Introvertin parasta aikaa

 

Syksyn pimeät illat, puista putoavat lehdet ja vesisade.. No, en pidä sateesta sillä rakastan ulkoilla kirpeässä syyssäässä, mutta muuten olen ollut enemmän kuin innoissani tästä vuodenajasta. Vaikken syksyihminen olekaan, hämärät päivät tuntuvat turvalliselta omalta kuplalta, johon muilla ei ole mitään asiaa. Kotona saa olla ihan rauhassa, kukaan ei ihmettele miksei käy ihmisten ilmoilla. Rutiinit pysyvät viikosta toiseen ja arki on tasaista, kotona on siistiä ja elämä kaikin puolin stressitöntä. Kesällä sitä haluaakin olla menossa kokoajan, nyt nautin kun ei tarvitse. Syksy on introvertin parasta aikaa.

 

 

En pidä yllätysvieraista on ehkä lievä ilmaisu. En jaksa olla jatkuvasti pakkaamassa laukkua ja sinkoilla reissusta toiseen pakoon syksyn sateita. Tarpeeksi monta vuotta kun sitäkin tekee, tajuaa että se tyytyväisyys ja stressittömyys syntyvätkin nimenomaan siitä tasaisesta arjesta ja niistä toimivista rutiineista. Treenaaminen on helppoa kun joka viikko voi noudattaa omaa saliohjelmaa ilman poikkeuksia, rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen ja jatkuva meneminen ei stressaa ollenkaan. Joku saattaa pitää tylsänä, mutta olen nykyään jopa ylpeä siitä, että olen introvertti ja uskallan sanoa sen ääneen.

 

 

Pidin joskus itsekin itseäni tylsänä ja usein olen mennyt pää kolmantena jalkana jatkuvasti jossain vain siksi, että on ollut muka ”pakko”. Ajattelin että kyllähän kunnon ihmisen kuuluu olla sosiaalinen ja tavallaan kai myös pelkäsin jääväni jostain paitsi jos skippasin vaikka yhdenkin bileviikonlopun. Nyt voin vain naureskella nuoruuden hölmöilylleni. Kuinka monena aikaisena sunnuntaiaamuna olenkaan ajatellut, että voi niitä bailaajia, kun jäävät tästä ihanuudesta paitsi. Introvertti minussa näkyy paitsi siinä, ettei huvita usein lähteä ihmisten ilmoille, myös siinä etten välttämättä sovi edes ystävien tapaamisia tähän aikaan vuodesta. Nyt jos koskaan on kiva vain olla. Laittaa kotia, siivota kaappeja perinpohjaisesti ja nauttia hiljaisuudesta korkeintaan oman perheen kanssa.

 

Toisaalta tarvitsen aina toisinaan pienen irtioton, silloin on hauskaa elää hetki aivan toisenlaista elämää ja tavata ystäviä sekä pitää hauskaa unohtaen kotiasiat ja neuleverkkarit. Mutta mulle riittää yksi ilta silloin tällöin, jokaviikkoisesta menemisestä vain ahdistun. Olen aiemmin kirjoittanut introverttinä elämisestä postauksen, jonka löydät täältä.

 

 

Onko teidän joukossanne introverttejä? Vai ovatko tällaiset mummeleiden elämän ihannoijat tylsiä? Puhuin juuri ystäväni kanssa puhelimessa yli puoli tuntia siitä, kuinka ihanaa on vain olla kotona. Onneksi lähelläni on tyyppejä, jotka jakavat saman ajatusmaailman. Silloin on paljon helpompaa vain jäädä kotiin. Toisaalta nämäkin voivat olla vain kausia, sillä ainakin itse tunnistan, että tällä hetkellä hektinen arki töiden, harrastusten ja lapsen kanssa vaatii vastapainokseen pitkiä yöunia, lepoa ja sitä ihanaa kotona oleilua josta nautinkin nyt tähän vuodenaikaan kaikkein eniten. Tämä pimeys t0dellakin on introvertin parasta aikaa. Kaksi seuraavaa viikonloppua onkin bookattu ystävien näkemistä varten, joten marraskuussa on taas aikaa vain olla täällä omassa piilossa. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment