Parasta Suomea

Minulle ei voisi olla tätä parempaa tapaa viettää itsenäisyyspäivää. En tiedä mitään sen suomalaisempaa ja rauhoittavampaa paikkaa kuin luminen Lappi. Lennettiin mökille eilen illalla ja tänään pääsin avaamaan hiihtokauden yhdeksällä pakkaskelin maustamalla kilometrillä. En tiedä mitään parempaa tekemistä ja eilen illalla kentällä sanoinkin, että olen ihan superonnellinen kun saan lentää pohjoiseen enkä etelän aurinkoon.

 

Täydellinen kaamos alkaa Levillä 9. päivä, mutta nyt auringon näkee enää vain tunturin huipulta. Pastellinsävyiset päivät ja hiljaisuus, jonka voi käytännössä kuulla. Täällä on lunta enemmän kuin tähän aikaan moniin vuosiin. Juuri Lapissa olen aivan erityisen ylpeä suomalaisuudestani ja meidän pienen maamme ainutlaatuisuudesta. Itsenäisyyspäivänä kiitollisuus nousee vielä ihan erityisesti esiin. Puhuin jonkin aikaa sitten kotona siitä, kuinka on niin hassua että meidän sukupolvemme tietää vielä paljonkin Suomen itsenäistymisestä ja sodista ennen sitä ja sen jälkeen ja meidän lähisukulaisiamme sota on vielä koskettanutkin. Oma isoisäni taisteli rintamalla ja sota vaikutti kaikkien isovanhempieni elämään. He ovat eläneet sen aikana. Nuoremmat sukupolvet taas eivät välttämättä koskaan ole nähneet ketään sodassa taistellutta eivätkä kuulleet sotatarinoita historian tunteja lukuunottamatta. Siksi koen ainakin omaksi velvollisuudekseni siirtää sitä kiitollisuutta myös omalle lapselleni ja kertoa, ettei ole ihan itsestäänselvää että tämäkin häikäisevän kaunis Lappi on juuri Suomea. Lappi on kyllä Suomen ehdoton valttikortti mitä matkailuun tulee, sen taika hurmaa kävijänsä kertaheitolla.

Lähes jokainen suomalainen osaa hiihtää. Me olemme tottuneet hiljaisuuteen ja vaatimattomuuteen. Meillä on maailman puhtain ilma. Lunta ja neljä kaunista vuodenaikaa. Vuoden pimeimpään aikaan kaupunkia piiskaavassa vesisateessa ei aina osaa olla kiitollinen, että on saanut syntyä juuri tänne, tähän maahan. Täällä se on onneksi niin kovin helppoa. Missään ei juhlisi mieluummin itsenäistä Suomea kuin hiihtoladulla ja omassa mökissä lumikinosten ja hiljaisuuden keskellä. Käytiin me rinteessäkin Miksun kanssa. Voi Lappi, kuinka kaipasinkaan tätä taikaa. Iltapukujen ja paljettien sijaan heitin villasukat jalassa takkaan pari puuta ja ihailin linnan pukuloistoa ylpeänä suomalaisena posket pakkaskelin hiihtolenkistä vielä punoittaen. Maailman paras maa, pikku hallitussekoiluista huolimatta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


No Comments

Post A Comment