Aikaisten aamujen taika

 

Yli 25 vuotta elämästäni olin iltaihminen, joka kukkui helposti vähintään puoleen yöhön. Nauroin pitkään huvittuneena lapseni isän unirytmille ja ihmettelin, miten kukaan aikuinen ihminen voi mennä ennen kymmentä nukkumaan? Minä olin meistä aina se, jota sai väkisin repiä ylös sängystä. Seitsemältä alkavat aamuvuorot olivatkin aina yhtä tuskaa ja vihasin koko sydämestäni aikaisia aamuja. Heti herätessäni ensimmäisenä mielessä olivat päiväunet. Eikä ihme, nukuinhan aivan liian vähän.

 

 

Somessa villitsee tällä hetkellä 5AM club -innostus, jota en itse taida lähteä edes kokeilemaan. Ennen viittä heräämiseen vaaditaan kuitenkin nukkumaanmenoa viimeistään yhdeksältä jos haluaa säilyttää yöunensa ja harvalle sopii kovaa treenaaminen ennen aamukuutta, puhumattakaan nyt uusien asioiden opettelusta. Mutta menetelmässä on puolensa, toki sen tarkoitus on lähinnä ehkä saada tehdä rauhassa asioita ilman häiriötekijöitä, sillä lähes kaikki nukkuvat viiden ja kuuden välillä. Kuuden klubi sen sijaan kuulostaa paljon paremmalta vaihtoehdolta.

 

Aloin fiilistellä aikaisia aamuja joskus herätessäni ihan vahingossa, juuri tähän aikaan vuodesta. Pimeät rauhalliset aamut ja yksin nautittu kahvi kynttilänvalossa tuntuivat ihanalta. Jet lagissa parasta on aina aikaisin herääminen, missä päin maailmaa tahansa. Kuinka usein toivonkaan, että lapseni olisi sellainen ”perinteinen” versio, joka heräisi virkeänä kuudelta ja herättäisi vanhempansa. Meillä hän on jo nyt se, joka viimeisenä nousee. Viime viikkoina olemme kaikki olleet yleensä viimeistään kymmeneltä sängyssä.

 

 

Joskus joogaan. Aamulla on hyvä saada yön jäljiltä jumissa oleva keho auki. Joskus luen. Kirjaa tai sanomalehteä. Kunhan lapsi kasvaa ja heräilee itsekseen, alan varmasti käymään pitkillä aamukävelyillä. Hiljaisilla kaduilla, nukkuvan kaupungin keskellä, on jotenkin maaginen olo. Jos illalla väsyttää, jätän mielelläni kotityöt aamuksi. Silloin olen paljon tehokkaampi. Miellän itseni nykyään ehdottomasti aamuihmiseksi ja huvittuneena mietin niitä valvottuja iltoja. Minulle tämä sopii paljon paremmin. Monia meistä itseasiassa väsyttää paljon aiemmin kuin omaan totuttuun nukkumaanmenoaikaan. Sitä vain ajattelee, että kellohan on vasta puoli kymmenen, ei vielä voi mennä sänkyyn. Siinä tekee helposti sen ratkaisevan virheen. Kun nukkumaanmenoa venyttää, sitten ”vähän myöhemmin” ei enää väsytäkään samalla tavalla.

 

 

Uniongelmat ovat yleistyneet ja tietenkään kaikki ei kaikille sovi. Aamuihmiseksi voi kuitenkin oppia, ja sitä suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan. Sopisivatko aikaiset aamut sinulle? En tiedä miksi innostuin aikanaan aikaisista aamuista juuri tähän aikaan vuodesta, kun on kuitenkin aamu aamulta pimeämpää. Ehkä se vain on se taika, joka syntyy hiljaisuudesta, rauhasta ja siitä turvallisesta hämärästä. On hereillä, mutta piilossa pahalta nukkuvalta maailmalta. Aikaisissa aamuissa on jotain samaa kuin Lapin kaamoksessa. Siitäkään ei koskaan kuvitellut pitäväni, mutta toisin kävi.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
2 Comments
  • Avatar
    Riina/Sarkasmia ja shampanjaa
    Posted at 08:02h, 11 lokakuun Vastaa

    Ah voin samaistua tähän niin vahvasti! Olin ennen varsinainen yökukkuja ja tyyliin kasin-ysin aikaan herääminen oli aikaisin. Sitten sain lapsen ja nyt tuntuu, että jos herään seiskalta niin päivä menee hukkaan. Myös Oura-sormus on opettanut mulle, että itse asiassa mulle syvän unen kannalta luontaisempi ja parempi on mennä aikaisin (siis jo yhdeksän maissa) nukkumaan ja herätä aikaisin, vaikka oon itse aina kuvitellut muuta.

    • Avatar
      mirvaannamarian
      Posted at 10:00h, 11 lokakuun Vastaa

      Mulla todettiin firstbeat-mittauksissa tää sama! :D Jos heräsin kuudelta, takana oli aina 8 tuntia täyttä lepoa ja päivän stressikäyrät muutenkin pienemmät. Ouraa olis kiva kokeilla myös.

      Ja mäkin luulin tosiaan olevani iltaihminen..

Post A Comment