa ystävien seurassa kaikki huolet ja murheet. Kun lauantai-iltana halasin tyttöjä, olin vilpittömän onnellinen siitä, että mulla on noin mahtavia tyyppejä mun elämässä.

 

 

Eilen sain viettää iltaa kolmistaan rakkaan Annan ja Roosan kanssa ja hullua, kuinka hyvää tuo pienikin hetki teki. Ajatus kulki taas paljon järkevämmin, sain jopa tehtyä pieniä isoja päätöksiä ja nauraa taas kerran sydämeni kyllyydestä. Ystävät lisäävät hyvinvointia ja juuri silloin kun stressi ja kiire meinaavat ottaa vallan, heille (ja liikunnalle) kannattaa järjestää aikaa. Kotiin on liian helppo jäädä ja perua treffit siivouksen ja kauppareissun takia. Kuitenkin se satsaus ystävien kanssa vietettyyn aikaan on juuri niiden arjen pienten häiriöiden arvoista. Ainakin itse, kun kuvittelen elämääni vanhana mummona, siihen liittyvät erityisesti nimenomaan ystävät. Kuinka mä näenkin silmissäni jo meidän iltapäiväaperolit, neulomiset ja kirjakerhot. Kunnon juoruista ja vanhasta käkättävästä naurusta nyt puhumattakaan. Meillä on valtavasti muistoja sinne kiikkustuoliin, niitä pitäisi vain vaalia ja tehdä jatkuvasti lisää.

 

Ystävät ovat osa arkea, mutta ne ovat myös iso osa hyvinvointia, eikä niitä tulisi kadottaa niihin surullisen kuuluisiin ruuhkavuosiin. Koska silloin kun menee vähän huonosti, kenelle muulle laitat sen viestin kuin oikealle ystävälle? Toimikoon tämä postaus siis pienenä muistutuksena kaikille, pitäkää yhteyttä ja treffatkaa ystäviä vähän enemmän ♥ Ja muuten, erityisesti kaikille äitilukijoilleni.. Jos jotain tekisin toisin lapseni ollessa ihan pieni, näkisin ystäviäni enemmän. Raahatkaa siis rohkeasti ne lapsettomatkin vaunulenkeille ja puistokaffelle, se tekee molemmin puolin vain hyvää.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


3 Comments
  • Avatar
    selma
    Posted at 06:57h, 15 elokuun Vastaa

    Kiitos, Hyvä muistutus,tosi helppo vaipua tähän epäsosiaalisuuteen, vaikka ruuhkavuodet ja äitivaihe kaukana takana. nyt whatsappia ystäville että nähdään ! lenkillä.kahvilla.elokuvissa.piknikillä.missä vaan!

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 19:44h, 21 elokuun Vastaa

      No nimenomaan, missä vaan <3

  • Avatar
    Life with Satu
    Posted at 12:36h, 15 elokuun Vastaa

    Ystävät ovat kyllä ehdoton rikkaus monessa suhteessa. Juuri sovin tässä kirpparitreffit kolmen viikon päähän. Onhan se pitkällä, mutta tulee ainakin nähtyä!

Post A Comment