Voisinpa antaa isänpäivälahjan

 

Jos tänään soittaisin isälleni, vaihtaisin kuulumisia Dubaista. Hän kyselisi mikä on viime kerrasta muuttunut, kehottaisi menemään vanhan Dubain puolelle ja käymään tietenkin aavikolla. Hän puhuisi omista matkoistaan niin pitkään, että pyörittelisin silmiäni ja miettisin, milloin kehtaan pyytää vaihtamaan puheenaihetta. Hän kertoisi miten on mennyt töissä, tarinoisi kuluneesta viikonlopusta ja luultavasti jostain kommelluksesta, niitä kun mahtuu jokaiseen päivään. Ja lopuksi hän aina muistuttaisi, kuinka paljon hän meitä rakastaa. Yhdeksän vuoden ja kymmenen kuukauden jälkeenkin muistan, miten isä aloitti aina puhelut. Hellou. 

 

 

Tänään toivon taas kerran, että voisinpa antaa isänpäivälahjan. Se olisi varmasti taas jokin vaate ja itse tehty kortti. Enää en ehkä tarvitsisi äidiltä vinkkejä, osaisin ostaa itsekin. En luultavasti olisi tänään kuitenkaan reissussa vaan olisin tapaamassa häntä taas pitkästä aikaa. Istuisin villapaitaa vasten kainalossa ja kuuntelisin vitsejä vitsien perään. Voi, mikä ikävä. Vieläkin.

 

Kolmasosan elämästäni olen elänyt ilman isää. Juuri sen kolmanneksen, jossa olisin aivan erityisesti halunnut hänen olevan mukana. Hyvällä tavalla olen kateellinen kaikille heille, jotka saavat tänään antaa isälle tai isoisälle halaukset, ehkä ne lahjatkin. Samalla surullinen, ettei oma lapseni ole koskaan nähnyt kumpaakaan isoisäänsä eivätkä he päässeet koskaan tapaamaan häntä.  Onneksi hänellä on kuitenkin se maailman ihanin isi, jota minäkin voin onnitella tällaisena päivänä. Ja niin kliseistä kuin se onkin, hän muistuttaa monellakin tapaa minua omasta isästäni. Ihanaa isänpäivää kaikille isille ja jos sinulla on vielä omasi, arvostathan jokaista hetkeä jonka saat hänen kanssaan viettää ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Tags:
,
No Comments

Post A Comment